keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuodenvaihteessa

Vuosi 2014 oli monella tapaa erityinen. Parhaiten tulen tietysti muistamaan tämän vuoden kesän, jolloin menimme mieheni kanssa kihloihin. Kesä olikin ehdottomasti parasta tässä vuodessa. Varsinkin syksyllä jouduin viettämään paljon aikaa kaukana omalta mukavuusalueeltani. Olenkin osittain todella helpottunut siitä, että vuosi 2014 on pian takana. Yleensä olen aina vuodenvaihteessa hieman harmitellut, että kuinka se vuosi meni taas niin nopeasti, mutta tällä kertaa olen täysin valmis päästämään vuoden 2014 käsistäni. Vuosi oli täynnä epävarmuutta, deadlineja toisensa perään ja kasvavaa jännitystä, mutta myös itsensä ylittämistä, saavutuksia, suurta helpotusta ja onnea. Mitä tahansa vuosi 2015 tuokaan tullessaan, se on ainakin varma, että hääsuunnittelut jatkuvat uudella innolla heti vuoden alusta.

Kuplivaa ja räiskyvää uutta vuotta teille kaikille! Meidän uuden vuoden juhlintaan kuplat kuuluvat oleellisena osana, noin kolme pullollista niitä.;)

 

maanantai 29. joulukuuta 2014

Mennään naimisiin!

Wanhassa Satamassa järjestettävät Mennään naimisiin -messut viettävät tammikuussa 20-vuotisjuhliaan. Messut ovat auki lauantaina 10.1. klo 10-17 ja sunnuntaina 11.1. klo 11-16. Juhlavuoden kunniaksi messujen ohjelmakattauksen lupaillaan olevan runsaampi kuin koskaan. Luvassa on mm. muotinäytöksiä, luentoja, korkojen korkeakoulu, poseerausklinikka, meikkistudio, workshoppeja, photobooth sekä oma suosikkini, samppanjabaari.

Muistatteko vielä, kuinka pohdiskelin Kun kamera ei rakasta -postauksessa, tulisiko ennen häitä harjoitella myös valokuvissa poseeraamista? Nyt olisi tilaisuus saada ammattilaisen konkreettisia vinkkejä valokuvissa onnistumiseen messujen Poseerausklinikalla. "Valokuvissa onnistuminen ei ole salatiedettä vaan harjoittelun tulos." Juuri näin!;)

Luennoista minua kiinnostavat eniten "Morsiuskimppu ja häiden kukat" sekä "Dokumentaarinen hääkuvaus". Photoboothissa olisi myös hauska käydä nappaamassa muisto messupäivästä. Häämuotinäytös pitää tietysti käydä katsastamassa ja samppanjabaarissa uppoaa varmasti lasi tai pari kuohuvaa. Lisäksi näytteilleasettajia on todennäköisesti niin paljon, ettei kaikkia ständejä millään ehdi/jaksa käydä läpi. Täytyy siis priorisoida. Hääkutsut ja -rekvisiitta -aihealueelta minua kiinnostavat ainakin Calligraphen oy sekä Omatyyli.fi, jotka molemmat tarjoavat personoituja painotuotteita. Kukat ja koristelu -teemaiset ständit aion myös koluta huolella läpi.

Sulhanen on myös kiinnostunut osallistumaan messuille, joten en joudu sentään yksin menemään. Voisin yrittää houkutella myös toisen kaason mukaan siltä varalta, että sulhanen ei halua osallistua poseerausklinikalle tai istua kuuntelemassa luentoa hääkukista. ;) Olimme seurustelleet mieheni kanssa vasta pari kuukautta, kun hän jo vei minut ensimmäistä kertaa häämessuille! Tuolloin kummallakaan ei vielä ollut häät mielessä, vaan mieheni oli messuilla töissä ja järkkäsi myös minulle ilmaislipun. Nyt, yli yhdeksän vuoden jälkeen, menemme jälleen yhdessä häämessuille, mutta tällä kertaa tositarkoituksella.:) 

lauantai 27. joulukuuta 2014

In the year 2000

Nyt voisi olla hyvä hetki miettiä, mitä ensi vuosi mahdollisesti tuo tullessaan häiden suunnittelujen saralla. Samalla on hyvä listata asioita, jotka on hoidettava ensi vuoden aikana. Vaikka myönnän motivoituvani monen muun tavoin lähestyvästä deadlinesta, väittäisin silti olevani luonteeltani sellainen ihminen, joka haluaa tehdä kaiken rauhassa ja ajan kanssa. Näin ollen myös hääjärjestelyt on parasta aloittaa hyvissä ajoin.

