Eeppinen hääkenkäsekoilu

Viimeistään tässä vaiheessa perun puheeni siitä, kuinka järkevästi ja rauhallisesti suhtaudun häiden suunnitteluun. Toissa viikonloppuna nimittäin löysin itseni itkemästä kenkien takia. Puolustuksekseni voin sanoa, että en sentään ihan minkä tahansa kenkien, vaan ihanien Pura lópezin kiiltonahkaisten korkkareiden takia. Ne olivat täydelliset; nudenväriset, kiiltävät, juuri optimaalisella viiden sentin korolla varustetut... ja kokoa liian pienet. Harmikseni huomasin tämän vasta seuraavana aamuna, kun päätin sovittaa uusia ihanuuksiani vielä kerran. Edellisenä iltana hieman napakoilta tuntuneet kengät olivat muuttuneet yön aikana auttamattomasti liian pieniksi. Koska kengät olivat arvokkaat ja ostettu ei vain häitä varten, vaan myös myöhemmin käytettäviksi, tiesin heti, että en voi pitää niitä edes sillä verukkeella, että niillä ehkä pärjäisi yhden päivän jos on viileä sää eikä turvota.

Ne olivat niin kiiltävät ja kauniit. Ostin myös mätsäävän laukun.

                               
Tässä vaiheessa koin pienoisen meltdownin. Sulhastani pitää kyllä kehua siitä, kuinka hyvin hän suhtautui asiaan. Hänellä on kyky tunnistaa, koska on tosi kyseessä, eikä hän tällaisissa tilanteissa ikinä sortuisi esim. syyllistämään minua huolimattomista ostoksistani. Sen sijaan hän totesi vain rauhallisesti, että nyt lähdetään takaisin sinne kenkäkauppaan.

Seuraavan kerran itku meinasi päästä kaupassa, kun kävi ilmi, että kengät voi ainoastaan vaihtaa, ei palauttaa. Olin jo tilaamassa saman kengän leveälestisempää versiota, mutta se oli loppunut kaikista myymälöistä. Koska jalkani koko on 41 ja pituuteni takia en pysty käyttämään valtavia korkoja, pienen myymälän vaihtoehdot olivat vähissä. Myyjä yritti tarjota minulle lahjakorttia, jolla olisin voinut ostaa esim. ballerinat tai laukun, jos sopivia korkkareita ei löytyisi. Päätin kuitenkin kierrellä vielä hetken aikaa kaupassa. Päädyin hypistelemään kenkiä, jotka ensisilmäyksellä näyttivät aivan liian kapeakärkisiltä ja korkeakorkoisilta. Epätoivossani päätin kuitenkin sovittaa niitä ja nehän sopivat ja tuntuivat vielä yllättävän mukavilta jalassa. Olin kuitenkin edelleen todella epävarma siitä, ovatko 7,5 cm korot liikaa lähes 180 cm pitkälle amazoni-naiselle. ;) Don´t get me wrong, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua miten itse haluaa pituuteen, painoon tai muihin ulkoisiin seikkoihin katsomatta ja itse ihailen todella paljon pitkiä naisia, jotka uskaltavat käyttää korkoja. Mutta jostain syystä ne vaivaiset kaksi senttiä lisää uusien hääkenkien koroissa tuntuivat päässäni kahdeltakymmeneltä sentiltä. Lopulta piheyteni ratkaisi asian, koska olisin käytännössä menettänyt ostamieni kenkien hinnan, jos olisin joutunut ottamaan lahjakortin ja ostamaan vielä toiset hääkengät jostain muusta myymälästä. Laukunkin sain onneksi vaihdettua vastaavanlaiseen ei-kiiltonahkaiseen. Sulhaseni vei minut kenkäepisodin jälkeen vielä kahville lohdutukseksi eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vähän tuota kävelyä pitää vielä harjoitella...

