torstai 29. tammikuuta 2015

Rojua, rojua

Nyt mennään aihealueena aika kauas hääteemasta, mutta sain inspiraation kirjoittaa tästä aiheesta siivotessani vaatehuonetta. Äitini harrastaa eläkepäivien ratoksi minun ja siskoni vanhojen vaatteiden ym. tavaran myymistä kirpputoreilla. Olemme menossa viikonloppuna käymään vanhempieni luona, joten käytin tänään noin tunnin vaatehuoneen penkomiseen. Muuttaessamme tähän asuntoon yli kaksi vuotta sitten, kävin mielestäni todella tarkasti läpi koko omaisuutemme ja raahasimme varmasti säkeittäin tarpeetonta tavaraa sorttiasemalle, UFF:in laatikkoon sekä Hesyn kirppikselle. Tuo Hesyn kirppis on mielestäni todella hyvä paikka lahjoittaa hyväkuntoista, mutta itselle tarpeetonta tavaraa. Olemme myös vieneet paljon vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä kissatalon asukeille petitarpeiksi. Samaan paikkaan ovat päätyneet myös hyväkuntoiset lelut sekä avaamattomat ruokapaketit, joita hemmoteltu kotikissamme ei ole kelpuuttanut (Karvakamu on vähän nirso).

Kaikesta muuton yhteydessä tehdystä karsimisesta huolimatta sain jälleen kasaan pari kassillista myytävää tavaraa, eikä niiden joukossa juurikaan ole muuton jälkeen tehtyjä virheostoksia. Olen siis jälleen hillonnut kaapeissa pari vuotta tavaraa, jolla ei ole ollut itselleni mitään käyttöä. Tosin, tein myös yhden löydön. Mummoni vanha kristallisokerikko löytyi vaatehuoneen säilytyslaatikosta muun romun seasta. Kipossa oli ikivanhoja koristekiviä sekä kuivuneita terälehtiä ensimmäisestä ruususta, jonka mieheni minulle osti.:) Pesun jälkeen sokerikko toimii esimerkiksi kauniina tuikkukuppina.



Vaikka tykkään hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta, koen suurta maailmantuskaa, jos joudun heittämään jotain käyttökelpoista roskiin. Tulee paljon parempi mieli, jos tavara saa edes mahdollisuuden löytää uuden kodin. Tosiasiahan silti on, että ennemmin tai myöhemmin se kynttilänjalka tai valokuvakehys päätyy kaatopaikalle, mutta poissa silmistä, poissa mielestä...

Mietinkin, mitä kaikkia kierrätysmahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla onkaan, mitä en ole vielä tullut ajatelleeksi. Henkkamaukan vanhojen vaatteiden kierrätyssysteemi on mielestäni todella kiva, varsinkin kun heille saa tuoda myös rikkinäisiä vaatteita. Sitten on tietysti lähetystorit, kierrätyskeskukset ja perinteiset kirppikset, mutta onko vielä jotain muuta? Voisin yrittää sisäistää uudeksi periaatteeksi sen, että aina ostaessani jotain uutta, hankkiudun eroon jostain vanhasta. Ehkä tulisi sitten harkittua tarkemmin ostospäätöksiään, eikä vaatehuone pursuilisi materiaa. Tosin, varsinkin nykyaikana myytävien vaatteiden laadusta voisi paasata vaikka kuinka pitkään, mutta en mene nyt siihen.

Mutta siis miksi me omistamme ainakin kymmenen lähes käyttämätöntä kangaskassia, joista yhtäkään ei hyödynnetä esim. kauppakassina (niitäkin löytyy muutama)?! Ei noita kasseja oikein kehtaa myydäkään, mutta mihin niitä voisi edes lahjoittaa? Ehkä paketoin ensi jouluna kaikki lahjat kangaskasseihin.;)    

2 kommenttia:

  1. Autoon yksi, käsilaukkuun yksi, jumppakassiin yksi kassakassi siis. Itselläni on vielä polkupyörän etukorissa yksi odottamassa extempore-kauppareissua. :) Ja miksei voisi hyödyntää lahjakassinakin, ihan kelpo idea.

    Itselläni ollut myös tavoitteena tavaroiden karsiminen. Miniminimalistia minusta ei saa, mutta esim. uutta kosmetiikkaa en anna itselleni ostaa ennen kuin 45 huulipunaa ja 32 luomiväriä on käytetty. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoon voisi kyllä viedä pari kassia.Kosmetiikka on vähän paha, mullakin on tosi paljon meikkejä, joita en ikinä käytä, mutta en ole raaskinut heittää poiskaan.Nehän menee kyllä vanhaksikin, jos vuosikymmeniä säilöö. 😉

      Poista