Vihkiminen

Päästyämme vihdoin sateesta ja mielenosoituksesta huolimatta juhlapaikalle, minulla meinasi mennä pasmat sekaisin kun huomasin, että myös vieraamme olivat jo paikalla. Meillähän oli tarkoitus olla vähintään puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua paikan päällä, jotta ehtisimme käydä vielä joitakin yksityiskohtia läpi ennen kuin vieraat saapuvat. Onneksi suurin osa heistä oli Keltaisen salin puolella eikä käytävällä, jota pitkin yritin vaivihkaa hiippailla kabinettiin piiloon. Ikävä kyllä en hahmottanut tilaa oikein ja kabinetin ovien sijaan yritin sisään salin sivuovesta, joka oli onneksi lukossa. :D Lopulta sulhanen meni Keltaisen salin kautta kabinettiin ja tuli avaamaan meille oikean oven. Lisäilin hieman hermostuneena huulipunaa ja nyin huntua irti selästäni. Huntuni oli todella kaunis, mutta valitettavasti se jäi todella pahasti kiinni mekkoni koristeisiin ja veti niskaani taaksepäin. 

Koristelutiimimme kauniisti asettelemat ilmapallot ottivat meidät vastaan kiirehtiessämme juhlapaikalle.

Yhtäkkiä tajusimme, että vihkijä ei ole vielä saapunut paikalle. Kello oli tässä vaiheessa noin kymmentä vaille viisi, joten pieni pelko hiipi mieleen. Mietin, oliko hän kenties juuttunut ruuhkaan kuten me. Soitin vihkijällemme, ja onneksi hän oli juuri kulman takana. Viime hetkellä päätimme vielä, missä kohtaa salia vihkiminen tapahtuisi. Alun perin olimme ajatelleet, että meidät vihittäisiin salin päädyssä Suuren Juhlasalin ovien edessä. Lopulta päädyimme kuitenkin vaihtamaan vihkipaikan keskemmälle salia ikkunoiden eteen, jolloin vieraidemme olisi helpompi nähdä meidät. Olin todella vähällä unohtaa hääkimppuni kabinetin sivupöydälle, mutta onneksi kaaso R käväisi luonamme vielä juuri ennen h-hetkeä ja ojensi kimpun minulle (Kiitos!).

Olimme valinneet saapumismusiikiksi tämän:

https://www.youtube.com/watch?v=BjDaPOWdx6s

Musiikki oli mieheni toive ja myös itse pidin siitä, vaikka aluksi vähän mietin, mitäköhän vieraat ajattelevat ja onko kappale meille sopiva, kun emme kuitenkaan ole hardcore Star Wars -faneja. ;) Toisaalta ideana oli myös keventää tunnelmaa heti alkuun ja viestittää vieraillemme, että juhlien hienosta luonteesta huolimatta, emme ota itseämme liian vakavasti. Jännitys oli melkoinen, kun odottelimme kabinetin ovien takana musiikin alkamista, mutta myös hymy oli herkässä kun viimein kävelimme läheistemme ympäröiminä kohti avioliiton satamaa (olipas hirveä klisee ;)).

Tässä sitä mennään.

          
Olimme valinneet kolme Pam Brownin runoa, jotka vihkijä luki ennen virallista osuutta. Nämä runot kuvastivat mielestäni meitä hyvin.

Tänään panemme syrjään arjen, kaiken tavanomaisen, ikävät jokapäiväisyydet. Tänään me juhlimme. Tänään hylkäämme kaiken järkevyyden, käytännöllisyyden ja harkinnan. Tänään on unelmien päivä, silkin ja koristenauhojen, kukkien ja kynttilöiden, musiikin ja naurun päivä. Kaikki yhdessä tekee tästä teille aivan erityisen päivän – uuden seikkailun alun.

