Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona

Hieman heikosti nukutun yön jälkeen heräsin samoihin aikoihin sulhasen kanssa joskus ennen kahdeksaa. Olisin todella halunnut nukkua hyvin, mutta valitettavasti tällaiset asiat eivät ole omasta tahdosta kiinni. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että väsymys vaivasi oikeastaan ainoastaan siihen asti kunnes pääsimme lähtemään kotoa. Sen jälkeen adrenaliini ja kaikki se uusi, ihana ja jännittävä, mitä päivä toi tullessaan, pitivät huolen jaksamisesta.

Hääaamun brunssi á la hermostunut morsian.

Kävin suihkussa ja pakkasin vielä loput kosmetiikat hääyölaukkuuni. Sulhanen lähti keskustaan kahdeksan jälkeen ja vei samalla laukkuni mukanaan Lilla Robertsiin. Seuraavaksi aloin tärisevin käsin valmistamaan brunssia. Siskoni saapui yhdeksän maissa ja auttoi minua brunssin kanssa. Söimme ja nautimme samalla pienen pullon samppanjaa. Laitoin myös Spotifystä soittolistan pyörimään taustamusiikiksi. Kaason kanssa juttelu ja rauhoittava musiikki (+ samppanja) tekikin tehtävänsä ja kun meikkaaja ja kampaaja saapuivat klo 10 maissa, olin jo huomattavasti rauhallisempi.

Lähtötilanne.

             
Aloitimme minun kampauksestani, koska lisäkkeiden kiinnittämisessä meni jonkin aikaa. Minulla kävi ihan mieletön tsägä, koska lisäke oli täysin samanvärinen kuin hiukseni. Olimme koekampauksessa valinneet lisäkkeen vertailemalla "näytetupsuja" omiin hiuksiini, mutta en olisi uskonut, miten täydellisesti lisähiukset lopulta sulautuivat omiin hiuksiini, jotka oli värjätty reilu viikko ennen häitä Uudenmaankadun Q-hairissa. Lisäkkeet kiinnitettiin jonkinlaisella liimalla, mikä kesti kyllä todella hyvin häät ja lähes koko häämatkan. Matkan loppuvaiheessa pari suortuvaa lähti itsestään ja loput poistin itse ennen töihin paluuta.

Making of.

        
Jossain välissä myös kaaso R saapui paikalle taksilla suoraan lentokentältä. Kampauksen aikana sain käsiini kaasojeni väsäämän polttarikirjan, joka oli kyllä aivan hulvattoman hauska. :D Myös kaasoille tehtiin meikit ja kampaukset. Oman meikkini vuoro oli viimeisenä. Yritin jokaisessa mahdollisessa välissä syödä jotain pientä, jotta en nääntyisi nälkään ennen hääillallista. Olin ostanut mm. pähkinöitä naposteltavaksi sekä proteiinijuoman, joka oli tarkoitus ottaa mukaan, mutta se unohtui ja olisi ollut myös tarpeeton, koska nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa päivää.

Hunnun kiinnitys.

         
Olimme tässä vaiheessa vielä tosi hyvin aikataulussa, koska mekon pukemiseen jäi yli puoli tuntia. Mutta sepä ei ihan riittänytkään. Yritimme kiinnittää rintaliivejäni mekon liivinvartijoihin sillä seurauksella, että mekko ei mennyt enää kiinni ja rintaliivit nousivat liian ylös. Lopulta päätimme jättää liivinvartijat kokonaan käyttämättä. Laahuksen kiinnittäminen ylös aiheutti myös melkoista sekoilua. Heidi oli täysin selvästi näyttänyt minulle, miten laahus kiinnitetään, mutta jostain syystä emme löytäneet kiinnityslenkkiä. Taksi odotti jo ulkona, joten päätimme kantaa laahuksen kädessä. Taksissa totesimme, että lenkki oli varmasti se, minkä kaasoni oli heti ensimmäiseksi bongannut laahuksesta, mutta itse luulin kyseessä olevan vain helman eri kerrosten kiinnityslangan. Eipä sillä, käytimmekö oikeaa lenkkiä, ollut mitään merkitystä ja loppuillasta minulla oli itseasiassa henkilökohtainen laahuksenpitelijä tanssilattialla. ;) Kaikessa hässäkässä meinasin unohtaa lisätä hajuvettä (kuka tätäkään olisi huomannut??) ja pihan ovi oli jäädä lukitsematta. Vanhempani olivat tulossa meille noin tunnin sisällä siitä, kun lähdimme, joten avoimet ovetkaan ei olisi ollut katastrofi. Nyt tuntuu tosi hassulta, miten paljon kiinnitin huomiota yksityiskohtiin vielä tässä vaiheessa. :D

Sari loihtii upeaa silmämeikkiäni.

