Loppuilta - kreisibailausta sekä kimpun ja sukkanauhan heitto

Heti "virallisten" häätanssien jälkeen otimme yhteiskuvia perheidemme kanssa. Minä olisin varmasti unohtanut koko asian, mutta onneksi mieheni huolehti siitä, että kuvat tuli otettua. Häiden jälkeen teetimme ja kehystimme sukulaisille hääkuvan lisäksi myös yhteiskuvat lahjaksi.

Yhteiskuva morsiamen vanhempien kanssa.

Loppuillan ohjelma olikin sitten todella vapaamuotoinen. Taitava dj:mme sai lähes kaikki vieraat tanssilattialle ja tunnelma oli katossa. Jossain vaiheessa muistan ihan pysähtyneeni miettimään, kuinka mahtavat bileet saimme vieraiden avustuksella aikaan ja kuinka hienoa on, että kaikki läheisemme ikään katsomatta pitävät yhdessä hauskaa. Saimme myös jälkeenpäin kiitoksia hyvistä bileistä. Ei siis tullut jäykkiä pönötyshäitä, vaikka ruoka tarjoiltiin pöytiin ja puitteisiin oli panostettu. ;)

Revoltti Oy:n dj Matti oli aivan huippu.

Loppuillan juomatarjoilu.

Rekolan panimon oluet maistuivat vieraille.

Noin 22.30 maissa, ennen valokuvaajan poistumista, oli vielä viimeisen ohjelmanumeron vuoro, kun minä viskasin hääkimppuni ja sulhanen sukelsi mekkoni alle hakemaan sukkanauhaa. Vähän nolostelin tuota sukkanauhan hakua etukäteen, mutta se olikin tosi hauska ohjelmanumero ja tuossa vaiheessa iltaa ei todellakaan jaksanut enää kainostella. ;) Kimppuni nappasi mieheni serkku ja sukkanauhan kaaso R:n kihlattu (häitä odotellessa ;)).

Yleensä heitän "kuin nainen", mutta hääkimpullani onnistuin osumaan kattolamppuun (ks. oranssi nuoli). Onneksi mitään ei hajonnut.

Sukkanauha hakusessa.

Nämä rakkaat tyypit <3: Siskoni (= kaaso P), ystäväni M, kaaso R (kraka päässä), siskoni mies (sukkanauha päässä), sulhanen ja bestman.

Ainiin, meillä oli myös pienimuotoinen "photo booth". Ystäväni olivat askarrelleet hienoja propseja polttareihini, joten halusin ne ehdottomasti esille häihin. Saimme myös selfiekepin lainaan. En panostanut varsinaisen photo boothin koristeluun, vaan propsit sekä selfiekeppi opasteineet olivat sivupöydällä.

Mr and Mrs M.

Myös minä bailasin omissa häissäni sen sijaan, että olisin istunut sivistyneenä ja mekko sekä tukka ojennuksessa koko illan kuten prinsessan kuuluisi. ;) Jossain vaiheessa iltaa olin hieman huonovointinen, ei liiallisen viinin, vaan varmaankin pitkän päivän ja jännityksen takia. Olo onneksi koheni ja pystyin palaamaan tanssilattialle pomppimaan. Pura Lopezin korkkarini tosin vaihdoin jo hyvissä ajoin matalampiin.

Tässä vedetään henkeä bileiden lomassa ja esitellään äidille sormusta.

Hääbileiden musiikki oli ysärihenkistä, ja viimeisenä hitaana kuultiin Rednexin Wish you were here. Annoimme dj:lle melko vapaat kädet musiikin suhteen, mutta toivoimme kuulevamme illan aikana Faithlessin Insomnian, joka oli ensimmäinen biisi, jota tanssimme yhdessä sinä iltana, kun tapasimme.

Nyt olemmekin päässeet jo melkein hääpäivämme loppuun asti. Seuraavaksi vielä pari sanaa jatkoista sekä hääyöhotellistamme.

Take my hand, take my whole life, too

Illallisen loppupuolella Keltaiseen saliin oli tuotu kauniinsävyisiä juhlavaloja luomaan tunnelmaa ja kakku sekä kahvit oli korjattu pois. Seuraavaksi olisi vuorossa häävalssi. Jännitin tanssimista etukäteen ja pari viikkoa ennen häitä stressasin sitä, että emme olleet harjoitelleet valssia yhdessä. Onneksi ei tarvittu kuin parit harkat huomataksemme, että kyllä tämä sujuu ihan tarpeeksi hyvin. Tanssin vuoron tullessa, en enää oikeastaan muistanut edes jännittää. Laahukseni ei oikein pysynyt ylhäällä, joten vähän piti varoa, etten astunut sen päälle, mutta muuten kaikki meni hienosti. Häävalssimme oli Elvis Presleyn Can´t help falling in love.

