lauantai 30. heinäkuuta 2016

Hiukset kuosiin

Minulla on viikon päästä koekampaus ja -meikki, joten kävin perjantaina värjäyttämässä hiukseni. Täytyy sanoa, että jo oli aikakin, koska minulla ei ole varmaan ikinä ollut niin pitkää juurikasvua ja olin jo melko tuskastunut kuontalooni. En kuitenkaan voinut värjätä hiuksia liian aikaisin, jotta koekampauksessa sävy vastaisi suunnilleen sitä, mikä se tulee olemaan hääpäivänä (mahdollisen lisäkkeen takia). Kävin häät 2016 -ryhmästä saamani suosituksen perusteella Q Hairissa. Halpaa lystiä tuo hiusten värjäys ei todellakaan ole, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin tuntui siltä, että olin oikeasti rautaisen ammattilaisen käsissä ja lopputulos oli sen mukainen. Tyvi värjättiin ensin ja pituuksiin laitettiin ohuita raitoja ennen kuin koko päähän levitettiin lämmin suklaanruskea sävy. Lopputuloksesta tuli todella luonnollinen, monivivahteinen ja kiiltävä (kuvat eivät tee oikeutta). Lisäksi hiukseni olivat värjäyksen jälkeen aivan unelman kevyet ja ilmavat osittain varmasti Olaplex-käsittelyn ansiosta.




Ostin myös kotiin Olaplex ylläpitotuotetta, joka ylläpitää hoitokäsittelyn tuloksia. Käyn vielä uudestaan värjäyttämässä hiukseni noin viikko ennen hääpäivää, jotta väri on kiiltävä ja mahdollinen juurikasvu peitossa.

Olen suhtautunut tulevaan koekampaukseen ja -meikkiin todella rennosti. Kampauksesta minulla on jo jonkinlainen visio, mutta nähtäväksi jää, miltä se näyttää omassa päässäni. Meikin sävyjen toivoisin olevan lämpimiä (kulta, ruskea) ja olen aina haaveillut smokey eyes -lookista, mutta muuten aion luottaa täysin ammattilaisen näkemykseen häämeikistäni. 

Tänään sain vihkipuheemme (= muutama runo ennen virallista kaavaa) lähetettyä vihkijällemme ja tarkoituksena olisi vielä tilailla karkkitötteröitä, vieraskirjajuliste sekä hääsuklaarasioita Now & Foreverista sekä viimeistellä menu ja juomalista tässä viikonlopun aikana. Mikään ei ole niin hyvä motivaattori kuin kuun loppu ja se fakta, että meidän häihin on kohta enää kuukausi aikaa.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Väsynyt, mutta onnellinen

Nyt on kuulkaas pahat henget karkotettu, exät piiskattu ulos, istumalihakset treenattu hevosen selässä ja talviturkkikin heitetty. Mulla oli siis viikonloppuna polttarit! Laajempaa raporttia tulossa kunhan toivun tästä "polttareiden jälkeisestä masennuksesta". ;) Kun yhden päivän ajan kaikki passaavat sua, vievät paikasta toiseen, syöttävät ja juottavat, niin on yllättävän vaikeaa palata takaisin arkeen. :D


Mutta pakko se on, koska häihinkään on enää vajaa kuusi viikkoa. Tällä viikolla pääsen sovittamaan häämekkoani ja suunnittelemaan tarvittavia muutoksia Heidin kanssa. Lisäksi käyn värjäyttämässä hiukseni koekampausta varten ja muitakin pikkujuttuja pitäisi hoitaa... Stay tuned!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Hääaiheinen haaste

Sain Kiss, Love & Get Married -blogin Outilta hauskan haasteen. Ideana on jatkaa lauseita ja jakaa haaste eteenpäin 1-3 hääbloggaajalle. Tarkoituksena oli kait jatkaa lauseita hääteemaan sopivasti, mutta itse vähän kiersin sääntöjä ja kirjoitin muistakin aiheista.

En ymmärrä... asiakkaan harhaanjohtamista, tiedon pimittämistä ja suoranaista valehtelua, jota olen tässä lähiaikoina joutunut todistamaan.

Seuraavaksi ajattelin... tehdä häidemme menun ja juomalistan valmiiksi.

Viime aikoina... olen ollut turhan ahdistunut häihin liittyvistä asioista. Pitäisi löytää taas se positiivinen vire hääjärjestelyihin.

