Häidemme taustalla vaikutti moni henkilö, joita haluan muistaa vielä omassa postauksessa. Olimme yhtä poikkeusta lukuun ottamatta todella tyytyväisiä kaikkiin tahoihin, joiden kanssa saimme tehdä hääpäivästämme juuri meidän näköisen.
Hääpukuni muokkasi sopivaksi Ateljee Tuhkimotarinan Heidi. Heidin puodista löytyi myös vannehame sekä huntu.
Sulhasen ja bestmanin frakit vuokrattiin Nam-pukuvuokraamosta.
Häidemme upeat kukat hankittiin Kukkakauppa Madonnasta (Häidemme kukat).
Paperituotteiden graafisen ilmeen suunnitteli Santeri Smal (Häidemme paperituotteet, Meidän hääkutsu ja -info, Meidän sähköiset Save the date -kortit).
Morsiamen ja kaasojen juhlalookista (meikki sekä hiukset) vastasivat Sari Rannikko ja Heidi Launonen (Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona).
Sulhanen ja bestman kävivät groomattavina Groom Rööperissä.
Valokuvaajana toimi Henri Juvonen. Henkalle suuret suositukset. Hääkuvamme ovat kuin taideteoksia ja valokuvaussessio oli yksi päivän hauskimmista ohjelmanumeroista (Valokuvaus ja matka juhlapaikalle).
Dj ja valaistus tulivat Revolt Oy:n kautta. Suosittelemme lämpimästi dj Mattia (Loppuilta - kreisibailausta sekä kimpun ja sukkanauhan heitto).
Hääsuklaat hankittiin Petri´s chocolate roomista ja hääoluet haimme Rekolan panimosta Fiskarsista (Päivä ennen häitä, Alcohol - because no great story started with someone eating a salad).
Sormukset ja huomenlahjat hankittiin GL-korusta (Yksilöllisiä titaanikoruja).
Häiden jatkopaikkana toimi Rusty bar Kanavarannassa.
Hääyötä vietimme Lilla Roberts -hotellissa (Häiden jatkot ja hääyöhotelli).
Juhlapaikkanamme toimi Unioninkadun juhlahuoneistot ja cateringistä vastasi Theron Catering. Vaikka hääillallisemme (Hääillallinen osa II - ruoka ja juoma, Cocktailtilaisuus) tarjoilu sujui ongelmitta, ruoka oli hyvää ja henkilökunta ammattitaitoista, en voi täysin vilpittömästä suositella Theron Cateringiä, koska he hoitivat Union Cateringin konkurssiin liittyvän sählingin todella huonosti, mikä melkein johti kohdallamme juhlapaikan vaihtoon (Rauha maassa). Edelleenkin hämmästelen, eikö olisi ollut helpompi tulla vastaan heti alussa eikä hirveän taistelun jälkeen...
Suurin kiitos kuuluu tietysti ystäville ja kaikille läheisillemme mukaan lukien bestman ja kaasot (Nakki viuhuu), jotka tekivät hääjuhlasta rennon ja iloisen, auttoivat käytännön järjestelyissä, järjestivät polttarit (Murphy´s law of polttarit), pitivät puheita (Hääillallinen osa III - ohjelma), järjestivät ohjelmaa, koristelivat juhlatilan, tukivat ja huolehtivat siitä, että kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti.
Haluan ehdottomasti osoittaa kiitokseni myös Uudenmaan maistraatille ja meidät vihkineelle Heidille asioiden sujuvasta hoitamisesta (Se tärkein hääjärjestely, Lomakkeita ja vihkikaavaa) ja siitä, että vihkitilaisuudestamme tuli toiveidemme mukainen (Vihkiminen).
Nyt kun hääpäivämme on käyty läpi, seuraavaksi vuoroon tulee häämatka. Tämä tarina ei siis vielä pääty kiitoksiin, vaikka täytyy myöntää, että en ole viime aikoina enää ollut varma blogin kohtalosta, ja hyvin todennäköisesti blogi jää jossain vaiheessa ainakin tauolle, jos ei sulkeudu kokonaan. Hääblogeja on pilvin pimein ja loogisesti vanhemmat väistyvät ennemmin tai myöhemmin uudempien tieltä. :) Mutta sitä ennen haikaillaan vielä parin postauksen verran Malediivien lämpöön. Stay tuned!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlapaikka ja pitopalvelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlapaikka ja pitopalvelu. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. heinäkuuta 2017
sunnuntai 12. helmikuuta 2017
Hääillallinen osa III - ohjelma
Hääjuhlassamme puheet pidettiin pääruoan jälkeen ennen kakkukahveja. Olimme pyytäneet puheenpitäjiä ilmoittautumaan etukäteen toiselle kaasolle, mutta myös ex tempore -puheet sallittiin. Näitä tulikin jopa kolme kappaletta, kun mieheni isovanhemmat ja eräs ystäväni innostuivat lausumaan muutaman sanan. "Viralliset" puhujat olivat sulhasen isä, kaasot sekä sulhasen äiti. Kaikki puheet olivat mielestäni oikein onnistuneita ja hauskoja. Kaasoni mm. lukivat pätkiä blogistani! Suurin osa häävieraista eivät tienneet blogin olemassaolosta ja kukaan ei minulta jälkeenpäin kysellyt asiasta, joten tämä kohta puheesta saattoi mennä vierailta vähän ohi.
Viimeisen ohjelmanumeron aika koitti, kun vieraat olivat hakeneet kahvit ja kakun. Olin tehnyt miehelleni power point -esityksen kuvistamme vuosien varrelta. Esityksen taustalla soi Jason Mrazin I´m yours.
Esityksen jälkeen mieheni piti vielä minulle puheen. Puheen, kuten kuvaesityksenkin pääsanoma taisi olla se, kuinka paljon olemme vuosien varrella kasvaneet ja kokeneet yhdessä ja kuinka kumpikin odottaa innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
Mielestäni häissämme oli juuri sopivasti ohjelmaa illallisen aikana. Pääasia kuitenkin oli, että vieraat saivat nauttia ruoasta rauhassa ja jutella keskenään. Jos muistan oikein, illallinen kesti kokonaisuudessaan aika tasan kolme tuntia (klo 18-21). Pysyimme siis yllättävän hyvin laatimassani aikataulussa, vaikka ei sillä ollut tässä vaiheessa enää väliä. Power point -esityksen onnistuminen vähän jännitti etukäteen, mutta onneksi musiikki kuului ja oli synkassa esityksen kanssa.
Jos jotain olisi pitänyt tehdä toisin hääillallisen suhteen, niin olisin yrittänyt käydä kaikissa pöydissä juttelemassa vieraiden kanssa illallisen aikana (nyt keskityin lähinnä kaveripöytiin) ja varmistanut, että kaikki vieraat ovat pöydissä ennen kuvaesityksen alkua (äitini oli naistenhuoneessa esityksen ajan). Ehkä myös vähän hätiköimme eteenpäin ohjelmassa, joten olisin ottanut vielä iisimmin ja antanut illan soljua eteenpäin omalla painollaan. :)
Viimeisen ohjelmanumeron aika koitti, kun vieraat olivat hakeneet kahvit ja kakun. Olin tehnyt miehelleni power point -esityksen kuvistamme vuosien varrelta. Esityksen taustalla soi Jason Mrazin I´m yours.
Esityksen jälkeen mieheni piti vielä minulle puheen. Puheen, kuten kuvaesityksenkin pääsanoma taisi olla se, kuinka paljon olemme vuosien varrella kasvaneet ja kokeneet yhdessä ja kuinka kumpikin odottaa innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
Mielestäni häissämme oli juuri sopivasti ohjelmaa illallisen aikana. Pääasia kuitenkin oli, että vieraat saivat nauttia ruoasta rauhassa ja jutella keskenään. Jos muistan oikein, illallinen kesti kokonaisuudessaan aika tasan kolme tuntia (klo 18-21). Pysyimme siis yllättävän hyvin laatimassani aikataulussa, vaikka ei sillä ollut tässä vaiheessa enää väliä. Power point -esityksen onnistuminen vähän jännitti etukäteen, mutta onneksi musiikki kuului ja oli synkassa esityksen kanssa.
Jos jotain olisi pitänyt tehdä toisin hääillallisen suhteen, niin olisin yrittänyt käydä kaikissa pöydissä juttelemassa vieraiden kanssa illallisen aikana (nyt keskityin lähinnä kaveripöytiin) ja varmistanut, että kaikki vieraat ovat pöydissä ennen kuvaesityksen alkua (äitini oli naistenhuoneessa esityksen ajan). Ehkä myös vähän hätiköimme eteenpäin ohjelmassa, joten olisin ottanut vielä iisimmin ja antanut illan soljua eteenpäin omalla painollaan. :)
torstai 2. helmikuuta 2017
Hääillallinen osa II - ruoka ja juoma
Seuraavaksi päästäänkin kuolaamaan herkullista hääillallistamme. Meille oli hääsuunniteluiden alusta asti selvää, että pääruoka tarjoiltaisiin pöytiin. Mietteitäni pöytiintarjoilun/buffetin eroista ja eduista voit lukea Pöytiintarjoilu vs. buffet -postauksesta.
Alkuruokana tarjoiltiin herkullista kurpitsakeittoa, johon oli mukavana
yllätyksenä lisätty pieni sienipiiras. Keiton kanssa
nautittiin Rheingausta tuomaamme Toni Jost -talon rieslingiä (Riesling Qualitätswein trocken).
Vieraamme saivat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta. Lihavaihtoehtona oli Anguksen rintaa ja saksanhirven fileetä puikulaperunamuffinin, papu-pekonin sekä karpalo-konjakkikastikkeen kera. Kalan ystävät saivat nauttia pintasavustettua Puruveden siikaa lehtipinaatti-perunapaistoksen, mädin ja kuohkean rapukastikkeen kera.
Itse olin aluksi varma,
että haluan liha-annoksen, mutta toisaalta olisi ollut järkevää ottaa
eri annos kuin minkä sulhaseni valitsi, jotta olisimme päässeet
maistamaan molempia. Päädyin kuitenkin lihaan, mikä olikin herkullista,
mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kala-annos olisi ehkä kuitenkin ollut kevyempi.
Nimittäin yksi asia, mikä jäi pikkuisen harmittamaan, oli se, että kaiken
jännityksen keskellä en tuntenut nälkää oikeastaan koko päivänä ja
cocktailpalojen sekä keiton jälkeen pääruoasta ei uponnut kuin
murto-osa. Sen sijaan, että olisin yrittänyt väkisin ahtaa ruokaa vatsaani, keskityinkin lopulta siihen, että maistoin jokaista komponenttia ajatuksella. Saksanhirvi oli oma suosikkini annoksessa. Todella herkullista! Annokset olivat kyllä melko suuria, enkä ollut ainoa, joka ei onnistunut tyhjentämään lautastaan.
Liharuoan kanssa nautittiin Chateau Fontesteau (Cabernet Sauvignon, Merlot) punaviiniä. Lisäsimme juomalistaan, jonka olimme painattaneet menun taakse, myös loppuillaksi tarkoitetut oluet (Rekolan panimon Fiskarin vehnä ja Amerikan serkku) siltä varalta, että joku vieraista juo ruoan kanssa viinin sijasta mieluummin olutta.
Kirjoitan illallisen aikana järjestetystä ohjelmasta erillisen postauksen, joten hypätään tässä vaiheessa vielä puheiden yli ja suoraan jälkiruokaan eli hääkakkuumme, joka oli valmistettu toiveidemme mukaan. Valkosuklaalastuilla koristeltu passionhedelmä-valkosuklaamoussekakku oli sulhasen visio ja mielestäni se toteutettiin hienosti. Theronin leipomosta itseasiassa soitettiin meille hääviikolla ja kysyttiin vielä yksityiskohtaisemmin toiveistamme. Käsityönä tehdyn puisen kakunkoristeen tilasin kotimaiselta PS Puistolta.
Kakunleikkaus meni mallikkaasti, vaikka vieraille ja itse hääparillekin taisi jäädä epäselväksi, kumpi polkaisi ensin. :D
Kakun kanssa juotiin kahvit ja jokainen vieras sai valita mieluisen avecin buffasta. Sulhanen kertoi avec-buffan idean vieraille ja muisti mainita, että tarkoituksena ei siis ole jättää omaa puolisoa buffaan ja valita uutta avecia tilalle. ;)
Tähän loppuun vielä yksi lempikuvistani, joka minulla on myös läppärilläni taustakuvana. Harmi, että en voi näyttää muikeita ilmeitämme. :D
Vaikka meillä oli ennen häitä ongelmia cateringin kanssa, henkilökunta hoiti hommansa tyylikkäästi ja ammattitaidolla. Ruoka oli herkullista ja illallinen sujui erinomaisesti. :)
Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.
Vieraamme saivat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta. Lihavaihtoehtona oli Anguksen rintaa ja saksanhirven fileetä puikulaperunamuffinin, papu-pekonin sekä karpalo-konjakkikastikkeen kera. Kalan ystävät saivat nauttia pintasavustettua Puruveden siikaa lehtipinaatti-perunapaistoksen, mädin ja kuohkean rapukastikkeen kera.
Kirjoitan illallisen aikana järjestetystä ohjelmasta erillisen postauksen, joten hypätään tässä vaiheessa vielä puheiden yli ja suoraan jälkiruokaan eli hääkakkuumme, joka oli valmistettu toiveidemme mukaan. Valkosuklaalastuilla koristeltu passionhedelmä-valkosuklaamoussekakku oli sulhasen visio ja mielestäni se toteutettiin hienosti. Theronin leipomosta itseasiassa soitettiin meille hääviikolla ja kysyttiin vielä yksityiskohtaisemmin toiveistamme. Käsityönä tehdyn puisen kakunkoristeen tilasin kotimaiselta PS Puistolta.
Kakunleikkaus meni mallikkaasti, vaikka vieraille ja itse hääparillekin taisi jäädä epäselväksi, kumpi polkaisi ensin. :D
Kakun kanssa juotiin kahvit ja jokainen vieras sai valita mieluisen avecin buffasta. Sulhanen kertoi avec-buffan idean vieraille ja muisti mainita, että tarkoituksena ei siis ole jättää omaa puolisoa buffaan ja valita uutta avecia tilalle. ;)
Vaikka meillä oli ennen häitä ongelmia cateringin kanssa, henkilökunta hoiti hommansa tyylikkäästi ja ammattitaidolla. Ruoka oli herkullista ja illallinen sujui erinomaisesti. :)
Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Hääillallinen osa I - pöytäkoristeet ja plaseeraus
Cocktailtilaisuuden jälkeen siirryimme Unioninkadun juhlahuoneistojen Suureen juhlasaliin illalliselle. Pöydät oli järjestetty kahdeksan hengen neliön muotoisiksi pöydiksi ja tummanruskeat tuolit oli peitetty valkoisilla tuolihupuilla.