Kuva täältä

Heti vuoden alussa järjestetään häämessut Wanhassa satamassa Helsingissä, joihin aion ehdottomasti osallistua. Ensi vuoden aikana tulisi käydä sovittelemassa muutamia häämekkoja, jotta mekon malli ja hankintatapa (liike/nettikauppa) alkaisivat hahmottumaan paremmin. Valokuvaaja täytynee buukata vähintään vuosi ennen häitä. Joulukuuhun mennessä on askarreltava/tilattava Save the date -kortit, jotka lähetetään joulukorttien ohessa. Jos korttien tyylin haluaa olevan yhteneväinen kutsujen tyylin kanssa, niin myös kutsujen ideoinnin pitäisi olla tässä vaiheessa aika pitkällä (kuten myös muiden paperituotteiden). Myös vieraslista täytyy saada valmiiksi.

Vihkimistavan pitäisi hahmottua tarkemmin ja hääpaikka tulee varmistaa ensi vuoden aikana (näistä lisää myöhemmin). Musikaalisilta ystäviltä voisi alustavasti tiedustella suostumusta esiintymään vihkimisen jälkeen. Myös DJ:n haluaisin saada varattua ensi vuoden aikana. Pääkaupunkiseudun catering-yrityksistä haluan tehdä itselleni jonkinlaisen yhteenvedon, ja kiinnostavimpiin yrityksiin voisi lähettää jo tarjouspyynnön. Tästä tulikin mieleen, että myös (alustavasta) budjetista pitäisi sopia sulhasen kanssa.

Kun ensi vuonna hoitaa kaikki kriittisimmät asiat (paikka, ruoka, musiikki, vihkiminen, valokuvaus), niin häävuonna voikin keskittyä mm. juhlapaikan koristelun suunnitteluun, mekon hankintaan, plaseerauksen suunnitteluun, kampauksen ja meikin visiointiin ja muuhun kivaan näpertelyyn.

Mitä unohdin? Varmasti jotain tosi oleellista...

P.S. Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä, enkä elä pahasti menneisyydessä. Sen sijaan olen suuri Conan-fani (klik).;)

perjantai 19. joulukuuta 2014

It´s so fluffy!

Miss Murphy proudly presents: Karvakamu.


Vaikka en omia kuviani haluakaan julkaista täällä blogissa, meillä asustaa eräs, joka ei ole aivan yhtä tarkka yksityisyydestään. Hän on seitsemänvuotias Eurooppalainen poikakissa, joka muutti meille vuonna 2008. Karvakamu tuli meille pentuna suoraan lapsuudenkodistaan noin 13 viikon ikäisenä. Itse viimeistelin tuolloin graduani, joten pystyin olemaan pennun kanssa kotona. Todettakoon vielä, että "Karvakamu" ei ole hänen oikea nimensä, vaan taiteilijanimi, jota hän halusi käytettävän täällä blogissa. ;) Hänelle on vuosien kuluessa kertynyt myös monia muita nimityksiä, joita omistajat käyttävät varsinkin silloin, kun hän tekee jotain pahaa, mutta jätetään ne nyt mainitsematta. ;)

Oliko se oikeasti joskus noin pieni!
                                                   
Karvakamun lempparijuttuja ovat raaka possun sydän, ulkoilu valjaissa sekä pitkät päiväunet. Pentuna hän oli aika vilkas, ja omistajilta taisi mennä useampaankin otteeseen hermot kaikenlaiseen härväämiseen ja vempulointiin. :D Hän on kuitenkin loppujen lopuksi ollut todella helppo lemmikki. Ei ole ikinä tuhonnut mitään arvokasta, kiipeillyt verhoissa tms. Vanhemmiten hänestä on tullut oikein leppoisa kaveri. Pieniä protesteja aiheuttaa nykyään oikeastaan enää paha ruoka, kuljetuskoppaan pakottaminen ja laiska emäntä, joka ei jaksa ulkoilla joka päivä. Hän on myös erittäin kiltti ja muutenkin hyväluonteinen. Turhautuessaan (liian pitkään yksin oltuaan) saattaa toisinaan hyökätä painimaan jalan kanssa, mutta tätä tapahtuu enää todella harvoin.


