Valokuvaus ja matka juhlapaikalle

Jatketaan siitä, mihin jäin Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona -postauksessa. Minä ja kaasot saavuimme siis noin puolen kolmen maissa taksilla Lilla Roberts -hotellin eteen. Ihan ensimmäisenä revimme kengistäni irti geelityynyt, jotka kaaso R oli ystävällisesti ostanut minulle, mutta jotka eivät mahtuneetkaan kapeakärkisiin Pura Lopezin kenkiini. Emme halunneet first look -kuvia, vaan sulhanen ja bestman tulivat meitä vastaan hotellin aulaan jo ennen kuin valokuvaaja ehti paikalle. Alkuperäisenä ajatuksena oli kuvata ensin hotellissa ja kävellä sen jälkeen kohti juhlapaikkaa ja ottaa matkalla kuvia. Sateen uhka kuitenkin muutti suunnitelmat, joten lähdimme heti ensimmäisenä ulos kuvaamaan.

Päädyimme Tähtitorninmäen puistoon ottamaan potrettikuvia. Myös eräs ohikulkeva mies, kenties turisti, pysähtyi kuvaamaan meitä. En tiedä, mihin nekin kuvat päätyivät, mutta ihan hauskaa mielestäni, että herätimme huomiota. Viereisessä kirkossa oli vihkiminen meneillään ja vitsailimmekin, että voisimme käydä fotobombaamassa heidän hääkuvansa. ;) Vettä alkoi ripotella hieman, joten kaivoimme sateenvarjot esiin ja otimme vielä muutamia kuvia niiden kanssa, kunnes suuntasimme takaisin hotelliin.

Lilla e -baari ja koko hotellin aula ovat todella näyttäviä ja upeasti sisutettuja. Mieheni tuntee töiden kautta Lilla e:n henkilökuntaa, joten he suostuivat sulkemaan baarin siksi aikaa, että saimme ottaa kuvia baaritiskillä. Suuri kiitos heille tästä! Otimme todella hauskoja ja persoonallisia kuvia, joissa mieheni mm. kaataa minulle samppanjaa tiskin takana. Olen todella tyytyväinen, että saimme myös ei niin perinteisiä hääkuvia, jotka kuvastavat meidän yhteistä harrastusta sekä tietysti myös mieheni ammattia.

Hotellin aulaa koristaa suuret shakkinappulat ja lattia on kuvioitu muistuttamaan shakkilautaa. Saimmekin lisää persoonallisia kuvia käyttämällä shakkinappuloita rekvisiittana.

Otimme myös yhteiskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Kaaso R oli kuvausten aikana skarppina korjailemassa hiuksiani, jotka meinasivat valahtaa kasvoille. Jossain vaiheessa valokuvaajamme alkoikin sujuvasti kutsumaan kaasoa paikalle aina kun otsatukkani kaipasi kohentamista. :D Mielestäni meillä oli todella hauska ja rento tunnelma kuvausten aikana enkä oikeastaan edes muistanut jännittää tulevaa vihkimistä ja hääjuhlaa.

Vihkimisen oli tarkoitus alkaa klo 17, joten meille oli tilattu taksi hotellin eteen klo 16 jälkeen, jotta ehtisimme juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen vieraita. Noh, taksiapa ei kuulunut ja tässä vaiheessa vettä satoi jo aivan kaatamalla. Myöhemmin sainkin kuulla, että hääpäivänämme taivaalta oli tippunut noin kuukauden sademäärä kerralla... Vihdoin tilataksi saapui hotellin eteen, mutta vielä oli epäselvyyttä siitä, oliko tämä meidän taksimme vai jonkun muun tilaama. Itseasiassa luulen, että taksi oli tarkoitettu mieheni isälle, hänen puolisolleen ja isovanhemmille, jotka yöpyivät samassa hotellissa.