Pöytiä koristivat Kukkakauppa Madonnasta hankitut upeat kukka-asetelmat (lisää tietoa häidemme kukista täällä),
menu ja juomalista (kaksi/pöytä), plaseerauskortit, pöytien nimet
valokuvakehyksissä sekä Iittalan Kastehelmi- ja Kivi-tuikkulyhdyt. Pöydät oli katettu cateringin toimesta ja Kukkakauppa Madonnan väki toi
ja asetteli kukkakimput pöytiin. Koristelutiimimme (anoppi sekä
opiskelukaverini) hoitivat muun koristelun.
Plaseerauskortit ja menu kiinnitettiin samppanjapullonkorkkeihin, joita oli myös ripoteltu pöydille.
Valitettavasti menut pysyivät huonosti pystyssä pehmeillä
pöytäliinoilla, joten koristelutiimimme oli joutunut hieman soveltamaan
ja teippaamaan ne kiinni pöytään. Tämä tietysti hankaloitti menun
lukemista, mutta itse en jaksanut asiasta harmistua.
Pöydät nimettiin niiden kylien mukaan, joissa vierailimme Champagnen reissullamme (esittelen häidemme paperituotteet vielä tarkemmin erillisessä postauksessa). Kultaiset samettitaustaiset kehykset hankin Stockmannin hulluilta päiviltä. Tuikkuihin ostin kahdeksan tuntia palavat kynttilät, jotta niitä ei jouduttaisi vaihtamaan kesken juhlan.
Myös Petri´s chocolate roomista hankitut samppanjan makuiset hääsuklaat aseteltiin valmiiksi pöytiin.
Plaseerauksessa noudatimme perinteisiä sääntöjä eli pariskunnat istuivat toisiaan vastapäätä ja naiset ja miehet vuorottelivat. Pöytäkartan toteutin mummoni vanhaan peiliin valkoisella vesiliukoisella lasitussilla (en ole vieläkään putsannut peiliä).
Me istuimme samassa pöydässä kaasojen ja heidän puolisoidensa sekä bestmanin kanssa.
Plaseerauksesta vielä sen verran, että emme olleet tajunneet, kuinka pitkä matka vastapäätä toisiaan istuvilla oli (pöydät eivät olleet täysin neliön muotoisia). Lisäksi ainakin omalla paikallani pöydänjalat olivat jalkojeni tiellä, joten en päässyt kovin lähelle pöytää. Meitä nämä pikkuviat eivät haitanneet ja toivottavasti ei myöskään vieraitamme.
Vieraillamme näytti olevan ihan mukavaa pöytäseurueissaan, vaikka joissain pöydissä keskustelua oli vähemmän kuin toisissa. Kävimme mieheni kanssa pari kertaa kiertelemässä pöydissä illallisen aikana. Itse vietin vähän liikaa aikaa kavereiden pöydissä enkä sitten ehtinytkään sukulaisten pöytiin, mutta onneksi mieheni kävi jututtamassa heitäkin.
Seuraavassa hääpäivään liittyvässä postauksessa päästäänkin jo käsiksi herkullisiin hääruokiimme.
Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.
Plaseerauksessa noudatimme perinteisiä sääntöjä eli pariskunnat istuivat toisiaan vastapäätä ja naiset ja miehet vuorottelivat. Pöytäkartan toteutin mummoni vanhaan peiliin valkoisella vesiliukoisella lasitussilla (en ole vieläkään putsannut peiliä).
Me istuimme samassa pöydässä kaasojen ja heidän puolisoidensa sekä bestmanin kanssa.
Plaseerauksesta vielä sen verran, että emme olleet tajunneet, kuinka pitkä matka vastapäätä toisiaan istuvilla oli (pöydät eivät olleet täysin neliön muotoisia). Lisäksi ainakin omalla paikallani pöydänjalat olivat jalkojeni tiellä, joten en päässyt kovin lähelle pöytää. Meitä nämä pikkuviat eivät haitanneet ja toivottavasti ei myöskään vieraitamme.
Vieraillamme näytti olevan ihan mukavaa pöytäseurueissaan, vaikka joissain pöydissä keskustelua oli vähemmän kuin toisissa. Kävimme mieheni kanssa pari kertaa kiertelemässä pöydissä illallisen aikana. Itse vietin vähän liikaa aikaa kavereiden pöydissä enkä sitten ehtinytkään sukulaisten pöytiin, mutta onneksi mieheni kävi jututtamassa heitäkin.
Seuraavassa hääpäivään liittyvässä postauksessa päästäänkin jo käsiksi herkullisiin hääruokiimme.
Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.
tiistai 19. heinäkuuta 2016
Rauha maassa
Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut vihaisempi kuin muistan koskaan olleeni, olen tuntenut vahvaa "pitäkää tunkkinne -mielialaa" ja ollut valmis perumaan koko hääjuhlan. Lopulta olen myös tunnustanut tosiasiat, tehnyt kompromisseja ja löytänyt jonkinlaisen mielenrauhan.
Tästä kaikesta lopputuloksena voin helpottuneena todeta, että häitämme juhlitaan yhä Unioninkadun juhlahuoneistoissa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tosin pitopalvelua ei hoida Union catering, joka meni toukokuussa konkurssiin vieden mukanaan noin 500 euron varausmaksumme. Tilojen pitopalvelua hoitaa tällä hetkellä Theron catering, joka on hoitanut myyntipuolen sekä toiminut Union cateringin alihankkijana jo kauan ennen konkurssia. Emme olleet laisinkaan tietoisia, että tehtyämme sopimuksen Union cateringin kanssa, ruokamme tilattiin Theronilta. Olimme siis hieman hämmentyneitä siitä, minkä yrityksen kanssa oikeasti olimme olleet tekemisissä ja miksi meille ei kerrottu asioista rehellisesti (kysyin kyllä useamman kerran).
Näiden erinäisten ongelmien jälkeen pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen Theronin kanssa tulevista juhlistamme. Päätökseemme vaikutti suuresti myös se, että olin koko tämän hässäkän ajan yhteydessä toiseen Unioninkadulla häitään viettäneeseen morsiameen (hän sai tietää konkurssista muutama päivä ennen häitään) ja hän oli ollut todella tyytyväinen henkilökuntaan sekä ruoan tasoon. Kävimme tänään uudestaan vierailulla Unioninkadulla ja totesimme jälleen, että kyllä se vaan on paras tila meidän juhlillemme. Saimme sovittua monia käytännön asioita, joten orastava häästressikin hieman helpotti.
Se hyvä puoli tässä koko sotkussa oli, että olisimme näinkin lyhyellä varoitusajalla saaneet vielä uuden juhlapaikan. Meillä oli jopa useampia vaihtoehtoja, joista Långvik ja Palmian Villa Jyränkö olivat todella vahvoilla loppuun asti. Palmialla oli laadukkaalta vaikuttava häämenu ja kohtuulliset hinnat, joten suosittelen pitopalvelua vielä etsiviä pyytämään heiltä tarjous. Långvik olisi paikkana pessyt Unioninkadun mennen tullen ja ruoat kuulostivat myös todella herkullisilta, mutta valitettavasti heille ei pysty viemään omia juomia, joten Ranskasta ja Saksasta raahaamamme hääviinit olisivat jääneet juomatta (tähänkin vaihtoehtoon olimme kyllä jo varautuneet). Villinä korttina teimme myös alustavan varauksen Fregatin purjelaivaan, mutta totesimme pian, että merelliset häät eivät ehkä kuitenkaan ole meitä varten.
Nyt ei kiitos enää yhtään yllätyksiä ennen häitä! Näin suuri annos Murphyn lakia on liikaa jopa Miss Murphylle. ;)
P.S. Voisin mainita vielä jotain Turkin tilanteesta ja kuinka meidän pitäisi lentää Malediiveille Istanbulin kautta, mutta jotta en kuulosta täysin oman napani ympärillä pyörijältä, jätetään sanomatta.
Tästä kaikesta lopputuloksena voin helpottuneena todeta, että häitämme juhlitaan yhä Unioninkadun juhlahuoneistoissa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tosin pitopalvelua ei hoida Union catering, joka meni toukokuussa konkurssiin vieden mukanaan noin 500 euron varausmaksumme. Tilojen pitopalvelua hoitaa tällä hetkellä Theron catering, joka on hoitanut myyntipuolen sekä toiminut Union cateringin alihankkijana jo kauan ennen konkurssia. Emme olleet laisinkaan tietoisia, että tehtyämme sopimuksen Union cateringin kanssa, ruokamme tilattiin Theronilta. Olimme siis hieman hämmentyneitä siitä, minkä yrityksen kanssa oikeasti olimme olleet tekemisissä ja miksi meille ei kerrottu asioista rehellisesti (kysyin kyllä useamman kerran).
Näiden erinäisten ongelmien jälkeen pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen Theronin kanssa tulevista juhlistamme. Päätökseemme vaikutti suuresti myös se, että olin koko tämän hässäkän ajan yhteydessä toiseen Unioninkadulla häitään viettäneeseen morsiameen (hän sai tietää konkurssista muutama päivä ennen häitään) ja hän oli ollut todella tyytyväinen henkilökuntaan sekä ruoan tasoon. Kävimme tänään uudestaan vierailulla Unioninkadulla ja totesimme jälleen, että kyllä se vaan on paras tila meidän juhlillemme. Saimme sovittua monia käytännön asioita, joten orastava häästressikin hieman helpotti.
Se hyvä puoli tässä koko sotkussa oli, että olisimme näinkin lyhyellä varoitusajalla saaneet vielä uuden juhlapaikan. Meillä oli jopa useampia vaihtoehtoja, joista Långvik ja Palmian Villa Jyränkö olivat todella vahvoilla loppuun asti. Palmialla oli laadukkaalta vaikuttava häämenu ja kohtuulliset hinnat, joten suosittelen pitopalvelua vielä etsiviä pyytämään heiltä tarjous. Långvik olisi paikkana pessyt Unioninkadun mennen tullen ja ruoat kuulostivat myös todella herkullisilta, mutta valitettavasti heille ei pysty viemään omia juomia, joten Ranskasta ja Saksasta raahaamamme hääviinit olisivat jääneet juomatta (tähänkin vaihtoehtoon olimme kyllä jo varautuneet). Villinä korttina teimme myös alustavan varauksen Fregatin purjelaivaan, mutta totesimme pian, että merelliset häät eivät ehkä kuitenkaan ole meitä varten.
Nyt ei kiitos enää yhtään yllätyksiä ennen häitä! Näin suuri annos Murphyn lakia on liikaa jopa Miss Murphylle. ;)
P.S. Voisin mainita vielä jotain Turkin tilanteesta ja kuinka meidän pitäisi lentää Malediiveille Istanbulin kautta, mutta jotta en kuulosta täysin oman napani ympärillä pyörijältä, jätetään sanomatta.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2016
Unioninkadun morsiamet huomio!
Pahoittelen hiljaisuutta. Tässä on ollut aika katastrofin ainekset kasassa. Lupaan tehdä asiasta kattavan postauksen myöhemmin, mutta tässä vaiheessa en vielä halua puhua ohi suuni ennen kuin tiedämme tilanteesta enemmän.
Don´t worry, häitä ei ole peruttu, mutta hieman epäselvää on, missä niitä juhlitaan. Jotta en olisi se ärsyttävä bloggaaja joka vain vihjailee, mutta ei kerro, mistä on kyse, paljastettakoon, että saimme tällä viikolla tietää juhlapaikkaamme pyörittäneen yrityksen menneen konkurssiin toukokuussa. Koko sotkuun liittyy paljon muutakin, mutta siitä sitten myöhemmin.
Toivoisin kuitenkin, että jos blogiini eksyy muita morsiamia, joilla on ollut alkuvuodesta/tulee olemaan tänä vuonna häät Unioninkadun juhlahuoneistoissa, he ottaisivat minuun yhteyttä (blogini sähköpostiosoite löytyy oikeasta reunasta). Eräs morsian olikin jo minuun yhteydessä ja yhdessä olemme yrittäneet pähkäillä tätä todella ikävää tilannetta.
Postausaiheita olisi tällä hetkellä vaikka kuinka paljon, mutta juuri nyt kaiken aivokapasiteettini ja energiani vie tämä soppa. Mutta palataan toivottavasti taas positiivisemmilla aiheilla.
Don´t worry, häitä ei ole peruttu, mutta hieman epäselvää on, missä niitä juhlitaan. Jotta en olisi se ärsyttävä bloggaaja joka vain vihjailee, mutta ei kerro, mistä on kyse, paljastettakoon, että saimme tällä viikolla tietää juhlapaikkaamme pyörittäneen yrityksen menneen konkurssiin toukokuussa. Koko sotkuun liittyy paljon muutakin, mutta siitä sitten myöhemmin.
Toivoisin kuitenkin, että jos blogiini eksyy muita morsiamia, joilla on ollut alkuvuodesta/tulee olemaan tänä vuonna häät Unioninkadun juhlahuoneistoissa, he ottaisivat minuun yhteyttä (blogini sähköpostiosoite löytyy oikeasta reunasta). Eräs morsian olikin jo minuun yhteydessä ja yhdessä olemme yrittäneet pähkäillä tätä todella ikävää tilannetta.
Postausaiheita olisi tällä hetkellä vaikka kuinka paljon, mutta juuri nyt kaiken aivokapasiteettini ja energiani vie tämä soppa. Mutta palataan toivottavasti taas positiivisemmilla aiheilla.
maanantai 30. toukokuuta 2016
Tuumasta toimeen
Viime viikolla olinkin poikkeuksellisen aktiivinen hääjärjestelyiden suhteen. Alkuviikosta koin pari huonosti nukuttua yötä, kun yhtäkkiä ymmärsin, miten vähän aikaa meidän häihin oikeasti on (Kolme kuukautta!!). Missään nimessä en haluaisi stressata häitämme, koska haluaisin liittää niihin pelkästään tai ainakin enimmäkseen positiivisia tunteita. Siispä ryhdyin toimeen, koska mikään ei auta stressiin niin hyvin kuin se tunne, että tekee jotain asian eteen, edes pieniä juttuja.
Lähetin juhlapaikkaamme sähköpostia ja kyselin mm. uutta tarjousta muokatusta menusta sekä mahdollisuutta muokata hääkakkua haluamaamme suuntaan. He eivät ole vieläkään vastanneet mitään, mutta toivottavasti tässä lähiaikoina saadaan hääillallisemme menu vahvistettua. Häävieraiden osoitteita olin alkanut keräämään Word-tiedostoon jo jonkin aikaa sitten, mutta viime viikolla vihdoin opettelin, miten Wordissa saa aseteltua osoitteet niin, että ne on helppo printata valmiille tarra-arkeille. Minulle käy melko usein niin, että ehdin pitkään angstailla jotain ongelmaa ja sitten se ratkeaa kuin itsestään. Niin kävi nytkin. Avasin suuni ja kysyin työkaveriltani, tietääkö hän, miten tarra-arkeille printataan. Hänelläpä sattui olemaan valmis ohje tähän eli en joutunut edes katsomaan mitään Youtube-opetusvideoita aiheesta.