Muutettuamme kaksiosta isompaan asuntoon, Karvakamu sai oman pihan. Pihalla on pylväässä kiinni pitkä hihna, jonka päässä hän voi turvallisesti nököttää tuijottamassa lintuja. Tosin varsinkin kesällä piha on aivan täysin riittämätön reviiri, jolloin pitää päästä flexin päässä vaeltamaan kauemmaksi. Se flexin toisessa päässä huokaileva emäntä ei vaan aina oikein ymmärrä, kuinka viihdyttävää puskassa jumittaminen voikaan olla. Pitäisi muka liikkua enemmän, vaikka puskissahan on ne kaikkein parhaimmat hajut.  


Kissat ovat mielestäni hieman väärinymmärrettyjä lemmikkejä. Kissojen ajatellaan viihtyvän hyvin yksinään, eikä niiden oleteta kaipaavan seuraa. Toki jos kissaa ei ole pentuna totutettu ihmiseen, vaan se on viettänyt elämänsä ensimmäiset kuukaudet ainoastaan emonsa ja sisarustensa seurassa, se saattaa jäädä araksi ja omissa oloissaan viihtyväksi. Meidän Karvakamu on aina hakeutunut ihmisten seuraan ja protestoi jos hänet jätetään pitkiksi ajoiksi yksin. Hän myös "juttelee" paljon ja on muutenkin todella sosiaalinen kissa. Tämä "hullu kissanainen" ottaisi mielellään Karvakamulle kissakaverin, mutta mies ei jostain syystä ole oikein lämmennyt ajatukselle. :D

Viikonloppuna Karvakamulla on ohjelmassa rentoa hengailua, ehkäpä vähän ulkoilua ja paljon syömistä. Voisin itse tehdä samoin.:)

torstai 18. joulukuuta 2014

Salil eka salil vika

Monet tulevat morsiamet aloittavat jonkinlaisen elämäntapamuutoksen ennen häitä. Minulla ei ole ihan niin kunnianhimoisia tavoitteita, mutta olen kyllä lisännyt salitreenejä tavoitteena saada hieman lisää lihasmassaa. Saliohjelmani olen löytänyt netistä ja olen muutenkin aika itseoppinut salilla kävijä. Olen ajatellut, että ei se kuntoilu voi oikeasti olla mitään rakettitiedettä.;) Toki jos en saa haluamiani tuloksia, voisin hyvin käydä konsultoimassa personal traineriä. Kaiken kaikkiaan olen ihan peruskuntoilija, joka yrittää saada edes ne kolme liikuntakertaa mahtumaan viikkoonsa.

Olen oppinut nauttimaan liikunnasta vasta aikuisena. Olen aina ajatellut olevani laiska liikkumaan, mutta kun aloin miettimään, mitä kaikkea urheilua olen elämäni aikana harrastanut, niin listahan on oikeastaan aika pitkä. Nuorempana pelasin hetken aikaa koripalloa ja ratsastin noin kolmen vuoden ajan. Olen suorittanut kuntonyrkkeilyn peruskurssin, käynyt savate-tunneilla sekä erilaisissa Yliopistoliikunnan jumpissa (astangajooga, body pump jne.). Jokunen vuosi sitten kävin siskoni kanssa joka viikko uimassa ja vesijuoksemassa. Ongelmana on varmaankin ollut liikuntaharrastusteni epäsäännöllisyys. Urheilin vain kerran viikossa enkä välttämättä edes joka viikko...

Juoksuharrastukseen tutustuin ensimmäisen kerran mieheni kautta. Aikaisemmin en voinut kuvitellakaan käyväni juoksulenkeillä. Täytyy kyllä tunnustaa, että en innostunut lajista ensimmäisen lenkin perusteella. Joitakin vuosia myöhemmin päätin antaa juoksulle uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa menikin jo paljon paremmin ja olen siitä lähtien jatkanut juoksuharrastusta säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen juossut pari kertaa Naisten kympin ja lisäksi osallistuin viime kesänä Nice run -juoksutapahtumaan. Vaikka tällä hetkellä sali vetää puoleensa enemmän kuin juoksulenkit, toivoisin juoksuharrastuksen kulkevan mukanani läpi elämän.