En osaa päättää... yleisesti ottaen yhtään mitään. Tämä on sukuvika. Väitän, että siskoni on vielä pahempi jahkailija. ;) Esimerkiksi vieraskirjaa olen pähkäillyt varmaan puoli vuotta, vaikka mieluinen on periaatteessa jo löytynyt.

Hävetti... aikaansaamattomuus töissä. Häät vievät niin paljon aivokapasiteettia ja olisin todellakin loman tarpeessa (viikko ei riittänyt).

Muistan ikuisesti... kesän 2014, jolloin menimme kihloihin ja vietimme viimeisimmän pitkän kesäloman yhdessä. Oli todella lämmin kesä ja koko vuosi jäi jotenkin tosi positiivisena mieleeni, vaikka loppuvuodesta oli jännät paikat väitellessäni tohtoriksi.

Päivän paras juttu... oli onnistuneet eksperimentit töissä. Tutkijan työssä taidon lisäksi onnistumiseen vaikuttaa mm. kuun asento, karma ja erinäiset molekyylibiologian jumalat. ;)

Noloa myöntää mutta... syön karkkia salaa. Viime sunnuntaina piilotin suklaapussin Sokoksen muovikassiin, kun mies tulikin vähän odotettua aikaisemmin kotiin. Mieheni ei siis suinkaan kiellä minua syömästä karkkia, mutta aiheuttaa tahtomattaan minulle huonoa omaatuntoa, koska ei itse juurikaan herkuttele makealla.

Viikko sitten... kävin kuntosalilla sillä aikaa, kun sulhaseni treenasi läheisellä juoksuradalla. En varsinaisesti yritä päästä "hääkuntoon", mutta tulee parempi mieli, kun tekee edes jotain pientä.

Kaikista pahinta on... jos jännittäminen ja liika kontrollointi estää meitä nauttimasta omasta hääjuhlastamme.

Salainen taitoni on... laulunsanojen ulkoa muistaminen.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... mielenrauha, ainakin yhden päivän (3.9.) ajaksi. ;)

Minulla on pakkomielle... varsinkin keittiön siisteydestä. Kun valitin miehelleni asiasta, hän osti minulle tiskirätin, jossa lukee "Keep calm and clean on". Very funny. ;) Häärintamalla olen tarkka siitä, että paperituotteiden, koristeiden jne. tyylit ovat yhteneväisiä, mutta en ehkä kuitenkaan pakkomielteeksi asti.

Söin tänään... aamiaisella puuroa turkkilaisella jogurtilla, mustikoilla ja pellavansiemenrouheella, lounaalla uuniperunaa broileritäytteellä, välipalaksi maitorahkaa ja raejuustoa trooppisella hedelmäsoseella, kotiin päästyäni voileivän ja illalla kasvispastaa. Lisäksi napostelin pähkinöitä pitkin päivää. Minun on syötävä todella säännöllisesti, jotta pystyn toimimaan, enkä ole hintelästä ulkomuodostani huolimatta pieniruokainen. ;) 

Ärsyttävintä on... kun yrittää hoitaa häihin liittyviä järjestelyjä ja viesteihin/puheluihin ei vastata.

Tekisi mieli... urheilla, mutta kurkkuun yllättäen pesiytynyt kaktus muutti suunnitelmat. Toivottavasti on vain allergiaa.

Minusta on söpöä... kuinka aamuisin mies ja kissa jäävät nukkumaan pimeään makuuhuoneeseen, kun itse joudun jo aloittamaan aamutoimet.

Olenko ainoa, jonka mielestä... siviilivihkimisille pitäisi rakentaa omia "kappeleita".

Haaste on levinnyt kulovalkean tavoin hääbloggaajien keskuudessa, joten en tällä kertaa haasta ketään.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Rauha maassa

Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut vihaisempi kuin muistan koskaan olleeni, olen tuntenut vahvaa "pitäkää tunkkinne -mielialaa" ja ollut valmis perumaan koko hääjuhlan. Lopulta olen myös tunnustanut tosiasiat, tehnyt kompromisseja ja löytänyt jonkinlaisen mielenrauhan.