Tarra-arkit ja kirjekuoret ostin Sinellistä. Bongasin Huntua ja hattaraa -blogista ihanat helmiäiskirjekuoret, jotka Luraish oli tilannut Sinellin verkkokaupasta. Verkkokaupan tarjontaan tutustuttuani päätin hankkia kullanväriset helmiäiskuoret. Noh, Simonkadun myymälästä oli tietenkin juuri nämä loppu, mutta hyvä niin, koska löysin toiset vielä paremmin meidän häiden sävyihin sopivat. Postimerkitkin löytyivät samalla reissulla Suomalaisesta kirjakaupasta. Sunnuntaina liimailin viivoittimen avustuksella osoitetarroja kirjekuoriin. Itse kutsut enää puuttuvat, mutta nekin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Paljastan kutsujen lopullisen ulkonäön vasta sitten, kun vieraamme ovat saaneet ne.
Viikonloppuna suuntasin kauppoihin etsimään alusvaatteita hääpuvun alle sekä hääkenkiä ja -laukkua. Kengät ja laukun löysinkin, mutta sen jälkeen ei ollutkaan enää varaa alusvaatteisiin, joten pitää odottaa seuraavaan palkkapäivään (mikä on onneksi ihan kohta). ;) Kenkien suhteen tuli itse asiassa sekoiltua vähän turhan paljon, mutta kirjoitan tästä ihan oman postauksen. Ihan vaan vinkkinä muille morsiamille, että ennen kuin ostatte useamman sadan euron arvoisia kenkiä, varmistakaa, että ne pystyy tarvittaessa palauttamaan!
Sulhaseni oli lauantaina töissä, joten ostoksistani innostuneena päätin uskaltautua sovittamaan hääpukuani yksin ilman avustusta. Kissan tosin heitin pihalle siksi aikaa, jotta ei roiku kynsillään kiinni laahuksessani. ;) Sainkin mekon ihan helposti päälleni. Siitä tosin karisi jonkin verran paljetteja ja muuta blingiä. Varmaankin pukupussissa jääneet kiinni toisiinsa ja irronneet sen takia... Mekko näytti kuitenkin edelleen hyvältä ja varmasti on oikein mieluinen sitten, kun pienet korjaustyöt on tehty. Huntua jäin vielä miettimään, koska mekkoni selkä olikin avonaisempi kuin mitä muistin. Minulla on yksi huntu lainassa, mutta en ole varma, sopiiko se mekkoni tyyliin. Pitsihuntuja voisin siis käydä vielä katselemassa hääpukuliikkeissä.
Tällainen hääpainotteinen viikko siis takana. Toivoisin, että saisimme hääkutsumme postiin tällä viikolla. Sen jälkeen onkin enää melko pientä järjesteltävää jäljellä (tai niinhän minä kuvittelen ;)).
Lähetin juhlapaikkaamme sähköpostia ja kyselin mm. uutta tarjousta muokatusta menusta sekä mahdollisuutta muokata hääkakkua haluamaamme suuntaan. He eivät ole vieläkään vastanneet mitään, mutta toivottavasti tässä lähiaikoina saadaan hääillallisemme menu vahvistettua. Häävieraiden osoitteita olin alkanut keräämään Word-tiedostoon jo jonkin aikaa sitten, mutta viime viikolla vihdoin opettelin, miten Wordissa saa aseteltua osoitteet niin, että ne on helppo printata valmiille tarra-arkeille. Minulle käy melko usein niin, että ehdin pitkään angstailla jotain ongelmaa ja sitten se ratkeaa kuin itsestään. Niin kävi nytkin. Avasin suuni ja kysyin työkaveriltani, tietääkö hän, miten tarra-arkeille printataan. Hänelläpä sattui olemaan valmis ohje tähän eli en joutunut edes katsomaan mitään Youtube-opetusvideoita aiheesta.
Tarra-arkit ja kirjekuoret ostin Sinellistä. Bongasin Huntua ja hattaraa -blogista ihanat helmiäiskirjekuoret, jotka Luraish oli tilannut Sinellin verkkokaupasta. Verkkokaupan tarjontaan tutustuttuani päätin hankkia kullanväriset helmiäiskuoret. Noh, Simonkadun myymälästä oli tietenkin juuri nämä loppu, mutta hyvä niin, koska löysin toiset vielä paremmin meidän häiden sävyihin sopivat. Postimerkitkin löytyivät samalla reissulla Suomalaisesta kirjakaupasta. Sunnuntaina liimailin viivoittimen avustuksella osoitetarroja kirjekuoriin. Itse kutsut enää puuttuvat, mutta nekin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Paljastan kutsujen lopullisen ulkonäön vasta sitten, kun vieraamme ovat saaneet ne.
Viikonloppuna suuntasin kauppoihin etsimään alusvaatteita hääpuvun alle sekä hääkenkiä ja -laukkua. Kengät ja laukun löysinkin, mutta sen jälkeen ei ollutkaan enää varaa alusvaatteisiin, joten pitää odottaa seuraavaan palkkapäivään (mikä on onneksi ihan kohta). ;) Kenkien suhteen tuli itse asiassa sekoiltua vähän turhan paljon, mutta kirjoitan tästä ihan oman postauksen. Ihan vaan vinkkinä muille morsiamille, että ennen kuin ostatte useamman sadan euron arvoisia kenkiä, varmistakaa, että ne pystyy tarvittaessa palauttamaan!
Sulhaseni oli lauantaina töissä, joten ostoksistani innostuneena päätin uskaltautua sovittamaan hääpukuani yksin ilman avustusta. Kissan tosin heitin pihalle siksi aikaa, jotta ei roiku kynsillään kiinni laahuksessani. ;) Sainkin mekon ihan helposti päälleni. Siitä tosin karisi jonkin verran paljetteja ja muuta blingiä. Varmaankin pukupussissa jääneet kiinni toisiinsa ja irronneet sen takia... Mekko näytti kuitenkin edelleen hyvältä ja varmasti on oikein mieluinen sitten, kun pienet korjaustyöt on tehty. Huntua jäin vielä miettimään, koska mekkoni selkä olikin avonaisempi kuin mitä muistin. Minulla on yksi huntu lainassa, mutta en ole varma, sopiiko se mekkoni tyyliin. Pitsihuntuja voisin siis käydä vielä katselemassa hääpukuliikkeissä.
Tällainen hääpainotteinen viikko siis takana. Toivoisin, että saisimme hääkutsumme postiin tällä viikolla. Sen jälkeen onkin enää melko pientä järjesteltävää jäljellä (tai niinhän minä kuvittelen ;)).
lauantai 24. lokakuuta 2015
Juhlatilasuositus
Vaikka meillä ei enää ole juhlapaikka hakusessa, ajattelin vinkata muille morsiamille eräästä juhlapaikasta, missä juhlin kaverin tohtoroitumista eilen. Kyseessä on Wanha Bäckby, joka sijaitsee Vantaalla ehkäpä hieman huonojen kulkuyhteyksien päässä. Meillä oli personal taksikuski käytettävissä, joten pääsimme kätevästi juhlapaikalle ja takaisin. Juhlatila oli mielestäni todella tunnelmallisen näköinen ja kauniin pelkistetty. Ainoa, mistä en oikein välittänyt, olivat ruokapöytien tuolit, jotka olivat sellaiset polyrottinkiset terassituolit. En myöskään ehkä järjestäisi tuolla pienen pieniä häitä, koska suuri tila voi vaikuttaa hieman kolkolta... Mutta ruoka oli todella hyvää! Alkupaloina saimme nauttia mm. punajuuri-vuohenjuustosalaattia, peruna-rucolasalaattia, manchego-juustoa, siikacevicheä, serranokinkkua sekä lohipastramia. Pääruoaksi oli karitsaa pekonimuffinin ja juuresten kera ja jälkkäriksi moussekakku (olisiko ollut vadelma-valkosuklaa). Nam! Samalla tuli todettua, että eivät viihtyisät juhlat vaadi sen kummempia sirkushuveja. Ruokailu ja pöytäseurueen kanssa keskusteleminen on jo itsessään ohjelmanumero. Illan kruunaavat puheet ja lisäksi maksimissaan yksi esitys/leikki. Tosin karonkassa puheet ovat huomattavasti suuremmassa osassa kuin häissä ja todella toivon, että meidän häissä ei pidettäisi ihan niin montaa puhetta kuin eilisissä juhlissa.;) Mutta mitä ajan tässä takaa on siis se, että hyvällä ruoalla ja viihtyisällä juhlapaikalla pääsee jo todella pitkälle. Kaikki muu on sitten vain plussaa. En tietenkään ottanut ainuttakaan kuvaa tunnelmallisesta juhlatilasta tai herkullisista ruoista, joten teidän on vain uskottava mua.;)
torstai 8. lokakuuta 2015
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Kun olen joutumassa uusiin tilanteisiin, harrastan usein mielikuvaharjoituksia, joissa käyn tulevan tapahtuman yksityiskohtaisesti läpi päässäni. Tällöin myös löytää helposti ne heikot kohdat eli missä voi mahdollisesti mennä pieleen ja mitä ei ole vielä ottanut huomioon. Olen käynyt myös hääpäiväämme läpi päässäni ja ajattelin kirjoittaa jo tässä vaiheessa ylös, miten kuvittelen päivän etenevän. Myöhemmin on sitten kiva palata tähän tekstiin vain huomatakseen, kuinka paljon suunnitelmat loppupeleissä muuttuivat.
Vietämme häitä edeltävän yön joko yhdessä kotona tai erikseen niin, että esim. minä yövyn hotellihuoneessa keskustassa. Hääaamun voisimme joka tapauksessa aloittaa aamiaisella/brunssilla keskustassa. Aamiaisen jälkeen sulhanen suuntaa parturiin ja itse kulutan aamupäivän kampaajalla sekä meikissä. Jossain välissä on syötävä kevyttä lounasta (tai edes proteiinipatukka), koska illallinen on vasta noin klo 18-19 maissa. Meidät vihitään iltapäivällä, näillä näkymin klo 17, joten pitää vielä laskeskella, miten kauan valmistautumiseen menee eli kuinka aikaisin minun on oltava kampaajalla ja meikissä. En myöskään vielä tiedä, missä vaihdan häämekon päälleni (minor detail ;)). Helpointa olisi pukea mekko vasta juhlapaikalla ennen vihkimistä, mutta en tiedä, kuinka aikaisin juhlapaikalle saa saapua. Tämä asia on vielä selvitettävä. Asumme alle puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta, joten toinen vaihtoehto olisi buukata kampaaja ja meikki läheltä kotia ja pukeutua myös kotona. Jotenkin (kuohuviini)brunssi jossakin keskustan kivassa kahvilassa kuitenkin houkuttelee enemmän kuin aamiainen kotona tai läheisessä ostoskeskuksessa.
Ennen vihkimistä otamme hääpotretit näillä näkymin Helsingin keskustassa. Mukana kuvauksissa ovat myös kaasot sekä bestman. Jos sataa kaatamalla, kuvat tulisi ottaa sisätiloissa, mutta missä? Juhlapaikka olisi yksi vaihtoehto, jos saamme saapua paikalle jo noin tuntia ennen virallisen varauksen alkua. Toisaalta kuvaukset voisi suorittaa myös kotimme lähellä. Helsingin keskusta on kaunis, mutta emme ole koskaan asuneet keskustassa, joten sillä ei varsinaisesti ole meille tunnearvoa. Kotimme lähellä on kauniita maisemia, metsää ja merenrantaa. Toisaalta emme varmasti tule asumaan koko elämäämme samalla seudulla, joten keskusta voisi olla ajattomampi kuvausympäristö.
Kuvausten jälkeen vetäydymme sulhasen kanssa Aino-kabinettiin jännittämään. Meidän tulisi päästä juhlapaikalle niin, että vieraat eivät näe meitä eli käytännössä vähintään puoli tuntia ennen vihkimistä. Vieraat saapuvat pikkuhiljaa paikalle ja heidät ohjataan Keltaiseen saliin, jonne on varattu joitakin istumapaikkoja, mutta osa vieraista joutuu todennäköisesti seisomaan seremonian ajan.
Kellon lyödessä 17 kävelemme sulhasen kanssa kabinetista Keltaisen salin poikki alttarille. Tähän kävelyvaiheeseen voisi olla kiva saada jotain musiikkia, mutta toisaalta matka on niin lyhyt, että biisi saattaisi jäädä pahasti kesken. Virkamies vihkii meidät ja jos päätämme pyytää paikalle myös papin, avioliittoon siunaus tapahtuu heti vihkimisen jälkeen. Häissämme tuskin luetaan raamattua tai lauletaan yhdessä virsiä, mutta haluaisin musiikkiesityksen seremonian yhteyteen. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat vielä hieman epäselviä. Joko poistumme sulhasen kanssa hetkeksi esim. käytävään tai jäämme suoraan ottamaan vastaan onnitteluja (meidän häissä ei siis myöskään heitellä riisiä/ruusun terälehtiä ym.). Onnittelujen jälkeen kilistellään vielä ensimmäisillä laseilla samppanjaa. Sivupöydillä voisi olla jo tässä vaiheessa vieraskirja täytettäväksi ja mahdolliset polttarikansiot selattaviksi.
Seuraavaksi avautuvat suuren juhlasalin ovet ja vieraat etsivät pöytäkartasta paikkansa. Henkilökunta on kattanut pöydät ja koristellut tilan ohjeittemme mukaisesti. Illallinen alkaa. Pääruoan ja jälkiruoan välissä on pientä ohjelmaa kuten puheita sekä tietysti hääkakun leikkaus. Kakku tarjoillaan buffetista Keltaisessa salissa.
Jälkkärin jälkeen Keltainen sali valmistellaan tanssimista varten. DJ on asemissa ja juomat on tuotu paikalle. Tanssimme häävalssin/-tanssin ja pari muuta valssahtavaa biisiä, jotta myös vanhempi juhlaväki pääsee parketille. Jossain vaiheessa musiikki vaihtuu menevämpään. Bileet keskeytetään mahdollisesti hääkimpun ja sukkanauhan heiton ajaksi (jos päätämme toteuttaa nämä perinteiset ohjelmanumerot), ja kun nämä on saatu pois alta, joraamista jatketaan ainakin puoleen yöhön asti. Jos päädymme ottamaan lisätunteja klo 01 tai 02 asti, emme varaa erillistä jatkopaikkaa. Jos juhlat päättyvät jo puolen yön maissa, halukkaat voivat lähteä vielä jatkoille johonkin Helsingin keskustan kuppilaan. Saatamme itsekin käväistä paikalla ennen kuin suuntaamme hotelliin viettämään hääyötä.
