Eeppinen hääkenkäsekoilu

Viimeistään tässä vaiheessa perun puheeni siitä, kuinka järkevästi ja rauhallisesti suhtaudun häiden suunnitteluun. Toissa viikonloppuna nimittäin löysin itseni itkemästä kenkien takia. Puolustuksekseni voin sanoa, että en sentään ihan minkä tahansa kenkien, vaan ihanien Pura lópezin kiiltonahkaisten korkkareiden takia. Ne olivat täydelliset; nudenväriset, kiiltävät, juuri optimaalisella viiden sentin korolla varustetut... ja kokoa liian pienet. Harmikseni huomasin tämän vasta seuraavana aamuna, kun päätin sovittaa uusia ihanuuksiani vielä kerran. Edellisenä iltana hieman napakoilta tuntuneet kengät olivat muuttuneet yön aikana auttamattomasti liian pieniksi. Koska kengät olivat arvokkaat ja ostettu ei vain häitä varten, vaan myös myöhemmin käytettäviksi, tiesin heti, että en voi pitää niitä edes sillä verukkeella, että niillä ehkä pärjäisi yhden päivän jos on viileä sää eikä turvota.

Ne olivat niin kiiltävät ja kauniit. Ostin myös mätsäävän laukun.

                               
Tässä vaiheessa koin pienoisen meltdownin. Sulhastani pitää kyllä kehua siitä, kuinka hyvin hän suhtautui asiaan. Hänellä on kyky tunnistaa, koska on tosi kyseessä, eikä hän tällaisissa tilanteissa ikinä sortuisi esim. syyllistämään minua huolimattomista ostoksistani. Sen sijaan hän totesi vain rauhallisesti, että nyt lähdetään takaisin sinne kenkäkauppaan.

Seuraavan kerran itku meinasi päästä kaupassa, kun kävi ilmi, että kengät voi ainoastaan vaihtaa, ei palauttaa. Olin jo tilaamassa saman kengän leveälestisempää versiota, mutta se oli loppunut kaikista myymälöistä. Koska jalkani koko on 41 ja pituuteni takia en pysty käyttämään valtavia korkoja, pienen myymälän vaihtoehdot olivat vähissä. Myyjä yritti tarjota minulle lahjakorttia, jolla olisin voinut ostaa esim. ballerinat tai laukun, jos sopivia korkkareita ei löytyisi. Päätin kuitenkin kierrellä vielä hetken aikaa kaupassa. Päädyin hypistelemään kenkiä, jotka ensisilmäyksellä näyttivät aivan liian kapeakärkisiltä ja korkeakorkoisilta. Epätoivossani päätin kuitenkin sovittaa niitä ja nehän sopivat ja tuntuivat vielä yllättävän mukavilta jalassa. Olin kuitenkin edelleen todella epävarma siitä, ovatko 7,5 cm korot liikaa lähes 180 cm pitkälle amazoni-naiselle. ;) Don´t get me wrong, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua miten itse haluaa pituuteen, painoon tai muihin ulkoisiin seikkoihin katsomatta ja itse ihailen todella paljon pitkiä naisia, jotka uskaltavat käyttää korkoja. Mutta jostain syystä ne vaivaiset kaksi senttiä lisää uusien hääkenkien koroissa tuntuivat päässäni kahdeltakymmeneltä sentiltä. Lopulta piheyteni ratkaisi asian, koska olisin käytännössä menettänyt ostamieni kenkien hinnan, jos olisin joutunut ottamaan lahjakortin ja ostamaan vielä toiset hääkengät jostain muusta myymälästä. Laukunkin sain onneksi vaihdettua vastaavanlaiseen ei-kiiltonahkaiseen. Sulhaseni vei minut kenkäepisodin jälkeen vielä kahville lohdutukseksi eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vähän tuota kävelyä pitää vielä harjoitella...

Nyt kun hääkenkäsekoilusta on kulunut riittävästi aikaa, voin todeta, että loppujen lopuksi pidän näistä uusista kengistä jopa enemmän kuin ensimmäisistä, vaikka ne eivät olekaan sellaiset kuin alun perin suunnittelin, ehkä vielä paremmat. Ja mitä korkoihin tulee, kenties minustakin kuoriutuu rohkea pitkä nainen, joka uskaltaa käyttää korkokenkiä. Practise what you preach. :)

Tuumasta toimeen

Viime viikolla olinkin poikkeuksellisen aktiivinen hääjärjestelyiden suhteen. Alkuviikosta koin pari huonosti nukuttua yötä, kun yhtäkkiä ymmärsin, miten vähän aikaa meidän häihin oikeasti on (Kolme kuukautta!!). Missään nimessä en haluaisi stressata häitämme, koska haluaisin liittää niihin pelkästään tai ainakin enimmäkseen positiivisia tunteita. Siispä ryhdyin toimeen, koska mikään ei auta stressiin niin hyvin kuin se tunne, että tekee jotain asian eteen, edes pieniä juttuja.

