Hääillallinen osa II - ruoka ja juoma

Seuraavaksi päästäänkin kuolaamaan herkullista hääillallistamme. Meille oli hääsuunniteluiden alusta asti selvää, että pääruoka tarjoiltaisiin pöytiin. Mietteitäni pöytiintarjoilun/buffetin eroista ja eduista voit lukea Pöytiintarjoilu vs. buffet -postauksesta.

Alkuruokana tarjoiltiin herkullista kurpitsakeittoa, johon oli mukavana yllätyksenä lisätty pieni sienipiiras. Keiton kanssa nautittiin Rheingausta tuomaamme Toni Jost -talon rieslingiä (Riesling Qualitätswein trocken).

Vieraamme saivat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta. Lihavaihtoehtona oli Anguksen rintaa ja saksanhirven fileetä puikulaperunamuffinin, papu-pekonin sekä karpalo-konjakkikastikkeen kera. Kalan ystävät saivat nauttia pintasavustettua Puruveden siikaa lehtipinaatti-perunapaistoksen, mädin ja kuohkean rapukastikkeen kera.

Itse olin aluksi varma, että haluan liha-annoksen, mutta toisaalta olisi ollut järkevää ottaa eri annos kuin minkä sulhaseni valitsi, jotta olisimme päässeet maistamaan molempia. Päädyin kuitenkin lihaan, mikä olikin herkullista, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kala-annos olisi ehkä kuitenkin ollut kevyempi. Nimittäin yksi asia, mikä jäi pikkuisen harmittamaan, oli se, että kaiken jännityksen keskellä en tuntenut nälkää oikeastaan koko päivänä ja cocktailpalojen sekä keiton jälkeen pääruoasta ei uponnut kuin murto-osa. Sen sijaan, että olisin yrittänyt väkisin ahtaa ruokaa vatsaani, keskityinkin lopulta siihen, että maistoin jokaista komponenttia ajatuksella. Saksanhirvi oli oma suosikkini annoksessa. Todella herkullista! Annokset olivat kyllä melko suuria, enkä ollut ainoa, joka ei onnistunut tyhjentämään lautastaan.

Liharuoan kanssa nautittiin Chateau Fontesteau (Cabernet Sauvignon, Merlot) punaviiniä. Lisäsimme juomalistaan, jonka olimme painattaneet menun taakse, myös loppuillaksi tarkoitetut oluet (Rekolan panimon Fiskarin vehnä ja Amerikan serkku) siltä varalta, että joku vieraista juo ruoan kanssa viinin sijasta mieluummin olutta.

Kirjoitan illallisen aikana järjestetystä ohjelmasta erillisen postauksen, joten hypätään tässä vaiheessa vielä puheiden yli ja suoraan jälkiruokaan eli hääkakkuumme, joka oli valmistettu toiveidemme mukaan. Valkosuklaalastuilla koristeltu passionhedelmä-valkosuklaamoussekakku oli sulhasen visio ja mielestäni se toteutettiin hienosti. Theronin leipomosta itseasiassa soitettiin meille hääviikolla ja kysyttiin vielä yksityiskohtaisemmin toiveistamme. Käsityönä tehdyn puisen kakunkoristeen tilasin kotimaiselta PS Puistolta.

Kakunleikkaus meni mallikkaasti, vaikka vieraille ja itse hääparillekin taisi jäädä epäselväksi, kumpi polkaisi ensin. :D

Kakun kanssa juotiin kahvit ja jokainen vieras sai valita mieluisen avecin buffasta. Sulhanen kertoi avec-buffan idean vieraille ja muisti mainita, että tarkoituksena ei siis ole jättää omaa puolisoa buffaan ja valita uutta avecia tilalle. ;)

Tähän loppuun vielä yksi lempikuvistani, joka minulla on myös läppärilläni taustakuvana. Harmi, että en voi näyttää muikeita ilmeitämme. :D

Vaikka meillä oli ennen häitä ongelmia cateringin kanssa, henkilökunta hoiti hommansa tyylikkäästi ja ammattitaidolla. Ruoka oli herkullista ja illallinen sujui erinomaisesti. :)

