lauantai 27. kesäkuuta 2015

Shame on you

Monista hääblogeista saa lukea listoja siitä, mitä kaikkea häissä voi mennä pieleen ja mikä olisi pahinta, mitä hääpäivänä voisi tapahtua. Kuten blogini nimestäkin voi päätellä, olen myös itse miettinyt näitä asioita (varmaan vähän liikaakin). Olen myös huomannut, että minua ei suinkaan huolestuta eniten se, lakastuvatko hääkukat ennen aikojaan tai vastaako tilan koristelu odotuksiani, vaan sen sijaan pelkään eniten, että tapahtuu jotain noloa. Ehkä ajattelen niin, että tuollaisiin isompiin asioihin, kuten koristeluihin, kukkien säilyvyyteen, kampauksen kestoon jne., voi aika hyvin varautua jo etukäteen, mutta nolot sattumukset ovat usein sellaisia, joita ei pysty itse ennustamaan saatikka kontrolloimaan. Koska olen kaikkien kontrollifriikkien kruunaamaton kuningatar, luonnollisesti murehdin eniten niitä asioita, joihin en pysty vaikuttamaan.

Noloa voisi olla esimerkiksi kompastelu kirkon käytävää (tai mitä pitkin nyt sitten sattuukaan kävelemään) kävellessä, sormuksen tippuminen sulhasen kädestä sormuksia vaihdettaessa, sormuksen pujottaminen väärään käteen, punaviinin läikkyminen häämekolle, se että sekoaa sanoissa mahdollisen oman puheen aikana tai että joku sukulainen pitää todella asiattoman puheen (en ihan oikeasti usko tähän mahdollisuuteen). Sitten olisi vielä nämä täydet katastrofit eli olkaimettoman puvun tippuminen tanssiessa, mekon jääminen kiinni alushousuihin vessareissun yhteydessä tuloksena alkkareitaan esittelevä morsian sekä jonkun sukulaisen riehuminen kännissä, mutta nämä nyt ovat ainakin minulle ennemminkin vitsejä kuin tosissaan otettavia ongelmia.:D  

Social anxiety cat, ihan paras. :D Kuva: Pinterest


Kuvat täältä
                                         
Toisinaan toivon, että olisin luonteeltani enemmän huithapeli, jolle sattuu noloja kömmähdyksiä tuon tuosta. Silloin niihin olisi varmasti jo niin tottunut, että pystyisi vain nauramaan ja toteamaan, että mulle nyt vaan sattuu aina kaikkea tällaista. Koska olen tottunut ottamaan aina lähes kaikki muuttujat huomioon ja varautumaan kaikkeen etukäteen, suhtaudun omiin mokiini melko raskaasti, koska ajattelen, että kyllähän minun olisi pitänyt tietää ja pystyä ottamaan huomioon tuokin seikka. Olen siis aika armoton itselleni. Jään myös helposti vatvomaan asioita jälkikäteen, minkä vuoksi pelkäänkin, että häissä tapahtuu jotain sellaista, mikä jää vaivaamaan minua ja peittää alleen kaiken kivan ja ihanan. Usein toivon, että voisin sulkea aivoni vähäksi aikaa ja mennä vain fiiliksen mukaan.:D

Toisaalta näin kirjoitettuna nuokin yllä mainitsemani "mokat" kuulostavat paljon vähäpätöisemmiltä kuin miltä ne tuntuivat pääni sisällä, joten ehkäpä kirjoitan useammankin postauksen, joissa analysoin omien häiden aiheuttamia huolia. On tämä ainakin halvempaa kuin terapia.;)

Noniin, kertokaahan mulle, että tämä on täysin normaalia ja että muillakin on samanlaisia ajatuksia. ;)

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Dream on

Minun piti kirjoittaa aivan toisesta aiheesta, mutta satuin näkemään viime yönä ensimmäisen kunnollisen hääpainajaisen, joten pitäähän tästä asiasta päästä avautumaan ensin.;)

Unessa olimme sulhasen kanssa valmistautumassa vihkiseremoniaan juhlapaikkamme kabinetissä. Yhtäkkiä tajusin, että en ole muistanut tilata vihkisormustani. Sulhanen oli onneksi oma-aloitteisesti hankkinut sormuksen ajoissa, mutta sen sijaan, että sormus olisi ollut suunnittelemani kapea titaanisormus kolmella timantilla, siinä olikin litteä kukan muotoinen metallikoriste, jonka yhdessä lehdessä oli timantti.