Lopulta päädyimme kyseisen tilataksin kyytiin, mutta vaikeudet eivät loppuneet siihen. Olin saanut kaveriltani aamupäivällä WhatsAppissa viestin, että juhlapaikkamme ympäristössä tulisi olemaan mielenosoitus, joka päättyisi puolen viiden maissa. Sade ja mielenosoitus (ei siis ihan vältytty Murphyn lailta ;)) hidastivat liikennettä niin paljon, että mietimme, joudummeko kävelemään loppumatkan kaatosateessa. Se olisi kyllä ollut katastrofi ainakin kampaukseni kannalta. ;) Lopulta olimme juhlapaikan ovien edessä noin kahtakymmentä vaille viisi.

Seuraavaksi päästäänkin jo itse vihkitilaisuuteen. Kivaa viikonloppua kaikille! Minulle tämä viikonloppu on vähään aikaan viimeinen Suomessa. Ensi viikon lauantaina starttaa pitkä matkani kohti Buenos Airesia.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Rauha maassa

Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut vihaisempi kuin muistan koskaan olleeni, olen tuntenut vahvaa "pitäkää tunkkinne -mielialaa" ja ollut valmis perumaan koko hääjuhlan. Lopulta olen myös tunnustanut tosiasiat, tehnyt kompromisseja ja löytänyt jonkinlaisen mielenrauhan.

Tästä kaikesta lopputuloksena voin helpottuneena todeta, että häitämme juhlitaan yhä Unioninkadun juhlahuoneistoissa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tosin pitopalvelua ei hoida Union catering, joka meni toukokuussa konkurssiin vieden mukanaan noin 500 euron varausmaksumme. Tilojen pitopalvelua hoitaa tällä hetkellä Theron catering, joka on hoitanut myyntipuolen sekä toiminut Union cateringin alihankkijana jo kauan ennen konkurssia. Emme olleet laisinkaan tietoisia, että tehtyämme sopimuksen Union cateringin kanssa, ruokamme tilattiin Theronilta. Olimme siis hieman hämmentyneitä siitä, minkä yrityksen kanssa oikeasti olimme olleet tekemisissä ja miksi meille ei kerrottu asioista rehellisesti (kysyin kyllä useamman kerran).

Näiden erinäisten ongelmien jälkeen pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen Theronin kanssa tulevista juhlistamme. Päätökseemme vaikutti suuresti myös se, että olin koko tämän hässäkän ajan yhteydessä toiseen Unioninkadulla häitään viettäneeseen morsiameen (hän sai tietää konkurssista muutama päivä ennen häitään) ja hän oli ollut todella tyytyväinen henkilökuntaan sekä ruoan tasoon. Kävimme tänään uudestaan vierailulla Unioninkadulla ja totesimme jälleen, että kyllä se vaan on paras tila meidän juhlillemme. Saimme sovittua monia käytännön asioita, joten orastava häästressikin hieman helpotti.

Se hyvä puoli tässä koko sotkussa oli, että olisimme näinkin lyhyellä varoitusajalla saaneet vielä uuden juhlapaikan. Meillä oli jopa useampia vaihtoehtoja, joista Långvik ja Palmian Villa Jyränkö olivat todella vahvoilla loppuun asti. Palmialla oli laadukkaalta vaikuttava häämenu ja kohtuulliset hinnat, joten suosittelen pitopalvelua vielä etsiviä pyytämään heiltä tarjous. Långvik olisi paikkana pessyt Unioninkadun mennen tullen ja ruoat kuulostivat myös todella herkullisilta, mutta valitettavasti heille ei pysty viemään omia juomia, joten Ranskasta ja Saksasta raahaamamme hääviinit olisivat jääneet juomatta (tähänkin vaihtoehtoon olimme kyllä jo varautuneet). Villinä korttina teimme myös alustavan varauksen Fregatin purjelaivaan, mutta totesimme pian, että merelliset häät eivät ehkä kuitenkaan ole meitä varten.