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Cocktailtilaisuus

Vihkiseremonian jälkeen kaaso R ohjeisti vieraita aloittamaan onnittelukierroksen. Ensimmäisinä onnitteluvuorossa olivat vanhemmat sekä sulhasen isovanhemmat. Minä olin niin onnen huumassa, että halasin kaikki vieraat, jopa muutamat, ketä en ollut nähnyt todella moneen vuoteen. :D Kehuin myös joidenkin vieraiden asuja, vaikka minun kait olisi pitänyt olla se huomion keskipiste (olen siinä todella huono).

Halausvuorossa morsiamen äiti.

Onnitteluiden jälkeen vieraat saivat käteensä lasin samppanjaa. Bestman kertoi ensin hieman käytännön asioista ja sen jälkeen kehotti kaikkia nostamaan maljan tuoreelle avioparille. Yritimme aviomieheni kanssa juoda ristiin toistemme laseista siinä onnistumatta. Kuten eräs häävieraista totesi, tätä olisi selvästi pitänyt harjoitella etukäteen. ;)

Cheers!

Kesällä 2015 Champagnesta tuomamme rosé-samppanja maistui erinomaisesti cocktailpalojen kanssa.

Tässä vaiheessa hääjuhlaa oli aika jännä fiilis, kun näin visiomme alkavan toteutumaan. Muutenkin oli vähän sellainen Mitä tapahtui -olo, enkä oikein osannut vielä vastata häävieraiden Miltä nyt tuntuu -kysymyksiin. :D  

Dj soitti tilaisuuden aikana pianoversioita tunnetuista kappaleista. 

Cocktailtilaisuus kesti varmaankin vähän pidempään kuin olimme alun perin suunnitelleet, mutta ajantajuni oli tässä vaiheessa jo hieman hukassa, eikä meillä ollut tiukkaa aikataulua, vaan menimme tilanteen mukaan.

Tilaisuus päättyi toiseen kauniiseen lauluesitykseen (Lauluyhtye Viiden Minä sinua rakastan), jonka aikana myös morsian herkistyi kyyneliin.

 Minä sinua rakastan, tiedän sen. 

Se ei ole vain hetken huumaa. 

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat halla yöt. 

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa

Minä sinua rakastan, katsohan, 

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet. 

Joka päivä ne sinulle lahjoitan 

jos kanssani matkalle lähdet. 

Ja kun kuljemme raskain askelin 

ja aika tuo murheita tupaan, 

pidän kädestä sinua silloinkin 

yhä rakastan sinua lupaan!

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt. 

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa

Mitä siitä jos ryppyjä poskiin saat 

taikka kumaraan selkäsi taipuu?

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat 

taas polvilleen rakkaus taipuu.

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt.

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa.

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt. 

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa. 

On myrsky tai poutaa.       

Minä rakastan sinua silloinkin 

jos ehdimme korkeaan ikään. 

Olet edelleen minulle suloisin, 

ei hellyyttä sammuta mikään.  

Minä sinua rakastan, tiedän sen.

 

Cocktailtilaisuus ei ehkä ole kovin yleinen tapa suomalaisissa häissä, mutta oman kokemukseni perusteella suosittelen sitä lämpimästi. Juhla on mukava aloittaa hieman epävirallisemmalla osuudella, minkä aikana vieraat saavat vapaasti seurustella keskenään ennen pöytiin siirtymistä.

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia. 

In sickness and in health

Avioliitto on tautista puuhaa. ;) Mieheni sairastui jo heti häämatkan jälkeen. Itse sinnittelin vielä jonkin aikaa kunnes jouduin viimein antamaan periksi jo ennen häitä päälle yrittäneelle flunssalle. Pääsin onneksi melko vähällä, mutta seuraavaksi olikin miehen vuoro sairastua enterorokkoon. En tiennyt, että kyseinen lastentauti voi iskeä myös lapsivapaaseen perheeseen. Mies alkaa onneksi olemaan jo terveiden kirjoissa, mutta nyt pitää vielä jännittää, saanko itse tartunnan ja ehdinkö parantua ennen kuin lähden Argentiinaan. Onneksi taudin itämisaika on niin lyhyt, että ensi viikolla voi jo varmaan huokaista helpotuksesta.