Siinä se meidän hääpäivä hujahti mielikuvaharjoituksena. Jokaista yksityiskohtaa en vielä paljastanut, jotta blogiani lukevat häävieraat eivät saa aivan kaikkea vielä selville. Muutamia yksityiskohtia pitää myös vielä hioa, mutta aika valmiilta paketilta vaikuttaa jo nyt. Mitään yllättäväähän ei voi hääpäivän aikana tapahtua, eihän? ;)
Yllättävistä käänteistä puheenollen, huomasimme jonkin aikaa sitten, että Theron Catering on ottanut hallintaansa Unioninkadun Juhlahuoneistojen myyntipalvelut ja facebook-sivujensa mukaan vastaa kaikista jo varatuista tilaisuuksista. Hieman säikähdimme, että ei kai Juhlahuoneistojen catering ole siirtynyt kokonaan Theronille. Meillä ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa, mutta haluamme nimenomaan Juhlahuoneistojen oman henkilökunnan hoitavan häämme, koska meillä on heistä ja heidän valmistamastaan ruoasta niin hyviä kokemuksia. Soitin Juhlahuoneistojen hovimestarille, joka onneksi vakuutti huolestuneen Bridezillan siitä, että mikään ei ole muuttunut. Ruoat ja henkilökunta tulevat siis edelleen Juhlahuoneistojen kautta. Tunsin puhelun jälkeen itseni hieman hysteeriseksi morsiameksi, mutta toisaalta olisi ollut ikävää saada tietää juuri ennen häitä, että pitopalvelu on vaihtunut toiseen kuin minkä olimme varanneet.
Kaikki kuvat ovat Unioninkadun Juhlahuoneistojen nettisivuilta: www.union.fi/juhlatilat-ja-palvelut/
Vietämme häitä edeltävän yön joko yhdessä kotona tai erikseen niin, että esim. minä yövyn hotellihuoneessa keskustassa. Hääaamun voisimme joka tapauksessa aloittaa aamiaisella/brunssilla keskustassa. Aamiaisen jälkeen sulhanen suuntaa parturiin ja itse kulutan aamupäivän kampaajalla sekä meikissä. Jossain välissä on syötävä kevyttä lounasta (tai edes proteiinipatukka), koska illallinen on vasta noin klo 18-19 maissa. Meidät vihitään iltapäivällä, näillä näkymin klo 17, joten pitää vielä laskeskella, miten kauan valmistautumiseen menee eli kuinka aikaisin minun on oltava kampaajalla ja meikissä. En myöskään vielä tiedä, missä vaihdan häämekon päälleni (minor detail ;)). Helpointa olisi pukea mekko vasta juhlapaikalla ennen vihkimistä, mutta en tiedä, kuinka aikaisin juhlapaikalle saa saapua. Tämä asia on vielä selvitettävä. Asumme alle puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta, joten toinen vaihtoehto olisi buukata kampaaja ja meikki läheltä kotia ja pukeutua myös kotona. Jotenkin (kuohuviini)brunssi jossakin keskustan kivassa kahvilassa kuitenkin houkuttelee enemmän kuin aamiainen kotona tai läheisessä ostoskeskuksessa.
Kuvausten jälkeen vetäydymme sulhasen kanssa Aino-kabinettiin jännittämään. Meidän tulisi päästä juhlapaikalle niin, että vieraat eivät näe meitä eli käytännössä vähintään puoli tuntia ennen vihkimistä. Vieraat saapuvat pikkuhiljaa paikalle ja heidät ohjataan Keltaiseen saliin, jonne on varattu joitakin istumapaikkoja, mutta osa vieraista joutuu todennäköisesti seisomaan seremonian ajan.
 |
| Keltainen sali, jossa meidät myös vihitään. |
Kellon lyödessä 17 kävelemme sulhasen kanssa kabinetista Keltaisen salin poikki alttarille. Tähän kävelyvaiheeseen voisi olla kiva saada jotain musiikkia, mutta toisaalta matka on niin lyhyt, että biisi saattaisi jäädä pahasti kesken. Virkamies vihkii meidät ja jos päätämme pyytää paikalle myös papin, avioliittoon siunaus tapahtuu heti vihkimisen jälkeen. Häissämme tuskin luetaan raamattua tai lauletaan yhdessä virsiä, mutta haluaisin musiikkiesityksen seremonian yhteyteen. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat vielä hieman epäselviä. Joko poistumme sulhasen kanssa hetkeksi esim. käytävään tai jäämme suoraan ottamaan vastaan onnitteluja (meidän häissä ei siis myöskään heitellä riisiä/ruusun terälehtiä ym.). Onnittelujen jälkeen kilistellään vielä ensimmäisillä laseilla samppanjaa. Sivupöydillä voisi olla jo tässä vaiheessa vieraskirja täytettäväksi ja mahdolliset polttarikansiot selattaviksi.
Seuraavaksi avautuvat suuren juhlasalin ovet ja vieraat etsivät pöytäkartasta paikkansa. Henkilökunta on kattanut pöydät ja koristellut tilan ohjeittemme mukaisesti. Illallinen alkaa. Pääruoan ja jälkiruoan välissä on pientä ohjelmaa kuten puheita sekä tietysti hääkakun leikkaus. Kakku tarjoillaan buffetista Keltaisessa salissa.
 |
| Suuri juhlasali |
Jälkkärin jälkeen Keltainen sali valmistellaan tanssimista varten. DJ on asemissa ja juomat on tuotu paikalle. Tanssimme häävalssin/-tanssin ja pari muuta valssahtavaa biisiä, jotta myös vanhempi juhlaväki pääsee parketille. Jossain vaiheessa musiikki vaihtuu menevämpään. Bileet keskeytetään mahdollisesti hääkimpun ja sukkanauhan heiton ajaksi (jos päätämme toteuttaa nämä perinteiset ohjelmanumerot), ja kun nämä on saatu pois alta, joraamista jatketaan ainakin puoleen yöhön asti. Jos päädymme ottamaan lisätunteja klo 01 tai 02 asti, emme varaa erillistä jatkopaikkaa. Jos juhlat päättyvät jo puolen yön maissa, halukkaat voivat lähteä vielä jatkoille johonkin Helsingin keskustan kuppilaan. Saatamme itsekin käväistä paikalla ennen kuin suuntaamme hotelliin viettämään hääyötä.
Siinä se meidän hääpäivä hujahti mielikuvaharjoituksena. Jokaista yksityiskohtaa en vielä paljastanut, jotta blogiani lukevat häävieraat eivät saa aivan kaikkea vielä selville. Muutamia yksityiskohtia pitää myös vielä hioa, mutta aika valmiilta paketilta vaikuttaa jo nyt. Mitään yllättäväähän ei voi hääpäivän aikana tapahtua, eihän? ;)
Yllättävistä käänteistä puheenollen, huomasimme jonkin aikaa sitten, että Theron Catering on ottanut hallintaansa Unioninkadun Juhlahuoneistojen myyntipalvelut ja facebook-sivujensa mukaan vastaa kaikista jo varatuista tilaisuuksista. Hieman säikähdimme, että ei kai Juhlahuoneistojen catering ole siirtynyt kokonaan Theronille. Meillä ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa, mutta haluamme nimenomaan Juhlahuoneistojen oman henkilökunnan hoitavan häämme, koska meillä on heistä ja heidän valmistamastaan ruoasta niin hyviä kokemuksia. Soitin Juhlahuoneistojen hovimestarille, joka onneksi vakuutti huolestuneen Bridezillan siitä, että mikään ei ole muuttunut. Ruoat ja henkilökunta tulevat siis edelleen Juhlahuoneistojen kautta. Tunsin puhelun jälkeen itseni hieman hysteeriseksi morsiameksi, mutta toisaalta olisi ollut ikävää saada tietää juuri ennen häitä, että pitopalvelu on vaihtunut toiseen kuin minkä olimme varanneet.
Kaikki kuvat ovat Unioninkadun Juhlahuoneistojen nettisivuilta: www.union.fi/juhlatilat-ja-palvelut/
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Pöytiintarjoilu vs. buffet
Meille oli alusta asti selvää, että hääillallisemme tarjoiltaisiin pöytiin. En muista, että olisimme edes keskustelleet muista vaihtoehdoista. Koska hääbuffa on kuitenkin edelleen yleisin valinta, halusin vertailla näitä kahta vaihtoehtoa keskenään. Vatitarjoilu olisi varmasti myös mahdollista, mutta ei ehkä kovin yleistä Suomessa.
Häät ovat todennäköisesti hienoimmat juhlat, jotka tulemme ikinä järjestämään. Pöytiintarjoilu on juhlavin ja virallisin tapa tarjota ruokaa, joten se sopii näkemykseemme omista hääjuhlistamme. Häistämme tulee pienet, jolloin pöytiintarjoilu on myös taloudellisesti mahdollista, vaikka onkin buffet-pöytää kalliimpi vaihtoehto.
Buffat notkuvat eri vaihtoehtoja ja ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi. Monesti suomalaisilla onkin tapana pelätä, että ruoka loppuu kesken. Pöytiin tarjoiltu hääillallinen sisältää alkuruoan sekä pääruoan (jälkkärinä hääkakku), ja annoskoot ovat kaikille samat. Itse olen siinä mielessä hieman huono syöjä, että vatsani ei vedä läheskään yhtä paljon kuin silmäni söisivät. Saatan innostua buffet-pöydässä liikaa ja lapata lautaselleni annoksen, jota en jaksa syödä. Lopulta vatsa pinkeenä en enää nauti ruoasta, vaan yritän vain saada sen alas (en myöskään haluaisi tuhlata ruokaa). Tämän takia valmiit, kohtuullisen kokoiset annokset sopivat itselleni hyvin. Uskoisin, että buffasta jää aina jonkin verran hävikkiä eli hyvää ruokaa menee hukkaan. En kuitenkaan ajatellut kuskata illallisen jämiä doggie bagissa kotiin häiden jälkeen.;) "Less is more" pitää paikkansa aika monessa asiassa. Yksinkertainen, laadukas illallinen voi olla huomattavasti nautinnollisempi kokemus kuin "all you can eat -lähestymistapa". Vielä yksi lisänäkökulma, joka puhuu valmiiden annosten puolesta, on viinivalinnat. Ruoan kanssa nautittava viini on helpompi sovittaa vain yhden pääraaka-aineen sisältävälle annokselle kuin useille erilaisille salaateille, kaloille, lihoille jne. Lisäksi pöytiin tarjoiltuna illallinen sujuu nopeammin. Meidän juhlatilan vuokra-aika on "vain" seitsemän tuntia, joten haluamme pysyä aikataulussa.
Buffet-tarjoilua perustellaan usein sillä, että se luo juhliin rennomman tunnelman ja kaikki löytävät todennäköisimmin itseään miellyttävät ruokalajit. Tämä on täysin totta. Vaikka itse osaamme arvostaa pöytiintarjoilun juhlavuutta, ymmärrän kyllä hyvin, että moni valitsee rennomman tavan ruokailla. Noutopöytään jonottaessa voi jutella tuttujen kanssa, eikä ilta kulu vain pöydässä pönöttäessä. Vieraamme saavat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta (liha/kala), joten emme varmasti pysty miellyttämään kaikkien makunystyröitä. Erityisruokavaliot otamme toki huomioon, mutta henkilökohtaisiin mieltymyksiin emme pysty vastaamaan. Lisäksi, kyllä minäkin mietin sitä, onko kolmen ruokalajin illallinen tarpeeksi vai jääkö joillekin vielä nälkä. Iltapalaa meille ei tule, koska juhlat loppuvat näillä näkymin jo puolen yön aikoihin. Sen sijaan esimerkiksi koko illan auki olevasta jälkiruoka-/karkkibuffetista voisivat nälkäisimmät käydä tankkaamassa.
Buffet-muotoinen hääillallinen on myös huomattavasti edullisempi vaihtoehto, koska suurimman osan ruoista pystyy valmistamaan jo etukäteen eikä ole tarvetta tarjoiluhenkilökunnalle. Hääbuffan ei tarvitse olla karjalanpaistia ja kiusauksia, vaan nykyään saa mitä herkullisimpia salaatteja, tapaksia, kaloja, äyriäisiä, mätiä jne. Tässä yhteydessä haluaisin vielä mainita, että nuo monien kammoksumat karjalanpaisti-työväentalohäät ovat mielestäni suomalaista kansanperinnettä ja näin ollen niillä on lähes itseisarvoa. Ei huono vaihtoehto sekään siis.:)
Summa summarum: jokainen tyylillään ja molemmissa vaihtoehdoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pöytiintarjoilu ei ole automaattisesti juhlavampaa; paljon riippuu myös tarjoiluhenkilökunnasta ja ruoan laadusta. Vastaavasti buffan ei tarvitse tuoda mieleen Ruotsinlaivaa. Jos haluaa erottua massasta, niin pöytiintarjoilu hääjuhlassa on varmasti erikoisempaa kuin buffet-tarjoilu, jolloin ruoka ehkä jää paremmin vieraiden mieleen. Itse en voi sanoa muistavani menua yhdestäkään hääjuhlasta, jossa olen ollut vieraana (viinillä on varmasti osuutta asiaan), mutta muistan syöneeni aivan erinomaista riistaa (olikohan se peuraa) eräässä karonkassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytiin (näistäkään bileistä en muista alkuruokaa, koska viini ;)). Buffasta jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa ja saa vatsansa täyteen. Lisäksi juhlissa säilyy rento tunnelma eikä sukulaisten tarvitse stressata etiketistä.
Tällaisia mietteitä tästä aiheesta. Toivon, että ymmärsitte pointtini ja, että teksti ei kuulostanut liian provosoivalta tai arvostelevalta. Tykkään miettiä asioita jokaiselta aspektilta ja minulla onkin taipumusta analysoida puhki mikä tahansa arkipäiväinenkin asia (vahvuutensa kullakin ;)).
 |
| Kuva täältä |
 |
| Kuva: Pinterest |
Buffat notkuvat eri vaihtoehtoja ja ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi. Monesti suomalaisilla onkin tapana pelätä, että ruoka loppuu kesken. Pöytiin tarjoiltu hääillallinen sisältää alkuruoan sekä pääruoan (jälkkärinä hääkakku), ja annoskoot ovat kaikille samat. Itse olen siinä mielessä hieman huono syöjä, että vatsani ei vedä läheskään yhtä paljon kuin silmäni söisivät. Saatan innostua buffet-pöydässä liikaa ja lapata lautaselleni annoksen, jota en jaksa syödä. Lopulta vatsa pinkeenä en enää nauti ruoasta, vaan yritän vain saada sen alas (en myöskään haluaisi tuhlata ruokaa). Tämän takia valmiit, kohtuullisen kokoiset annokset sopivat itselleni hyvin. Uskoisin, että buffasta jää aina jonkin verran hävikkiä eli hyvää ruokaa menee hukkaan. En kuitenkaan ajatellut kuskata illallisen jämiä doggie bagissa kotiin häiden jälkeen.;) "Less is more" pitää paikkansa aika monessa asiassa. Yksinkertainen, laadukas illallinen voi olla huomattavasti nautinnollisempi kokemus kuin "all you can eat -lähestymistapa". Vielä yksi lisänäkökulma, joka puhuu valmiiden annosten puolesta, on viinivalinnat. Ruoan kanssa nautittava viini on helpompi sovittaa vain yhden pääraaka-aineen sisältävälle annokselle kuin useille erilaisille salaateille, kaloille, lihoille jne. Lisäksi pöytiin tarjoiltuna illallinen sujuu nopeammin. Meidän juhlatilan vuokra-aika on "vain" seitsemän tuntia, joten haluamme pysyä aikataulussa.