Nyt ei kiitos enää yhtään yllätyksiä ennen häitä! Näin suuri annos Murphyn lakia on liikaa jopa Miss Murphylle. ;)

P.S. Voisin mainita vielä jotain Turkin tilanteesta ja kuinka meidän pitäisi lentää Malediiveille Istanbulin kautta, mutta jotta en kuulosta täysin oman napani ympärillä pyörijältä, jätetään sanomatta.

Unioninkadun morsiamet huomio!

Pahoittelen hiljaisuutta. Tässä on ollut aika katastrofin ainekset kasassa. Lupaan tehdä asiasta kattavan postauksen myöhemmin, mutta tässä vaiheessa en vielä halua puhua ohi suuni ennen kuin tiedämme tilanteesta enemmän.

Don´t worry, häitä ei ole peruttu, mutta hieman epäselvää on, missä niitä juhlitaan. Jotta en olisi se ärsyttävä bloggaaja joka vain vihjailee, mutta ei kerro, mistä on kyse, paljastettakoon, että saimme tällä viikolla tietää juhlapaikkaamme pyörittäneen yrityksen menneen konkurssiin toukokuussa. Koko sotkuun liittyy paljon muutakin, mutta siitä sitten myöhemmin.

Toivoisin kuitenkin, että jos blogiini eksyy muita morsiamia, joilla on ollut alkuvuodesta/tulee olemaan tänä vuonna häät Unioninkadun juhlahuoneistoissa, he ottaisivat minuun yhteyttä (blogini sähköpostiosoite löytyy oikeasta reunasta). Eräs morsian olikin jo minuun yhteydessä ja yhdessä olemme yrittäneet pähkäillä tätä todella ikävää tilannetta.

Postausaiheita olisi tällä hetkellä vaikka kuinka paljon, mutta juuri nyt kaiken aivokapasiteettini ja energiani vie tämä soppa. Mutta palataan toivottavasti taas positiivisemmilla aiheilla.  

Eeppinen hääkenkäsekoilu

Viimeistään tässä vaiheessa perun puheeni siitä, kuinka järkevästi ja rauhallisesti suhtaudun häiden suunnitteluun. Toissa viikonloppuna nimittäin löysin itseni itkemästä kenkien takia. Puolustuksekseni voin sanoa, että en sentään ihan minkä tahansa kenkien, vaan ihanien Pura lópezin kiiltonahkaisten korkkareiden takia. Ne olivat täydelliset; nudenväriset, kiiltävät, juuri optimaalisella viiden sentin korolla varustetut... ja kokoa liian pienet. Harmikseni huomasin tämän vasta seuraavana aamuna, kun päätin sovittaa uusia ihanuuksiani vielä kerran. Edellisenä iltana hieman napakoilta tuntuneet kengät olivat muuttuneet yön aikana auttamattomasti liian pieniksi. Koska kengät olivat arvokkaat ja ostettu ei vain häitä varten, vaan myös myöhemmin käytettäviksi, tiesin heti, että en voi pitää niitä edes sillä verukkeella, että niillä ehkä pärjäisi yhden päivän jos on viileä sää eikä turvota.

Ne olivat niin kiiltävät ja kauniit. Ostin myös mätsäävän laukun.

                               
Tässä vaiheessa koin pienoisen meltdownin. Sulhastani pitää kyllä kehua siitä, kuinka hyvin hän suhtautui asiaan. Hänellä on kyky tunnistaa, koska on tosi kyseessä, eikä hän tällaisissa tilanteissa ikinä sortuisi esim. syyllistämään minua huolimattomista ostoksistani. Sen sijaan hän totesi vain rauhallisesti, että nyt lähdetään takaisin sinne kenkäkauppaan.