Noh, seuraavaksi tajusin, että olimme pahasti aikataulusta myöhässä ja vieraat jo odottivat meitä salissa. Yritin meikata hirveässä kiireessä, mutta meikkivoide jäi paakuiksi kasvoilleni. Myös hiukseni olivat suoristuneet kotikutoisen näköisessä kiharakampauksessa. Häämekkoni oli valkoinen, mutta lyhyt eikä lainkaan sellainen kuin olin suunnitellut. Ihmettelin vielä itsekseni, miksi en ollut mennyt ammattilaiselle meikattavaksi (minkä siis oikeassa elämässä todellakin aion tehdä) samalla kun avasimme kabinetin oven ja lähdimme sulhasen kanssa yhdessä kävelemään kohti alttaria.

Sellaista.:D Uni oli jo tässä vaiheessa niin yksityiskohtainen, että odotan innolla, mitä alitajuntani kehittelee esimerkiksi kuukausi tai viikko ennen hääpäivää...

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Shop til you drop

Juhannusviikonlopun vedellessä viimeisiään, ajattelin hyödyntää viimeisen vapaapäivän Helsingin häämekkokauppojen kartoittamiseen. Ajatuksena olisi suunnata kavereiden kanssa mekkokaupoille jonain kesäviikonloppuna, mutta ensin pitäisi tehdä lista potentiaalisista kaupoista ja varata aika jokaiseen.

Vaikka minulla on selvä mielikuva siitä, minkä tyylisen mekon haluaisin (pitsinen puolimerenneito), haluan kokeilla mahdollisimman monia eri malleja. Luotan myös ammattilaisen mielipiteeseen siitä, millainen malli pukisi omaa kroppaani parhaiten. Olen varmaan maininnutkin, että poikkean hieman ns. normimitoista. Olen ensinnäkin aika pitkä naiseksi. Jalkani ja käteni ovat hoikat, ja kaikella massalla on taipumusta kerääntyä keskivartalooni. Vartalotyyppini on siis pitkä ja hoikka päärynä tai jotain vastaavaa. :D Vähän jännittää, löytyykö mulle sitä täydellistä mekkoa, mutta aion luottaa tässä asiassa ammattilaisiin, ystävieni mielipiteisiin sekä omaan fiilikseeni. 

Olen kuullut erinäisiä kauhutarinoita asiattomasti käyttäytyneistä hääpukuliikkeiden myyjistä (Tyyliin: "Sun vartalolle ei kyllä sovi muu kuin tämä jätesäkkimalli"). Varsinkin toistuvasti negatiivista palautetta saaneet putiikit jäävät näin ollen oman listani ulkopuolelle. En halua tieten tahtoen lähteä pahoittamaan mieltäni ja liittämään hääpukuun negatiivisia tunteita. Ensisijaisesti etsin liikkeitä, joista on mahdollista saada myös kohtuuhintaisia mekkoja eli jos hinnat lähtevät 1000 eurosta, minun on ihan turha kiusata itseäni sovittamalla pukuja, joihin ei ole varaa.

Sen pidemmittä puheitta, tässä siis joitakin Helsingin mekkoliikkeitä, joihin ajattelin olla yhteydessä:

Zazabella
Lovebirds (käytettyjä hääpukuja)
Kaunis morsian
Stillissima (loppuunmyynti käynnissä, mutta suljettu viikonloppuisin)
Mecco
Stockmann
Juhlapuku Bella (edullisia häämekkoja)

Tästä listasta puuttuu vielä monta liikettä, joten jos sinulla on kokemusta putiikeista, joissa oli erinomainen palvelu, ystävällinen henkilökunta sekä myös kohtuuhintaisia vaihtoehtoja, vinkkaa kommenttiboksiin.:) Mikäköhän olisi realistinen määrä kauppoja, jotka ehtii käydä läpi yhden päivän aikana niin, että jää aikaa myös tauoille eikä kunto lopu kesken?