Häävalssin jälkeen minä tanssin isäni kanssa ja sulhanen äitinsä kanssa Johann Straussin Vienna Waltzin. Sitten vaihdettiin taas tanssipartneria ja minä tanssin sulhasen isän kanssa ja sulhanen minun äitini kanssa Elton Johnin Can you feel the love tonight -kappaleen. Valssahtavia kappaleita olimme valinneet yhteensä viisi, joihin lukeutuivat edellä mainittujen lisäksi Dean Martinin That´s amore ja Stellan Vie mua. Mielestäni häissämme oli tarpeeksi perinteiseen valssaamiseen sopivia kappaleita, jotta kaikki halukkaat pääsivät paritanssien pyörteisiin, mutta menevämmästä meiningistä nauttivat eivät täysin tylsistyneet. Seuraavaksi alkoikin vähän menevämpi musiikki, mikä ei iloksemme pysäyttänyt edes vanhempia vieraita, mutta tästä lisää myöhemmin. :)

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Hääillallinen osa II - ruoka ja juoma

Seuraavaksi päästäänkin kuolaamaan herkullista hääillallistamme. Meille oli hääsuunniteluiden alusta asti selvää, että pääruoka tarjoiltaisiin pöytiin. Mietteitäni pöytiintarjoilun/buffetin eroista ja eduista voit lukea Pöytiintarjoilu vs. buffet -postauksesta.

Alkuruokana tarjoiltiin herkullista kurpitsakeittoa, johon oli mukavana yllätyksenä lisätty pieni sienipiiras. Keiton kanssa nautittiin Rheingausta tuomaamme Toni Jost -talon rieslingiä (Riesling Qualitätswein trocken).

Vieraamme saivat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta. Lihavaihtoehtona oli Anguksen rintaa ja saksanhirven fileetä puikulaperunamuffinin, papu-pekonin sekä karpalo-konjakkikastikkeen kera. Kalan ystävät saivat nauttia pintasavustettua Puruveden siikaa lehtipinaatti-perunapaistoksen, mädin ja kuohkean rapukastikkeen kera.

Itse olin aluksi varma, että haluan liha-annoksen, mutta toisaalta olisi ollut järkevää ottaa eri annos kuin minkä sulhaseni valitsi, jotta olisimme päässeet maistamaan molempia. Päädyin kuitenkin lihaan, mikä olikin herkullista, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kala-annos olisi ehkä kuitenkin ollut kevyempi. Nimittäin yksi asia, mikä jäi pikkuisen harmittamaan, oli se, että kaiken jännityksen keskellä en tuntenut nälkää oikeastaan koko päivänä ja cocktailpalojen sekä keiton jälkeen pääruoasta ei uponnut kuin murto-osa. Sen sijaan, että olisin yrittänyt väkisin ahtaa ruokaa vatsaani, keskityinkin lopulta siihen, että maistoin jokaista komponenttia ajatuksella. Saksanhirvi oli oma suosikkini annoksessa. Todella herkullista! Annokset olivat kyllä melko suuria, enkä ollut ainoa, joka ei onnistunut tyhjentämään lautastaan.

Liharuoan kanssa nautittiin Chateau Fontesteau (Cabernet Sauvignon, Merlot) punaviiniä. Lisäsimme juomalistaan, jonka olimme painattaneet menun taakse, myös loppuillaksi tarkoitetut oluet (Rekolan panimon Fiskarin vehnä ja Amerikan serkku) siltä varalta, että joku vieraista juo ruoan kanssa viinin sijasta mieluummin olutta.

Kirjoitan illallisen aikana järjestetystä ohjelmasta erillisen postauksen, joten hypätään tässä vaiheessa vielä puheiden yli ja suoraan jälkiruokaan eli hääkakkuumme, joka oli valmistettu toiveidemme mukaan. Valkosuklaalastuilla koristeltu passionhedelmä-valkosuklaamoussekakku oli sulhasen visio ja mielestäni se toteutettiin hienosti. Theronin leipomosta itseasiassa soitettiin meille hääviikolla ja kysyttiin vielä yksityiskohtaisemmin toiveistamme. Käsityönä tehdyn puisen kakunkoristeen tilasin kotimaiselta PS Puistolta.