Seuraavan kerran itku meinasi päästä kaupassa, kun kävi ilmi, että kengät voi ainoastaan vaihtaa, ei palauttaa. Olin jo tilaamassa saman kengän leveälestisempää versiota, mutta se oli loppunut kaikista myymälöistä. Koska jalkani koko on 41 ja pituuteni takia en pysty käyttämään valtavia korkoja, pienen myymälän vaihtoehdot olivat vähissä. Myyjä yritti tarjota minulle lahjakorttia, jolla olisin voinut ostaa esim. ballerinat tai laukun, jos sopivia korkkareita ei löytyisi. Päätin kuitenkin kierrellä vielä hetken aikaa kaupassa. Päädyin hypistelemään kenkiä, jotka ensisilmäyksellä näyttivät aivan liian kapeakärkisiltä ja korkeakorkoisilta. Epätoivossani päätin kuitenkin sovittaa niitä ja nehän sopivat ja tuntuivat vielä yllättävän mukavilta jalassa. Olin kuitenkin edelleen todella epävarma siitä, ovatko 7,5 cm korot liikaa lähes 180 cm pitkälle amazoni-naiselle. ;) Don´t get me wrong, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua miten itse haluaa pituuteen, painoon tai muihin ulkoisiin seikkoihin katsomatta ja itse ihailen todella paljon pitkiä naisia, jotka uskaltavat käyttää korkoja. Mutta jostain syystä ne vaivaiset kaksi senttiä lisää uusien hääkenkien koroissa tuntuivat päässäni kahdeltakymmeneltä sentiltä. Lopulta piheyteni ratkaisi asian, koska olisin käytännössä menettänyt ostamieni kenkien hinnan, jos olisin joutunut ottamaan lahjakortin ja ostamaan vielä toiset hääkengät jostain muusta myymälästä. Laukunkin sain onneksi vaihdettua vastaavanlaiseen ei-kiiltonahkaiseen. Sulhaseni vei minut kenkäepisodin jälkeen vielä kahville lohdutukseksi eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vähän tuota kävelyä pitää vielä harjoitella...

Nyt kun hääkenkäsekoilusta on kulunut riittävästi aikaa, voin todeta, että loppujen lopuksi pidän näistä uusista kengistä jopa enemmän kuin ensimmäisistä, vaikka ne eivät olekaan sellaiset kuin alun perin suunnittelin, ehkä vielä paremmat. Ja mitä korkoihin tulee, kenties minustakin kuoriutuu rohkea pitkä nainen, joka uskaltaa käyttää korkokenkiä. Practise what you preach. :)

Shame on you

Monista hääblogeista saa lukea listoja siitä, mitä kaikkea häissä voi mennä pieleen ja mikä olisi pahinta, mitä hääpäivänä voisi tapahtua. Kuten blogini nimestäkin voi päätellä, olen myös itse miettinyt näitä asioita (varmaan vähän liikaakin). Olen myös huomannut, että minua ei suinkaan huolestuta eniten se, lakastuvatko hääkukat ennen aikojaan tai vastaako tilan koristelu odotuksiani, vaan sen sijaan pelkään eniten, että tapahtuu jotain noloa. Ehkä ajattelen niin, että tuollaisiin isompiin asioihin, kuten koristeluihin, kukkien säilyvyyteen, kampauksen kestoon jne., voi aika hyvin varautua jo etukäteen, mutta nolot sattumukset ovat usein sellaisia, joita ei pysty itse ennustamaan saatikka kontrolloimaan. Koska olen kaikkien kontrollifriikkien kruunaamaton kuningatar, luonnollisesti murehdin eniten niitä asioita, joihin en pysty vaikuttamaan.