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Viiniralli Champagneen osa I - matkasuunnitelma

Suunnittelimme viime viikonloppuna tulevaa kesälomareissuamme ja saimme vihdoin myös lauttamatkat varattua. Tarkoituksena on siis ajaa Ruotsin ja Saksan kautta Ranskaan Champagnen-maakuntaan tutustumaan viinitiloihin ja hankkimaan hääsamppanjat. Tosin jouduimme muuttamaan hieman suunnitelmiamme, koska Göteborg - Frederikshavn väliä liikennöivä lautta oli täyteen buukattu. Plan B osoittautuikin ehkä jopa fiksummaksi vaihtoehdoksi, koska säästämme sillä ajokilometrejä. Matkustamme siis Tukholmaan ihan perinteisesti Silja Linella ja ajamme Tukholmasta suoraan Malmöön, josta matka jatkuu yön yli lautalla Travemundeen. Travemundesta ajamme Pohjois-Saksaan ystäväni ja hänen perheensä luokse ja seuraavana aamuna jatkamme matkaa Ranskaan, Epernayn kaupunkiin. Epernay toimii tukikohtanamme, josta ajelemme eri viinitiloille. Olemme alustavasti suunnitelleet vierailevamme ainakin seuraavissa kylissä: Le Mesnil-sur-Oger, Ambonnay, Bouzy, sekä Avize. Lisäksi piipahdamme Reimsin kaupungissa tutustumassa suurempiin samppanjataloihin, kuten Piperiin. Reimsissa olemme käyneet jokunen vuosi sitten Pariisin matkan yhteydessä, joten emme jää kaupunkiin pidemmäksi aikaa.

Olemme kruisailleet ennekin; tuolloin ajoimme Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan.
                    
Takastulomatkalla pysähdymme vielä tutkimaan Rheingaun viinilaaksoa tavoitteena löytää myös valkoviinit häihin. Viimeksi Saksassa matkaillessamme tutustuimme Toni Jost -talon rieslingeihin, jotka nousivat heti molempien suosikeiksi. Toivommekin pääsevämme vierailemaan myös Toni Jostilla, jotta voisimme nauttia lempparivalkkaristamme häissämme. Rheingausta ajamme takaisin Travemundeen, josta jälleen jatkamme matkaa lautalla Ruotsin puolelle. Reissumme kestää yhteensä 12 päivää. Olemme perillä Champagnessa neljäntenä matkapäivänä ja lähdemme paluumatkalle kahdeksantena päivänä. 

Reimsissa viiniluolastoissa.
                         
Emme laske matkan kustannuksia hääbudjettiimme, koska kyseessä on kesälomamatka. Hyvin todennäköisesti olisimme tehneet samanlaisen reissun joka tapauksessa jossain vaiheessa, joten miksipä ei hakisi samalla hääviinejä. Tosin jos kyseessä olisi vain lomamatka, olisimme todennäköisesti lentäneet Ranskaan ja vuokranneet auton. Koska meidän pitää saada ostoksemme takaisin Suomeen, ajamme koko matkan omalla autolla (tai siis mies ajaa, minullahan ei ole edes ajokorttia). Viinien hinnat toki laskemme mukaan hääbudjettiin, mutta elämme ainakin vielä siinä kuvitelmassa, että pieniltä tiloilta hankittu samppanja on huomattavasti edullisempaa kuin Alkosta ostettu.

Tässähän alkaa kohta jo vähän jännittämään. Hotellit pitäisi vielä buukata ja ottaa yhteyttä viinitiloihin. Viiniralli Champagneen -sarjan seuraavassa osassa kerron tarkemmin viinitaloista, joissa aiomme vierailla.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Somessa

Meitsi on nyt myös Instagramissa (instagram.com/murphyslawofweddings/). Hääaiheisia kuvia tuolta ei vielä löydy (paitsi sormus), mutta eiköhän niitäkin tule vielä napsittua. Instagram-tilini oli pitkään täysin suljettu, koska käytin sitä ainoastaan kuvankäsittelytarkoituksessa. Tämän takia en ole myöskään lisännyt kuvatekstejä suurimpaan osaan otoksista.