Tästä kaikesta lopputuloksena voin helpottuneena todeta, että häitämme juhlitaan yhä Unioninkadun juhlahuoneistoissa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tosin pitopalvelua ei hoida Union catering, joka meni toukokuussa konkurssiin vieden mukanaan noin 500 euron varausmaksumme. Tilojen pitopalvelua hoitaa tällä hetkellä Theron catering, joka on hoitanut myyntipuolen sekä toiminut Union cateringin alihankkijana jo kauan ennen konkurssia. Emme olleet laisinkaan tietoisia, että tehtyämme sopimuksen Union cateringin kanssa, ruokamme tilattiin Theronilta. Olimme siis hieman hämmentyneitä siitä, minkä yrityksen kanssa oikeasti olimme olleet tekemisissä ja miksi meille ei kerrottu asioista rehellisesti (kysyin kyllä useamman kerran).

Näiden erinäisten ongelmien jälkeen pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen Theronin kanssa tulevista juhlistamme. Päätökseemme vaikutti suuresti myös se, että olin koko tämän hässäkän ajan yhteydessä toiseen Unioninkadulla häitään viettäneeseen morsiameen (hän sai tietää konkurssista muutama päivä ennen häitään) ja hän oli ollut todella tyytyväinen henkilökuntaan sekä ruoan tasoon. Kävimme tänään uudestaan vierailulla Unioninkadulla ja totesimme jälleen, että kyllä se vaan on paras tila meidän juhlillemme. Saimme sovittua monia käytännön asioita, joten orastava häästressikin hieman helpotti.

Se hyvä puoli tässä koko sotkussa oli, että olisimme näinkin lyhyellä varoitusajalla saaneet vielä uuden juhlapaikan. Meillä oli jopa useampia vaihtoehtoja, joista Långvik ja Palmian Villa Jyränkö olivat todella vahvoilla loppuun asti. Palmialla oli laadukkaalta vaikuttava häämenu ja kohtuulliset hinnat, joten suosittelen pitopalvelua vielä etsiviä pyytämään heiltä tarjous. Långvik olisi paikkana pessyt Unioninkadun mennen tullen ja ruoat kuulostivat myös todella herkullisilta, mutta valitettavasti heille ei pysty viemään omia juomia, joten Ranskasta ja Saksasta raahaamamme hääviinit olisivat jääneet juomatta (tähänkin vaihtoehtoon olimme kyllä jo varautuneet). Villinä korttina teimme myös alustavan varauksen Fregatin purjelaivaan, mutta totesimme pian, että merelliset häät eivät ehkä kuitenkaan ole meitä varten.

Nyt ei kiitos enää yhtään yllätyksiä ennen häitä! Näin suuri annos Murphyn lakia on liikaa jopa Miss Murphylle. ;)

P.S. Voisin mainita vielä jotain Turkin tilanteesta ja kuinka meidän pitäisi lentää Malediiveille Istanbulin kautta, mutta jotta en kuulosta täysin oman napani ympärillä pyörijältä, jätetään sanomatta.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Herkuttelua ja ostoksia

Kihlauksestamme tuli tällä viikolla kuluneeksi jo kaksi vuotta. Tuolloin pari vuotta sitten tuntui vielä, että häihin on todella pitkä aika, mutta kuten aina, aika on mennyt todella nopeasti ja yhtäkkiä häihimme on enää alle 50 päivää (Apua!).



Juhlistimme vuosipäivää Kämpin brunssilla.
                                                                      
Tänä lauantaina suuntasimme heti aamusta Punavuoreen Brooklyn Bakeryn kahvilaan maistelemaan cup cakeja. Tarkoitus olisi hankkia heiltä leivonnaisia herkkubuffaamme. Samalla tuli maistettua myös heidän bageleita, jotka olivat todella herkullisia. Cup caket olivat myös taivaallisia. Maistoimme vain kahta makua, mutta red velvet oli niin hyvää, että enempää ei tarvinnut testailla (heiltä saa myös varattua cup cake -maistelun).





Samalla reissulla kävimme ostelemassa hellevaatteita häämatkallemme. Löysin itselleni puuvillaisen ohuen hellemekon ja rantasandaalit (+ sairaan hienot seeprakuvioiset ballerinat Stockan alesta, mutta ne olivat täysin heräteostos). Aikaisemmin olen jo kotiuttanut Lindexiltä pitsishortsit ja -topin. Ainakin yksi mekko pitäisi varmaan vielä löytää ja uudet bikinit. Olenko ainoa kalkkis, joka ihmettelee suuresti sitä, että viimeiset kesävaatteet myydään alennuksella heinäkuussa, kun Suomen kesä on yleensä vasta alkamassa?! Kotona pistin vielä tilaukseen Ray-Banin Wayfarerit korvaamaan todella huonoon kuntoon päässeet Anttila-aurinkolasini.