Nyt kun hääkenkäsekoilusta on kulunut riittävästi aikaa, voin todeta, että loppujen lopuksi pidän näistä uusista kengistä jopa enemmän kuin ensimmäisistä, vaikka ne eivät olekaan sellaiset kuin alun perin suunnittelin, ehkä vielä paremmat. Ja mitä korkoihin tulee, kenties minustakin kuoriutuu rohkea pitkä nainen, joka uskaltaa käyttää korkokenkiä. Practise what you preach. :)

Tuumasta toimeen

Viime viikolla olinkin poikkeuksellisen aktiivinen hääjärjestelyiden suhteen. Alkuviikosta koin pari huonosti nukuttua yötä, kun yhtäkkiä ymmärsin, miten vähän aikaa meidän häihin oikeasti on (Kolme kuukautta!!). Missään nimessä en haluaisi stressata häitämme, koska haluaisin liittää niihin pelkästään tai ainakin enimmäkseen positiivisia tunteita. Siispä ryhdyin toimeen, koska mikään ei auta stressiin niin hyvin kuin se tunne, että tekee jotain asian eteen, edes pieniä juttuja.

Lähetin juhlapaikkaamme sähköpostia ja kyselin mm. uutta tarjousta muokatusta menusta sekä mahdollisuutta muokata hääkakkua haluamaamme suuntaan. He eivät ole vieläkään vastanneet mitään, mutta toivottavasti tässä lähiaikoina saadaan hääillallisemme menu vahvistettua. Häävieraiden osoitteita olin alkanut keräämään Word-tiedostoon jo jonkin aikaa sitten, mutta viime viikolla vihdoin opettelin, miten Wordissa saa aseteltua osoitteet niin, että ne on helppo printata valmiille tarra-arkeille. Minulle käy melko usein niin, että ehdin pitkään angstailla jotain ongelmaa ja sitten se ratkeaa kuin itsestään. Niin kävi nytkin. Avasin suuni ja kysyin työkaveriltani, tietääkö hän, miten tarra-arkeille printataan. Hänelläpä sattui olemaan valmis ohje tähän eli en joutunut edes katsomaan mitään Youtube-opetusvideoita aiheesta.

Tarra-arkit ja kirjekuoret ostin Sinellistä. Bongasin Huntua ja hattaraa -blogista ihanat helmiäiskirjekuoret, jotka Luraish oli tilannut Sinellin verkkokaupasta. Verkkokaupan tarjontaan tutustuttuani päätin hankkia kullanväriset helmiäiskuoret. Noh, Simonkadun myymälästä oli tietenkin juuri nämä loppu, mutta hyvä niin, koska löysin toiset vielä paremmin meidän häiden sävyihin sopivat. Postimerkitkin löytyivät samalla reissulla Suomalaisesta kirjakaupasta. Sunnuntaina liimailin viivoittimen avustuksella osoitetarroja kirjekuoriin. Itse kutsut enää puuttuvat, mutta nekin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Paljastan kutsujen lopullisen ulkonäön vasta sitten, kun vieraamme ovat saaneet ne.

Viikonloppuna suuntasin kauppoihin etsimään alusvaatteita hääpuvun alle sekä hääkenkiä ja -laukkua. Kengät ja laukun löysinkin, mutta sen jälkeen ei ollutkaan enää varaa alusvaatteisiin, joten pitää odottaa seuraavaan palkkapäivään (mikä on onneksi ihan kohta). ;) Kenkien suhteen tuli itse asiassa sekoiltua vähän turhan paljon, mutta kirjoitan tästä ihan oman postauksen. Ihan vaan vinkkinä muille morsiamille, että ennen kuin ostatte useamman sadan euron arvoisia kenkiä, varmistakaa, että ne pystyy tarvittaessa palauttamaan!

Sulhaseni oli lauantaina töissä, joten ostoksistani innostuneena päätin uskaltautua sovittamaan hääpukuani yksin ilman avustusta. Kissan tosin heitin pihalle siksi aikaa, jotta ei roiku kynsillään kiinni laahuksessani. ;) Sainkin mekon ihan helposti päälleni. Siitä tosin karisi jonkin verran paljetteja ja muuta blingiä. Varmaankin pukupussissa jääneet kiinni toisiinsa ja irronneet sen takia... Mekko näytti kuitenkin edelleen hyvältä ja varmasti on oikein mieluinen sitten, kun pienet korjaustyöt on tehty. Huntua jäin vielä miettimään, koska mekkoni selkä olikin avonaisempi kuin mitä muistin. Minulla on yksi huntu lainassa, mutta en ole varma, sopiiko se mekkoni tyyliin. Pitsihuntuja voisin siis käydä vielä katselemassa hääpukuliikkeissä.