Buffet-tarjoilua perustellaan usein sillä, että se luo juhliin rennomman tunnelman ja kaikki löytävät todennäköisimmin itseään miellyttävät ruokalajit. Tämä on täysin totta. Vaikka itse osaamme arvostaa pöytiintarjoilun juhlavuutta, ymmärrän kyllä hyvin, että moni valitsee rennomman tavan ruokailla. Noutopöytään jonottaessa voi jutella tuttujen kanssa, eikä ilta kulu vain pöydässä pönöttäessä. Vieraamme saavat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta (liha/kala), joten emme varmasti pysty miellyttämään kaikkien makunystyröitä. Erityisruokavaliot otamme toki huomioon, mutta henkilökohtaisiin mieltymyksiin emme pysty vastaamaan. Lisäksi, kyllä minäkin mietin sitä, onko kolmen ruokalajin illallinen tarpeeksi vai jääkö joillekin vielä nälkä. Iltapalaa meille ei tule, koska juhlat loppuvat näillä näkymin jo puolen yön aikoihin. Sen sijaan esimerkiksi koko illan auki olevasta jälkiruoka-/karkkibuffetista voisivat nälkäisimmät käydä tankkaamassa.
Buffet-muotoinen hääillallinen on myös huomattavasti edullisempi vaihtoehto, koska suurimman osan ruoista pystyy valmistamaan jo etukäteen eikä ole tarvetta tarjoiluhenkilökunnalle. Hääbuffan ei tarvitse olla karjalanpaistia ja kiusauksia, vaan nykyään saa mitä herkullisimpia salaatteja, tapaksia, kaloja, äyriäisiä, mätiä jne. Tässä yhteydessä haluaisin vielä mainita, että nuo monien kammoksumat karjalanpaisti-työväentalohäät ovat mielestäni suomalaista kansanperinnettä ja näin ollen niillä on lähes itseisarvoa. Ei huono vaihtoehto sekään siis.:)
 |
| Kuvat täältä |
Summa summarum: jokainen tyylillään ja molemmissa vaihtoehdoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pöytiintarjoilu ei ole automaattisesti juhlavampaa; paljon riippuu myös tarjoiluhenkilökunnasta ja ruoan laadusta. Vastaavasti buffan ei tarvitse tuoda mieleen Ruotsinlaivaa. Jos haluaa erottua massasta, niin pöytiintarjoilu hääjuhlassa on varmasti erikoisempaa kuin buffet-tarjoilu, jolloin ruoka ehkä jää paremmin vieraiden mieleen. Itse en voi sanoa muistavani menua yhdestäkään hääjuhlasta, jossa olen ollut vieraana (viinillä on varmasti osuutta asiaan), mutta muistan syöneeni aivan erinomaista riistaa (olikohan se peuraa) eräässä karonkassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytiin (näistäkään bileistä en muista alkuruokaa, koska viini ;)). Buffasta jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa ja saa vatsansa täyteen. Lisäksi juhlissa säilyy rento tunnelma eikä sukulaisten tarvitse stressata etiketistä.
Tällaisia mietteitä tästä aiheesta. Toivon, että ymmärsitte pointtini ja, että teksti ei kuulostanut liian provosoivalta tai arvostelevalta. Tykkään miettiä asioita jokaiselta aspektilta ja minulla onkin taipumusta analysoida puhki mikä tahansa arkipäiväinenkin asia (vahvuutensa kullakin ;)).
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Juhlapaikan ja pitopalvelun hankinta: prosessi ja lopputulos
Nyt kun meillä on (vihdoinkin) ne kaksi hääjuhlien kannalta olennaisinta osa-aluetta hoidettuna, ajattelin hieman avata koko prosessia, joka tässä taustalla pyöri. Haluaisin voida kertoa teille, kuinka vertailin systemaattisesti kaikki pääkaupunkiseudun pitopalvelut ja juhlatilat, karsin listasta kriteereihimme sopimattomat pois ja lähetin lopuille tarjouspyynnön. Valitettavasti systemaattisuus oli kaukana omasta lähestymistavastani. Googlettelin summamutikassa eri juhlapaikkoja ja kiinnostavan löydettyäni en suinkaan ottanut paikan tietoja ylös esim. tarkoitusta varten luotuun excel-taulukkoon, vaan luotin omaan muistiini. Tämähän johti tietysti tilanteeseen, jossa myöhemmin jouduin harrastamaan lisää googletusta ja aivojumppaa, jotta muistin, mikä se yksi juhlatila olikaan, joku villa jotain... Onneksi netistä löytyy sivustoja, jotka listaavat juhlapaikat ja parhaassa tapauksessa kertovat myös hinnan, maksimi vierasmäärän sekä saako tilaan tuoda omat juomat ja/tai ulkopuolisen pitopalvelun. Hyödyntämiäni sivustoja olivat mm. venuu.fi ja Go experience.
Pitopalveluyrityksiin en koskaan edes kunnolla paneutunut. Yritin löytää oikotien onneen lähettämällä Foodiac-sivuston kautta avoimen tarjouspyynnön, mutta tähän tarttui ainoastaan yksi catering-yritys, mikä ei mielestäni ihan vastaa kyseisen sivuston tarkoitusta. Ehkäpä budjettimme karsi muita ehdokkaita tai sitten he jäivät odottamaan, otammeko ensimmäisenä ehtineen tarjouksen vastaan tai sitten ei vaan yksinkertaisesi kiinnostanut. Lisäksi lähetin tarjouspyynnön yhdelle yritykselle (Bistro o Mat -catering), mutta heistä ei ole vieläkään kuulunut mitään.
Hääblogeista kävin kärkkymässä kanssamorsianten tunnollisesti tehtyjä juhlapaikka- ja pitopalveluvertailuja joista voikin olla todella paljon apua. Miksi tehdä sama työ uudestaan jos joku toinen on sen jo tehnyt? ;) Tosin makuja on niin monia, että jonkun toisen mielestä todella laadukas catering ei välttämättä täytä toisen kriteerejä alkuunkaan. Myös messut ja kaikenlaiset muut häätapahtumat ovat tärkeässä roolissa, koska niistä kahdesta juhlapaikasta joihin kävimme tutustumassa paikan päällä, toinen oli bongattu Mennään naimisiin -messuilta. Tämä kyseinen juhlatila oli Villa Sarfvik Kirkkonummella. Pyysimme tilasta myös tarjouspyynnön ja pienen neuvottelun jälkeen olisimme saaneet paikan vuokralle nettisivuilla esitettyjä hintoja edullisemmin.
Lopulta päädyimme kuitenkin pelaamaan varman päälle ja valitsimme juhlapaikan, josta meillä oli jo aikaisempaa kokemusta. Vieläkin hieman mietityttää, olisimmeko suuremmalla vaivannäöllä löytäneet vielä paremman paikka-catering -kombon, mutta toisaalta emme halunneet myöskään ostaa sikaa säkissä. Muutenkin olen vähän sitä mieltä, että samassa hintaluokassa pyörivät pitopalvelut tuskin eroavat suuresti toisistaan ja näin ollen voi olla mahdotonta löytää sitä yhtä helmeä lukemattomien vaihtoehtojen joukosta. Tosin itsehän en edes lähtenyt helmeä kalastelemaan, joten en voi tietää, mitä olisin saanut saaliiksi.
Näiden mutkien kautta päädyimme siis valitsemaan Unioninkadun juhlahuoneistot hääpaikaksemme. Plussaa juhlatilassa on ehdottomasti sijainti, tilan siisti ulkoasu, mahdollisuus vihkimiseen samassa tilassa, helppous sekä hyvä palvelu ja joustavuus. Ydinkeskustasta ei löydy montaakaan juhlapaikkaa, jossa ei ole a-oikeuksia. Vaikka voisimme toki järjestää häämme myös keskusta-alueen ulkopuolella, keskeinen sijainti helpottaa monia käytännön järjestelyitä ja on ehkä vieraiden kannalta helpompaa. Juhlahuoneistot ovat mielestäni ihan nätit ulkoasultaan. Toki aina voisi tehdä pieniä parannuksia, joilla tilasta saisi vielä kauniimman, mutta kyllä se meille kelpaa. Pääasia on, että sisustus on melko pelkistetty, jolloin se ei riitele häiden teeman/tyylin kanssa.
Koska olen meuhkannut jo ties kuinka monta kertaa siitä, kuinka haluamme panostaa ruokaan ja osaavaan henkilökuntaan, olisi melko noloa jos ruoka ei vastaisi odotuksia ja tarjoiluhenkilökunta olisi ihan pihalla. Sulhaseni on itsekin ollut aikoinaan mukana pitopalvelutoiminnassa ja hän oli erittäin vaikuttunut Unioninkadun juhlahuoneistojen henkilökunnan ammattitaidosta (on maininnut asiasta todella monta kertaa kyseisten häiden jälkeen ;)), joten en usko, että tulemme pettymään. Tietenkään emme tiedä, onko henkilökunta vaihtunut sen jälkeen kun olemme itse olleet tilassa vieraina. Olettaisin kuitenkin, että laatu on säilynyt koska ainakaan netistä en ole löytänyt negatiivista palautetta kyseisestä paikasta.
Saimme mielestäni todella hyvää palvelua ja kaikkiin kyselyihimme on vastattu nopeasti. Olin myös hyvin ilahtunut saadessani tietää, että voimme tuoda suunnittelemaamme karkki-/jälkiruokabuffaan itse tarjottavat, kunhan ne ovat suljetuissa paketeissa (hygieniasyyt). Heidän kauttaan saa myös tilattua mm. macaroneja ja cup cakeja, mutta leivosten kappalehinnat olivat meille liian korkeat. Aiommekin käydä tukussa shoppailemassa esim. niitä macaroneja tai petit fourseja.
Juhlapaikan puutteisiin lukisin melko lyhyen vuokra-ajan (seitsemän tuntia) sekä kalliit lisätunnit. Ulkotilojen puute ei syyshäissä niin haittaa, mutta kesähelteillä voisi olla kiva päästä nauttimaan myös auringosta. Lisäksi, onhan heidän pyytämänsä hinta ensi näkemältä aika suolainen, mutta loppupeleissä jopa melko kohtuullinen ottaen huomioon, että sillä saa täyden palvelun juhlien ajaksi. Jos päätyy valitsemaan perinteisemmän hääbuffan, hinta on varmasti kohtuullisempi. Meille tulee pöytiin tarjoilu sekä muuta pientä spesiaalimpaa juttua, mikä varmasti nostaa hintaa.
Yksi itselleni henkilökohtaisesti harmillinen seikka on se, että osa ystävistäni on tosiaankin jo juhlineet häitä kyseisessä tilassa eli yllätysmomentti menetetään heidän kohdallaan. Tiedän, että on ihan typerää ajatella näin, mutta en ehkä vielä sisäistä tilaa omaksi hääpaikakseni vaan ajattelen sitä koko ajan ystäväni hääpaikkana. Kuten jo mainitsin, eipä noita juhlatiloja ole mitenkään pilvin pimein keskusta-alueella ja olisi todella huono peruste hylätä paikka vain sen takia, että joku tuttu on jo juhlinut siellä häitään. Eiköhän paikka ala tuntua enemmän omalta hääsuunnittelujen edistyessä.
Tässä siis tiivistettynä meidän juhlapaikan ja pitopalvelun hankkimisprosessi sekä lopputulos. Jälkipyykkiä puidaan sitten häiden jälkeen.;)
Pitopalveluyrityksiin en koskaan edes kunnolla paneutunut. Yritin löytää oikotien onneen lähettämällä Foodiac-sivuston kautta avoimen tarjouspyynnön, mutta tähän tarttui ainoastaan yksi catering-yritys, mikä ei mielestäni ihan vastaa kyseisen sivuston tarkoitusta. Ehkäpä budjettimme karsi muita ehdokkaita tai sitten he jäivät odottamaan, otammeko ensimmäisenä ehtineen tarjouksen vastaan tai sitten ei vaan yksinkertaisesi kiinnostanut. Lisäksi lähetin tarjouspyynnön yhdelle yritykselle (Bistro o Mat -catering), mutta heistä ei ole vieläkään kuulunut mitään.
Hääblogeista kävin kärkkymässä kanssamorsianten tunnollisesti tehtyjä juhlapaikka- ja pitopalveluvertailuja joista voikin olla todella paljon apua. Miksi tehdä sama työ uudestaan jos joku toinen on sen jo tehnyt? ;) Tosin makuja on niin monia, että jonkun toisen mielestä todella laadukas catering ei välttämättä täytä toisen kriteerejä alkuunkaan. Myös messut ja kaikenlaiset muut häätapahtumat ovat tärkeässä roolissa, koska niistä kahdesta juhlapaikasta joihin kävimme tutustumassa paikan päällä, toinen oli bongattu Mennään naimisiin -messuilta. Tämä kyseinen juhlatila oli Villa Sarfvik Kirkkonummella. Pyysimme tilasta myös tarjouspyynnön ja pienen neuvottelun jälkeen olisimme saaneet paikan vuokralle nettisivuilla esitettyjä hintoja edullisemmin.
Lopulta päädyimme kuitenkin pelaamaan varman päälle ja valitsimme juhlapaikan, josta meillä oli jo aikaisempaa kokemusta. Vieläkin hieman mietityttää, olisimmeko suuremmalla vaivannäöllä löytäneet vielä paremman paikka-catering -kombon, mutta toisaalta emme halunneet myöskään ostaa sikaa säkissä. Muutenkin olen vähän sitä mieltä, että samassa hintaluokassa pyörivät pitopalvelut tuskin eroavat suuresti toisistaan ja näin ollen voi olla mahdotonta löytää sitä yhtä helmeä lukemattomien vaihtoehtojen joukosta. Tosin itsehän en edes lähtenyt helmeä kalastelemaan, joten en voi tietää, mitä olisin saanut saaliiksi.
Näiden mutkien kautta päädyimme siis valitsemaan Unioninkadun juhlahuoneistot hääpaikaksemme. Plussaa juhlatilassa on ehdottomasti sijainti, tilan siisti ulkoasu, mahdollisuus vihkimiseen samassa tilassa, helppous sekä hyvä palvelu ja joustavuus. Ydinkeskustasta ei löydy montaakaan juhlapaikkaa, jossa ei ole a-oikeuksia. Vaikka voisimme toki järjestää häämme myös keskusta-alueen ulkopuolella, keskeinen sijainti helpottaa monia käytännön järjestelyitä ja on ehkä vieraiden kannalta helpompaa. Juhlahuoneistot ovat mielestäni ihan nätit ulkoasultaan. Toki aina voisi tehdä pieniä parannuksia, joilla tilasta saisi vielä kauniimman, mutta kyllä se meille kelpaa. Pääasia on, että sisustus on melko pelkistetty, jolloin se ei riitele häiden teeman/tyylin kanssa.
Koska olen meuhkannut jo ties kuinka monta kertaa siitä, kuinka haluamme panostaa ruokaan ja osaavaan henkilökuntaan, olisi melko noloa jos ruoka ei vastaisi odotuksia ja tarjoiluhenkilökunta olisi ihan pihalla. Sulhaseni on itsekin ollut aikoinaan mukana pitopalvelutoiminnassa ja hän oli erittäin vaikuttunut Unioninkadun juhlahuoneistojen henkilökunnan ammattitaidosta (on maininnut asiasta todella monta kertaa kyseisten häiden jälkeen ;)), joten en usko, että tulemme pettymään. Tietenkään emme tiedä, onko henkilökunta vaihtunut sen jälkeen kun olemme itse olleet tilassa vieraina. Olettaisin kuitenkin, että laatu on säilynyt koska ainakaan netistä en ole löytänyt negatiivista palautetta kyseisestä paikasta.
Saimme mielestäni todella hyvää palvelua ja kaikkiin kyselyihimme on vastattu nopeasti. Olin myös hyvin ilahtunut saadessani tietää, että voimme tuoda suunnittelemaamme karkki-/jälkiruokabuffaan itse tarjottavat, kunhan ne ovat suljetuissa paketeissa (hygieniasyyt). Heidän kauttaan saa myös tilattua mm. macaroneja ja cup cakeja, mutta leivosten kappalehinnat olivat meille liian korkeat. Aiommekin käydä tukussa shoppailemassa esim. niitä macaroneja tai petit fourseja.
 |
| Kuva: Pinterest |
Juhlapaikan puutteisiin lukisin melko lyhyen vuokra-ajan (seitsemän tuntia) sekä kalliit lisätunnit. Ulkotilojen puute ei syyshäissä niin haittaa, mutta kesähelteillä voisi olla kiva päästä nauttimaan myös auringosta. Lisäksi, onhan heidän pyytämänsä hinta ensi näkemältä aika suolainen, mutta loppupeleissä jopa melko kohtuullinen ottaen huomioon, että sillä saa täyden palvelun juhlien ajaksi. Jos päätyy valitsemaan perinteisemmän hääbuffan, hinta on varmasti kohtuullisempi. Meille tulee pöytiin tarjoilu sekä muuta pientä spesiaalimpaa juttua, mikä varmasti nostaa hintaa.
Yksi itselleni henkilökohtaisesti harmillinen seikka on se, että osa ystävistäni on tosiaankin jo juhlineet häitä kyseisessä tilassa eli yllätysmomentti menetetään heidän kohdallaan. Tiedän, että on ihan typerää ajatella näin, mutta en ehkä vielä sisäistä tilaa omaksi hääpaikakseni vaan ajattelen sitä koko ajan ystäväni hääpaikkana. Kuten jo mainitsin, eipä noita juhlatiloja ole mitenkään pilvin pimein keskusta-alueella ja olisi todella huono peruste hylätä paikka vain sen takia, että joku tuttu on jo juhlinut siellä häitään. Eiköhän paikka ala tuntua enemmän omalta hääsuunnittelujen edistyessä.
Tässä siis tiivistettynä meidän juhlapaikan ja pitopalvelun hankkimisprosessi sekä lopputulos. Jälkipyykkiä puidaan sitten häiden jälkeen.;)
torstai 28. toukokuuta 2015
Nopeita käänteitä
En tiedä, ratkaisiko asian loppupeleissä laiskuus ja mukavuudenhalu vai jokin intuitiota muistuttava tunne, mutta tänään ratkesi samalla rysäyksellä sekä juhlapaikka-, että catering-ongelmamme. Hassua, pari päivää sitten olin vielä tosi varma, että häitämme vietetään Albergan kartanossa, mutta päädyimmekin kääntämään kelkkaa hyvin jyrkästi ja täten meidän häitä juhlitaan 3.9.2016 Unioninkadun juhlahuoneistoissa.
Jos vielä muistatte, niin kävimme siis vapun tienoilla tutustumassa kyseiseen juhlatilaan ja saimme heiltä heti seuraavana päivänä tarjouksen. Tarjous olisi vanhentunut huomenna (olimme jo saaneet pari viikkoa lisää harkitsemisaikaa). Olimme jo lähes päättäneet hylätä tarjouksen ja etsiä edullisempi juhlapaikka, mutta dead linen lähestyessä mieleeni alkoi hiipiä epäilys. Koska olemme juhlineet ystäväni häitä kyseisessä paikassa, tiesimme että ruoka on hyvää ja henkilökunta ammattitaitoista. Saamamme menuehdotukset kuulostivat todella herkullisilta ja hinta-laatusuhde vaikutti ainakin paperilla hyvältä. Tarjouksessa oli huomioitu aivan kaikki juhlan kulut eli meidän ei tarvitse laskeskella ylimääräisiä ovenavaus-/siivousmaksuja. Myöskään koristeluista ei tarvitse huolehtia, koska henkilökunta hoitaa ne puolestamme. Ehkäpä juuri se, miten helpoksi kaikki on tehty hääparille yhdistettynä omiin kokemuksiimme kyseisestä paikasta, ratkaisivat asian (olemme siis laiskoja ja mukavuudenhaluisia ;)). Myös vihkimisen voi hoitaa samoissa tiloissa, joten siitäkään ei tarvitse enää stressata.
Ylitämmekö hääbudjettimme? KYLLÄ. Onko se sen arvoista? Toivottavasti ja uskon niin. Varmistin vielä ystävältäni, että häntä ei haittaa se, että me juhlimme häitämme samassa paikassa kuin he aikoinaan (en halua saada aikaan mitään Morsianten sota -viritelmää ;)), mutta hän vakuutteli, että ei todellakaan haittaa ja sain häneltä vielä niin hyvää palautetta paikasta, että päätös alkoi olla sinetöity.
Huh! Nyt jos voisi pikkuhiljaa alkaa keskittymään muihinkin hääsuunnitteluihin kuin vain juhlapaikan etsintään. Teen vielä erikseen postauksen juhlapaikastamme, jossa käyn tarkemmin läpi plussat ja miinukset, mutta nyt oli vaan pakko päästä nopeasti paljastamaan tämä "suuri päätöksemme".;) Stay tuned!
Jos vielä muistatte, niin kävimme siis vapun tienoilla tutustumassa kyseiseen juhlatilaan ja saimme heiltä heti seuraavana päivänä tarjouksen. Tarjous olisi vanhentunut huomenna (olimme jo saaneet pari viikkoa lisää harkitsemisaikaa). Olimme jo lähes päättäneet hylätä tarjouksen ja etsiä edullisempi juhlapaikka, mutta dead linen lähestyessä mieleeni alkoi hiipiä epäilys. Koska olemme juhlineet ystäväni häitä kyseisessä paikassa, tiesimme että ruoka on hyvää ja henkilökunta ammattitaitoista. Saamamme menuehdotukset kuulostivat todella herkullisilta ja hinta-laatusuhde vaikutti ainakin paperilla hyvältä. Tarjouksessa oli huomioitu aivan kaikki juhlan kulut eli meidän ei tarvitse laskeskella ylimääräisiä ovenavaus-/siivousmaksuja. Myöskään koristeluista ei tarvitse huolehtia, koska henkilökunta hoitaa ne puolestamme. Ehkäpä juuri se, miten helpoksi kaikki on tehty hääparille yhdistettynä omiin kokemuksiimme kyseisestä paikasta, ratkaisivat asian (olemme siis laiskoja ja mukavuudenhaluisia ;)). Myös vihkimisen voi hoitaa samoissa tiloissa, joten siitäkään ei tarvitse enää stressata.
Ylitämmekö hääbudjettimme? KYLLÄ. Onko se sen arvoista? Toivottavasti ja uskon niin. Varmistin vielä ystävältäni, että häntä ei haittaa se, että me juhlimme häitämme samassa paikassa kuin he aikoinaan (en halua saada aikaan mitään Morsianten sota -viritelmää ;)), mutta hän vakuutteli, että ei todellakaan haittaa ja sain häneltä vielä niin hyvää palautetta paikasta, että päätös alkoi olla sinetöity.
Huh! Nyt jos voisi pikkuhiljaa alkaa keskittymään muihinkin hääsuunnitteluihin kuin vain juhlapaikan etsintään. Teen vielä erikseen postauksen juhlapaikastamme, jossa käyn tarkemmin läpi plussat ja miinukset, mutta nyt oli vaan pakko päästä nopeasti paljastamaan tämä "suuri päätöksemme".;) Stay tuned!
tiistai 26. toukokuuta 2015
Villa Kauniaisissa
Hääpaikkateemaisten postausten sarja jatkuu. Tällä kertaa vuorossa oleva juhlapaikka sijaitsee hieman kauempana Helsingistä (mutta itse asiassa melko lähellä kotiamme) eli Kauniaisissa. Villa Junghans on Kauniaisten kaupungin omistama huvila 1910-luvulta. Uusi puoli, jossa voi järjestää noin 150 hengen juhlia, rakennettiin vuonna 1986. Huvilan uudelta puolelta löytyvät juhlasali, aula ja keittiö sekä kalusteet 120:lle hengelle. Pitopalvelua ei ole omasta takaa eli se on hankittava itse.
Vuoden 2015 vuokrahinnaston mukaan (klik) uuden puolen päivävuokra kustantaa ulkopaikkakuntalaiselle 550 euroa. Lisäksi valmisteluilta maksaa 100 euroa. Tiloista on poistuttava klo 01.30 mennessä. Villa Junghansin vuokra on siis erittäin kohtuullinen. Huonoina puolina mainittakoon esimerkiksi maksullisen siivouspalvelun puuttuminen (tilat on siivottava seuraavana päivänä klo 10 mennessä). En todellakaan halua velvoittaa kaasojani siivoamaan juhlatilaa eli joutuisimme etsimään siivouspalvelun itse. Lisäksi tämä kohta vuokraehdoissa hieman mietityttää:
"Vuokralainen ei saa häiritä talon muissa osissa järjestettyä muuta toimintaa. Musiikin soittaminen kovalla äänenvoimakkuudella tai muun vastaavan melun aiheuttaminen, joka voi häiritä alueen lähiasukkaita, on kielletty kello 22.00 jälkeen."
Hääjuhlista ihan varmasti aiheutuu melua klo 22.00 jälkeen...
Villa on kyllä todella kaunis ulkoa, mutta sisältä en löytänyt yksityiskohtaisia kuvia eli tämäkin juhlatila olisi käytävä katsastamassa paikan päällä. Albergan kartano ja Karhusaaren taidekeskus ovat kuitenkin paremman sijaintinsa takia meille ensisijaisempia vaihtoehtoja kuin Junghans.
Vuoden 2015 vuokrahinnaston mukaan (klik) uuden puolen päivävuokra kustantaa ulkopaikkakuntalaiselle 550 euroa. Lisäksi valmisteluilta maksaa 100 euroa. Tiloista on poistuttava klo 01.30 mennessä. Villa Junghansin vuokra on siis erittäin kohtuullinen. Huonoina puolina mainittakoon esimerkiksi maksullisen siivouspalvelun puuttuminen (tilat on siivottava seuraavana päivänä klo 10 mennessä). En todellakaan halua velvoittaa kaasojani siivoamaan juhlatilaa eli joutuisimme etsimään siivouspalvelun itse. Lisäksi tämä kohta vuokraehdoissa hieman mietityttää:
"Vuokralainen ei saa häiritä talon muissa osissa järjestettyä muuta toimintaa. Musiikin soittaminen kovalla äänenvoimakkuudella tai muun vastaavan melun aiheuttaminen, joka voi häiritä alueen lähiasukkaita, on kielletty kello 22.00 jälkeen."
Hääjuhlista ihan varmasti aiheutuu melua klo 22.00 jälkeen...
Villa on kyllä todella kaunis ulkoa, mutta sisältä en löytänyt yksityiskohtaisia kuvia eli tämäkin juhlatila olisi käytävä katsastamassa paikan päällä. Albergan kartano ja Karhusaaren taidekeskus ovat kuitenkin paremman sijaintinsa takia meille ensisijaisempia vaihtoehtoja kuin Junghans.
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Huvila ja holvikellari
Tästä meidän juhlapaikan etsinnästä ei oikein näytä tulevan yhtään mitään. Molemmat varmaan vaan odottavat, että jostain ilmestyisi taianomaisesti se unelmien hääpaikka (sopuhintaan). Tiedon haku kuuluu isona osana omaan työhöni. Haen artikkeleita ja kahlaan niitä läpi etsien juuri tiettyä tiedon jyvästä. Mutta sitten kun pitäisi etsiä tietoa juhlapaikoista (omia häitään varten, joiden pitäisi varmaan olla todella ensisijainen asia elämässä) ja vertailla niitä keskenään, niin ei millään huvittaisi. Jospa siis yrittäisin lähestyä ongelmaa pienemmissä paloissa eli esimerkiksi pari tilaa/postaus. Ensimmäisenä esittelen kaksi juhlapaikkaa, joissa olen myös itse käynyt jokunen vuosi sitten. Tiedonlähteenä hyödynsin kaveriani, joka juhli kyseisissä tiloissa häitään sekä väitöskaronkkaansa. Molempiin tiloihin saa/pitää tuoda oma pitopalvelu.
Karhusaaren taidekeskus (Sinebrychoffin huvila)
Karhusaaren taidekeskus (klik) sijaitsee meren rannalla hyvien kulkuyhteyksien varrella. Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa huvilan sisätiloista, mutta muistan, että osa vieraista oli jouduttu sijoittamaan eri huoneeseen. Tämä huoneiden pienuus ja pohjapiirustuksen sokkelomaisuus on varmasti aika yleinen ongelma kartano-/huvilahäissä. Meille on tulossa niin pienet häät, että ehkäpä saisimmekin kaikki vieraat ängettyä samaan huoneeseen. Koko taloon mahtuu noin 100 henkeä, mutta huoneiden koosta en löytänyt tarkkaa tietoa.
Tietoni pohjautuvat vuoden 2013 hinnastoon, mutta en usko tilanteen juurikaan muuttuneen tästä. Vuokrattaviin tiloihin kuuluvat pohjakerroksen keittiö- ja ruokailutilat sekä 1. kerroksen salonki, vanha ruokasali, peilisali, lasikuisti ja aputila. Vuokra-aika on klo 08-01. Korvaukseen lasketaan mukaan myös tilaisuuden valmisteluun ja loppujärjestelyihin käytetty aika. Juhlakerros + keittiö maksavat yhteensä 631,30 euroa 1-9 tunnin ajalta (yhdeksän tuntia on minimi, joka laskutetaan). Jokaisesta lisätunnista veloitetaan 66,20 euroa. Kellarikerros kustantaa 198,30 euroa 1-5 tunnin ajalta. Itse ymmärsin tämän hinnoittelun niin, että häitä varten ei tarvitsisi varata kuin tuon juhlakerroksen, koska siihen sisältyy myös keittiön käyttö, mutta en ole varma asiasta.
Hinta sisältää huonetilat kalusteineen ja varusteineen. Ovien avaamisesta ja sulkemisesta voidaan laskuttaa vielä erikseen. Siivous tilaisuuden jälkeen maksaa 229,20 euroa (jos siivous tapahtuu sunnuntaina, mikä viikonloppuhäissä on varmasti ainoa vaihtoehto).
Haluaisin käydä tutustumassa huvilaan paikan päällä, koska se on kaikista mahdollisista lisäkustannuksista huolimatta melko edullinen. Hieman mietityttää, onko 01 liian aikaista juhlien loppumiselle, mutta toisaalta Länsiväylältä pääsee nopeasti Helsingin keskustaan jatkoille.
Albergan kartano
Leppävaarassa sijaitsevan Albergan kartanon (klik) vuokrattaviin tiloihin kuuluvat holvikellari sekä flyygelisali. Flyygelisali maksaa 246,50 euroa/5 tuntia ja holvikellari 408,80 euroa/9 tuntia. Lisätunneista veloitetaan 60,10 euroa/tunti. Toisin kuin Karhusaaren huvilassa, Albergan kartanossa juhlien valmisteluun kuluvasta ajasta ei laskuteta. Tilat saa käyttöön juhlapäivän aamuna kello 10 ja tilat tulee olla tyhjinä viimeistään klo 02 eli täällä saisimme juhlia pidempään kuin Karhusaaressa. Jälkisiivouksesta veloitetaan ajankohdasta riippuen 100-160 euroa. Keittiö löytyy ruoan lämmitystä varten, mutta ruokaa ei saa valmistaa tilassa paloturvallisuussyiden takia. Myöskään kynttilöitä ei saa polttaa. Astiat ja pöytäliinat on hankittava itse.
Hinnat ja ehdot ovat mielestäni erittäin kohtuulliset. Innostuin myös mahdollisuudesta hoitaa vihkiminen flyygelisalissa. Tosin en tiedä, veloitetaanko salista aina viiden tunnin mukaan vai sen mukaan, miten pitkään sali on käytössä. Tämä pitää vielä varmistaa. Flyygelisaliin mahtuu ilman pöytiä vain noin 50 henkeä, mikä saattaa olla ongelma jos häihimme saapuu lähes 60 henkeä (sopu sijaa antaa?). Holvikellariin mahtuu 60-70 henkeä illallistamaan.
Vaikka edellisessä postauksessa olinkin sitä mieltä, että holvikellarimainen tila ei välttämättä sopisi meidän klassisen elegantteihin ;) häihimme, niin ihastuin todella paljon näihin Albergan kartanossa otettuihin hääkuviin: http://johannahietanen.livejournal.com/15201.html. Flyygelisali olisi aivan täydellinen vihkimiselle ja holvikellari olisi varmasti ihanan tunnelmallinen tila hääillalliselle. Pitkästä aikaa tunsin taas tuttua innostusta ja pientä jännitystä vatsan pohjassa. Olisiko tässä meidän hääpaikkamme? Sulhanenkaan ei vastustanut, joten taidamme seuraavaksi käydä katsomassa kartanoa ihan paikan päällä. Toivotaan, että meidän hääpäivälle ei ole vielä tehty varausta.
Laitoin tällä viikolla taas yhden tarjouspyynnön pitopalveluun (Bistro o mat -catering). Toivoisin todella, että heiltä saisi meidän budjetille sopivan tarjouksen, koska pidämme molemmat heidän Kirkkonummella sijaitsevasta ravintolasta todella paljon. Jos juhlapalvelun ruoka on yhtä hyvää kuin ravintolassa, niin laadukas hääillallinen olisi taattu. Toisaalta, jos päädymme edulliseen Albergan kartanoon, niin pitopalvelulle jäisi taas hieman isompi osuus budjetista. Muutenkaan hääbudjettimme ei ole enää niin tiukilla kuin miltä alkuvuodesta näytti. Kerroinkin jo hieman oman alani työllisyystilanteesta Risuja ja säästösuunnitelmia -postauksessa. Nyt työtilanteeni häävuoden osalta näyttää taas paljon paremmalta, joten voimme jatkaa hääsuunnitteluja hieman rennommin ottein. Järki toki on pidettävä mukana, jotta budjetti ei ihan riistäydy käsistä.;)
Mutta siis, palataanpas alkuperäiseen aiheeseen. Olisi kiva kuulla, jos jollakin teistä lukijoista on kokemusta Karhusaaren huvilasta tai Albergan kartanosta. Tai vaikka ei olisi edes kokemusta, niin mielipiteitä otetaan silti vastaan. Kumman näistä kahdesta vaihtoehdosta sinä valitsisit?
Karhusaaren taidekeskus (Sinebrychoffin huvila)
Karhusaaren taidekeskus (klik) sijaitsee meren rannalla hyvien kulkuyhteyksien varrella. Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa huvilan sisätiloista, mutta muistan, että osa vieraista oli jouduttu sijoittamaan eri huoneeseen. Tämä huoneiden pienuus ja pohjapiirustuksen sokkelomaisuus on varmasti aika yleinen ongelma kartano-/huvilahäissä. Meille on tulossa niin pienet häät, että ehkäpä saisimmekin kaikki vieraat ängettyä samaan huoneeseen. Koko taloon mahtuu noin 100 henkeä, mutta huoneiden koosta en löytänyt tarkkaa tietoa.
Tietoni pohjautuvat vuoden 2013 hinnastoon, mutta en usko tilanteen juurikaan muuttuneen tästä. Vuokrattaviin tiloihin kuuluvat pohjakerroksen keittiö- ja ruokailutilat sekä 1. kerroksen salonki, vanha ruokasali, peilisali, lasikuisti ja aputila. Vuokra-aika on klo 08-01. Korvaukseen lasketaan mukaan myös tilaisuuden valmisteluun ja loppujärjestelyihin käytetty aika. Juhlakerros + keittiö maksavat yhteensä 631,30 euroa 1-9 tunnin ajalta (yhdeksän tuntia on minimi, joka laskutetaan). Jokaisesta lisätunnista veloitetaan 66,20 euroa. Kellarikerros kustantaa 198,30 euroa 1-5 tunnin ajalta. Itse ymmärsin tämän hinnoittelun niin, että häitä varten ei tarvitsisi varata kuin tuon juhlakerroksen, koska siihen sisältyy myös keittiön käyttö, mutta en ole varma asiasta.
Hinta sisältää huonetilat kalusteineen ja varusteineen. Ovien avaamisesta ja sulkemisesta voidaan laskuttaa vielä erikseen. Siivous tilaisuuden jälkeen maksaa 229,20 euroa (jos siivous tapahtuu sunnuntaina, mikä viikonloppuhäissä on varmasti ainoa vaihtoehto).
Haluaisin käydä tutustumassa huvilaan paikan päällä, koska se on kaikista mahdollisista lisäkustannuksista huolimatta melko edullinen. Hieman mietityttää, onko 01 liian aikaista juhlien loppumiselle, mutta toisaalta Länsiväylältä pääsee nopeasti Helsingin keskustaan jatkoille.
Albergan kartano
Leppävaarassa sijaitsevan Albergan kartanon (klik) vuokrattaviin tiloihin kuuluvat holvikellari sekä flyygelisali. Flyygelisali maksaa 246,50 euroa/5 tuntia ja holvikellari 408,80 euroa/9 tuntia. Lisätunneista veloitetaan 60,10 euroa/tunti. Toisin kuin Karhusaaren huvilassa, Albergan kartanossa juhlien valmisteluun kuluvasta ajasta ei laskuteta. Tilat saa käyttöön juhlapäivän aamuna kello 10 ja tilat tulee olla tyhjinä viimeistään klo 02 eli täällä saisimme juhlia pidempään kuin Karhusaaressa. Jälkisiivouksesta veloitetaan ajankohdasta riippuen 100-160 euroa. Keittiö löytyy ruoan lämmitystä varten, mutta ruokaa ei saa valmistaa tilassa paloturvallisuussyiden takia. Myöskään kynttilöitä ei saa polttaa. Astiat ja pöytäliinat on hankittava itse.
Hinnat ja ehdot ovat mielestäni erittäin kohtuulliset. Innostuin myös mahdollisuudesta hoitaa vihkiminen flyygelisalissa. Tosin en tiedä, veloitetaanko salista aina viiden tunnin mukaan vai sen mukaan, miten pitkään sali on käytössä. Tämä pitää vielä varmistaa. Flyygelisaliin mahtuu ilman pöytiä vain noin 50 henkeä, mikä saattaa olla ongelma jos häihimme saapuu lähes 60 henkeä (sopu sijaa antaa?). Holvikellariin mahtuu 60-70 henkeä illallistamaan.
Vaikka edellisessä postauksessa olinkin sitä mieltä, että holvikellarimainen tila ei välttämättä sopisi meidän klassisen elegantteihin ;) häihimme, niin ihastuin todella paljon näihin Albergan kartanossa otettuihin hääkuviin: http://johannahietanen.livejournal.com/15201.html. Flyygelisali olisi aivan täydellinen vihkimiselle ja holvikellari olisi varmasti ihanan tunnelmallinen tila hääillalliselle. Pitkästä aikaa tunsin taas tuttua innostusta ja pientä jännitystä vatsan pohjassa. Olisiko tässä meidän hääpaikkamme? Sulhanenkaan ei vastustanut, joten taidamme seuraavaksi käydä katsomassa kartanoa ihan paikan päällä. Toivotaan, että meidän hääpäivälle ei ole vielä tehty varausta.
Laitoin tällä viikolla taas yhden tarjouspyynnön pitopalveluun (Bistro o mat -catering). Toivoisin todella, että heiltä saisi meidän budjetille sopivan tarjouksen, koska pidämme molemmat heidän Kirkkonummella sijaitsevasta ravintolasta todella paljon. Jos juhlapalvelun ruoka on yhtä hyvää kuin ravintolassa, niin laadukas hääillallinen olisi taattu. Toisaalta, jos päädymme edulliseen Albergan kartanoon, niin pitopalvelulle jäisi taas hieman isompi osuus budjetista. Muutenkaan hääbudjettimme ei ole enää niin tiukilla kuin miltä alkuvuodesta näytti. Kerroinkin jo hieman oman alani työllisyystilanteesta Risuja ja säästösuunnitelmia -postauksessa. Nyt työtilanteeni häävuoden osalta näyttää taas paljon paremmalta, joten voimme jatkaa hääsuunnitteluja hieman rennommin ottein. Järki toki on pidettävä mukana, jotta budjetti ei ihan riistäydy käsistä.;)
Mutta siis, palataanpas alkuperäiseen aiheeseen. Olisi kiva kuulla, jos jollakin teistä lukijoista on kokemusta Karhusaaren huvilasta tai Albergan kartanosta. Tai vaikka ei olisi edes kokemusta, niin mielipiteitä otetaan silti vastaan. Kumman näistä kahdesta vaihtoehdosta sinä valitsisit?
maanantai 11. toukokuuta 2015
Tarjouspyyntöjä
Saimme Foodiacin kautta Soupster cateringilta tarjouksen, jota harkitsemme vielä. Tarjous oli räätälöity toiveidemme mukaan ja mahtui myös budjettiimme. Pidin myös siitä, että kaikki astioista ja liinoista tarjoiluhenkilökuntaan oli merkitty tarjoukseen. Näin ollen yllättävien lisäkulujen ilmaantuminen on epätodennäköisempää. Nyt olisikin kiva kuulla kokemuksia Soupsterista, jos jollain sellaisia on.:)
Juhlatilaa Soupster ei pystynyt meille tarjoamaan, koska heidän tiloissaan on a-oikeudet. Meillä kuitenkin on jo tarjous Villa Sarfvikistä (kerroin tästä juhlatilasta lyhyesti Rakas, sinusta on tullut kulinaristi -postauksessa). Jäin vielä pohtimaan, kumpi on vieraiden kannalta parempi; juhlat keskustan läheisyydessä vai se, että tilassa saa juhlia myöhään? Unioninkadun juhlahuoneistoista meidän olisi poistuttava noin puolen yön maissa, mutta jatkopaikat ovat todella lähellä. Villa Sarfvikiin kuuluu upea saunaosasto uima-altaineen, missä voisi jatkaa juhlintaa pidempään, mutta koska juhlapaikka sijaitsee melko syrjässä, lähtevätkö vieraat kuitenkin ajoissa koteihinsa? Olisi todella harmillista, jos jatkot kuivuisivat kasaan sen takia, että vierailla on niin pitkä kotimatka...
Aiomme lähettää tarjouspyynnön vielä ainakin Bistro O mat -cateringille. Lisäksi huomasin, että G18 juhlatila on taas varattavissa (heidän nettisivuillaan luki aikaisemmin, että he eivät ottaisi enää varauksia vastaan), joten sieltä voisi myös kysellä hintoja.
lauantai 2. toukokuuta 2015
Foodiac
Törmäsimme Foodiac-konseptiin ensimmäisen kerran Mennään naimisiin -messuilla. Innostuimme molemmat kovasti tästä täysin uudenlaisesta tavasta hankkia kokki tai pitopalvelu omiin juhliin, varsinkin kun mukana on myös aika tunnettuja kokkeja. Lyhyesti kerrottuna Foodiac kokoaa kokkeja ja catering-yrityksiä saman katon alle, jolloin omiin kriteereihin sopivan palveluntarjoajan löytäminen on helpompaa. Sivuston kautta voi ottaa yhteyttä juuri tiettyyn kokkiin/pitopalveluun tai jättää avoimen tarjouspyynnön, johon kiinnostuneet voivat tarttua. Lisäksi Foodiacin kautta voi löytää myös juhlapaikan. Lisää tietoa täältä.
Koska tilanteemme on tällä hetkellä se, että meillä ei ole juhlatilaa, henkilökuntaa, astioita saatikka ruokaa juhliimme, päätimme tehdä avoimen tarjouspyynnön foodiac.fi-sivuston kautta. Kerroin tarjouspyynnössä mahdollisimman tarkasti kaikista toiveistamme sekä budjettimme. Nyt vain odotamme, tarttuuko joku Foodiacin "alaisuudessa" olevista palveluntarjoajista tarjouspyyntöömme. Suurin toiveeni olisi, että löytäisimme tätä kautta myös sopivan juhlatilan. Olisi kyllä melkein liian hyvää ollakseen totta, jos kaikki hoituisi näin helposti yhden tarjouspyynnön välityksellä, mutta katsotaan miten käy... Ilmoitin korkeimmaksi mahdolliseksi hinnaksi/henkilö saman summan, mitä meille tarjottiin Unioninkadun juhlahuoneistoista. Näin ollen saamme ehkä hieman paremman kuvan siitä, onko tuo tarjous edullinen vai ei suhteessa muihin samantasoisiin toimijoihin. Tarjouspyynnön lähettämisen yhteydessä minulle luotiin oma profiili foodiac.fi-sivuostolle, jonka välityksellä pystyn vastaanottamaan tarjouksia sekä keskustelemaan niistä lisää.