Rakkaus on tyllin ja sokerikuorrutuksen, kukkien ja samppanjan fantasiaa. Juhlan pyörre hiljaisen keskipisteen ympärillä, jossa kaksi ihmistä seisoo yksin viisaampina kuin kukaan uskoisi. Sillä he tietävät, että morsiuspuku pannaan syrjään, kakku jaetaan, ruusut kuihtuvat, tyhjät pullot katoavat. Tässä avioliitossa on oleva kakkua, viiniä ja ruusuja, mutta ne vaikuttavat vain vähän avioliiton onnistumiseen. Elämä rakentuu oudon tavallisista aineellisista seikoista: saippuan vaahdosta ja kanelintuoksuisista korvapuusteista, kissoista ja kattiloista, teekupeista ja kukkakaaleista. Pikku ärtymykset, pienet ja suuret huolet täytyy ottaa vastaan ja selvittää - silloin rohkeus, luottamus ja jakamisen taito, jota ne opettavat, liittävät päivämme yhteen ja rakentavat niistä elinaikamme.

Häät eivät synny kukista tai hääkelloista tai kynttilöistä, kirkon kuoreista tai pitseistä. Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta tai avaraa näyttämöä. On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen - luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta, antaen toisilleen voimaa ja rakkautta valmiina kohtaamaan mitkä tahansa vastoinkäymiset, joita tulevat vuodet saattavat tuoda.

Sitten päästiin viralliseen osuuteen:

Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.

Ottakaa (Naisen Nimi) (tässä vaiheessa vihkijä puhutteli minua ensimmäistä kertaa uudella sukunimelläni) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Sormuksen pujottaminen sujui mallikkaasti.

Pystyin keskittymään vihkiseremoniaan yllättävän hyvin jännityksestä huolimatta. Vihkijämme oli todella ammattitaitoinen ja hän myös selvästi eläytyi tilanteeseen eikä vain lukenut paperista. Pidin myös siviilivihkimisen virallisesta kaavasta, varsinkin lopusta, jossa todettiin meidän olevan puolisoina keskenään yhdenvertaiset. Vähän murehdin etukäteen, miten tuo "tahdon" tulee suustani ulos jännittävässä tilanteessa, mutta ääni ei kummallakaan särkynyt, eikä sillä kyllä olisi ollut edes mitään merkitystä.

Nyt ollaan naimisissa!

                  
Vihkimisen jälkeen opiskelukaverini ystävineen esittivät meille Toni Edelmannin kappaleen Armaan läheisyys. Olin herkistellyt jo ennen häitä kuunnellessani tuota kaunista kappaletta sekä suunnitellessani vihkipuhettamme, mutta yllättäen pystyin pitämään itseni kasassa vihkimisen ajan. Mieheni herkistyi hieman enemmän kuin minä, mutta hän ei ollutkaan (tietääkseni) pillittänyt jo etukäteen. ;)

Sua aattelen 

Kun päivän kimmelteessä nään aavat veen 

Sua aattelen 

Kun kuultaa lähteen veessä kuun kujanteet 

Nään sinut tomun kohotessa tiellä 

Sun yhä nään 

Kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä 

Yön pimeään 

Sua kuuntelen 

Kun laine rannan kehtoon kohisten käy 

Jään usein ääntäs kuuntelemaan 

Lehtoon kun hiljentyen 

Olen luonas sun pois kauaskin jos lähdet 

Jäät lähellein 

Jo painuu päivä, kohta syttyy tähdet 

Käy vierellein

Nämä leidit lauloivat uskomattoman kauniisti.

Näin me pääsimme onnellisesti naimisiin pienistä aikataulu- ja logistiikkaongelmista huolimatta. Vihkimisestä on jäänyt todella kauniit muistot ja se olikin oikeutetusti yksi päivän kohokohdista. Näitä kuvia katsellessa tuntuu vieläkin aika uskomattomalta (varsinkin täältä maapallon toiselta puolelta käsin), että todellakin olen naimisissa tuon komean, kiltin ja kaikin puolin ihanan miehen kanssa. Hieman pessimistiseen ja sarkastiseen luonteeseeni ei yleensä kuulu hehkuttaa elämän ihanuutta, mutta tätä postausta kirjoittaessani päällimmäisenä tunteena on ollut suuri kiitollisuus siitä kaikesta, mitä olen saanut, varsinkin aviomiehestäni.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Lomakkeita ja vihkikaavaa