Kuvia ja tunnelmia menneiltä viikoilta.

Ihmeen kaupalla olemme kaikesta sairastelusta huolimatta ehtineet viettää pari kivaa viikonloppua kohtalaisen terveinä. Kävimme mm. Fiskarsissa todella kivoilla lähiruokamarkkinoilla. Viime viikonloppuna oli jälleen luvassa hyvää ruokaa ja juomaa kavereiden kanssa. Tänä lauantaina edustin yksin erään pikku-neidin 6 v. syntymäpäivillä.

Muistan kuinka hieman naureskelin facebookin hääryhmässä tuoreiden vaimojen ns. "vaimomoodille", johon ilmeisesti kuuluu ainakin lisääntynyt tarve valmistaa ruokaa aviomiehelle. Taisin johonkin ketjuun kommentoidakin, että meillä mies on aina ollut päävastuussa ruoan laitosta, enkä usko asian muuttuvan avioliiton myötä. Noh, kuinkas sitten kävikään. Miehen sairastellessa olen loihtinut pöytään kasvissosekeitot, tattipastat, katkarapupiirakat jne. Täytyy myöntää, että on itseasiassa ollut ihan kiva kokkailla itsekseen (yleensä toimin apukokkina ja mies on sitten head chef ;)), vaikka työpäivän jälkeen ei aina jaksaisi tarttua kauhaan.

Toivotaan, että avioelämämme jatkuu terveemmissä merkeissä. Seuraavaksi palataankin taas hääpäivään. Kiitoskortit lähtivät tilaukseen tällä viikolla, jotta saadaan ne postiin ennen kuin lähden. Toivottavasti ovat mieluisat.

Alcohol - because no great story started with someone eating a salad

Sulhasen ollessa polttareissa, minulla on aikaa kertoa hieman häidemme juomista.

Kuten on varmasti tullut jo selväksi, juhlajuomat ja varsinkin eräs tietyllä alueella valmistettu kuplajuoma ovat tärkeässä osassa häissämme ja näkyvät myös mm. koristeissa. Heti vihkimisen jälkeen alkavassa cocktailtilaisuudessa tarjoillaan Ranskasta tuomamme G. Tribaut -talon Rosé samppanjat, jotka ovat kypsyneet viinikellarissa jo reilun vuoden ajan (toivottavasti maistuvat vähintään yhtä hyviltä kuin Champagnessa). Kuplajuomaa on varattu tarpeeksi eli sitä jää yhden kaadon ja lasin täytön jälkeen vielä vauhdittamaan häätansseja. Saksasta tuotua Toni Jostin Rieslingiä tarjoillaan alkukeiton kanssa sekä kalapääruoan valinneille (tai punkkua karsastaville) pääruoan kanssa.

Punaviinit ostimme ihan Alkosta, mutta niidenkään valitseminen ei ollut yksinkertaista, vaan päätimme järjestää punaviinitastingin helpottamaan valintaa. Luonnollisesti valmistimme häämenumme ruokalajeja (tai ainakin jotain vastaavaa) viinien kanssa nautittavaksi. Meillä oli yhteensä neljä eri vaihtoehtoa, joista Château Fontesteau 2011 selviytyi voittajaksi. Raatimme oli lopulta hyvin yksimielinen valinnasta. Oli hauska huomata, että itsekin löysin selviä eroja punaviinien välillä ja keksin jopa termejä kuvaamaan makumaailmaa.

Minun ollessa polttarihulinoissa, mieheni käväisi Rekolan panimolla valitsemassa oluita bilejuomiksi ja heille, jotka eivät juo viiniä. Hääoluiksi valikoituivat Fiskarin vehnä ja Amerikan serkku, jotka ovat nimensä mukaisesti vehnäolutta ja Amerikan pale alea. Lisäksi aiomme ostaa pienen määrän siideriä loppuillaksi. Meillehän tulee myös avec-buffa kahvin kanssa eli vieraat saavat valita lempijuomansa konjakkien, liköörien jne. joukosta. Loppuillasta avec-buffan antimista voi sekoittaa itselleen yksinkertaisia drinkkejä.