Maksoimme loput häämatkastamme tällä viikolla, joten rahaa on alkanut menemään häihin niin paljon, että hirvittää... Suurimmat hankinnat kasautuvat viimeiselle kuukaudelle ennen häitä ja juhlan jälkeen tulee tietysti maksaa juhlapaikka sekä ruoat, valokuvaaja, dj ym. Noh, kerrankos sitä jne. ;)

torstai 14. heinäkuuta 2016

Viinirallin loppumetrit - Reinin jokilaakso

En kyllä olisi uskonut, että viime kesän reissumme taltioiminen postauksiin kestäisi vuoden... Mutta viimeistä viedään! Champagnesta jatkoimme matkaa takaisin Saksan puolelle. Halusimme nähdä kauniin Reinin jokilaakson ja napata samalla häävalkkarit matkaan.

Valitettavasti ehdimme viipyä Reinin jokilaaksossa vain pari päivää; pidempäänkin olisimme viihtyneet ja ehdottomasti palaamme vielä jonain päivänä. Tukikohtanamme toimi suloinen Rudesheimin kylä. Majatalomme oli oikein miellyttävä perinteinen gasthaus. Tosin täytyy antaa hieman "kritiikkiä" siitä, että kylppäriimme oli päässyt luikahtamaan aivan jumalattoman kokoinen hämähäkki. En tunnusta pelkääväni hämähäkkejä, mutta väsyneenä pitkän päivän jälkeen massiivinen spider bro oli minulle se viimeinen pisara, mikä kaatoi kupin. Nukuin siis ensimmäisen yön todella huonosti, koska kuvittelin koko ajan, miten kahdeksanjalkainen kaveri hiippailee yön pimeydessä sänkyymme. Aivan naurettavaa, mutta minkäs teet. :D Näin myöhemmin samanlaisia hämähäkkejä myös kaupungilla. Jokilaakso on varmaankin niin kosteata aluetta, että ötököitä riittää. 




Muita huonoja puolia en Rudesheimistä löytänyt. Kylän lukuisista viinituvista sai ostettua hyvää valkkaria noin kahden desin annoksina ja lähes puoli ilmaiseksi. Auttaa pahimmankin araknofoobikon hermoihin. ;) Varsinkin joen rannassa sijaitsevat pienet värivaloilla koristellut viinikojut olivat tunnelmallisia. Riesling on yksi omista suosikeistani ja myös Reinin jokilaakson suosituin rypäle.


Kylässä vieraileville suosittelen todella lämpimästi viinipeltojen yläpuolella kulkevaa köysirataa. Maisemat matkan varrella ovat käsittämättömän upeat ja ylhäällä odottaa Saksan yhtenäisyyden muistomerkin lisäksi viinikoju, josta saa ostettua sitä edellä mainittua herkullista Rieslingiä. ;)




Viiniä ei suinkaan joudu juomaan muovimukista, kuten Suomessa, vaan panttia vastaan saa ihan oikean viinilasin. Tuona hetkenä toivoin taas kerran, että Suomessakin olisi hieman kehittyneempi viinikulttuuri...







Vaikka saimme hyvää palvelua Ranskassakin, Saksalaiset olivat jotenkin vielä innokkaampia kertomaan viineistään ja maistattamaan ties mitä aarteita. Ehdimme vierailla Robert Weilillä sekä Prinz von Hessenillä ennen kuin suuntasimme Toni Jostille hakemaan hääjuomiamme.





Robert Weilillä.

Varsinkin Prinz von Hessenillä saimme aivan erinomaista palvelua. Miellyttävä vanhempi rouvashenkilö toi meille maistettavaksi viinin toisensa jälkeen, esitteli meille tuotantotiloja sekä kellaria ja kutsui vielä illaksi syömään. Harmi, että tiukan aikataulun takia emme pystyneet palaamaan Johannisbergiin.









Olimme päättäneet jo ennen matkaa, että haemme häävalkoviinimme Toni Jostilta. Olimme maistaneet heidän Rieslingiä viimeksi Saksassa reissatessamme ja ihastuimme ikihyviksi.

Viinirinteet ovat Euroopan mittakaavassa ennätys jyrkkiä.