Kakunleikkaus meni mallikkaasti, vaikka vieraille ja itse hääparillekin taisi jäädä epäselväksi, kumpi polkaisi ensin. :D

Kakun kanssa juotiin kahvit ja jokainen vieras sai valita mieluisen avecin buffasta. Sulhanen kertoi avec-buffan idean vieraille ja muisti mainita, että tarkoituksena ei siis ole jättää omaa puolisoa buffaan ja valita uutta avecia tilalle. ;)

Tähän loppuun vielä yksi lempikuvistani, joka minulla on myös läppärilläni taustakuvana. Harmi, että en voi näyttää muikeita ilmeitämme. :D

Vaikka meillä oli ennen häitä ongelmia cateringin kanssa, henkilökunta hoiti hommansa tyylikkäästi ja ammattitaidolla. Ruoka oli herkullista ja illallinen sujui erinomaisesti. :)

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Kiitoskortit ja kuulumisia Argentiinasta

Sain kiitoskortit postiin juuri ennen kuin jätin kylmenevän Suomen taakseni. En olekaan tainnut mainita, miten jaoimme hääkuvat vieraillemme. Loin salatun facebook-ryhmän, minne lisäsin kaikki vihkimisestä ja hääjuhlasta otetut kuvat omiin kansioihinsa (siis ihan kaikki ilman minkäänlaista sensurointia ;)). Potretit lisäsin vasta sen jälkeen, kun vieraamme olivat saaneet kiitoskortit. Muutamille vieraille, jotka eivät ole facessa, lähetän sähköpostitse saman linkin, jonka saimme valokuvaajaltamme.

Kirjekuoret ja postimerkit ovat samoja, joita käytin hääkutsuillemme. Noiden helmiäiskirjekuorten valmistus tuossa koossa oli itseasiassa lopetettu, mutta onnistuin löytämään juuri sopivan määrän Espoon keskuksen Sinellistä. Osoitteet tulostin jälleen valmiille tarra-arkeille. Olin tarkoituksella säästänyt osoitteet sisältävän word-tiedoston, jonka tein hääkutsujen lähettämistä varten.

Saavuin tänne Buenos Airesiin keskiviikkona reilun 20 tunnin matkan jälkeen. Minun piti lähteä matkaan jo lauantaina, mutta koska sairastuin enterorokkoon, jouduin siirtämään lentoja. Onni onnettomuudessa oli, että koska kone oli niin täynnä, minut oli siirretty business-luokkaan.

Miltä sitten tuntui jättää tuore aviomies Suomeen ja matkustaa yksin toiselle puolelle maapalloa? Noh, alkuun ihan hirveältä. Lähtöpäivänä olin tosi itkuherkkä (itkeskelin jo monta päivää ennen lähtöä) ja oven sulkeminen takana tuntui todella pahalta. En ole ikinä ennen kokenut niin voimakasta surua joutuessani eroon toisesta ihmisestä ja luulen sen johtuvan siitä, että emme ole suhteemme aikana olleet kuin noin pari viikkoa erossa ja myös siitä, että vasta lähtiessä oikeasti ymmärtää, miten hyvän elämän joutuu jättämään taakseen ja kuinka paljon on menetettävää.

Mutta turhat draamat sikseen. Olen viihtynyt yllättävän hyvin täällä lämpimässä Buenos Airesissa (yli 30 astetta jo parina päivänä), työt ovat sujuneet ja olen ehtinyt jo muutaman päivän aikana kokemaan ja näkemään vaikka mitä (minulla on todella mukavat paikalliset oppaat täällä). Yhteyden pitäminen Suomeen on hieman hankalaa viiden tunnin aikaeron takia, mutta tänään onnistuimme puhumaan mieheni kanssa WhatsApp-puhelun ja sähköposteja lähettelemme lähes päivittäin.