En usko, että alkoholi loppuu kesken, vaikka emme aio hakea sitä lavatolkulla Tallinnasta. Ainakin avec-buffasta luulisi riittävän viinanhimoisimmillekin vieraille. ;)

Holittomat juomat meinasivat unohtua ihan kokonaan, mutta niitäkin kyllä saa häissämme nauttia ilman pahoja katseita. ;) Alkumaljaksi pitäisi vielä keksiä jotain holitonta kuplajuomaa. Loppuillaksi sekä blandiksiksi ostimme Verkkokauppa.comista Rio-Colaa ja Ginger alea tölkeissä. Illalliselle emme valitettavasti aio hankkia esim. alkoholittomia viinejä, mutta kivennäisvettä holittomille vieraille tarjoillaan juhlapaikan toimesta.

Herkuttelua ja ostoksia

Kihlauksestamme tuli tällä viikolla kuluneeksi jo kaksi vuotta. Tuolloin pari vuotta sitten tuntui vielä, että häihin on todella pitkä aika, mutta kuten aina, aika on mennyt todella nopeasti ja yhtäkkiä häihimme on enää alle 50 päivää (Apua!).

Juhlistimme vuosipäivää Kämpin brunssilla.

                                                                      
Tänä lauantaina suuntasimme heti aamusta Punavuoreen Brooklyn Bakeryn kahvilaan maistelemaan cup cakeja. Tarkoitus olisi hankkia heiltä leivonnaisia herkkubuffaamme. Samalla tuli maistettua myös heidän bageleita, jotka olivat todella herkullisia. Cup caket olivat myös taivaallisia. Maistoimme vain kahta makua, mutta red velvet oli niin hyvää, että enempää ei tarvinnut testailla (heiltä saa myös varattua cup cake -maistelun).

Samalla reissulla kävimme ostelemassa hellevaatteita häämatkallemme. Löysin itselleni puuvillaisen ohuen hellemekon ja rantasandaalit (+ sairaan hienot seeprakuvioiset ballerinat Stockan alesta, mutta ne olivat täysin heräteostos). Aikaisemmin olen jo kotiuttanut Lindexiltä pitsishortsit ja -topin. Ainakin yksi mekko pitäisi varmaan vielä löytää ja uudet bikinit. Olenko ainoa kalkkis, joka ihmettelee suuresti sitä, että viimeiset kesävaatteet myydään alennuksella heinäkuussa, kun Suomen kesä on yleensä vasta alkamassa?! Kotona pistin vielä tilaukseen Ray-Banin Wayfarerit korvaamaan todella huonoon kuntoon päässeet Anttila-aurinkolasini.

Maksoimme loput häämatkastamme tällä viikolla, joten rahaa on alkanut menemään häihin niin paljon, että hirvittää... Suurimmat hankinnat kasautuvat viimeiselle kuukaudelle ennen häitä ja juhlan jälkeen tulee tietysti maksaa juhlapaikka sekä ruoat, valokuvaaja, dj ym. Noh, kerrankos sitä jne. ;)

Viinirallin loppumetrit - Reinin jokilaakso

En kyllä olisi uskonut, että viime kesän reissumme taltioiminen postauksiin kestäisi vuoden... Mutta viimeistä viedään! Champagnesta jatkoimme matkaa takaisin Saksan puolelle. Halusimme nähdä kauniin Reinin jokilaakson ja napata samalla häävalkkarit matkaan.

