So this was Christmas

Joulu alkaa olemaan omalta kohdaltani paketissa, kun huomenna on jo suunnattava takaisin työpaikalle. Toisaalta tuntuu, että vasta tänään on oikeasti saanut levättyä. Jouluaatto, vaikka olikin rento, oli täynnä kaikenlaista pientä järjesteltävää, minkä lisäksi valvoimme melko myöhään. Joulupäivänä ajoimme ("hieman" väsyneinä) vanhempieni luokse kyläilemään ja tapanina sulhasen isän luokse. Kun läheiset asuvat ympäri Suomea, joulusta tulee väistämättä reissupainotteinen.

Saimme taas kerran erittäin mieluisia joululahjoja. Sulhaseltani sain lahjakortin Kämp Span kasvohoitoon ja itse ostin puolestaan hänelle lahjakortin Barista-kurssille, jotta hän pääsee opettelemaan sydänkuvioiden loihtimista cappuccinooni.;) Lisäksi saimme mm. toivomiamme 24 h astioita (vanha astiastomme on naarmuuntunut pahasti pesukoneessa), kirjoja, leffalippuja jne. Äitini ja siskoni lahjoittivat lisäksi meille kastehelmi- sekä kivi-tuikkukippoja, joita haluan käyttää hääkattauksen koristelussa. Tuikkukippoja alkaakin olla jo ihan mukavasti kasassa ja loput voi varmasti lainata sukulaisilta ja kavereilta.

Mutta se mitä oikeasti tulin tänne kertomaan on, että me saatiin mieheni äidiltä joulu-/häälahjaksi hääyösviitti Lilla Robertsista!!! Olimme molemmat niin iloisesti yllättyneitä tästä lahjasta emmekä osanneet yhtään odottaa sitä. Hääpaketti sisältää yhden yön majoituksen lisäksi Petri´s Chocolate Roomin käsintehtyjä suklaita, tuoreita hedelmiä tai marjoja, Pol Roger -samppanjaa sekä huoneaamiaisen. Taas on yksi asia vähemmän to do -listalla ja pääsemme viettämään hääyötä täydellisissä puitteissa. Olen niin kiitollinen!

Lopuksi Karvakamu haluaa vielä muistuttaa, että ottakaahan rauhallisesti joulun ja Uuden vuoden riennoissa. Karvakamulta lähti hieman mopo käsistä iltaleikkien lomassa sillä seurauksella, että elegantin ikkunalaudalle suunnatun loikan sijaan hän heittäytyi naama edellä suoraan päin seinää... Pienen hämmennyksen ja nolostumisen lisäksi ei onneksi käynyt kuinkaan. :D

Turvallista Uutta vuotta siis itse kullekin!;)

Juhlatilasuositus

Vaikka meillä ei enää ole juhlapaikka hakusessa, ajattelin vinkata muille morsiamille eräästä juhlapaikasta, missä juhlin kaverin tohtoroitumista eilen. Kyseessä on Wanha Bäckby, joka sijaitsee Vantaalla ehkäpä hieman huonojen kulkuyhteyksien päässä. Meillä oli personal taksikuski käytettävissä, joten pääsimme kätevästi juhlapaikalle ja takaisin. Juhlatila oli mielestäni todella tunnelmallisen näköinen ja kauniin pelkistetty. Ainoa, mistä en oikein välittänyt, olivat ruokapöytien tuolit, jotka olivat sellaiset polyrottinkiset terassituolit. En myöskään ehkä järjestäisi tuolla pienen pieniä häitä, koska suuri tila voi vaikuttaa hieman kolkolta... Mutta ruoka oli todella hyvää! Alkupaloina saimme nauttia mm. punajuuri-vuohenjuustosalaattia, peruna-rucolasalaattia, manchego-juustoa, siikacevicheä, serranokinkkua sekä lohipastramia. Pääruoaksi oli karitsaa pekonimuffinin ja juuresten kera ja jälkkäriksi moussekakku (olisiko ollut vadelma-valkosuklaa). Nam! Samalla tuli todettua, että eivät viihtyisät juhlat vaadi sen kummempia sirkushuveja. Ruokailu ja pöytäseurueen kanssa keskusteleminen on jo itsessään ohjelmanumero. Illan kruunaavat puheet ja lisäksi maksimissaan yksi esitys/leikki. Tosin karonkassa puheet ovat huomattavasti suuremmassa osassa kuin häissä ja todella toivon, että meidän häissä ei pidettäisi ihan niin montaa puhetta kuin eilisissä juhlissa.;) Mutta mitä ajan tässä takaa on siis se, että hyvällä ruoalla ja viihtyisällä juhlapaikalla pääsee jo todella pitkälle. Kaikki muu on sitten vain plussaa. En tietenkään ottanut ainuttakaan kuvaa tunnelmallisesta juhlatilasta tai herkullisista ruoista, joten teidän on vain uskottava mua.;)

It´s so fluffy!