        
Hieman kello kahden jälkeen lähdimme taksilla kotimme pihasta kohti Lilla Roberts -hotellia. Taksissa vielä kelasin, että mitäköhän kaikkea unohdimme, kunnes tajusin, että olemme tosiaan menossa Helsingin keskustaan, mistä varmasti voi ostaa kaiken tarvittavan. Mitään ei kyllä oikeasti unohtunut. Mieheni näkeminen ja valokuvaus rauhoittivat minua huomattavasti ja meillä oli todella mukavat pari tuntia kaasojen, bestmanin ja valokuvaajan kanssa. Pieni mutka tuli vielä matkaan ennen kuin pääsimme itse juhlapaikalle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kaasoilla oli kauniit samppanjansävyiset mekot.

Haluan vielä kiittää Sari Rannikkoa ja Heidi Launosta upeista meikeistä ja kampauksista sekä mukavasta seurasta. Mielelläni suosittelen heitä morsiamille, joilla on vielä kampaaja ja meikkaaja hakusessa. 

Hiukset kuosiin

Minulla on viikon päästä koekampaus ja -meikki, joten kävin perjantaina värjäyttämässä hiukseni. Täytyy sanoa, että jo oli aikakin, koska minulla ei ole varmaan ikinä ollut niin pitkää juurikasvua ja olin jo melko tuskastunut kuontalooni. En kuitenkaan voinut värjätä hiuksia liian aikaisin, jotta koekampauksessa sävy vastaisi suunnilleen sitä, mikä se tulee olemaan hääpäivänä (mahdollisen lisäkkeen takia). Kävin häät 2016 -ryhmästä saamani suosituksen perusteella Q Hairissa. Halpaa lystiä tuo hiusten värjäys ei todellakaan ole, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin tuntui siltä, että olin oikeasti rautaisen ammattilaisen käsissä ja lopputulos oli sen mukainen. Tyvi värjättiin ensin ja pituuksiin laitettiin ohuita raitoja ennen kuin koko päähän levitettiin lämmin suklaanruskea sävy. Lopputuloksesta tuli todella luonnollinen, monivivahteinen ja kiiltävä (kuvat eivät tee oikeutta). Lisäksi hiukseni olivat värjäyksen jälkeen aivan unelman kevyet ja ilmavat osittain varmasti Olaplex-käsittelyn ansiosta.

Ostin myös kotiin Olaplex ylläpitotuotetta, joka ylläpitää hoitokäsittelyn tuloksia. Käyn vielä uudestaan värjäyttämässä hiukseni noin viikko ennen hääpäivää, jotta väri on kiiltävä ja mahdollinen juurikasvu peitossa.

Olen suhtautunut tulevaan koekampaukseen ja -meikkiin todella rennosti. Kampauksesta minulla on jo jonkinlainen visio, mutta nähtäväksi jää, miltä se näyttää omassa päässäni. Meikin sävyjen toivoisin olevan lämpimiä (kulta, ruskea) ja olen aina haaveillut smokey eyes -lookista, mutta muuten aion luottaa täysin ammattilaisen näkemykseen häämeikistäni. 

Tänään sain vihkipuheemme (= muutama runo ennen virallista kaavaa) lähetettyä vihkijällemme ja tarkoituksena olisi vielä tilailla karkkitötteröitä, vieraskirjajuliste sekä hääsuklaarasioita Now & Foreverista sekä viimeistellä menu ja juomalista tässä viikonlopun aikana. Mikään ei ole niin hyvä motivaattori kuin kuun loppu ja se fakta, että meidän häihin on kohta enää kuukausi aikaa.

Love me do -messut ja hääblogimiitti

Lauantaina vähän jännitti, kun suuntasin Kaapelitehtaalle Love me do -häämessuille tapaamaan hääbloggaajakollegoja. Kenestäkään ei varmasti saa ihan sitä oikeaa kuvaa blogin perusteella ja vaikka itseäni vähän ärsyttää se siloteltu kuva, minkä blogistani voi saada, en silti halua alkaa ruotimaan oikeaa persoonaani julkisesti, vaan keskityn mieluummin siihen olennaiseen, eli häihin, alter egoni näkökulmasta.;) Tilanne oli tavallaan myös vähän hassu, koska toisaalta tunnistin monet bloggaajista ja blogien kautta myös tiedän heistä melko paljon, mutta emme olleet kuitenkaan koskaan aikaisemmin tavanneet. Siksi olikin todella kiva huomata, että blogien takana on ihanan aitoja, huumorintajuisia ja mukavia tyyppejä, joiden kanssa juttua riitti.