Seuraavaksi yritän ehtiä kirjoittamaan vihkimisestä. Kivaa alkavaa viikkoa teille sinne ilmeisesti kovin talviseen Suomeen. :) 

Valokuvaus ja matka juhlapaikalle

Jatketaan siitä, mihin jäin Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona -postauksessa. Minä ja kaasot saavuimme siis noin puolen kolmen maissa taksilla Lilla Roberts -hotellin eteen. Ihan ensimmäisenä revimme kengistäni irti geelityynyt, jotka kaaso R oli ystävällisesti ostanut minulle, mutta jotka eivät mahtuneetkaan kapeakärkisiin Pura Lopezin kenkiini. Emme halunneet first look -kuvia, vaan sulhanen ja bestman tulivat meitä vastaan hotellin aulaan jo ennen kuin valokuvaaja ehti paikalle. Alkuperäisenä ajatuksena oli kuvata ensin hotellissa ja kävellä sen jälkeen kohti juhlapaikkaa ja ottaa matkalla kuvia. Sateen uhka kuitenkin muutti suunnitelmat, joten lähdimme heti ensimmäisenä ulos kuvaamaan.

Päädyimme Tähtitorninmäen puistoon ottamaan potrettikuvia. Myös eräs ohikulkeva mies, kenties turisti, pysähtyi kuvaamaan meitä. En tiedä, mihin nekin kuvat päätyivät, mutta ihan hauskaa mielestäni, että herätimme huomiota. Viereisessä kirkossa oli vihkiminen meneillään ja vitsailimmekin, että voisimme käydä fotobombaamassa heidän hääkuvansa. ;) Vettä alkoi ripotella hieman, joten kaivoimme sateenvarjot esiin ja otimme vielä muutamia kuvia niiden kanssa, kunnes suuntasimme takaisin hotelliin.

Lilla e -baari ja koko hotellin aula ovat todella näyttäviä ja upeasti sisutettuja. Mieheni tuntee töiden kautta Lilla e:n henkilökuntaa, joten he suostuivat sulkemaan baarin siksi aikaa, että saimme ottaa kuvia baaritiskillä. Suuri kiitos heille tästä! Otimme todella hauskoja ja persoonallisia kuvia, joissa mieheni mm. kaataa minulle samppanjaa tiskin takana. Olen todella tyytyväinen, että saimme myös ei niin perinteisiä hääkuvia, jotka kuvastavat meidän yhteistä harrastusta sekä tietysti myös mieheni ammattia.

Hotellin aulaa koristaa suuret shakkinappulat ja lattia on kuvioitu muistuttamaan shakkilautaa. Saimmekin lisää persoonallisia kuvia käyttämällä shakkinappuloita rekvisiittana.

Otimme myös yhteiskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Kaaso R oli kuvausten aikana skarppina korjailemassa hiuksiani, jotka meinasivat valahtaa kasvoille. Jossain vaiheessa valokuvaajamme alkoikin sujuvasti kutsumaan kaasoa paikalle aina kun otsatukkani kaipasi kohentamista. :D Mielestäni meillä oli todella hauska ja rento tunnelma kuvausten aikana enkä oikeastaan edes muistanut jännittää tulevaa vihkimistä ja hääjuhlaa.

Vihkimisen oli tarkoitus alkaa klo 17, joten meille oli tilattu taksi hotellin eteen klo 16 jälkeen, jotta ehtisimme juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen vieraita. Noh, taksiapa ei kuulunut ja tässä vaiheessa vettä satoi jo aivan kaatamalla. Myöhemmin sainkin kuulla, että hääpäivänämme taivaalta oli tippunut noin kuukauden sademäärä kerralla... Vihdoin tilataksi saapui hotellin eteen, mutta vielä oli epäselvyyttä siitä, oliko tämä meidän taksimme vai jonkun muun tilaama. Itseasiassa luulen, että taksi oli tarkoitettu mieheni isälle, hänen puolisolleen ja isovanhemmille, jotka yöpyivät samassa hotellissa.

Lopulta päädyimme kyseisen tilataksin kyytiin, mutta vaikeudet eivät loppuneet siihen. Olin saanut kaveriltani aamupäivällä WhatsAppissa viestin, että juhlapaikkamme ympäristössä tulisi olemaan mielenosoitus, joka päättyisi puolen viiden maissa. Sade ja mielenosoitus (ei siis ihan vältytty Murphyn lailta ;)) hidastivat liikennettä niin paljon, että mietimme, joudummeko kävelemään loppumatkan kaatosateessa. Se olisi kyllä ollut katastrofi ainakin kampaukseni kannalta. ;) Lopulta olimme juhlapaikan ovien edessä noin kahtakymmentä vaille viisi.

Seuraavaksi päästäänkin jo itse vihkitilaisuuteen. Kivaa viikonloppua kaikille! Minulle tämä viikonloppu on vähään aikaan viimeinen Suomessa. Ensi viikon lauantaina starttaa pitkä matkani kohti Buenos Airesia.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.