Mieheni on myös yrittänyt opettaa minua golfaamaan, mutta minulla näyttäisi olevan jonkinlainen asenneongelma kyseistä lajia kohtaan. Hermot meinaavat mennä, vaikka muuten olen todella pitkäpinnainen tyyppi.:D Unelmoin, että voisin joskus aloittaa ratsastuksen uudestaan. Harmi vaan, että kyseinen harrastus on todella kallis.

En olisi kyllä ikinä uskonut, että tältä entiseltä sohvaperunalta riittäisi näin paljon juttua urheilusta. Toki myös ikä ja istumatyö tuovat mukanaan tietynlaisen "pakon" huolehtia fyysisestä kunnostaan ja kieltämättä myös tulevat häät motivoivat treenaamaan.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Oh so shiny

Tajusin, että vaikka olen kyllä kertonut kihlasormuksestani täällä blogissa, niin en ole muistanut lisätä yhtäkään kuvaa sormuksesta. Korjaan asian nyt ja samalla ajattelin esitellä muutamia muitakin lempikorujani.

Ensimmäisessä kuvassa on sormuksen lisäksi pari muuta kovimmassa käytössä olevaa korua. Valmistujaislahjaksi saamani Pernille Corydonin ruusukultainen kaulakoru on uusin tulokas. Olen tällä hetkellä todella mieltynyt ruusukultaisiin koruihin. Kihlaa suunniteltaessa yhtenä ideana oli lisätä ruusukultaa sormuksen keskellä kulkevaan uraan. Seppä oli kuitenkin sitä mieltä, että kulta kuluu käytössä pois, joten hylkäsin sen idean. Helmikorviksia käytän lähes päivittäin. Myös muut yksinkertaiset hopeiset nappikorvikset ovat hyviä arkikäyttöön. Alimman kuvan oikeanpuoleiset napit taitavat olla ensimmäinen mieheni minulle ostama syntymäpäivälahja.

 

Lumoavan sydänriipuksen olen myös saanut lahjaksi mieheltäni. Myös Snö of Swedenin koruja on kertynyt minulle jonkin verran.



Statement-koruja ihastelen kyllä muilla ihmisillä, mutta itse en ole oikein oppinut käyttämään niitä. Pitkäketjuisia kaulakoruja sen sijaan käytän melko usein varsinkin neulemekkojen kanssa. Pöllöriipus on tämänhetkinen suosikki.



Hääkoruiksi voisin ajatella esimerkiksi yksinkertaisia helmikorvakoruja sekä helmikaulaketjua (jos siis unohdetaan Cash, money, bling bling -postauksen ihanat timantit ;)). Pahoittelen kuvien laatua. Opettelen vasta käyttämään miehelle 30 v. lahjaksi ostamaani Olympus Pen Mini -kameraa...

Loppuun vielä kuva viikonlopulta. Pikkujouluihin matkatessa oli hyvä olla vähän mielenkiintoista matkalukemista mukana. Hyvää alkavaa viikkoa! Tällä viikolla pitäisi vihdoinkin hoitaa ne joululahjaostokset...


perjantai 12. joulukuuta 2014

Weird science

Kaikkea sitä löytyykin netin (tai siis Pinterestin) ihmeellisestä maailmasta. Häät tiedeteemalla! Mahtavaa! Itselläni on aika vahva "tiedenörttitausta", joten mielelläni näkisin myös häidemme teemassa pieniä viitteitä tieteen kiehtovaan maailmaan. Sulhanen tosin on aivan eri maailmasta, joten en tiedä, suhtautuisiko hän kovin suopeasti mittalaseihin kukkamaljakkoina tai alkuaineiden kemiallisiin merkkeihin pöytäkortteina. ;) Tuo DNA:n muotoinen sormus on todella hieno, mutta ehkä jo vähän liikaa... Rajansa kaikella. :D Sen sijaan tuon viimeisen kuvan kakun ottaisin todella mielelläni omiin häihini. Uskomattoman hieno!





 

                                                                   Kuvat Pinterest: 1, 23, 4, 5, 6

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään toista, joka inspiroituu tiedeteemaisista häistä yhtä vahvasti kuin minä vai olenko täysin poikkeava tapaus? ;) Viikonloppuna olisi edessä talven ensimmäiset ja todennäköisesti ainoat pikkujoulut. Tällä kertaa pikkujouluja juhlitaan vain kahden naisen voimin. Ystäväporukkamme, joiden kesken olemme perinteisesti viettäneet tyttöjen pikkujouluja, on kuluneen vuoden aikana levittäytynyt ympäri Suomea ja jopa ulkomaille asti, joten tällä kertaa mennään pienemmällä kokoonpanolla. Silti en yhtään epäile, etteikö meillä olisi luvassa erittäin hauska ilta hyvän ruoan, juoman ja tanssimisen merkeissä. Toivotankin nyt teille oikein hauskaa viikonloppua ja palataan asiaan taas ensi viikolla.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Pienissä häissä

Yksi asia, josta olemme olleet mieheni kanssa samaa mieltä hääsuunnittelujen alusta alkaen (ollaan me aika monestakin asiasta samaa mieltä), on se, että häissä ei tarvitse juottaa vieraita humalaan. Molempien mielestä häät ovat ennen kaikkea hienot juhlat, eikä niihin sen vuoksi kuulu minkäänlainen örvääminen. Toki haluamme, että vieraillamme on hauskaa, emmekä missään nimessä aio itsekään pysyä vesilinjalla. Enkä myöskään aio katsoa humalaisia vieraita nenänvarttani pitkin (jokuhan voi humaltua jo siitä yhdestä samppanjalasillisesta!).;) Hääjuhlissa saa humaltua onnesta ja elämästä ja jopa siitä viinistä, mutta mielestäni alkoholitarjoilua ei pidä suunnitella sillä periaatteella, että kunhan viina ei vaan loppuisi kesken. Annokset lasketaan vierasmäärän mukaan ja loppuillan juomiksi ostetaan esimerkiksi erikoisoluita ja -siidereitä, joiden nauttimisessa pääosassa on maku eikä vaikutus.

Tämä aihe on hieman hankala, koska helposti kuulostaa nipolta ja siltä, että arvostelisi muiden valintoja. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan lähinnä yritän selvittää itselleni meidän valinnan mahdollisia huonoja puolia. Voiko käydä niin, että bileet lässähtävät kesken kaiken jos juomia ei ole mitoitettu koko illan tarpeisiin? Toisaalta kovinkaan monessa juhlapaikassa ei saa bailata aamuun asti, vaan bileet siirtyvät kuitenkin jossain vaiheessa baareihin, joista taasen saa ostettua alkoholia mielin määrin. Minulla on myös tässä vaiheessa vielä sellainen mielikuva illan kulusta, että me poistuisimme paikalta jo hieman muita vieraita aikaisemmin. Tämän jälkeen vieraat joko jäävät jatkamaan iltaa juhlapaikalle (jos mahdollista) tai poistuvat jatkoille/koteihinsa.

Tähän ikään mennessä olen jo oppinut, että bileet eivät useinkaan parane enää sen kymmenennen viinilasillisen tai kuudennen shotin jälkeen (minä sammun sen kuudennen shotin jälkeen, on testattu). Lisäksi mulla on nykyään niin hirveitä krapuloita, että ei edes tee mieli juoda itseään humalaan. Toiveissa olisi siis hauskat bileet, joiden jälkeen seuraavana aamuna voi silti herätä hyvin levänneenä ja hyvävointisena. Mission impossible?;)

P.S. Kai te olette jo tutustuneet kaikkien aikojen kovimpaan bile-eläimeen? ;)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Cash, money, bling bling

Minulla on erittäin selvä visio siitä, millaisen kodin (ja mistä) haluaisin, jos voittaisin lotossa. Kumma kyllä, en juurikaan ole miettinyt häitä samalta aspektilta eli millaiset häät haluaisin jos rahasta ei olisi pulaa. Erään teorian mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset osaavat olla kiitollisia siitä, mitä ovat saaneet sen sijaan, että murehtisivat sitä mitä vielä puuttuu. Varmasti pitää paikkansa, mutta ehkäpä lottovoittohaaveet eivät kuulu ihan samaan kategoriaan. Tiedän, että tuskin tulen ikinä saamaan unelmataloani, mutta toisinaan on vaan kiva haaveilla.