Toni Jostin talo sijaitsee kauniissa Bacharach kylässä, missä pääsee ihastelemaan lukuisia ns. "timber-frame -taloja". Meidät vastaanottanut pariskunta (luultavasti omistajia) oli ehkä hieman sisäänpäin kääntyneempiä kuin aikaisemmissa paikoissa, mutta hyvin ystävällisiä kuitenkin.



Näin oli häävalkkaritkin pian jo pakattu paksiin ja seuraavana päivänä jouduimmekin jo jatkamaan matkaa kohti kotia. Viinirallimme meni kaiken kaikkiaan todella sujuvasti, eikä suurempia yllätyksiä tullut vastaan. Puolivakavissamme mietimme, jospa olisimme käyneet vielä tänä kesänä Italiassa hakemassa hääpunkut, mutta hylkäsimme ajatuksen lyhyen kesäloman takia. Suosittelen lämpimästi reissua Champagneen ja Saksan viinialueille ja autan mielelläni reissun suunnittelussa, jos joku lukijoistani innostuu ajatuksesta. :)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Rakkaus - Mitä tapahtuu huomenna?

Suureksi ilokseni sain kesälukemiseksi viestintätoimisto Ellun Kanojen Mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle -kirjan. Kiitos paljon!

Jo kirjan ulkomuoto miellytti minua suuresti. Sisältä löytyy tunnettujen yhteiskunnallisten vaikuttajien tulkintoja rakkaudesta mm. yhteiskunnan, kulttuurin, perheen, parisuhteen ja ajan näkökulmasta. Kirjan lopusta löytyy myös vinkkejä matkoista, elokuvista, musiikista, ruuasta ja juomasta.


Heti ensimmäisen kirjottajan tuotos "Rakkaus syntyi savannilla" sai minut vakuuttuneeksi siitä, että olen juuri oikeata kohderyhmää tälle kirjalle. Tiedekolumnisti Susanne Björkholmin teksti sai tämän biotieteilijän myhäilemään tyytyväisenä.

"Perusnisäkäsmeininkiin kuuluu yleensä urosten joko symbolisesti tai faktisesti verinen kilpailu naaraasta, jonka päätteeksi voittaja parittelee - ja lähtee kipinkapin pois. Ihmiset taas tuppaavat nyhjäämään toistensa seurassa vuositolkulla parittelun jälkeenkin. Se, mikä pitää ihmisparin kasassa, on tunne nimeltä rakkaus ja perimmäinen syy sen olemassaoloon on tämän tarinan aihe."

Näinhän se on. Rakkaus on evoluution tuote, kemiallisten reaktioiden sarja, jonka perimmäinen tarkoitus on ollut jälkeläisten hengissä pitäminen. Mielestäni se ei kuitenkaan tee rakkaudesta yhtään vähempää romanttista tai merkityksellistä. Itse löydän kaoottisessa maailmassa paljon lohtua siitä, että asiat voi selittää myös järjellä ja tieteellisillä faktoilla. 

"Rakkauden eri vaiheille on aivoissa omat valmiit ohjemistonsa, jotka sinne on koodannut luonnonvalinta."

Mielestäni rakastuminen on huumaa, mutta rakkaus on valinta ja sen eteen on tehtävä töitä. On biologinen fakta, että ensihuuma ei kestä ikuisesti. Sen jälkeen on jokaisen oma valinta, miten paljon haluaa tehdä töitä suhteen eteen. On myös tunnistettava, milloin vaivannäkö kannattaa ja milloin ei.

"Jos minulta kysytään, mitä on rakkaus, niin se on jotain sellaista mitä näin vieressäni tavallisena arki-iltapäivänä. Ei tarvittu kynttilöitä eikä viuluja. Kaksi rakkauden pitkänmatkalaista riitti, yksi katse, yksi kosketus, yksi hymy."

Rakkaus ei ole helppoa, koska oma puoliso on ikään kuin sijoitus. Häneen suhtautuu paljon vakavammin kuin esimerkiksi ystäviin, koska hän on oma valinta, sijoitus tulevaisuuteen, mutta toisaalta myös itsenäinen yksilö heikkouksineen ja vahvuuksineen.

"Hyväksyn puolisoni sellaisena kuin hän on. Ymmärrän, että olemme kaksi erillistä ihmistä ja että hänen tekemisensä ovat hänen tekemisiään, eivät minun."