Olisin halunnut lisätä Instagram-gadgetin blogin sivupalkkiin, mutta blogger petti taas vaihteeksi, eikä siis onnistunut. Lukijat-gadgetia en ole myöskään saanut lisättyä jonkin teknisen ongelman takia. Vinkkejä otetaan vastaan kaikilta blogger-guruilta.:) Google+ olisi muuten todella kätevä tapa seurata blogiani, mutta koska olen luonut blogin henkilökohtaisilla google-tunnuksillani, Google+ -profiili paljastaisi mm. koko nimeni. Some ei selvästikään ole yhteensopiva yksityisyyden kanssa (ei varmaan mitenkään yllättävää...).






lauantai 6. kesäkuuta 2015

Pöytiintarjoilu vs. buffet

Meille oli alusta asti selvää, että hääillallisemme tarjoiltaisiin pöytiin. En muista, että olisimme edes keskustelleet muista vaihtoehdoista. Koska hääbuffa on kuitenkin edelleen yleisin valinta, halusin vertailla näitä kahta vaihtoehtoa keskenään. Vatitarjoilu olisi varmasti myös mahdollista, mutta ei ehkä kovin yleistä Suomessa.

Kuva täältä

Kuva: Pinterest
                             

Häät ovat todennäköisesti hienoimmat juhlat, jotka tulemme ikinä järjestämään. Pöytiintarjoilu on juhlavin ja virallisin tapa tarjota ruokaa, joten se sopii näkemykseemme omista hääjuhlistamme. Häistämme tulee pienet, jolloin pöytiintarjoilu on myös taloudellisesti mahdollista, vaikka onkin buffet-pöytää kalliimpi vaihtoehto.

Buffat notkuvat eri vaihtoehtoja ja ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi. Monesti suomalaisilla onkin tapana pelätä, että ruoka loppuu kesken. Pöytiin tarjoiltu hääillallinen sisältää alkuruoan sekä pääruoan (jälkkärinä hääkakku), ja annoskoot ovat kaikille samat. Itse olen siinä mielessä hieman huono syöjä, että vatsani ei vedä läheskään yhtä paljon kuin silmäni söisivät. Saatan innostua buffet-pöydässä liikaa ja lapata lautaselleni annoksen, jota en jaksa syödä. Lopulta vatsa pinkeenä en enää nauti ruoasta, vaan yritän vain saada sen alas (en myöskään haluaisi tuhlata ruokaa). Tämän takia valmiit, kohtuullisen kokoiset annokset sopivat itselleni hyvin. Uskoisin, että buffasta jää aina jonkin verran hävikkiä eli hyvää ruokaa menee hukkaan. En kuitenkaan ajatellut kuskata illallisen jämiä doggie bagissa kotiin häiden jälkeen.;) "Less is more" pitää paikkansa aika monessa asiassa. Yksinkertainen, laadukas illallinen voi olla huomattavasti nautinnollisempi kokemus kuin "all you can eat -lähestymistapa". Vielä yksi lisänäkökulma, joka puhuu valmiiden annosten puolesta, on viinivalinnat. Ruoan kanssa nautittava viini on helpompi sovittaa vain yhden pääraaka-aineen sisältävälle annokselle kuin useille erilaisille salaateille, kaloille, lihoille jne. Lisäksi pöytiin tarjoiltuna illallinen sujuu nopeammin. Meidän juhlatilan vuokra-aika on "vain" seitsemän tuntia, joten haluamme pysyä aikataulussa.

Buffet-tarjoilua perustellaan usein sillä, että se luo juhliin rennomman tunnelman ja kaikki löytävät todennäköisimmin itseään miellyttävät ruokalajit. Tämä on täysin totta. Vaikka itse osaamme arvostaa pöytiintarjoilun juhlavuutta, ymmärrän kyllä hyvin, että moni valitsee rennomman tavan ruokailla. Noutopöytään jonottaessa voi jutella tuttujen kanssa, eikä ilta kulu vain pöydässä pönöttäessä. Vieraamme saavat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta (liha/kala), joten emme varmasti pysty miellyttämään kaikkien makunystyröitä. Erityisruokavaliot otamme toki huomioon, mutta henkilökohtaisiin mieltymyksiin emme pysty vastaamaan. Lisäksi, kyllä minäkin mietin sitä, onko kolmen ruokalajin illallinen tarpeeksi vai jääkö joillekin vielä nälkä. Iltapalaa meille ei tule, koska juhlat loppuvat näillä näkymin jo puolen yön aikoihin. Sen sijaan esimerkiksi koko illan auki olevasta jälkiruoka-/karkkibuffetista voisivat nälkäisimmät käydä tankkaamassa.