Tällainen hääpainotteinen viikko siis takana. Toivoisin, että saisimme hääkutsumme postiin tällä viikolla. Sen jälkeen onkin enää melko pientä järjesteltävää jäljellä (tai niinhän minä kuvittelen ;)).  

Kiireinen morsian

Niin oliko mulla joku hääblogikin... On ollut vähän hässäkkää. Ensin sairastin viikon verran, minkä jälkeen töissä oli "hieman" kiireitä. Pääsiäistä vietin tyttöjen viikonlopun merkeissä Tampereella. Näemme kyseisen naisporukan kanssa todella harvoin niin, että kaikki olisivat paikalla. Nyt saimme lähes koko porukan kasaan ja oli kyllä todella kiva viikonloppu.

Tampereella on pakko käydä vohvelikahvilassa.

                                                    
Tämä viikko vierähtikin työmatkalla Pariisissa. Omalla alallani ulkomaille suuntautuvia reissuja on noin 1-2 vuodessa (enemmänkin, jos rahoitusta olisi rajattomasti), mutta matkat ovatkin sitten yleensä todella intensiivisiä. Luennoilla istutaan aamusta iltaan minkä lisäksi esitellään omia aikaansaannoksia, verkostoidutaan ja istutaan illallisilla yhteistyökumppaneiden kanssa. Nyt onkin vähän väsymystä ilmassa, mutta toisaalta hieman pidemmän tauon jälkeen löytyy taas uutta intoa kirjoittaa blogia.

Viimeisen illan bileet olivat mukavalla paikalla Eiffel-tornia vastapäätä.

                                   
Juuri ennen matkaa sain sovittua Atelje Tuhkimotarinan Heidin kanssa ajan hääpukuni korjausten suunnittelulle. Näin ollen minulla on dead line myös hääkenkien hankkimiselle. Viimeisenä päivänä Pariisissa ehdin pyörähtää Lafayetten kenkäosastolla etsimässä hääkenkiä, mutta näyttää olevan todella vaikeata löytää nuden värisiä kiiltäväpintaisia ja pyöreäkärkisiä korkkareita matalalla korolla. Sulhasen vaatetus onkin jo hoidettu; hän ja bestman pukeutuvat frakkiin.

Vihkijämme otti meihin yhteyttä ja toivoi tapaamista kesän aikana. Lupasin ehdottaa meille sopivia päiviä. Tästä tosin on jo ainakin pari viikkoa aikaa, joten toivottavasti kyseessä on kärsivällinen tyyppi. ;) Seuraavaksi yritän saada hääkutsun ja -infon tekstit hiottua valmiiksi jotta voin lähettää ne graafikollemme. Lisäksi vihkisormus on alkanut pyörimään mielessäni, joten voisimme tässä lähiaikoina käydä sulhasen kanssa keskustelemassa sormuksesta GL-korussa, missä teetettiin myös meidän molempien kihlat. Edelliseen postaukseen liittyen, inspiroiduin Suomen ihanimmat häät -jaksossa vilahtaneista kullan värisistä katelautasista niin vahvasti, että minun on aivan pakko saada sellaiset myös meidän hääkattaukseen. Kyseisiä ihanuuksia löytyy mm. täältä. 