Valitettavasti ehdimme viipyä Reinin jokilaaksossa vain pari päivää; pidempäänkin olisimme viihtyneet ja ehdottomasti palaamme vielä jonain päivänä. Tukikohtanamme toimi suloinen Rudesheimin kylä. Majatalomme oli oikein miellyttävä perinteinen gasthaus. Tosin täytyy antaa hieman "kritiikkiä" siitä, että kylppäriimme oli päässyt luikahtamaan aivan jumalattoman kokoinen hämähäkki. En tunnusta pelkääväni hämähäkkejä, mutta väsyneenä pitkän päivän jälkeen massiivinen spider bro oli minulle se viimeinen pisara, mikä kaatoi kupin. Nukuin siis ensimmäisen yön todella huonosti, koska kuvittelin koko ajan, miten kahdeksanjalkainen kaveri hiippailee yön pimeydessä sänkyymme. Aivan naurettavaa, mutta minkäs teet. :D Näin myöhemmin samanlaisia hämähäkkejä myös kaupungilla. Jokilaakso on varmaankin niin kosteata aluetta, että ötököitä riittää. 

Muita huonoja puolia en Rudesheimistä löytänyt. Kylän lukuisista viinituvista sai ostettua hyvää valkkaria noin kahden desin annoksina ja lähes puoli ilmaiseksi. Auttaa pahimmankin araknofoobikon hermoihin. ;) Varsinkin joen rannassa sijaitsevat pienet värivaloilla koristellut viinikojut olivat tunnelmallisia. Riesling on yksi omista suosikeistani ja myös Reinin jokilaakson suosituin rypäle.

Kylässä vieraileville suosittelen todella lämpimästi viinipeltojen yläpuolella kulkevaa köysirataa. Maisemat matkan varrella ovat käsittämättömän upeat ja ylhäällä odottaa Saksan yhtenäisyyden muistomerkin lisäksi viinikoju, josta saa ostettua sitä edellä mainittua herkullista Rieslingiä. ;)

 

Viiniä ei suinkaan joudu juomaan muovimukista, kuten Suomessa, vaan panttia vastaan saa ihan oikean viinilasin. Tuona hetkenä toivoin taas kerran, että Suomessakin olisi hieman kehittyneempi viinikulttuuri...

Vaikka saimme hyvää palvelua Ranskassakin, Saksalaiset olivat jotenkin vielä innokkaampia kertomaan viineistään ja maistattamaan ties mitä aarteita. Ehdimme vierailla Robert Weilillä sekä Prinz von Hessenillä ennen kuin suuntasimme Toni Jostille hakemaan hääjuomiamme.

Robert Weilillä.

Varsinkin Prinz von Hessenillä saimme aivan erinomaista palvelua. Miellyttävä vanhempi rouvashenkilö toi meille maistettavaksi viinin toisensa jälkeen, esitteli meille tuotantotiloja sekä kellaria ja kutsui vielä illaksi syömään. Harmi, että tiukan aikataulun takia emme pystyneet palaamaan Johannisbergiin.

Olimme päättäneet jo ennen matkaa, että haemme häävalkoviinimme Toni Jostilta. Olimme maistaneet heidän Rieslingiä viimeksi Saksassa reissatessamme ja ihastuimme ikihyviksi.

Viinirinteet ovat Euroopan mittakaavassa ennätys jyrkkiä.

Toni Jostin talo sijaitsee kauniissa Bacharach kylässä, missä pääsee ihastelemaan lukuisia ns. "timber-frame -taloja". Meidät vastaanottanut pariskunta (luultavasti omistajia) oli ehkä hieman sisäänpäin kääntyneempiä kuin aikaisemmissa paikoissa, mutta hyvin ystävällisiä kuitenkin.

Näin oli häävalkkaritkin pian jo pakattu paksiin ja seuraavana päivänä jouduimmekin jo jatkamaan matkaa kohti kotia. Viinirallimme meni kaiken kaikkiaan todella sujuvasti, eikä suurempia yllätyksiä tullut vastaan. Puolivakavissamme mietimme, jospa olisimme käyneet vielä tänä kesänä Italiassa hakemassa hääpunkut, mutta hylkäsimme ajatuksen lyhyen kesäloman takia. Suosittelen lämpimästi reissua Champagneen ja Saksan viinialueille ja autan mielelläni reissun suunnittelussa, jos joku lukijoistani innostuu ajatuksesta. :)