Buffet-muotoinen hääillallinen on myös huomattavasti edullisempi vaihtoehto, koska suurimman osan ruoista pystyy valmistamaan jo etukäteen eikä ole tarvetta tarjoiluhenkilökunnalle. Hääbuffan ei tarvitse olla karjalanpaistia ja kiusauksia, vaan nykyään saa mitä herkullisimpia salaatteja, tapaksia, kaloja, äyriäisiä, mätiä jne. Tässä yhteydessä haluaisin vielä mainita, että nuo monien kammoksumat karjalanpaisti-työväentalohäät ovat mielestäni suomalaista kansanperinnettä ja näin ollen niillä on lähes itseisarvoa. Ei huono vaihtoehto sekään siis.:)


Kuvat täältä
                           
Summa summarum: jokainen tyylillään ja molemmissa vaihtoehdoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pöytiintarjoilu ei ole automaattisesti juhlavampaa; paljon riippuu myös tarjoiluhenkilökunnasta ja ruoan laadusta. Vastaavasti buffan ei tarvitse tuoda mieleen Ruotsinlaivaa. Jos haluaa erottua massasta, niin pöytiintarjoilu hääjuhlassa on varmasti erikoisempaa kuin buffet-tarjoilu, jolloin ruoka ehkä jää paremmin vieraiden mieleen. Itse en voi sanoa muistavani menua yhdestäkään hääjuhlasta, jossa olen ollut vieraana (viinillä on varmasti osuutta asiaan), mutta muistan syöneeni aivan erinomaista riistaa (olikohan se peuraa) eräässä karonkassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytiin (näistäkään bileistä en muista alkuruokaa, koska viini ;)). Buffasta jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa ja saa vatsansa täyteen. Lisäksi juhlissa säilyy rento tunnelma eikä sukulaisten tarvitse stressata etiketistä.

Tällaisia mietteitä tästä aiheesta. Toivon, että ymmärsitte pointtini ja, että teksti ei kuulostanut liian provosoivalta tai arvostelevalta. Tykkään miettiä asioita jokaiselta aspektilta ja minulla onkin taipumusta analysoida puhki mikä tahansa arkipäiväinenkin asia (vahvuutensa kullakin ;)).

torstai 4. kesäkuuta 2015

What´s next?

Nyt kun juhlapaikka on varattu, on ollut hieman vaikea keksiä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tämän vuoden aikana tulisi hoitaa vielä dj:n buukkaaminen sekä mahdolliset save the date -kortit, mutta en kyllä keksi mitään muuta akuuttia asiaa. Mekkoja ajattelin käydä sovittelemassa kesän aikana. Vihkimisen suhteen tulisi tehdä päätöksiä ja ottaa selvää, milloin virkamiehiä voi alkaa kyselemään tähän hommaan. Hääjuomia lähdemme hakemaan Ranskasta noin 1,5 kuukauden kuluttua (jännää!). Yksi hääillalliseen liittyvä seikka, jonka suhteen emme ole vielä tehneet lopullista päätöstä, on hääkakku. Juhlapaikkaamme saa tuoda oman kakun, jolloin menu tulee hieman halvemmaksi. Nyt olisikin tehtävänä kartoittaa konditorioita ja selvittää, säästämmekö yhtään tuomalla kakun itse. Menuun kuuluvat kakkuvaihtoehdot kuulostivat kaikki herkullisilta (mm. passion-kookos/lakka-tiramisu/lakritsi-sitruuna) ja hintaero ilman kakkua ei ole suuri (3,5 euroa/henkilö halvempi). Näin ollen 60 hengen hääkakku saisi maksaa enintään 200 euroa, jotta säästäisimme hankkimalla kakun itse. Veikkaan, että emme saa haluamaamme kakkua mistään tuohon hintaan, mutta ainahan kannattaa kysellä (kakkuja olisi myös ihan kiva käydä maistelemassa ;)).   

Yllätyin iloisesti päivittäessäni juhlat.fi-tehtävälistaani; mehän ollaan ihan aikataulussa! Noh, sitä hääkakkua ei tosiaan ole vielä valittu, mutta sen ehtii varmasti myöhemminkin. En myöskään voi luvata, että ehdin häämekkokaupoille heti juhannuksen jälkeen, mutta kavereiden kanssa on kyllä jo suunniteltu ensimmäisiä mekonmetsästysreissuja.:)

Pedanttina ihmisenä pyrin kuitenkin pysymään mahdollisimman tiukasti aikataulussa. Meidän häihin on kuitenkin enää 457 päivää.;)

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Juhlapaikan ja pitopalvelun hankinta: prosessi ja lopputulos

Nyt kun meillä on (vihdoinkin) ne kaksi hääjuhlien kannalta olennaisinta osa-aluetta hoidettuna, ajattelin hieman avata koko prosessia, joka tässä taustalla pyöri. Haluaisin voida kertoa teille, kuinka vertailin systemaattisesti kaikki pääkaupunkiseudun pitopalvelut ja juhlatilat, karsin listasta kriteereihimme sopimattomat pois ja lähetin lopuille tarjouspyynnön. Valitettavasti systemaattisuus oli kaukana omasta lähestymistavastani. Googlettelin summamutikassa eri juhlapaikkoja ja kiinnostavan löydettyäni en suinkaan ottanut paikan tietoja ylös esim. tarkoitusta varten luotuun excel-taulukkoon, vaan luotin omaan muistiini. Tämähän johti tietysti tilanteeseen, jossa myöhemmin jouduin harrastamaan lisää googletusta ja aivojumppaa, jotta muistin, mikä se yksi juhlatila olikaan, joku villa jotain... Onneksi netistä löytyy sivustoja, jotka listaavat juhlapaikat ja parhaassa tapauksessa kertovat myös hinnan, maksimi vierasmäärän sekä saako tilaan tuoda omat juomat ja/tai ulkopuolisen pitopalvelun. Hyödyntämiäni sivustoja olivat mm. venuu.fi ja Go experience. 

Pitopalveluyrityksiin en koskaan edes kunnolla paneutunut. Yritin löytää oikotien onneen lähettämällä Foodiac-sivuston kautta avoimen tarjouspyynnön, mutta tähän tarttui ainoastaan yksi catering-yritys, mikä ei mielestäni ihan vastaa kyseisen sivuston tarkoitusta. Ehkäpä budjettimme karsi muita ehdokkaita tai sitten he jäivät odottamaan, otammeko ensimmäisenä ehtineen tarjouksen vastaan tai sitten ei vaan yksinkertaisesi kiinnostanut. Lisäksi lähetin tarjouspyynnön yhdelle yritykselle (Bistro o Mat -catering), mutta heistä ei ole vieläkään kuulunut mitään.


Hääblogeista kävin kärkkymässä kanssamorsianten tunnollisesti tehtyjä juhlapaikka- ja pitopalveluvertailuja joista voikin olla todella paljon apua. Miksi tehdä sama työ uudestaan jos joku toinen on sen jo tehnyt? ;) Tosin makuja on niin monia, että jonkun toisen mielestä todella laadukas catering ei välttämättä täytä toisen kriteerejä alkuunkaan. Myös messut ja kaikenlaiset muut häätapahtumat ovat tärkeässä roolissa, koska niistä kahdesta juhlapaikasta joihin kävimme tutustumassa paikan päällä, toinen oli bongattu Mennään naimisiin -messuilta. Tämä kyseinen juhlatila oli Villa Sarfvik Kirkkonummella. Pyysimme tilasta myös tarjouspyynnön ja pienen neuvottelun jälkeen olisimme saaneet paikan vuokralle nettisivuilla esitettyjä hintoja edullisemmin.

Lopulta päädyimme kuitenkin pelaamaan varman päälle ja valitsimme juhlapaikan, josta meillä oli jo aikaisempaa kokemusta. Vieläkin hieman mietityttää, olisimmeko suuremmalla vaivannäöllä löytäneet vielä paremman paikka-catering -kombon, mutta toisaalta emme halunneet myöskään ostaa sikaa säkissä. Muutenkin olen vähän sitä mieltä, että samassa hintaluokassa pyörivät pitopalvelut tuskin eroavat suuresti toisistaan ja näin ollen voi olla mahdotonta löytää sitä yhtä helmeä lukemattomien vaihtoehtojen joukosta. Tosin itsehän en edes lähtenyt helmeä kalastelemaan, joten en voi tietää, mitä olisin saanut saaliiksi. 

Näiden mutkien kautta päädyimme siis valitsemaan Unioninkadun juhlahuoneistot hääpaikaksemme. Plussaa juhlatilassa on ehdottomasti sijainti, tilan siisti ulkoasu, mahdollisuus vihkimiseen samassa tilassa, helppous sekä hyvä palvelu ja joustavuus. Ydinkeskustasta ei löydy montaakaan juhlapaikkaa, jossa ei ole a-oikeuksia. Vaikka voisimme toki järjestää häämme myös keskusta-alueen ulkopuolella, keskeinen sijainti helpottaa monia käytännön järjestelyitä ja on ehkä vieraiden kannalta helpompaa. Juhlahuoneistot ovat mielestäni ihan nätit ulkoasultaan. Toki aina voisi tehdä pieniä parannuksia, joilla tilasta saisi vielä kauniimman, mutta kyllä se meille kelpaa. Pääasia on, että sisustus on melko pelkistetty, jolloin se ei riitele häiden teeman/tyylin kanssa.

Koska olen meuhkannut jo ties kuinka monta kertaa siitä, kuinka haluamme panostaa ruokaan ja osaavaan henkilökuntaan, olisi melko noloa jos ruoka ei vastaisi odotuksia ja tarjoiluhenkilökunta olisi ihan pihalla. Sulhaseni on itsekin ollut aikoinaan mukana pitopalvelutoiminnassa ja hän oli erittäin vaikuttunut Unioninkadun juhlahuoneistojen henkilökunnan ammattitaidosta (on maininnut asiasta todella monta kertaa kyseisten häiden jälkeen ;)), joten en usko, että tulemme pettymään. Tietenkään emme tiedä, onko henkilökunta vaihtunut sen jälkeen kun olemme itse olleet tilassa vieraina. Olettaisin kuitenkin, että laatu on säilynyt koska ainakaan netistä en ole löytänyt negatiivista palautetta kyseisestä paikasta.

Saimme mielestäni todella hyvää palvelua ja kaikkiin kyselyihimme on vastattu nopeasti. Olin myös hyvin ilahtunut saadessani tietää, että voimme tuoda suunnittelemaamme karkki-/jälkiruokabuffaan itse tarjottavat, kunhan ne ovat suljetuissa paketeissa (hygieniasyyt). Heidän kauttaan saa myös tilattua mm. macaroneja ja cup cakeja, mutta leivosten kappalehinnat olivat meille liian korkeat. Aiommekin käydä tukussa shoppailemassa esim. niitä macaroneja tai petit fourseja.

Kuva: Pinterest
                                                         
Juhlapaikan puutteisiin lukisin melko lyhyen vuokra-ajan (seitsemän tuntia) sekä kalliit lisätunnit. Ulkotilojen puute ei syyshäissä niin haittaa, mutta kesähelteillä voisi olla kiva päästä nauttimaan myös auringosta. Lisäksi, onhan heidän pyytämänsä hinta ensi näkemältä aika suolainen, mutta loppupeleissä jopa melko kohtuullinen ottaen huomioon, että sillä saa täyden palvelun juhlien ajaksi. Jos päätyy valitsemaan perinteisemmän hääbuffan, hinta on varmasti kohtuullisempi. Meille tulee pöytiin tarjoilu sekä muuta pientä spesiaalimpaa juttua, mikä varmasti nostaa hintaa.

Yksi itselleni henkilökohtaisesti harmillinen seikka on se, että osa ystävistäni on tosiaankin jo juhlineet häitä kyseisessä tilassa eli yllätysmomentti menetetään heidän kohdallaan. Tiedän, että on ihan typerää ajatella näin, mutta en ehkä vielä sisäistä tilaa omaksi hääpaikakseni vaan ajattelen sitä koko ajan ystäväni hääpaikkana. Kuten jo mainitsin, eipä noita juhlatiloja ole mitenkään pilvin pimein keskusta-alueella ja olisi todella huono peruste hylätä paikka vain sen takia, että joku tuttu on jo juhlinut siellä häitään. Eiköhän paikka ala tuntua enemmän omalta hääsuunnittelujen edistyessä.

Tässä siis tiivistettynä meidän juhlapaikan ja pitopalvelun hankkimisprosessi sekä lopputulos. Jälkipyykkiä puidaan sitten häiden jälkeen.;)