Meitä hemmoteltiin ihanilla herkuilla.

Viihdyinkin bloggaajien loungessa niin hyvin, että itse messut meinasivat jäädä näkemättä. Onneksi ehdin kuitenkin kiertää messut läpi, ja jäihän niistä jotain käteenkin. Suklaa täplän ständillä kyselin hääkakuista, ja heiltä saisimmekin juuri toivomamme kaltaisen kakun. Lisäksi voisimme tilata heiltä käsintehtyjä suklaakohvehteja hääkarkeiksi. Floranitan ständillä kyselin hääkimppujen ja pöytäkukkien hintoja. Toivomaani kukkaa saa onneksi vielä syyskuussa, eikä hintakaan kuulostanut hurjalta. Pöytäkukissa tosin voisimme säästää sitomalla ne itse. Kukat tulisi tilata viimeistään noin kuukausi ennen häitä, joten vielä ei onneksi ole kiire.

Studio GMC:stä pyysin tarjouksen häämeikistä ja -kampauksesta, ja myös Puotilan Studion hääpaketit kiinnostivat. Ebeling hammaslääkäreillä oli houkutteleva tarjous hampaiden valkaisusta (225 euroa), jota pitääkin harkita ihan vakavasti. Tarjous on voimassa maaliskuun loppuun asti, mutta ajan voi varata lähemmäksi omia häitään. Valkaisu tulisi tehdä noin kuukausi ennen häitä, koska operaation jälkeen joutuu elämään ruokarajoitteiden kanssa jonkin aikaa (ei mitään värjäävää). Heiltä voi hankkia samalla myös omien hampaiden mukaan tehdyt muotit myöhempää kotivalkaisua varten.

Muotinäytöstä seurasimme parvelta.

Kiitos vielä Love me do -messujen tuotantotiimille blogimiitin järjestämisestä ja erityisesti Jennille meidän kaitsemisesta ja kestitsemisestä. Niin ja hurjan paljon onnea Häähullun haaveilua -blogille Vuoden hääblogi 2016 -tittelistä! Onnea myös muiden kategorioiden voittajille! Valitettavasti jouduin poistumaan ennen palkintojen jakoa, mutta uskon, että tunnelma on ollut katossa. Toivottavasti tavataan vielä muiden bloggaajien kanssa häähulluttelun merkeissä.:)

Tukkajumala part 2

Hääkampaukset ovat jostain syystä pyörineet mielessäni viime aikoina. Syy on ehkäpä se, että minun pitäisi melko piakkoin käväistä taas kampaajan tuolilla ja olen epävarma siitä, kuinka paljon uskallan leikkauttaa hiuksiani. Hiukseni kasvavat melko nopeasti, joten vielä ei varmaankaan tarvitse alkaa kasvattamaan hääkampausta varten (?). Hääkampauksen pullonkaulaksi tuskin muutenkaan muodostuu hiusten pituus vaan ennemminkin niiden määrä. Lasimaisella hiuslaadulla runsaskin pehko voi helposti näyttää hiiren hännältä. Samasta syystä tupeeraaminen on erittäin haastavaa ja kampausten pysyvyys on heikkoa. Viime syksynä minulle tehtiin kaunis juhlakampaus, jonka oli tarkoitus kestää koko päivän, mutta joka alkoi purkautua jo heti kampaajalta poistuttuani. Loppuillasta tungin pinnejä summamutikassa päähäni, jotta nuttura olisi pysynyt edes jotenkin koossa...