Viime viikolla suuntasimme Maistraattiin tapaamaan vihkijäämme. Emme luonnollisesti tienneet yhtään, mitä odottaa. En myöskään hirveästi miettinyt tai stressannut tapaamista etukäteen (johtuen varmaan siitä, että olin edeltävän viikonlopun vatsataudissa). Näin jälkeenpäin ajateltuna pahinta olisi ollut, jos vihkijä olisi vaikuttanut välinpitämättömältä ja ainoastaan suorittanut virkansa edellyttämää tehtävää sen enempää kiinnostumatta meistä. Näin ei onneksi käynyt, vaan vihkijämme yllätti ainakin minut todella positiivisesti. Hänellä oli hyviä ideoita niin vihkipuheen kuin myös itse vihkitilaisuuden kulun suhteen. Hän selvästi välitti siitä, että tilaisuudesta tulee meille mieluinen. Sovimme, että hän lukee esim. jonkin valitsemamme runon tilaisuuden alkuun. Tällöin muuten kovin lyhyt virallinen vihkikaava saa lisää sisältöä. Löysinkin jo kolme kaunista ja meille hyvin sopivaa runoa, jotka yhdistin ikään kuin puheeksi. Minusta olisi ollut hieman hassua jos virkamies olisi yhden tapaamisen perusteella yrittänyt kirjoittaa meitä ja meidän suhdettamme kuvaavan puheen. Valmis runo/laulun sanat ym. on mielestäni paljon parempi vaihtoehto.

Hieman puskista sulhaseni ehdotti, että me lausuisimme toisillemme jotakin seremonian aikana. En tosiaan ollut yhtään valmistautunut tällaiseen skenaarioon, joten totesin ehkä hieman tylysti, että "minä en lausu yhtään mitään. Olen valmistautunut sanomaan tahdon, mutta en mitään muuta." :D Noh, pitää vielä harkita tuotakin vaihtoehtoa. ;)  

Samalla, kun jutustelimme vihkijän kanssa, allekirjoitimme myös sukunimen ilmoituslomakkeen. Esteiden tutkintaa emme ehtineet tehdä virka-ajan puitteissa, joten hoidimme sen sähköisesti. Vihkijämme kertoi, että hän pyytää seremonian jälkeen parilta todistajalta allekirjoitukset ja jättää vihkitodistuksen esim. kaasolle ennen kuin poistuu paikalta.

Siviilivihkiminen tuntuu tällä hetkellä juuri oikealta vaihtoehdolta meille, vaikka Jumalan kasvojen edessä, or not? -postauksessa vielä haikailin hieman kirkkohäiden perään. Minusta on hienoa, että pystymme itse räätälöimään tilaisuuden meidän näköiseksi. Maltan tuskin odottaa. :)

Tiedättekö, mitä huomenna tapahtuu? Hääkutsumme lähtevät viimeinkin matkaan (please Posti, älä hukkaa niitä)! Kutsuthan piti alkuperäisten suunnitelmieni mukaan lähettää jo toukokuun lopussa, mutta aikataulu hieman venyi. Onneksi lähetimme ne sähköiset Save the date -kortit, muuten olisin ollut jo melkoinen hermoraunio. ;)

Viime viikolla löimme lukkoon myös lomamme tämän kesän osalta. Ymmärrettävistä syistä emme pidä kesällä kuin viikon lomaa emmekä matkusta kotimaata pidemmälle. Innolla odotan silti minilomaamme, josta osan aiomme viettää Saimaalla.  

Kivaa alkavaa viikkoa!

Kiireinen morsian

Niin oliko mulla joku hääblogikin... On ollut vähän hässäkkää. Ensin sairastin viikon verran, minkä jälkeen töissä oli "hieman" kiireitä. Pääsiäistä vietin tyttöjen viikonlopun merkeissä Tampereella. Näemme kyseisen naisporukan kanssa todella harvoin niin, että kaikki olisivat paikalla. Nyt saimme lähes koko porukan kasaan ja oli kyllä todella kiva viikonloppu.

Tampereella on pakko käydä vohvelikahvilassa.

                                                    
Tämä viikko vierähtikin työmatkalla Pariisissa. Omalla alallani ulkomaille suuntautuvia reissuja on noin 1-2 vuodessa (enemmänkin, jos rahoitusta olisi rajattomasti), mutta matkat ovatkin sitten yleensä todella intensiivisiä. Luennoilla istutaan aamusta iltaan minkä lisäksi esitellään omia aikaansaannoksia, verkostoidutaan ja istutaan illallisilla yhteistyökumppaneiden kanssa. Nyt onkin vähän väsymystä ilmassa, mutta toisaalta hieman pidemmän tauon jälkeen löytyy taas uutta intoa kirjoittaa blogia.