Miss Murphy proudly presents: Karvakamu.

Vaikka en omia kuviani haluakaan julkaista täällä blogissa, meillä asustaa eräs, joka ei ole aivan yhtä tarkka yksityisyydestään. Hän on seitsemänvuotias Eurooppalainen poikakissa, joka muutti meille vuonna 2008. Karvakamu tuli meille pentuna suoraan lapsuudenkodistaan noin 13 viikon ikäisenä. Itse viimeistelin tuolloin graduani, joten pystyin olemaan pennun kanssa kotona. Todettakoon vielä, että "Karvakamu" ei ole hänen oikea nimensä, vaan taiteilijanimi, jota hän halusi käytettävän täällä blogissa. ;) Hänelle on vuosien kuluessa kertynyt myös monia muita nimityksiä, joita omistajat käyttävät varsinkin silloin, kun hän tekee jotain pahaa, mutta jätetään ne nyt mainitsematta. ;)

Oliko se oikeasti joskus noin pieni!

                                                   
Karvakamun lempparijuttuja ovat raaka possun sydän, ulkoilu valjaissa sekä pitkät päiväunet. Pentuna hän oli aika vilkas, ja omistajilta taisi mennä useampaankin otteeseen hermot kaikenlaiseen härväämiseen ja vempulointiin. :D Hän on kuitenkin loppujen lopuksi ollut todella helppo lemmikki. Ei ole ikinä tuhonnut mitään arvokasta, kiipeillyt verhoissa tms. Vanhemmiten hänestä on tullut oikein leppoisa kaveri. Pieniä protesteja aiheuttaa nykyään oikeastaan enää paha ruoka, kuljetuskoppaan pakottaminen ja laiska emäntä, joka ei jaksa ulkoilla joka päivä. Hän on myös erittäin kiltti ja muutenkin hyväluonteinen. Turhautuessaan (liian pitkään yksin oltuaan) saattaa toisinaan hyökätä painimaan jalan kanssa, mutta tätä tapahtuu enää todella harvoin.

Muutettuamme kaksiosta isompaan asuntoon, Karvakamu sai oman pihan. Pihalla on pylväässä kiinni pitkä hihna, jonka päässä hän voi turvallisesti nököttää tuijottamassa lintuja. Tosin varsinkin kesällä piha on aivan täysin riittämätön reviiri, jolloin pitää päästä flexin päässä vaeltamaan kauemmaksi. Se flexin toisessa päässä huokaileva emäntä ei vaan aina oikein ymmärrä, kuinka viihdyttävää puskassa jumittaminen voikaan olla. Pitäisi muka liikkua enemmän, vaikka puskissahan on ne kaikkein parhaimmat hajut.  

Kissat ovat mielestäni hieman väärinymmärrettyjä lemmikkejä. Kissojen ajatellaan viihtyvän hyvin yksinään, eikä niiden oleteta kaipaavan seuraa. Toki jos kissaa ei ole pentuna totutettu ihmiseen, vaan se on viettänyt elämänsä ensimmäiset kuukaudet ainoastaan emonsa ja sisarustensa seurassa, se saattaa jäädä araksi ja omissa oloissaan viihtyväksi. Meidän Karvakamu on aina hakeutunut ihmisten seuraan ja protestoi jos hänet jätetään pitkiksi ajoiksi yksin. Hän myös "juttelee" paljon ja on muutenkin todella sosiaalinen kissa. Tämä "hullu kissanainen" ottaisi mielellään Karvakamulle kissakaverin, mutta mies ei jostain syystä ole oikein lämmennyt ajatukselle. :D

Viikonloppuna Karvakamulla on ohjelmassa rentoa hengailua, ehkäpä vähän ulkoilua ja paljon syömistä. Voisin itse tehdä samoin.:)