Noloa voisi olla esimerkiksi kompastelu kirkon käytävää (tai mitä pitkin nyt sitten sattuukaan kävelemään) kävellessä, sormuksen tippuminen sulhasen kädestä sormuksia vaihdettaessa, sormuksen pujottaminen väärään käteen, punaviinin läikkyminen häämekolle, se että sekoaa sanoissa mahdollisen oman puheen aikana tai että joku sukulainen pitää todella asiattoman puheen (en ihan oikeasti usko tähän mahdollisuuteen). Sitten olisi vielä nämä täydet katastrofit eli olkaimettoman puvun tippuminen tanssiessa, mekon jääminen kiinni alushousuihin vessareissun yhteydessä tuloksena alkkareitaan esittelevä morsian sekä jonkun sukulaisen riehuminen kännissä, mutta nämä nyt ovat ainakin minulle ennemminkin vitsejä kuin tosissaan otettavia ongelmia.:D  

Social anxiety cat, ihan paras. :D Kuva: Pinterest

Kuvat täältä

                                         
Toisinaan toivon, että olisin luonteeltani enemmän huithapeli, jolle sattuu noloja kömmähdyksiä tuon tuosta. Silloin niihin olisi varmasti jo niin tottunut, että pystyisi vain nauramaan ja toteamaan, että mulle nyt vaan sattuu aina kaikkea tällaista. Koska olen tottunut ottamaan aina lähes kaikki muuttujat huomioon ja varautumaan kaikkeen etukäteen, suhtaudun omiin mokiini melko raskaasti, koska ajattelen, että kyllähän minun olisi pitänyt tietää ja pystyä ottamaan huomioon tuokin seikka. Olen siis aika armoton itselleni. Jään myös helposti vatvomaan asioita jälkikäteen, minkä vuoksi pelkäänkin, että häissä tapahtuu jotain sellaista, mikä jää vaivaamaan minua ja peittää alleen kaiken kivan ja ihanan. Usein toivon, että voisin sulkea aivoni vähäksi aikaa ja mennä vain fiiliksen mukaan.:D

Toisaalta näin kirjoitettuna nuokin yllä mainitsemani "mokat" kuulostavat paljon vähäpätöisemmiltä kuin miltä ne tuntuivat pääni sisällä, joten ehkäpä kirjoitan useammankin postauksen, joissa analysoin omien häiden aiheuttamia huolia. On tämä ainakin halvempaa kuin terapia.;)

Noniin, kertokaahan mulle, että tämä on täysin normaalia ja että muillakin on samanlaisia ajatuksia. ;)

Dream on

Minun piti kirjoittaa aivan toisesta aiheesta, mutta satuin näkemään viime yönä ensimmäisen kunnollisen hääpainajaisen, joten pitäähän tästä asiasta päästä avautumaan ensin.;)

Unessa olimme sulhasen kanssa valmistautumassa vihkiseremoniaan juhlapaikkamme kabinetissä. Yhtäkkiä tajusin, että en ole muistanut tilata vihkisormustani. Sulhanen oli onneksi oma-aloitteisesti hankkinut sormuksen ajoissa, mutta sen sijaan, että sormus olisi ollut suunnittelemani kapea titaanisormus kolmella timantilla, siinä olikin litteä kukan muotoinen metallikoriste, jonka yhdessä lehdessä oli timantti.

Noh, seuraavaksi tajusin, että olimme pahasti aikataulusta myöhässä ja vieraat jo odottivat meitä salissa. Yritin meikata hirveässä kiireessä, mutta meikkivoide jäi paakuiksi kasvoilleni. Myös hiukseni olivat suoristuneet kotikutoisen näköisessä kiharakampauksessa. Häämekkoni oli valkoinen, mutta lyhyt eikä lainkaan sellainen kuin olin suunnitellut. Ihmettelin vielä itsekseni, miksi en ollut mennyt ammattilaiselle meikattavaksi (minkä siis oikeassa elämässä todellakin aion tehdä) samalla kun avasimme kabinetin oven ja lähdimme sulhasen kanssa yhdessä kävelemään kohti alttaria.

Sellaista.:D Uni oli jo tässä vaiheessa niin yksityiskohtainen, että odotan innolla, mitä alitajuntani kehittelee esimerkiksi kuukausi tai viikko ennen hääpäivää...