Ajatuksen tasolla hääsuunnittelut siis etenevät kyllä, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut vähään aikaan. Todella kiva nähdä, että blogissani on riittänyt vielä kävijöitä, vaikka en ole pitkään aikaan postannut mitään. Yritän taas aktivoitua nyt, kun pahimmat kiireet alkavat helpottaa. Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Isojalan jäljillä

Hääkengät ovat sellainen hankinta, jonka voisi tehdä jo todella hyvissä ajoin. Tällöin häämekon helman pituus pystytään säätämään kenkien korkeuden mukaan ja kengät ehtii ajaa sisään ennen hääpäivää. Kengänkoko ei myöskään yleensä muutu kovin helposti, joten ei ole vaaraa, että kenkä jäisi pieneksi (toisin kuin mekon kanssa). Hääkengät ovat itselleni hieman ongelmallinen asia, koska en haluaisi ostaa kenkiä vain yhtä päivää varten, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kengät eivät voi olla valkoiset. Jos unelmani samppanjan sävyisestä hääpuvusta toteutuu, kengät voisi mätsätä puvun väriin sopiviksi.

Kenkien ostaminen on muutenkin minulle hieman haastavampaa kuin monelle muulle naiselle. Tämä johtuu siitä, että olen aika paljon keskivertoemäntää pidempi ja jalkojeni koko on myös suhteutettu pituuteeni (= mallia "kanootti"). Sulhanen on kuitenkin niin paljon minua pidempi, että voisin ihan huoletta käyttää 10 cm korkoja, mutta itsevarmuuteni ei taida ihan riittää siihen. Kipurajani korkojen suhteen menee noin kuudessa sentissä. Esimerkiksi Minna Parikan ihanat hääkengät ovat siis poissuljettuja hurjan korkonsa vuoksi. Matala kenkä sen sijaan ei valitettavasti näytä kovinkaan viehättävältä suuressa jalassa. Hakusessa olisi siis vaalean sävyinen, mutta ei valkoinen juhlakenkä kohtuullisella korolla. Kengän kärjen tulisi olla melko pyöreä, koska terävä kärki tekee kengästä entistä suuremman näköisen. Haluaisin myös, että kengissä olisi jokin pieni erikoisuus/katseenvangitsija kuten esimerkiksi paljetit/glitter. Olin hieman yllättynyt siitä, että Pinterestiä selaillessani kiinnitin huomiota koristeellisiin ja näyttäviin kenkiin, vaikka yleensä olen melko hillityn tyylin kannattaja. Erittäin varteenotettava vaihtoehto olisi hankkia yksinkertaiset juhlakengät, joihin kiinnittäisi itse koristeita.

                          Kuva: zappos.com

                                                  Kuva täältä

            Tässä hieman perinteisempi hääkenkä, joka miellyttää kovasti silmääni (Kuva: Etsy).

Olen myös harkinnut, että vaihtaisin illan aikana hääkenkäni mukavampiin ballerinoihin. Toisaalta epäilen hyvin vahvasti, että ehdin/muistan kaikessa häähuumassa tehdä tätä vaihto-operaatiota.

           Vähänkö nämä baltsut olisivat päheet (Kuva: Etsy)!

Toisinaan kadehdin tosielämän Carrie Bradshawita, joilla on kaapit täynnä toinen toistaan ihanampia kenkiä.;) Kenkäshoppailu on minulle niin haastavaa, että kunnioitusta herättävää kokoelmaa ei ole päässyt kertymään. Onko siellä ruudun takana muita pitkiä naisia, joilla on ongelmia (hää)kenkien hankinnan kanssa? Olisi kiva kuulla, jos esimerkiksi tietyillä merkeillä on pitkille naisille suunniteltuja mallistoja. Mikä siinäkin muuten on, että saappaiden varsi levenee kengän koon kasvaessa? Ei kai säären leveyden pitäisi korreloida kovinkaan vahvasti kengän koon kanssa... Vai olenko itse vain luonnonoikku suurten jalkojeni ja kapeiden säärieni kanssa.;)

Meillä meni pitkän viikonlopun suunnitelmat uusiksi miehen vatsataudin/ruokamyrkytyksen takia. Huomenna olisi tarkoitus juhlia miehen syntymäpäiviä ravintolaillallisella, mutta voi olla, että se jää nyt väliin. Noh, aion hyödyntää tämän ylimääräisen vapaapäiväni bloggailun lisäksi siivoamalla ja hoitamalla muutamia rästihommia. Aurinkoista viikonloppua teille ja pysykäähän terveinä!:)