Viimeisen illan bileet olivat mukavalla paikalla Eiffel-tornia vastapäätä.

                                   
Juuri ennen matkaa sain sovittua Atelje Tuhkimotarinan Heidin kanssa ajan hääpukuni korjausten suunnittelulle. Näin ollen minulla on dead line myös hääkenkien hankkimiselle. Viimeisenä päivänä Pariisissa ehdin pyörähtää Lafayetten kenkäosastolla etsimässä hääkenkiä, mutta näyttää olevan todella vaikeata löytää nuden värisiä kiiltäväpintaisia ja pyöreäkärkisiä korkkareita matalalla korolla. Sulhasen vaatetus onkin jo hoidettu; hän ja bestman pukeutuvat frakkiin.

Vihkijämme otti meihin yhteyttä ja toivoi tapaamista kesän aikana. Lupasin ehdottaa meille sopivia päiviä. Tästä tosin on jo ainakin pari viikkoa aikaa, joten toivottavasti kyseessä on kärsivällinen tyyppi. ;) Seuraavaksi yritän saada hääkutsun ja -infon tekstit hiottua valmiiksi jotta voin lähettää ne graafikollemme. Lisäksi vihkisormus on alkanut pyörimään mielessäni, joten voisimme tässä lähiaikoina käydä sulhasen kanssa keskustelemassa sormuksesta GL-korussa, missä teetettiin myös meidän molempien kihlat. Edelliseen postaukseen liittyen, inspiroiduin Suomen ihanimmat häät -jaksossa vilahtaneista kullan värisistä katelautasista niin vahvasti, että minun on aivan pakko saada sellaiset myös meidän hääkattaukseen. Kyseisiä ihanuuksia löytyy mm. täältä. 

Ajatuksen tasolla hääsuunnittelut siis etenevät kyllä, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut vähään aikaan. Todella kiva nähdä, että blogissani on riittänyt vielä kävijöitä, vaikka en ole pitkään aikaan postannut mitään. Yritän taas aktivoitua nyt, kun pahimmat kiireet alkavat helpottaa. Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Se tärkein hääjärjestely

Hieman pelonsekaisin tunnelmin aloin selvittämään, mistä saisimme vihkijän hääpäivällemme. Meille tulee siviilivihkiminen ja maistraatissa tämä olisi tietysti sujunut täysin ongelmitta. Halusimme kuitenkin vihkijän juhlapaikalle eli varaus olisi tehtävä työajan ja -paikan ulkopuolelle. Facebookin hääryhmän keskustelujen perusteella olin saanut sellaisen kuvan, että maistraatista saa tympeätä palvelua, vihkijää on turha kuvitellakaan varaavansa aikaisemmin kuin max puoli vuotta ennen häitä ja silloinkaan ei ole mitään takeita, että saa vihkijän haluamalleen ajankohdalle.

Uudenmaan maistraatin nettisivuilta löysin helposti sähköpostiosoitteen, johon lähetin ensimmäisen tiedustelun. Viestissäni mainitsin tietenkin hääpäivämme, vihkimisen kellonajan sekä paikan. Sain todella nopeasti ystävällisen vastauksen Helsingin toimipisteen vihkijältä, jolla valitettavasti oli toinen varaus samana päivänä klo 17. Hän ehdottikin meille tuntia myöhempää aikaa. Koska en oikein vielä ymmärtänyt, miten maistraatin varaussysteemi toimii, stressaannuin hetkellisesti ajatuksesta, että koko aikataulu olisi muutettava tuntia myöhäisemmäksi (tämä tietty ei olisi ollut niin suuri katastrofi kuin mitä jo pienessä päässäni kuvittelin). Olin myös hieman vihainen itselleni siitä, että en ollut voinut lähettää tätä yhtä sähköpostia jo aikaisemmin...