Stressi-Erkit

Mahtavaa, että netistä löytyy valmiita listoja siitä, mitä kaikkea häissä voi mennä pieleen. Ei tarvitse itse miettiä omassa pienessä päässään kauhuskenaarioita, kun joku on tehnyt sen jo puolestani.;) Tämän listan bongasin alunperin Wedding Emilia -blogista, josta linkki vei Daily Mailin nettisivuille alkuperäiseen artikkeliin.

TOP 20 CAUSES OF STRESS FOR BRIDES-TO-BE 

Unwanted wedding guests

Bridesmaids complaining about dresses

Negative comments about bride's choices

Family politics due to step-parents

Mother-in-law taking over

Complaints about the seating plan

Not enough help planning the wedding

A disappointing hen-do (= polttarit)

A misbehaving best-man

Photos being tagged on Facebook

The bridesmaids putting on weight

Pressure to look great in the dress

Stories from the stag-do (= polttaritarinat)

Looking her best in professional photographs

Choosing food everyone will like

Bad weather

Bridesmaid outshining the bride

Too many children coming to the wedding

Wanting a better wedding than a friend's

Not wanting guests to get bored

Korostin listasta ne asiat, jotka huolestuttavat hieman myös itseäni ja hämmästyksekseni huomasin, että niitähän on oikeastaan aika vähän. Ehkäpä täällä pohjolassa suhtaudutaan asioihin hieman järkevämmin kuin "suuressa maailmassa", koska moni kohta vaikuttaa mielestäni jopa melko naurettavalta. Todellakin toivon, ettei kukaan tuleva morsian oikeasti murehdi sitä, lihovatko hänen kaasonsa tai jättävätkö he upeudellaan morsiamen varjoonsa. :D

Kaikki negatiiviset kommentit omista valinnoista tuntuisivat varmasti pahalta, mutta uskon vieraidemme olevan sen verran sivistyneitä, että pitävät mielipiteensä ominaan. Kuokkavierailu häissä ei myöskään taida olla kovin yleistä Suomessa. Lapsia meidän häihin ei näillä näkymin tule, joten ei myöskään ole vaarana, että niitä tulisi liikaa.;) En usko, että kukaan vieraista varsinaisesti suoraan valittaisi minulla istumajärjestyksestä, mutta luulen, että plaseeraus tulee aiheuttamaan hieman enemmän päänvaivaa kuin moni muu aspekti häiden järjestämisessä. Tämä siksi, että haluan tietenkin vieraiden viihtyvän häissämme niin hyvin kuin mahdollista ja pöytäseurueella on mielestäni tärkeä osa viihtyvyyden takaamisessa.

Listasta puuttui mielestäni vielä monta oleellista asiaa, kuten hääkampauksen ja häämeikin onnistuminen sekä kestävyys, häävalssin onnistuminen (jos ei ole tanssivirtuoosi) ja mahdolliset kömmähdykset tarjoilussa sekä ruoan laadussa. Mutta hei, ehkä nämä ovatkin ihan pikkuseikkoja sen rinnalla jos polttarit olivat pettymys, kaverin häät olivat hienommat kuin omat ja joku piruparka meni vielä kaiken lisäksi lataamaan kuvia sun häistä facebookiin.;)

Murphy´s law: "Anything that can go wrong will go wrong."

Isälläni oli tapana kutsua minua Miss Murphyksi, koska olin nuorempana altis kaikenlaisille kömmähdyksille. Ehkäpä tämän takia minusta kasvoi erittäin pikkutarkka ja huolellinen aikuinen, joka uskoo vakaasti perusteellisen suunnittelun voimaan. 

Tervetuloa siis seuraamaan kuinka Murphyn lakiin erittäin vakavasti suhtautuva morsian taistelee tuulimyllyjä vastaan yrittäessään luoda sekä pilkuntarkasti suunnitellut, että samaan aikaan rennot ja hauskat juhlat. Matka on vielä pitkä, koska hääpäivämme koittaa vasta vuonna 2016, mutta matkan varrelta haluaisin poimia tähän blogiin ideoita, inspiraatiota sekä tunnelmia.