Kaikkein vapauttavinta onkin oppia hyväksymään ja jopa rakastamaan myös niitä pieniä oikkuja ja ärsyttäviä ominaisuuksia, joita meissä kaikissa on. Unelmien prinssi on liian suuri vaatimus, varsinkin jos ei itse ole prinsessa. ;)

"Jykä ei ole mikään one size fits all. Hän inhoaa työntekoa ja keskiluokan ahdasta mielenmaisemaa. Hän kuorsaa niin, että minun on nukuttava toisessa huoneessa teollisuuskuulosuojaimista huolimatta. Hänestä putoilee joka paikkaan kolikoita, muttereita, paperilappuja ja tulitikkuja. Mutta mitä se sitten haittaa?"

Itselleni tunne tasa-arvoisesta parisuhteesta on todella tärkeä. Tasa-arvon ei mielestäni tarvitse olla sitä, että nainen vaihtaa auton renkaat ja mies hoitaa lapset. Kotityöt on järkevää jakaa vahvuuksien ja mielenkiinnon mukaan. Pääasia on, että molemmat tekevät suunnilleen yhtä paljon töitä (en tarkoita tässä palkkatyötä) yhteisen kodin ja yhteisen perheen hyväksi, jotta kumpikaan ei katkeroidu tai heittäydy marttyyriksi. Itselleni myös taloudellinen riippumattomuus on tärkeätä, mutta ymmärrän kyllä, että kaikissa elämäntilanteissa se ei välttämättä ole mahdollista.  

"Rakkaus on sellaisten ylellisyyttä, joiden leipä ei ole puolisovalinnasta kiinni. Kiitos esiäitieni tasa-arvotyön, saan minä ottaa kenet tahdon, eikä sen suurempaa vapautta olekaan. Minulla on oma ura, tila ja pankkitili, enkä tarvitse miestä muuhun kuin rakastettavaksi."

Rakkaus on aivan järkyttävän suuri riski. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu huomenna. Kukaan ei voi varmasti sanoa, että eroa ei tule tai, että eletään yhdessä vanhainkotiin asti. Emme voi tietää. On vain otettava riski ja todettava päivä toisensa jälkeen, että edelleen se kannattaa.

"Entä mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle? No en kyllä yhtään tiedä. Voi olla, että on hyvä päivä ja hormonit hyrräävät suhteellisen tyydyttävästi, kukaan ei pahemmin kiukuttele, eikä kukaan kuole."

Mutta toisaalta..

"Tulevaisuudessa vain samppanja ja rakkaus ovat varmoja sijoituskohteita: Samppanjan juominen ehkäisee dementiaa. Rakkaus auttaa unohtamaan kaiken."

Kaikki kirjasta saadut tuotot lahjoitetaan HelsinkiMissiolle. Voit lukea lisää HelsinkiMission tarkoituksesta täältä

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Nyt alkoi jännittämään...

Edit. 8.7. Tilanne elää edelleen, joten myös lista päivittyy sen mukaan, kun posteljooni tuo lisää mieskortteja laatikkoomme. ;D 

Olen saanut vähintäänkin epäilyttävää postia viimeaikoina. Luulen, että kyseessä on joko salainen ihailija tai joku psykopaatti stalkkeri... Tai vaihtoehtoisesti ystäväni, joista ainakin osa on "hieman" perverssejä. :D




Näillä näkymin tulen tarvitsemaan joskus lähiaikoina (Jaiks!) seuraavia asioita:
  • epilaattori
  • passi
  • hyttysmyrkky
  • bikinit
  • suklaakastike
  • bilevaatteet
  • viron sanakirja
  • kaulin
  • pyyhe
  • hammasharja 
  • ulkoiluvaatteet
  • aurinkorasva
  • vaihtovaatteet
  • yöpaita
  • aurinkolasit
  • naparengas 
  • 10 sentin kolikko 
  • meikit
Muuten nämä on ihan helppo toteuttaa (jos sanakirja kelpaa sähköisenä), mutta meidän kaulin on marmoria ja painaa ihan pirusti. :D Noh, joku muu saa varmaankin kantaa laukkuni sitten, kun aika koittaa. ;) Edit. Myös naparengas tulee vaatimaan mielikuvitusta. ;)

Vaikka olen pahimmanlaatuinen kontrollifriikki, täytyy myöntää, että on kyllä aivan mahtavaa kun ei tiedä omien polttareiden ajankohtaa. Ei tämmöistä aitoa positiivista jännitystä tule niin usein koettua. 