Päätin kuitenkin vielä selvittää, josko Espoon tai Vantaan toimipisteistä löytyisi meille vihkijä. Soitin maistraattiin, josta minua neuvottiin lähettämään sähköpostia samaan osoitteeseen kuin viimeksi, mutta erittelemään viestissä, mistä toimipisteistä etsin vihkijää. Tämän jos olisin tiennyt jo heti alussa, niin olisin säästynyt paljolta stressiltä. :D Heti seuraavana päivänä minulle soitettiin Espoon toimipisteestä ja sain ilokseni kuulla, että heillä ei ollut vielä yhtään varausta meidän hääpäivälle. Teimme siis varauksen, ja minulle kerrottiin puhelimessa myös yksityiskohdat eli, että vihkijä tulisi ottamaan meihin yhteyttä ja kävisimme keskustelemassa hänen kanssaan seremonian yksityiskohdista. Hintaa toimitukselle tulee noin parisataa euroa plus vihkijän matkakulut.

Mielestäni sain maistraatista todella hyvää ja ystävällistä palvelua. Ehkä kokemukset riippuvat paljon siitä, minkä alueen maistraatin kanssa asioi, mutta minulla ei ainakaan ole mitään valitettavaa. Kaikki meni todella sujuvasti heti kun ymmärsin, miten tulee toimia.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olin ollut hieman stressaantunut hääjärjestelyistä. Kuitenkin heti kun vihkijä oli löytynyt, tajusin miten hölmö olin ollut. Meillä on hääpaikka ja vihkijä. Emme me tarvitse mitään muuta. Kaikki muu on vain ekstraa, minkä takia on turha stressata. Noin puolen vuoden kuluttua saan mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka on minulle niin monella tapaa se kaikkein parhain ja sopivin kumppani. Totta kai haluamme järjestää kivat juhlat ja toivomme, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin, mutta ne oikeasti tärkeät asiat ovat jotain aivan muuta kuin täydellisesti yhteen sopivat koristeet tai täysin tyhjentävästi laadittu hääinfo. Eyes on the prize jne. ;)  

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Kun olen joutumassa uusiin tilanteisiin, harrastan usein mielikuvaharjoituksia, joissa käyn tulevan tapahtuman yksityiskohtaisesti läpi päässäni. Tällöin myös löytää helposti ne heikot kohdat eli missä voi mahdollisesti mennä pieleen ja mitä ei ole vielä ottanut huomioon. Olen käynyt myös hääpäiväämme läpi päässäni ja ajattelin kirjoittaa jo tässä vaiheessa ylös, miten kuvittelen päivän etenevän. Myöhemmin on sitten kiva palata tähän tekstiin vain huomatakseen, kuinka paljon suunnitelmat loppupeleissä muuttuivat.

Vietämme häitä edeltävän yön joko yhdessä kotona tai erikseen niin, että esim. minä yövyn hotellihuoneessa keskustassa. Hääaamun voisimme joka tapauksessa aloittaa aamiaisella/brunssilla keskustassa. Aamiaisen jälkeen sulhanen suuntaa parturiin ja itse kulutan aamupäivän kampaajalla sekä meikissä. Jossain välissä on syötävä kevyttä lounasta (tai edes proteiinipatukka), koska illallinen on vasta noin klo 18-19 maissa. Meidät vihitään iltapäivällä, näillä näkymin klo 17, joten pitää vielä laskeskella, miten kauan valmistautumiseen menee eli kuinka aikaisin minun on oltava kampaajalla ja meikissä. En myöskään vielä tiedä, missä vaihdan häämekon päälleni (minor detail ;)). Helpointa olisi pukea mekko vasta juhlapaikalla ennen vihkimistä, mutta en tiedä, kuinka aikaisin juhlapaikalle saa saapua. Tämä asia on vielä selvitettävä. Asumme alle puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta, joten toinen vaihtoehto olisi buukata kampaaja ja meikki läheltä kotia ja pukeutua myös kotona. Jotenkin (kuohuviini)brunssi jossakin keskustan kivassa kahvilassa kuitenkin houkuttelee enemmän kuin aamiainen kotona tai läheisessä ostoskeskuksessa.

Ennen vihkimistä otamme hääpotretit näillä näkymin Helsingin keskustassa. Mukana kuvauksissa ovat myös kaasot sekä bestman. Jos sataa kaatamalla, kuvat tulisi ottaa sisätiloissa, mutta missä? Juhlapaikka olisi yksi vaihtoehto, jos saamme saapua paikalle jo noin tuntia ennen virallisen varauksen alkua. Toisaalta kuvaukset voisi suorittaa myös kotimme lähellä. Helsingin keskusta on kaunis, mutta emme ole koskaan asuneet keskustassa, joten sillä ei varsinaisesti ole meille tunnearvoa. Kotimme lähellä on kauniita maisemia, metsää ja merenrantaa. Toisaalta emme varmasti tule asumaan koko elämäämme samalla seudulla, joten keskusta voisi olla ajattomampi kuvausympäristö. 

Kuvausten jälkeen vetäydymme sulhasen kanssa Aino-kabinettiin jännittämään. Meidän tulisi päästä juhlapaikalle niin, että vieraat eivät näe meitä eli käytännössä vähintään puoli tuntia ennen vihkimistä. Vieraat saapuvat pikkuhiljaa paikalle ja heidät ohjataan Keltaiseen saliin, jonne on varattu joitakin istumapaikkoja, mutta osa vieraista joutuu todennäköisesti seisomaan seremonian ajan.

Keltainen sali, jossa meidät myös vihitään.

                     
Kellon lyödessä 17 kävelemme sulhasen kanssa kabinetista Keltaisen salin poikki alttarille. Tähän kävelyvaiheeseen voisi olla kiva saada jotain musiikkia, mutta toisaalta matka on niin lyhyt, että biisi saattaisi jäädä pahasti kesken. Virkamies vihkii meidät ja jos päätämme pyytää paikalle myös papin, avioliittoon siunaus tapahtuu heti vihkimisen jälkeen. Häissämme tuskin luetaan raamattua tai lauletaan yhdessä virsiä, mutta haluaisin musiikkiesityksen seremonian yhteyteen. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat vielä hieman epäselviä. Joko poistumme sulhasen kanssa hetkeksi esim. käytävään tai jäämme suoraan ottamaan vastaan onnitteluja (meidän häissä ei siis myöskään heitellä riisiä/ruusun terälehtiä ym.). Onnittelujen jälkeen kilistellään vielä ensimmäisillä laseilla samppanjaa. Sivupöydillä voisi olla jo tässä vaiheessa vieraskirja täytettäväksi ja mahdolliset polttarikansiot selattaviksi.

Seuraavaksi avautuvat suuren juhlasalin ovet ja vieraat etsivät pöytäkartasta paikkansa. Henkilökunta on kattanut pöydät ja koristellut tilan ohjeittemme mukaisesti. Illallinen alkaa. Pääruoan ja jälkiruoan välissä on pientä ohjelmaa kuten puheita sekä tietysti hääkakun leikkaus. Kakku tarjoillaan buffetista Keltaisessa salissa.

Suuri juhlasali

                  
Jälkkärin jälkeen Keltainen sali valmistellaan tanssimista varten. DJ on asemissa ja juomat on tuotu paikalle. Tanssimme häävalssin/-tanssin ja pari muuta valssahtavaa biisiä, jotta myös vanhempi juhlaväki pääsee parketille. Jossain vaiheessa musiikki vaihtuu menevämpään. Bileet keskeytetään mahdollisesti hääkimpun ja sukkanauhan heiton ajaksi (jos päätämme toteuttaa nämä perinteiset ohjelmanumerot), ja kun nämä on saatu pois alta, joraamista jatketaan ainakin puoleen yöhön asti. Jos päädymme ottamaan lisätunteja klo 01 tai 02 asti, emme varaa erillistä jatkopaikkaa. Jos juhlat päättyvät jo puolen yön maissa, halukkaat voivat lähteä vielä jatkoille johonkin Helsingin keskustan kuppilaan. Saatamme itsekin käväistä paikalla ennen kuin suuntaamme hotelliin viettämään hääyötä.

Siinä se meidän hääpäivä hujahti mielikuvaharjoituksena. Jokaista yksityiskohtaa en vielä paljastanut, jotta blogiani lukevat häävieraat eivät saa aivan kaikkea vielä selville. Muutamia yksityiskohtia pitää myös vielä hioa, mutta aika valmiilta paketilta vaikuttaa jo nyt. Mitään yllättäväähän ei voi hääpäivän aikana tapahtua, eihän? ;)