Mutta siis asiaan. En oikein osaa edes ajatella, millaiset häät järjestäisin jos rahaa olisi miljoonia, mutta leikitään vaikka, että rahaa olisi sen verran, ettei mistään tarvitsisi tinkiä. Minun ja sulhasen sekä kaasojen asut teetettäisiin mittojen mukaan. En ymmärrä mitään mistään Vera Wang -morsiuspuvuista, joten sellaista minun ei kannattaisi hankkia vaikka olisin kuinka varoissani. :D Kengät sen sijaan voisivat olla vaikkapa Louboutinit ja häälaukku Chanelin. Vihkisormukseni materiaali ei muuttuisi, koska titaani sattuu olemaan niin ylivoimainen korumateriaali.;) Timantteja sen sijaan tulisi alkuperäisiä suunnitelmia enemmän. Joko kapea täysallianssi tai leveämpi sormus useammalla timanttirivillä. Kapeampi malli olisi kyllä varmaan enemmän minun tyylinen.



                                         Kuvat GL-korun facebook-sivuilta

Muiksi koruiksi valitsisin yksinkertaisen timanttiriipuksen sekä -korvakorut Tiffanyltä. Tässä taas tulee hyvin esille hieman vaatimaton luonteeni. Tiffanyn koruja selatessani en pystynyt edes leikistään valitsemaan niitä 20 000 punnan timanttikaulakoruja, vaan "tyydyin" suosiolla parin tonnin hintaluokan koruihin.



 
                                         Kuvat: Tiffany.com

Catering häihimme otettaisiin esimerkiksi A21 Diningilta. Toisaalta vaihtoehtona voisi myös olla häät jossakin Royal-ravintolat ketjun toimipisteessä kuten Sipulissa. Sipulin sali takkoineen olisi todella tunnelmallinen paikka syyshäille. Jos kuitenkin päätyisimme pitämään merelliset häät (esimerkiksi NJK:lla), niin silloin saattaisimme jopa aikaistaa hieman häiden ajankohtaa, jolloin juhlapaikalle voitaisiin saapua tyylikkäästi suurella purjeveneellä. Kesähäihin merellisessä ympäristössä kuuluisi myös juhlateltta, jossa pidettäisiin cocktail hour ennen illallista.

Vihkimisen jälkeen esiintyisi trio tai kvartetti soittimineen (ainakin viulisti olisi kiva). Illallisen aikana musiikista vastaisi pianisti. Bändi esiintyisi alkuillasta ja DJ jatkaisi bilemusan soittamista myöhään yöhön. Illan aikana meitä viihdyttäisi myös stand up -koomikko (esim. Sami Hedberg kelpaisi ;)). Yöllä saisimme vielä ihastella upeaa ilotulitusta. Hääyön viettäisimme Kämpissä ja aamulla rentoutuisimme vielä Kämpin spassa. Illalla lentäisimme ykkösluokassa häämatkalle paratiisisaarille. Takastulomatkalla saattaisimme vielä poiketa shoppailemassa New Yorkissa.

Uuh, miten ihanaa ylellisyyttä! ;) Koska emme kuitenkaan ole helvetin rikkaita Jyllenbergejä, niin joudumme tyytymään hieman vaatimattomampiin häihin. Hienot niistä tulee silti. :)    

torstai 4. joulukuuta 2014

Vuosipäivä

Tällä viikolla tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä kun tapasimme mieheni kanssa. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, että olisimme olleet niin kauan yhdessä. Aika vaan menee niin nopeasti hyvässä seurassa.;) Koska hyvä ruoka on yhteinen intohimomme ja harrastuksemme, niin vuosipäivä on aina oivallinen syy mennä syömään johonkin kivaan ravintolaan. Tällä kertaa testasimme Helsingin Sinne-ravintolan, jossa valmistetaan herkullista bistroruokaa. Oli kyllä todella hyvä ruoka ja itse ravintolasalikin on näkemisen arvoinen.