Hiusteni oikea väri on se kuuluisa maantienharmaa ehkäpä pienellä punaisen häivähdyksellä. Olen yrittänyt pitkään löytää täydellistä suklaanruskeaa sävyä, mutta vanha punapigmentti tunkee väkisin pintaan jo muutaman pesun jälkeen (värjäsin hiukseni punaisiksi usean vuoden ajan). Olen käyttänyt monta vuotta pelkkiä kevytsävytteitä, jotka kestävät parhaimmillaan hiuksissa aivan yhtä tiukasti kuin kestovärit. Pitkään myös värjäsin hiukseni itse, enkä senkään vuoksi halunnut sotkea kestoväreillä. Jostain syystä sävytteet ovat viime aikoina pysyneet päässäni todella huonosti, minkä takia olen venyttänyt värjäysvälejä entisestään. Tuntuu hölmöltä nähdä vaivaa värin kanssa läträtessä tai maksaa hurjia summia kampaajalle, jos muutaman pesun jälkeen ei huomaa enää mitään eroa entiseen. Hiukseni ovat usein heti värjäyksen jälkeen jopa "liian hyväkuntoiset" eli värit ovat liukkaalle hiuslaadulleni turhan hoitavia ja tukka on vaikeasti hallittavissa ja likaantuu nopeasti. Hiusten värjäys ennen häitä olisi siis ajoitettava oikein, jotta hiukset ovat helposti käsiteltävät, mutta väri ei ole vielä ehtinyt haalistua.

Tukkajumala-postauksen jälkeen olen yhä enemmän kallistunut "sivuponnarin" suuntaan eli haluaisin hiusteni laskeutuvan kiharapilvenä toiselle olkapäälle hääpäivänä. Haluaisin myös, että hiuksia tupeerattaisiin päälaelta melko voimakkaasti. Hiuslisäkkeet voisivat olla ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta minulla ei ole sellaisista mitään kokemusta (jos ei lasketa sellaisia kirkkaanpunaisia pinnillä kiinnitettäviä suortuvia, jotka olivat muotia nuoruudessani).

Kuva: pinmakeuptips.com

                                     

Kuva: blog.hairandmakeupbysteph.com

                                           
Toinen hääkampausvaihtoehtohan oli tässä jo aikaisemmin jakamassani kuvassa näkyvä tyyli.

Tässä myös kaunis, rento kampaus. Kuva täältä

                             
Olisipa kiva, jos pääsisi testaamaan molempia vaihtoehtoja ennen häitä, mutta koekampaukseen mennessä päätöksen pitäisi varmaan olla jo tehty (?).

Huomenna juhlistamme pienimuotoisesti tämän morsiamen vanhenemista; ensi viikolla tulee täyteen 32 vuotta. Juhlista tulikin mieleen, että minua on hieman alkanut hirvittää huono tuurini juhlien järjestelyssä. Jostain syystä minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että aina kun yritän järjestää jotain joko kotona tai jossain muualla, niin vähintään puolet vieraista on kipeinä tai jotain muuta odottamatonta sattuu. Koska meille on jo alun perin tulossa melko pienet häät, olenkin alkanut pelkäämään, että loppupeleissä vieraita on kasassa alle puolet kutsutuista. Mun tuurilla jokin vatsatautiepidemia tai influenssapandemia pyyhkäisee vieraidemme yli juuri ennen hääpäivää.;) Kaikenlaista sitä pitääkin murehtia etukäteen... Jospa ensin kuitenkin hoidettaisiin se juhlapaikka ym. kriittiset asiat kuntoon ja vasta sitten keskityttäisiin huolehtimaan asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.;)

Kivaa weekendiä!:)

Tukkajumala

Hääkampaukselle olen ehtinyt jo uhrata ajatuksen jos toisenkin. Hiukseni ovat pitkät, melko paksut ja lasimaiset (= liukkaat). En ole ikinä oppinut pitämään hiuksiani kiinni, joten myös häissä haluaisin niiden olevan lähes kokonaan auki. Hiusten liukkaus kuitenkin aiheuttaa sen, että ne latistuvat sekä suoristuvat helposti. Tämän ensimmäisen kuvan tytöllä on juuri sellainen kampaus, jota alkujaan suunnittelin. Hiukset ovat auki, mutta voimakkaasti tupeeratut takaa, mikä tuo yksinkertaiseen kampaukseen lisää juhlavuutta. Mutta, mutta... Kuinka varmasti nuo kauniit kiharat olisivat loppuillasta muisto vain?

Olenkin alkanut lämpenemään myös ns. sivuponnarille eli hiukset olisivat periaatteessa kiinni, mutta toiselle olkapäälle laskeutuva kiharapilvi kehystäisi kasvoja.

Minua viehättävät myös rennot kukkaistyttömäiset lettikampaukset, mutta luulen kuitenkin päätyväni hieman tiukkapipoisempaan tyyliin.;)

                                                   Kuvat: Pinterest