Yllättävistä käänteistä puheenollen, huomasimme jonkin aikaa sitten, että Theron Catering on ottanut hallintaansa Unioninkadun Juhlahuoneistojen myyntipalvelut ja facebook-sivujensa mukaan vastaa kaikista jo varatuista tilaisuuksista. Hieman säikähdimme, että ei kai Juhlahuoneistojen catering ole siirtynyt kokonaan Theronille. Meillä ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa, mutta haluamme nimenomaan Juhlahuoneistojen oman henkilökunnan hoitavan häämme, koska meillä on heistä ja heidän valmistamastaan ruoasta niin hyviä kokemuksia. Soitin Juhlahuoneistojen hovimestarille, joka onneksi vakuutti huolestuneen Bridezillan siitä, että mikään ei ole muuttunut. Ruoat ja henkilökunta tulevat siis edelleen Juhlahuoneistojen kautta. Tunsin puhelun jälkeen itseni hieman hysteeriseksi morsiameksi, mutta toisaalta olisi ollut ikävää saada tietää juuri ennen häitä, että pitopalvelu on vaihtunut toiseen kuin minkä olimme varanneet.

Kaikki kuvat ovat Unioninkadun Juhlahuoneistojen nettisivuilta: www.union.fi/juhlatilat-ja-palvelut/

Missä sanot tahdon?

Sain Take this waltz -blogin Leenalta vinkin kirjoittaa mahdollisista vihkipaikoista. Meille tulee näillä näkymin siviilivihkiminen joko juhlapaikalla tai sen läheisyydessä. Kaikkein helpoin ratkaisu olisi hoitaa vihkiminen juhlapaikan pihalla, mutta tällöin ohjelmasta poistuisi kokonaan esimerkiksi kruisailu hääautolla (sulhasen toive). Lähdinkin siis kartoittamaan mahdollisia vihkipaikkoja Espoosta.

Ei muuten ollut mitenkään helppo tehtävä. Jos vihkiminen halutaan suorittaa erillään juhlapaikasta, mutta ei kirkossa, vaihtoehtoja ei tunnu olevan kovinkaan runsaasti. Luonnonhelmasta varmasti löytyisi paljon kauniita paikkoja kuten esimerkiksi Kivenlahden kalliot, mutta tällöin lopputuloksena saattaa olla läpimärät juhlavieraat ja morsiamen piloille mennyt kampaus (= major disaster). Lisäksi en välttämättä haluaisi random lenkkeilijöitä tai pussikaljoittelijoita todistamaan yhtä elämäni tärkeimmistä hetkistä. Olisipa todella kiva, jos myös siviilivihkimisille olisi olemassa omia "kappeleita". Jokin kaunis pieni sali istumapaikkoineen olisi täysin riittävä.

                          Kivenlahden kalliot

Leppävaarassa sijaitsevalla Albergan kartanolla on upean holvikellarin lisäksi flyygelisali, jossa on ainakin keskustelupalstoilta keräämäni informaation perusteella suoritettu vihkiseremonioita. Albergan kartanosta olisi todella lyhyt matka itse juhlapaikalle ja Leppävaaran juna-asemakin on lähellä. Flyygelisaliin mahtuu vain noin 50 henkeä, joten se saattaisi jäädä hieman pieneksi meidän noin 60 hengen häille.

Jos etsinnät laajentaa Helsingin puolelle, ensimmäisinä mieleeni tulivat talvipuutarha sekä kasvitieteellinen puutarha. Reittiopas paljasti karun totuuden; talvipuutarhasta matkustaa julkisilla juhlapaikalle lähes 40 minuuttia. Kaisaniemen kasvitieteellisestä sen sijaan matkustaa kätevämmin junalla Kiloon noin puolessa tunnissa (matka-aikaan on laskettu mukaan siirtyminen Kaisaniemestä rautatieasemalle sekä lyhyt kävelymatka Kilon juna-asemalta juhlapaikalle). Minulla ei kuitenkaan ole mitään tietoa siitä, voiko kasvitieteellisessä puutarhassa suorittaa vihkimistä ja mitä se kustantaa.

Pitää varmaan ihan vaan kylmästi käydä ajelemassa Kilossa sekä lähiseuduilla katselemassa potentiaalisia vihkipaikkoja. Google earth voisi olla kätevä työkalu kauniiden luontokohteiden etsimiseen, mutta jos ei halua jättäytyä luonnonvoimien armoille, niin jokin muu vaihtoehto olisi löydettävä. Etsinnät siis jatkuvat. Luulen kuitenkin, että helpoin ratkaisu olisi vihkiminen juhlapaikan pihalla. Tällöin ainakin vieraat pääsisivät terassille suojaan sateen sattuessa. Ehkäpä voisimme vuokrata vihkijälle ja meille kahdelle jonkin pienen katoksen varmuuden vuoksi (mistäköhän sellaisia saisi). Jos meidät valokuvataan vasta vihkimisen jälkeen, niin voimme käyttää hääautoa kuvauspaikalle siirtymiseen.

Tai entäs jos sittenkin se purjevene... Tai pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi Kivenlahden satamasta lähtevä lautta. Vesillä vihkiminen taitaa kuitenkin soveltua paremmin kesähäihin...

Tämä viikko on mennyt ihan ennätysnopeasti. Harmittaa, kun en tiistaina tajunnut katsella taivaalle, revontulet olivat kuulemma näyttäviä. Keskiviikko-iltana lähdimme Karvakamun kanssa ulos bongaamaan revontulia, mutta eipä silloin mitään näkynyt. Näkyikö teidän hoodeilla revontulia? Entä aiotteko seurata huomenna auringonpimennystä (muistakaa suojata silmät!)?

Jumalan kasvojen edessä, or not?

Ehkäpä noin pari vuotta sitten olin vielä täysin varma, että haluan kirkollisen vihkimisen. Ajattelin, että mieheni saa luvan liittyä takaisin kirkkoon siksi aikaa, että pääsemme naimisiin. Mieleni alkoi muuttua kihlauksen jälkeen, kun naimisiinmenosta tuli konkreettista, eikä vain haave. Olen nuoruudessani osallistunut isoskoulutukseen ja näin ollen viettänyt paljon aikaa seurakunnan toiminnassa. Noista ajoista jääneet kivat muistot painavat vaakakupissa, kun harkitsen eri vaihtoehtoja vihkimiselle. Ne papit, joihin olen itse tutustunut, ovat kaikki olleet aika kivoja tyyppejä, joten minua ei yhtään haittaisi, että pappi myös vihkisi meidät.

Papin siunaus olisi muuten hyvä vaihtoehto, mutta kuten olen jo maininnut, en haluaisi maistraattivihkimistä. Haluaisin koko naimisiinmenon tapahtuvan saman päivän aikana. Osittain tähän(kin) päätökseen vaikuttaa raha. Jos mieheni liittyy takaisin kirkkoon, hän joutuu maksamaan koko vuoden kirkollisverot. En ole selvittänyt, miten paljon virkamiehen hankkiminen juhlapaikalle maksaa, mutta kuvittelisin tuon olevan halvempaa. En myöskään halua yhtään vähätellä mieheni päätöstä erota kirkosta. Hänellä on siihen täysi oikeus, enkä halua pakottaa häntä liittymään uudestaan instituutioon, johon hän ei halua kuulua. Kaikella järjellä siviilivihkiminen on siis se paras vaihtoehto, koska minulla ei ole suuria periaatteellisia syitä kirkkovihkimisen vaatimiseen.

Silti toisinaan vähän harmittaa, koska kirkkovihkiminen on vaan niin paljon juhlavampaa ja perinteisempää kuin siviilivihkiminen. Tiedän kyllä, että virkamiehetkin osaavat pitää todella kauniita puheita ja huonolla tuurilla pappi voisi osoittautua liian vanhoilliseksi, eikä näin ollen kunnioittaisi toiveitamme puheen sisällöstä. Minua myös vähän hirvittää ajatus siitä, että joutuisin kävelemään suuren kirkon läpi alttarille, joten mieluummin ehkä kuitenkin hoitaisin vihkimisen ulkona tai juhlapaikalla, jolloin on oikeastaan aika sama, kuka sen virallisen osuuden hoitaa.

Tämän blogin nimeksi pitäisi varmaan vaihtaa "Miss Murphy jahkailee joka ikistä asiaa". :D Näistä mun jutuista saa varmaan sen kuvan, etten osaa päättää yhtään mitään. Oikeasti olen vain äärimmäisen analyyttinen luonne ja sen takia pohdin asioita jokaiselta aspektilta. Kirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksia, jolloin myös päätökset syntyvät helpommin. Joten, bear with me.;)