Ihan off topic, onnistuin tänään tiputtamaan kihlasormukseni likaiseen tiskipöydällä likoamassa olleeseen jogurttikulhoon. :D Otan sormuksen yleensä aina pois sormesta keittiössä touhutessani ja laitan sen mikron viereen hyllylle. Aikaisesta aamusta väsyneenä en ihan osunut hyllyyn ja näin ollen sormus molskahti sinne kulhoon. Noh, olipahan taas pakko pestä sormus, se nimittäin meinaa monesti unohtua, vaikka sormuksia olisi hyvä huoltaa säännöllisesti. Ainakin titaanille pelkkä pesu miedolla saippuavedellä riittää. Timanttikin kiiltää taas kauniimmin, kun ei ole rasvan ja muun lian samentama. Minulle kihlasormus ei ole kokoajan sormessa pidettävä koru. Otan sen pois siivotessa, yöksi, kuntosalilla jne. Flakkamallinen titaanisormus on melko paksu (tulee enemmän ulos sormen sivuilta kuin pyöristetty malli), mikä tekee siitä näyttävän näköisen, mutta myös hieman epäkäytännöllisen arjessa. Minua tuo ei haittaa, koska tosiaankin muutenkin haluan "suojella" sormusta ottamalla sen pois tilanteissa, joissa sormus on tiellä tai voisi vaurioitua. Valitsin sormukseeni sellaisen naarmutetun näköisen pinnan juuri sen takia, että käytössä tulevat naarmut eivät näy eläväisestä pinnasta niin hyvin kuin esimerkiksi kiiltäväksi hiotusta pinnasta. Tosi hyvässä kunnossa sormus onkin vielä pysynyt. Ennen häitä sen voi vielä käydä huollattamassa samalla kun hankitaan vihkisormus. Jos en siis sitä ennen onnistu tiputtamaan sormustani tyyliin vessanpönttöön. Joissain tilanteissa sen sormuksen on turvallisinta olla sormessa.;)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Stressi-Erkit

Mahtavaa, että netistä löytyy valmiita listoja siitä, mitä kaikkea häissä voi mennä pieleen. Ei tarvitse itse miettiä omassa pienessä päässään kauhuskenaarioita, kun joku on tehnyt sen jo puolestani.;) Tämän listan bongasin alunperin Wedding Emilia -blogista, josta linkki vei Daily Mailin nettisivuille alkuperäiseen artikkeliin.

TOP 20 CAUSES OF STRESS FOR BRIDES-TO-BE 

Unwanted wedding guests
Bridesmaids complaining about dresses
Negative comments about bride's choices
Family politics due to step-parents
Mother-in-law taking over
Complaints about the seating plan
Not enough help planning the wedding
A disappointing hen-do (= polttarit)
A misbehaving best-man
Photos being tagged on Facebook
The bridesmaids putting on weight
Pressure to look great in the dress
Stories from the stag-do (= polttaritarinat)
Looking her best in professional photographs
Choosing food everyone will like
Bad weather
Bridesmaid outshining the bride
Too many children coming to the wedding
Wanting a better wedding than a friend's
Not wanting guests to get bored

Korostin listasta ne asiat, jotka huolestuttavat hieman myös itseäni ja hämmästyksekseni huomasin, että niitähän on oikeastaan aika vähän. Ehkäpä täällä pohjolassa suhtaudutaan asioihin hieman järkevämmin kuin "suuressa maailmassa", koska moni kohta vaikuttaa mielestäni jopa melko naurettavalta. Todellakin toivon, ettei kukaan tuleva morsian oikeasti murehdi sitä, lihovatko hänen kaasonsa tai jättävätkö he upeudellaan morsiamen varjoonsa. :D

Kaikki negatiiviset kommentit omista valinnoista tuntuisivat varmasti pahalta, mutta uskon vieraidemme olevan sen verran sivistyneitä, että pitävät mielipiteensä ominaan. Kuokkavierailu häissä ei myöskään taida olla kovin yleistä Suomessa. Lapsia meidän häihin ei näillä näkymin tule, joten ei myöskään ole vaarana, että niitä tulisi liikaa.;) En usko, että kukaan vieraista varsinaisesti suoraan valittaisi minulla istumajärjestyksestä, mutta luulen, että plaseeraus tulee aiheuttamaan hieman enemmän päänvaivaa kuin moni muu aspekti häiden järjestämisessä. Tämä siksi, että haluan tietenkin vieraiden viihtyvän häissämme niin hyvin kuin mahdollista ja pöytäseurueella on mielestäni tärkeä osa viihtyvyyden takaamisessa.

Listasta puuttui mielestäni vielä monta oleellista asiaa, kuten hääkampauksen ja häämeikin onnistuminen sekä kestävyys, häävalssin onnistuminen (jos ei ole tanssivirtuoosi) ja mahdolliset kömmähdykset tarjoilussa sekä ruoan laadussa. Mutta hei, ehkä nämä ovatkin ihan pikkuseikkoja sen rinnalla jos polttarit olivat pettymys, kaverin häät olivat hienommat kuin omat ja joku piruparka meni vielä kaiken lisäksi lataamaan kuvia sun häistä facebookiin.;)