Lähetin juhlapaikkaamme sähköpostia ja kyselin mm. uutta tarjousta muokatusta menusta sekä mahdollisuutta muokata hääkakkua haluamaamme suuntaan. He eivät ole vieläkään vastanneet mitään, mutta toivottavasti tässä lähiaikoina saadaan hääillallisemme menu vahvistettua. Häävieraiden osoitteita olin alkanut keräämään Word-tiedostoon jo jonkin aikaa sitten, mutta viime viikolla vihdoin opettelin, miten Wordissa saa aseteltua osoitteet niin, että ne on helppo printata valmiille tarra-arkeille. Minulle käy melko usein niin, että ehdin pitkään angstailla jotain ongelmaa ja sitten se ratkeaa kuin itsestään. Niin kävi nytkin. Avasin suuni ja kysyin työkaveriltani, tietääkö hän, miten tarra-arkeille printataan. Hänelläpä sattui olemaan valmis ohje tähän eli en joutunut edes katsomaan mitään Youtube-opetusvideoita aiheesta.

Tarra-arkit ja kirjekuoret ostin Sinellistä. Bongasin Huntua ja hattaraa -blogista ihanat helmiäiskirjekuoret, jotka Luraish oli tilannut Sinellin verkkokaupasta. Verkkokaupan tarjontaan tutustuttuani päätin hankkia kullanväriset helmiäiskuoret. Noh, Simonkadun myymälästä oli tietenkin juuri nämä loppu, mutta hyvä niin, koska löysin toiset vielä paremmin meidän häiden sävyihin sopivat. Postimerkitkin löytyivät samalla reissulla Suomalaisesta kirjakaupasta. Sunnuntaina liimailin viivoittimen avustuksella osoitetarroja kirjekuoriin. Itse kutsut enää puuttuvat, mutta nekin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Paljastan kutsujen lopullisen ulkonäön vasta sitten, kun vieraamme ovat saaneet ne.

Viikonloppuna suuntasin kauppoihin etsimään alusvaatteita hääpuvun alle sekä hääkenkiä ja -laukkua. Kengät ja laukun löysinkin, mutta sen jälkeen ei ollutkaan enää varaa alusvaatteisiin, joten pitää odottaa seuraavaan palkkapäivään (mikä on onneksi ihan kohta). ;) Kenkien suhteen tuli itse asiassa sekoiltua vähän turhan paljon, mutta kirjoitan tästä ihan oman postauksen. Ihan vaan vinkkinä muille morsiamille, että ennen kuin ostatte useamman sadan euron arvoisia kenkiä, varmistakaa, että ne pystyy tarvittaessa palauttamaan!

Sulhaseni oli lauantaina töissä, joten ostoksistani innostuneena päätin uskaltautua sovittamaan hääpukuani yksin ilman avustusta. Kissan tosin heitin pihalle siksi aikaa, jotta ei roiku kynsillään kiinni laahuksessani. ;) Sainkin mekon ihan helposti päälleni. Siitä tosin karisi jonkin verran paljetteja ja muuta blingiä. Varmaankin pukupussissa jääneet kiinni toisiinsa ja irronneet sen takia... Mekko näytti kuitenkin edelleen hyvältä ja varmasti on oikein mieluinen sitten, kun pienet korjaustyöt on tehty. Huntua jäin vielä miettimään, koska mekkoni selkä olikin avonaisempi kuin mitä muistin. Minulla on yksi huntu lainassa, mutta en ole varma, sopiiko se mekkoni tyyliin. Pitsihuntuja voisin siis käydä vielä katselemassa hääpukuliikkeissä.

Tällainen hääpainotteinen viikko siis takana. Toivoisin, että saisimme hääkutsumme postiin tällä viikolla. Sen jälkeen onkin enää melko pientä järjesteltävää jäljellä (tai niinhän minä kuvittelen ;)).  

Häälaukku(ko)

Olen tehnyt viimeisen parin vuoden aikana muutamia laukkuhankintoja huuto.netin kautta. Nykyään yritän pysyä mahdollisimman paljon poissa kyseiseltä sivustolta, koska olen huomannut, että jos löydän jotain mieluisaa, niin minunhan on sitten pakko saada se. Noh, tuossa jokin aika sitten vahinko tapahtui taas ja löysin itselleni huokeaan hintaan uudenveroisen Mulberryn Neely-laukun. En ole mielestäni perinteinen merkkilaukkuihminen, koska minusta tuntuisi hassulta ostaa sellainen laukku, josta näkee jo kauas, että se on merkkilaukku ja joka löytyy todella monelta vastaantulijalta (tyyliin Vuittonit jne.). En siis halua herättää huomiota asusteillani, mutta silti pidän tiettyjen merkkien tuotteista ja yritänkin usein löytää sellaisia laukkuja, jotka eivät ole trendin aallonharjalla, mutta ovat silti minun tyylisiäni. Neely on juuri sitä; joitakin vuosia vanhasta mallistosta, jota ei enää näy katukuvassa.

Kuva täältä

Ennen osta-napin painamista, perustelin Neelyn hankintaa itselleni sillä, että siitä voisi tulla myös hyvä häälaukku. Materiaali ja metalliosien väri ovat todella passelit (olen heikkona ruusukultaan), mutta hihna on juhlalaukuksi hieman turhan arkinen. Mutta ei hätää, hihnan saa irti eli sen tilalle voisi vaihtaa esim. ruusukultaisen ketjun, jos sellainen jostain löytyy. En tiedä, kuinka suuri synti on modata Mulberryä, mutta koska oma laukkuni ei ollut mitenkään luksushinnoissa, niin ehkä kehtaisin vaihtaa siihen ketjun edes yhden päivän ajaksi.;) Suunnittelin jo, että voisin hankkia hääkengiksi samaa sävyä olevat kiiltäväpintaiset korkkarit. Ah, ihana turhamaisuus!;)

Mutta, mutta... Laukun livenä nähtyäni, totesin sen olevan suurempi kuin mitä alunperin ajattelin. Tämä on arkikäytössä toki vain positiivinen asia, koska laukkuun saa mahtumaan kaiken tarpeellisen, mutta tulisiko häälaukun olla sirompi ja esim. clutch-tyylinen? Laukun sävy on myös ehkä aavistuksen tummempi kuin mitä asusteilleni suunnittelin. Puuterin/samppanjan sävyn sijaan laukku on ennemminkin beige. Voi siis olla, että Neely ei kuitenkaan päädy häälaukukseni, mutta jäin vielä miettimään, mitä ominaisuuksia itse asiassa toivon häälaukultani. Olen jo pitkään ihastellut tikattuja nahkalaukkuja metallisilla ketjuhihnoilla. Nämä Chanel-henkiset laukut huokuvat eleganssia ja olisivat varmasti todella oivallinen valinta häälaukuksi. Perinteisempi vaihtoehto olisi yksinkertainen vaalea clutch. Varsinaista iltalaukkua satiinisella päällyksellä en aio hankkia, koska minulla on jo kaksi sellaista, joita käytän todella harvoin.

Kuva: Pinterest

Tämä Jimmy Choon samppanjan sävyinen clutch (kuva täältä) olisi AIVAN TÄYDELLINEN, mutta maksaa yli tontun, joten kuuluu kategoriaan "jos voittaisin lotossa".

Vai onko häälaukku sittenkin turhake? Missä vaiheessa hääpäivää oikeasti tarvitsen laukkua? En haluaisi laukun olevan mukana hääkuvissa, joten sen ulkonäöllä ei itse asiassa ole välttämättä kovinkaan paljon merkitystä. Meikkien, nenäliinojen jne. haluaisin olla helposti saatavilla, joten jonkinlainen pussukka voisi olla kätevä hääjuhlan aikana. Vai olisiko ihan hassu idea laittaa vessaan esim. pieni kori, jonka kyljessä lukisi "Morsiamen" ja se sisältäisi meikit jne? Tosin huulirasvan ja huulipunan haluaisin pitää lähettyvillä koko ajan, joten jonkinlainen säilytysratkaisu olisi kehitettävä. Todennäköisesti päädyn joko laukkuun tai esim. pitsiseen pussukkaan.

Tämä viikonloppu on tullut todella tarpeeseen. Karvakamu-parka sairasteli viime viikolla, mikä tarkoittaa lyhyitä yöunia samassa taloudessa asuville ihmisille... Ensi viikolla alkavat uudet haasteet töissä, joten akkujen lataaminen on ollut välttämätöntä. Nämä uudet haasteet tarkoittavat myös sitä, että blogille saattaa jäädä vähemmän aikaa, mutta yritän ehtiä tännekin aina toisinaan. Kivaa alkavaa viikkoa!:)