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Hermolomalla Saimaalla

Haluan kertoa tässä välissä vähän kivemmista ja positiivisemmista aiheista ennen kuin palaan pitopalvelukatastrofiimme. Ymmärrettävästi koko viime viikko oli meille melko rankka. Onneksi kesän minilomamme alkoi perjantaina ja pääsimme heti nollaamaan ja rentoutumaan ihanassa kylpylähotellissa. Vietimme ensin yhden yön vanhempieni luona, minne jätimme samalla Karvakamun hoitoon (ja viettämään pientä kesälomaa oravia jahdaten). Lauantaina iltapäivällä lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa.

Saimme ihailla upeita hiekkaveistoksia Lappeenrannassa.
                                       
Tuolloin oli onneksi vielä aivan täydellisen upea sää. Lämmin kesätuuli otti meidät vastaan, kun astuimme ulos autosta ja tunnelma oli kuin ulkomailla. Kävimme Lappeenrannassa kahvilla ja jätskillä sekä kävelemässä rannassa ja kaupungilla. Kaupungissa oli Kansaiväliset suurmarkkinat menossa, joten vilinää ja katseltavaa riitti. Yritimme parhaamme mukaan olla ajattelematta ikäviä asioita, mutta varsinkin itselleni se oli vielä tässä vaiheessa reissua melko vaikeaa.

Häät bongattu Lappeenrannassa!
                                                                    
Lappeenrannasta ajelimme Rauhaan entiseen parantolaan, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Holiday Club Saimaa (parantola olisi myös ollut minulle täysin oikea paikka ;)). En voinut kuin huokaista ihastuksesta nähdessäni huoneemme. Mitä luksusta!

No kyllä tossa pari yötä nukkuu.
                                
Lähdimme pienelle juoksulenkille rantaan, minkä jälkeen heitimme uikkarit päälle ja suuntasimme kylpylään. Kylpyläosasto oli oikein kiva. Ei mitenkään suuria tunteita herättävä, mutta hyvin viihdyimme siellä useamman tunnin molempina päivinä. Lauantain hellelämpötiloissa katolla sijaitseva "sun deck" oli erityisen kiva. Uskaltauduin myös pariin vesiliukumäkeen, vaikka ajatus hallitsemattomasti kiitämisestä suljetussa putkessa ei varsinaisesti miellyttänyt minua. ;) Tuollainen heittäytyminen teki kyllä oikeasti ihan hyvää senhetkisessä mielentilassani.

Viimeistään tässä vaiheessa elämä alkoi jälleen hymyilemään.
                                                        
Hotellin ravintolavalikoima ei ollut kummoinen, mutta se ei meitä haitannut. Ensimmäisenä iltana kävimme O´Learysissä ja toisena Classic pizzassa. Lauantai-iltana istuimme pitkään Teerenpelin terassilla ja ihailimme auringonlaskua. Tuo oli kyllä todella mieleenpainuva kokemus ja puoli pulloa samppanjaa, yksi olut sekä lasi valkkaria pitivät huolen siitä, että murheet olivat unohtuneet ainakin hetkeksi. ;)


Sunnuntaina sää oli kääntynyt huonompaan suuntaan, joten vietimme enemmän aikaa kylpylässä. Käväisimme myös Imatralla ihailemassa koskea (tai siis kuivaa kuilua). Illalla meillä oli vielä todella tiukka keilausmatsi. Olin pitkään monta kymmentä pistettä miestäni edellä, mutta sitten hän sai taas otteen pelistään ja voitti lopulta muutamalla pisteellä. Karvas tappio! :D


Voin kyllä lämpimästi suositella Holiday Club Saimaata varsinkin hermolomaa tarvitseville.;) Kaikki on lähellä ja helppoa ja varsinkin huoneemme oli todella iloinen yllätys hintaansa nähden. Aamiaisen suhteen hotellilla olisi eniten parannettavaa. Nyt olemme taas kotona, mutta arkeen ei onneksi tarvitse palata vielä vähään aikaan. Lomaviikolla olisi tarkoitus hoitaa monta häihin liittyvää asiaa. Olemme mm. sopineet tapaamisen valokuvaajamme ja floristin kanssa. Tosin palavereja hieman vaikeuttaa se, että emme tiedä, missä häitämme juhlitaan (minor detail ;)). Todella toivon, että asiat kääntyvät parhain päin vielä tämän viikon aikana. Luotan kovasti siihen, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella.