sunnuntai 27. joulukuuta 2015

So this was Christmas

Joulu alkaa olemaan omalta kohdaltani paketissa, kun huomenna on jo suunnattava takaisin työpaikalle. Toisaalta tuntuu, että vasta tänään on oikeasti saanut levättyä. Jouluaatto, vaikka olikin rento, oli täynnä kaikenlaista pientä järjesteltävää, minkä lisäksi valvoimme melko myöhään. Joulupäivänä ajoimme ("hieman" väsyneinä) vanhempieni luokse kyläilemään ja tapanina sulhasen isän luokse. Kun läheiset asuvat ympäri Suomea, joulusta tulee väistämättä reissupainotteinen.

Saimme taas kerran erittäin mieluisia joululahjoja. Sulhaseltani sain lahjakortin Kämp Span kasvohoitoon ja itse ostin puolestaan hänelle lahjakortin Barista-kurssille, jotta hän pääsee opettelemaan sydänkuvioiden loihtimista cappuccinooni.;) Lisäksi saimme mm. toivomiamme 24 h astioita (vanha astiastomme on naarmuuntunut pahasti pesukoneessa), kirjoja, leffalippuja jne. Äitini ja siskoni lahjoittivat lisäksi meille kastehelmi- sekä kivi-tuikkukippoja, joita haluan käyttää hääkattauksen koristelussa. Tuikkukippoja alkaakin olla jo ihan mukavasti kasassa ja loput voi varmasti lainata sukulaisilta ja kavereilta.


Mutta se mitä oikeasti tulin tänne kertomaan on, että me saatiin mieheni äidiltä joulu-/häälahjaksi hääyösviitti Lilla Robertsista!!! Olimme molemmat niin iloisesti yllättyneitä tästä lahjasta emmekä osanneet yhtään odottaa sitä. Hääpaketti sisältää yhden yön majoituksen lisäksi Petri´s Chocolate Roomin käsintehtyjä suklaita, tuoreita hedelmiä tai marjoja, Pol Roger -samppanjaa sekä huoneaamiaisen. Taas on yksi asia vähemmän to do -listalla ja pääsemme viettämään hääyötä täydellisissä puitteissa. Olen niin kiitollinen!

Lopuksi Karvakamu haluaa vielä muistuttaa, että ottakaahan rauhallisesti joulun ja Uuden vuoden riennoissa. Karvakamulta lähti hieman mopo käsistä iltaleikkien lomassa sillä seurauksella, että elegantin ikkunalaudalle suunnatun loikan sijaan hän heittäytyi naama edellä suoraan päin seinää... Pienen hämmennyksen ja nolostumisen lisäksi ei onneksi käynyt kuinkaan. :D


Turvallista Uutta vuotta siis itse kullekin!;)

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Have yourself a merry little Christmas

Tunnelmallista joulua kaikille blogini lukijoille!


Omalla kohdallani joulun merkitys on muuttunut vuosien varrella. Enää lahjat eivät ole pääasia, kuten lapsena, vaan nykyään toivon vähemmän materialismia ja enemmän hyvää mieltä ja rentoa tunnelmaa. Hyvä ruoka ja juoma, jouluvalojen ja -koristeiden luoma tunnelma ja tietyt perinteet tekevät joulustani mieluisan. Liika stressaaminen ruokien onnistumisesta ja siivoamisesta sekä turha perfektionismi ovat asioita, jotka saattavat latistaa tunnelmaa ja joihin sorrun usein. Näitä yritän välttää tänä jouluna.


Nyt onneksi kaikki onkin jo aika valmista ja huomenna saamme herätä jouluaattoon. Aamulla keitämme joulupuuron ja aamupäivän ohjelmaan kuuluu lisäksi Lumiukko sekä joulurauhan julistus. Iltapäivällä käymme varmaankin vähän ulkoilemassa ennen joulusaunaa. Saunan jälkeen aletaan valmistamaan jouluillallista, johon kuuluu tällä kertaa mm. mätiä, graavattua ja savustettua lohta, siikacevichetartar, poropataa, juustoja ja suklaafondant. 

Palataan hääaiheisiin taas joulun jälkeen. :)

P.S. Ihan paras glögi syntyy yhdistelmästä kuuma omenamehu + kanelitanko + tilkka gallianoa. Kannattaa kokeilla.;)

lauantai 19. joulukuuta 2015

Hääpuku-outlet ja joulutunnelmaa

Oletteko jo huomanneet, että Hääpuku-outlet on tulossa Helsinkiin 2.1. (Facebook-eventiin pääset tästä)? Tarkempaa sijaintia ei ole vielä ilmoitettu, mutta luulisin/toivoisin sen olevan keskeinen.

Tänään kävin pyörähtämässä Stockmannin Outletissa, koska olin kuullut, että siellä olisi nyt myynnissä myös edullisia hääpukuja. Noh, mekkoja oli enää muutama jäljellä eikä yhtäkään, joka olisi herättänyt kiinnostukseni. Poikkesimme kuitenkin samalla ystäväni kanssa Stockmannin hääosastolle selailemaan pukukansioita. Tuonnehan on varattava hyvissä ajoin sovitusaika, joten tyydyimme vain kartoittamaan valikoimaa. Kauniita merenneitomallisia pitsipukuja oli pilvin pimein, mutta lähes kaikissa oli omaan makuuni turhan avonainen selkä tai liian alhaalta laskeutuva helma. Lisäksi hintahaitari oli täysin oman budjettini ulottumattomissa, joten se siitä sitten.;)

Eilen kävimme sulhaseni kanssa katsastamassa Tuomaan markkinat. Sää oli kaikkea muuta kuin suotuisa, mutta glögi lämmitti ja sateesta huolimatta jaksoin ihailla markkinoiden tunnelmaa. Myös Espan jouluvalot ovat tänä vuonna erityisen upeat.


Joulu on tullut tänä vuonna jotenkin ihan puskista. Kortit sentään sain lähetettyä ja lähes kaikki lahjatkin on ostettu, mutta joulufiilis on vielä hieman hukassa. Vietämme jouluaaton tällä kertaa kotona, mikä aiheuttaa itsessäni lievää hysteriaa joulusiivouksen suhteen.;) Olemme kuitenkin päättäneet yrittää ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti, joten yritän hillitä intoani puunata asunto lattiasta kattoon. :D

Tänään ei kuitenkaan vielä uppouduta joulun tunnelmaan, vaan matkustetaan kaukaiseen galaksiin. Luvassa siis uusin Star Wars -leffa. May the force be with you! ;)

tiistai 8. joulukuuta 2015

Vuoden hääblogi -ehdokas

Miten tärkeätä onkaan saada arvostusta siitä mitä tekee. Tämä pätee työelämän lisäksi myös ihan tavalliseen arkeen sekä harrastuksiin. Pienillä teoilla ja kannustavilla sanoilla voi saada niin paljon hyvää aikaan. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat äänestäneet blogiani Vuoden hääblogi -ehdokkaaksi. Tieto ehdokkuudesta pelasti stressaavana alkaneen viikoni. Ihan sairaan siistiä, kiitos!

Suosikkihääblogiaan voi äänestää 16.1. asti täällä.


maanantai 7. joulukuuta 2015

Simple things, where have you gone

Meillä tuli 3.12. täyteen 10 vuotta yhteistä taivalta. Juhlistimme päivää matkustamalla muutamaksi päiväksi Wieniin. Matkan tarkoituksena oli päästä hetkeksi irti arjen suorittamisesta, joten emme suunnitelleet reissua yksityiskohtaisesti. Halusin nähdä joulumarkkinat, hankkia kotiin joulukoristeita ja ostaa ehkäpä ensimmäiset joululahjat. Lisäksi minua kiinnosti huvipuisto sekä eläintarha ja tietysti halusin käydä herkuttelemassa sitä alkuperäistä Sacher-kakkua.





Kymmenen vuotta on mielestäni mennyt aivan hujauksessa. Olemme kasvaneet yhdessä parikymppisistä opiskelijoista jo lähes aikuisiksi (toivon, että emme ikinä aikuistu kokonaan). Vieläkin opimme toisistamme uutta eikä kyllästymisestä ole merkkejä, vaikka arki rullaakin hyvin samalla kaavalla. Toimiva arki onkin ehkä yksi suhteemme vahvuuksista.


Pienet asiat ovat elintärkeitä. Isommat tapahtumat, kuten yhteiset reissut, piristävät arjen keskellä. Matkalla ehtii keskittyä enemmän kumppaniinsa, kun pölynimuri ei huhuile siivouskaapissa, kauppareissu ei kiristä pinnaa eikä työpäivän jälkeinen väsymys paina.

 

En kirjoita Wienin reissustamme yksityiskohtaista matkakertomusta, koska edellisetkin ovat vielä kesken. Totean vain, että matka oli kaikin puolin todella onnistunut ja sää oli aivan mahtava. Joulumyyjäisiä oli tähän aikaan vuodesta runsaasti, ja löysimmekin kotiin vietäviksi ihania käsinmaalattuja lasisia joulupalloja, jotka ihme kyllä säilyivät ehjinä lentomatkasta.

Myyjäisten lisäksi kävimme mm. romanttisella hevoskärryajelulla, viinitastingissä, kuuden ruokalajin illallisella, harhailemassa Schönbrunnin linnan mailla, eläintarhassa sekä pikaisesti Prater-huvipuistossa. Maistoin myös ensimmäistä kertaa paahdettuja kastanjoita sekä punssia (omena- sekä appelsiinipunssia).


Muistelimme matkan aikana myös hieman menneitä. Totesimme olevamme kiitollisia siitä, että olemme saaneet reissata ja nähdä maailmaa yhdessä. Itse jäin vielä pohtimaan, miten paljon elämä onkaan muuttunut näiden kymmenen vuoden aikana ilman, että on tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia. Elämä oli aika paljon yksinkertaisempaa silloin, kun molemmat vielä opiskelimme ja saatoimme hyvin viettää koko päivän miehen "poikamiesboksissa" telkkua tuijottaen, välillä raahautuen läheiseen kebab-ravintolaan hakemaan ruokaa. :D Harrastimme toisinaan myös koko päivän tai jopa viikonlopun kestäviä leffamaratoneja.

Olemme molemmat melko velvollisuudentuntoisia ja työelämä on tuonut mukanaan vielä lisää velvollisuuksia korostaen varsinkin omaa pedanttia luonnettani. Olen aikamoinen suorittaja, joka haluaa optimoida ajankäyttönsä ja joka ahdistuu helposti, jos ei ole mitään omasta mielestäni järkevää tekemistä. Olisi kiva oppia taas nauttimaan yksinkertaisista asioista.

Noh, jos hyvin käy, ehkäpä palaamme viimeistään eläkeiässä taas pikaruoan ja leffamaratonien pariin.;) Toivon, että seuraavat kymmenen vuotta tuovat meille lisää elämyksiä, yhteisiä matkoja ja niitä pieniä yksinkertaisia nautintoja.