Epäilen kyllä vahvasti, että emme tule saamaan sähköpostia Jouni Toivaselta tai Teemu Laurellilta ;), mutta toivoisin edes paria varteenotettavaa tarjousta Foodiacin kautta. Jännittävää! Lisää aiheesta sitten kun jotain alkaa tapahtua.
Koska tilanteemme on tällä hetkellä se, että meillä ei ole juhlatilaa, henkilökuntaa, astioita saatikka ruokaa juhliimme, päätimme tehdä avoimen tarjouspyynnön foodiac.fi-sivuston kautta. Kerroin tarjouspyynnössä mahdollisimman tarkasti kaikista toiveistamme sekä budjettimme. Nyt vain odotamme, tarttuuko joku Foodiacin "alaisuudessa" olevista palveluntarjoajista tarjouspyyntöömme. Suurin toiveeni olisi, että löytäisimme tätä kautta myös sopivan juhlatilan. Olisi kyllä melkein liian hyvää ollakseen totta, jos kaikki hoituisi näin helposti yhden tarjouspyynnön välityksellä, mutta katsotaan miten käy... Ilmoitin korkeimmaksi mahdolliseksi hinnaksi/henkilö saman summan, mitä meille tarjottiin Unioninkadun juhlahuoneistoista. Näin ollen saamme ehkä hieman paremman kuvan siitä, onko tuo tarjous edullinen vai ei suhteessa muihin samantasoisiin toimijoihin. Tarjouspyynnön lähettämisen yhteydessä minulle luotiin oma profiili foodiac.fi-sivuostolle, jonka välityksellä pystyn vastaanottamaan tarjouksia sekä keskustelemaan niistä lisää.
Epäilen kyllä vahvasti, että emme tule saamaan sähköpostia Jouni Toivaselta tai Teemu Laurellilta ;), mutta toivoisin edes paria varteenotettavaa tarjousta Foodiacin kautta. Jännittävää! Lisää aiheesta sitten kun jotain alkaa tapahtua.
perjantai 1. toukokuuta 2015
Häät Helsingin keskustassa?
Seuraavaksi vuorossa hieman pidempää pohdiskelua juhlapaikasta, jossa kävimme palaveeraamassa torstaina. Ensin kuitenkin vähän taustaa niille, jotka mahdollisesti eivät ole lukeneet aikaisempia postauksia aiheesta. Eli kaikki juhlapaikkaan liittyvät ongelmamme kumpuavat alun perin siitä, että olemme melko tarkkoja tarjottavan ruoan laadusta sekä henkilökunnan ammattitaidosta. Tällainen suhtautuminen taasen ei tarkoita, että olisimme hirveitä snobeja, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut.;) Hyvä ruoka ja juoma ovat yhteinen intohimomme ja sulhaselle osittain myös ammatti. Varmasti pystyisimme nauttimaan myös perinteisestä hääruoasta, mutta haluaisimme tämän yhteisen harrastuksemme näkyvän häissämme. Samalla tavalla kuin musiikista kiinnostuneet haluavat varmasti panostaa hääbändiin ja matkailua harrastavat häämatkaan, meille hääillallinen on todella tärkeä. Emme kuitenkaan hae mitään Michelin-tähti -laatua, vaan yksinkertaista, laadukkaista raaka-aineista taidokkaasti valmistettua ruokaa.
Seuraava kysymys olikin, mistä juhlapaikasta saisi mahdollisimman laadukasta ruokaa ja asiantuntevaa palvelua. Olemme olleet vieraina vain muutamissa Helsingissä järjestetyissä häissä, joista yhdet olivat jääneet varsinkin mieheni mieleen. Kyseisissä häissä henkilökunta oli erittäin ammattitaitoista ja muistelimme, että myös ruoka oli ihan laadukkaan oloista, vaikka runsaan viinitarjoilun takia itselleni ei ole jäänyt kovinkaan vahvoja muistikuvia ruoasta.;) Tiesimme kyllä jo alunperin, että kyseinen paikka saattaa olla oman hääbudjettimme ulottumattomissa, mutta päätimme kuitenkin käydä tutustumassa tilaan ja keskustelemassa omista suunnitelmistamme.
Kyseessä on siis Unioninkadun juhlahuoneistot, joihin kuuluu suuren, ruokailuun tarkoitetun juhlasalin lisäksi pienempi "Keltainen sali", johon yleensä katetaan buffet-pöytä ja joka muuttuu loppuillasta tanssilattiaksi. Meillä oli hyvää tuuria, koska saliin oli torstaiaamuna katettu pöydät hääjuhlaa varten (vappuhäät on aika hauska idea). Itse innostuin varsinkin siitä, miten kivasti morsiusparille, kaasoille ja bestmaneille oli järjestetty oma pitkä pöytä salin takaosaan. Itsehän en välttämättä haluaisi istua kahdestaan sulhasen kanssa häissämme, vaan toivoisin pöytäseurueeseemme kuuluvan myös ystäviämme (onhan meillä koko loppuelämä aikaa ruokailla kahdestaan ;)).
Keltaiseen saliin oli kasattu alttari vihkimistä varten, mikä oli myös kiva yllätys, koska meiltä tosiaankin puuttuu vielä se vihkipaikkakin. Meille kerrottiin, että morsiuspari voi valmistautua Keltaisen salin takana olevassa Aino-kabinetissa ja kävellä sitten sieltä alttarille. Osa vieraista voi istua vihkimisen aikana ja lopuille on varattu seisomapaikat. Vihkimisen jälkeen Keltainen sali muuntuu nopeasti esimerkiksi cocktail hour -tilaksi ennen kuin siirrytään suureen juhlasaliin illalliselle. Kyselimme myös, olisiko rakennuksen sisäpihalla mahdollista suorittaa vihkimistä, mutta se ei valitettavasti kuulu juhlahuoneistojen omistukseen.
Myyntipäällikkö, kenen kanssa asioimme, oli erittäin ystävällinen ja asiantunteva. Kaikki ideamme otettiin huomioon ja joustavuutta esimerkiksi tarjoilujen suhteen tuntui löytyvän runsaasti. Minulle jäi sellainen mielikuva, että pystyisimme toteuttamaan kaikki suunnitelmamme tässä juhlapaikassa. Henkilökunta hoitaisi ohjeidemme mukaan koristelut ennen häitä, joten meidän ei tarvitsisi huolehtia muusta kuin siitä, että kukat ja koristeet tuodaan paikan päälle ajoissa. Vanhan arvokkaan talon salit ovat kauniita sellaisenaan, runsasta koristelua ei edes tarvita. Toki löysin myös nipotettavaa, kuten rumahkot tuolit ja matto sekä hieman kummallisen modernit taulut, jotka riitelevät tilan muun tunnelman kanssa. Nämä ovat kuitenkin pikkuasioita.
Meille jäi siis todella hyvä fiilis tapaamisesta, mutta toki tiesimme koko ajan, että laadulla on myös hintansa. Saimme tarjouksen jo saman päivän aikana. Tarjoukseen kuului useampi menuvaihtoehto ja jos oikein ymmärsin, näitäkin voisi mahdollisesti vielä muokata oman maun mukaisiksi. Nyt pitäisikin laskea koko budjetti uusiksi ja pohtia kuumeisesti, onko meillä tähän kaikkeen varaa ja voisimmeko saada yhtä hyvää/parempaa muualta edullisempaan hintaan. Seuraavaksi ajattelin alkaa kartoittamaan pitopalveluita ja kokkeja Foodiac-sivuston avulla. Tästä lisää myöhemmin.
 |
| Tällaisia meidän häihin, kiitos. ;) (Kuva täältä) |
 |
| Jos kaikki unelmani toteutuisivat, söisimme sushia häissämme ;) (Kuva täältä) |
Keltaiseen saliin oli kasattu alttari vihkimistä varten, mikä oli myös kiva yllätys, koska meiltä tosiaankin puuttuu vielä se vihkipaikkakin. Meille kerrottiin, että morsiuspari voi valmistautua Keltaisen salin takana olevassa Aino-kabinetissa ja kävellä sitten sieltä alttarille. Osa vieraista voi istua vihkimisen aikana ja lopuille on varattu seisomapaikat. Vihkimisen jälkeen Keltainen sali muuntuu nopeasti esimerkiksi cocktail hour -tilaksi ennen kuin siirrytään suureen juhlasaliin illalliselle. Kyselimme myös, olisiko rakennuksen sisäpihalla mahdollista suorittaa vihkimistä, mutta se ei valitettavasti kuulu juhlahuoneistojen omistukseen.
Myyntipäällikkö, kenen kanssa asioimme, oli erittäin ystävällinen ja asiantunteva. Kaikki ideamme otettiin huomioon ja joustavuutta esimerkiksi tarjoilujen suhteen tuntui löytyvän runsaasti. Minulle jäi sellainen mielikuva, että pystyisimme toteuttamaan kaikki suunnitelmamme tässä juhlapaikassa. Henkilökunta hoitaisi ohjeidemme mukaan koristelut ennen häitä, joten meidän ei tarvitsisi huolehtia muusta kuin siitä, että kukat ja koristeet tuodaan paikan päälle ajoissa. Vanhan arvokkaan talon salit ovat kauniita sellaisenaan, runsasta koristelua ei edes tarvita. Toki löysin myös nipotettavaa, kuten rumahkot tuolit ja matto sekä hieman kummallisen modernit taulut, jotka riitelevät tilan muun tunnelman kanssa. Nämä ovat kuitenkin pikkuasioita.
Meille jäi siis todella hyvä fiilis tapaamisesta, mutta toki tiesimme koko ajan, että laadulla on myös hintansa. Saimme tarjouksen jo saman päivän aikana. Tarjoukseen kuului useampi menuvaihtoehto ja jos oikein ymmärsin, näitäkin voisi mahdollisesti vielä muokata oman maun mukaisiksi. Nyt pitäisikin laskea koko budjetti uusiksi ja pohtia kuumeisesti, onko meillä tähän kaikkeen varaa ja voisimmeko saada yhtä hyvää/parempaa muualta edullisempaan hintaan. Seuraavaksi ajattelin alkaa kartoittamaan pitopalveluita ja kokkeja Foodiac-sivuston avulla. Tästä lisää myöhemmin.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Sairasta sakkia
Eipä tarvinnut tänä viikonloppuna potea huonoa omaatuntoa salitreenien skippaamisesta. Flunssa iski ihan puskista nostattaen jopa kuumeen, mikä on mulle todella harvinaista. Lauantai-ilta menikin näissä merkeissä:
Onneksi mulla oli myös seuraa.
Meillä on tarkoituksena käydä neuvottelemassa erään potentiaalisen hääpaikan vuokrauksesta ensi viikolla. Toivotaan, että ehdin parantua siihen mennessä. Kerron lisää kyseisestä paikasta sitten palaverin jälkeen.
Vaikka kipeänä ei ole kivaa, niin silloin tulee ainakin oikeasti pysähdyttyä ja levättyä. Liian helposti sitä jatkaa suorittamista myös viikonloppuna. Pitäisi siivota ja pestä pyykkiä, urheilla ja nauttia vapaa-ajasta, viettää laatuaikaa puolison kanssa ja ulkoiluttaa kissaa.;) Nyt voin hyvällä omallatunnolla nukkua päiväunia, lukea uusinta Bridget Jonesia ja tuijottaa telkkua.
Pikkuisen on taas alkanut ärsyttämään hääsuunnittelujen paikallaan junnaaminen. Tuntuu, että kaikilla muilla vuoden 2016 morsiamilla on jo paljon enemmän valmiina... Tosin meidän häät ajoittuvat loppuvuoteen, joten kaipa tässä on vielä ihan reippaasti aikaa. Jotain sentään on tapahtunut häärintamallakin eli vieraslistamme on taas herännyt eloon. Mainitsinkin jo, että pelkään häistämme tulevan liian pienet jos vajaasta 60:stä kutsutusta kovin moni ei pääse paikalle. Näin ollen aloin miettimään uudestaan, ketkä omista sukulaisistani haluan kutsua. Olin jo rajannut omat serkkuni vieraslistan ulkopuolelle. Uskon kuitenkin, että varsinkin nuoremmat serkkuni saattaisivat tulla mielellään juhliimme. Meillä on siis sulhasen kanssa vielä hieman pohdittavaa vieraslistan suhteen. En pelkää sukulaisten suututtamista jos emme kutsu kaikkia, ketkä "pitäisi" kutsua, mutta toisaalta olisi ehkä hölmöä olla kutsumatta ihmisiä jos tilaa on.
Tällaisia ajatuksia on pyörinyt päässäni viime aikoina. Vaikka mitään konkreettista häiden eteen ei tehtäisikään, niin kyllä ne pyörivät mielessä lähes päivittäin.
Onneksi mulla oli myös seuraa.
Meillä on tarkoituksena käydä neuvottelemassa erään potentiaalisen hääpaikan vuokrauksesta ensi viikolla. Toivotaan, että ehdin parantua siihen mennessä. Kerron lisää kyseisestä paikasta sitten palaverin jälkeen.
Vaikka kipeänä ei ole kivaa, niin silloin tulee ainakin oikeasti pysähdyttyä ja levättyä. Liian helposti sitä jatkaa suorittamista myös viikonloppuna. Pitäisi siivota ja pestä pyykkiä, urheilla ja nauttia vapaa-ajasta, viettää laatuaikaa puolison kanssa ja ulkoiluttaa kissaa.;) Nyt voin hyvällä omallatunnolla nukkua päiväunia, lukea uusinta Bridget Jonesia ja tuijottaa telkkua.
Pikkuisen on taas alkanut ärsyttämään hääsuunnittelujen paikallaan junnaaminen. Tuntuu, että kaikilla muilla vuoden 2016 morsiamilla on jo paljon enemmän valmiina... Tosin meidän häät ajoittuvat loppuvuoteen, joten kaipa tässä on vielä ihan reippaasti aikaa. Jotain sentään on tapahtunut häärintamallakin eli vieraslistamme on taas herännyt eloon. Mainitsinkin jo, että pelkään häistämme tulevan liian pienet jos vajaasta 60:stä kutsutusta kovin moni ei pääse paikalle. Näin ollen aloin miettimään uudestaan, ketkä omista sukulaisistani haluan kutsua. Olin jo rajannut omat serkkuni vieraslistan ulkopuolelle. Uskon kuitenkin, että varsinkin nuoremmat serkkuni saattaisivat tulla mielellään juhliimme. Meillä on siis sulhasen kanssa vielä hieman pohdittavaa vieraslistan suhteen. En pelkää sukulaisten suututtamista jos emme kutsu kaikkia, ketkä "pitäisi" kutsua, mutta toisaalta olisi ehkä hölmöä olla kutsumatta ihmisiä jos tilaa on.
Tällaisia ajatuksia on pyörinyt päässäni viime aikoina. Vaikka mitään konkreettista häiden eteen ei tehtäisikään, niin kyllä ne pyörivät mielessä lähes päivittäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)