sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Se tärkein hääjärjestely

Hieman pelonsekaisin tunnelmin aloin selvittämään, mistä saisimme vihkijän hääpäivällemme. Meille tulee siviilivihkiminen ja maistraatissa tämä olisi tietysti sujunut täysin ongelmitta. Halusimme kuitenkin vihkijän juhlapaikalle eli varaus olisi tehtävä työajan ja -paikan ulkopuolelle. Facebookin hääryhmän keskustelujen perusteella olin saanut sellaisen kuvan, että maistraatista saa tympeätä palvelua, vihkijää on turha kuvitellakaan varaavansa aikaisemmin kuin max puoli vuotta ennen häitä ja silloinkaan ei ole mitään takeita, että saa vihkijän haluamalleen ajankohdalle.

Uudenmaan maistraatin nettisivuilta löysin helposti sähköpostiosoitteen, johon lähetin ensimmäisen tiedustelun. Viestissäni mainitsin tietenkin hääpäivämme, vihkimisen kellonajan sekä paikan. Sain todella nopeasti ystävällisen vastauksen Helsingin toimipisteen vihkijältä, jolla valitettavasti oli toinen varaus samana päivänä klo 17. Hän ehdottikin meille tuntia myöhempää aikaa. Koska en oikein vielä ymmärtänyt, miten maistraatin varaussysteemi toimii, stressaannuin hetkellisesti ajatuksesta, että koko aikataulu olisi muutettava tuntia myöhäisemmäksi (tämä tietty ei olisi ollut niin suuri katastrofi kuin mitä jo pienessä päässäni kuvittelin). Olin myös hieman vihainen itselleni siitä, että en ollut voinut lähettää tätä yhtä sähköpostia jo aikaisemmin...

Päätin kuitenkin vielä selvittää, josko Espoon tai Vantaan toimipisteistä löytyisi meille vihkijä. Soitin maistraattiin, josta minua neuvottiin lähettämään sähköpostia samaan osoitteeseen kuin viimeksi, mutta erittelemään viestissä, mistä toimipisteistä etsin vihkijää. Tämän jos olisin tiennyt jo heti alussa, niin olisin säästynyt paljolta stressiltä. :D Heti seuraavana päivänä minulle soitettiin Espoon toimipisteestä ja sain ilokseni kuulla, että heillä ei ollut vielä yhtään varausta meidän hääpäivälle. Teimme siis varauksen, ja minulle kerrottiin puhelimessa myös yksityiskohdat eli, että vihkijä tulisi ottamaan meihin yhteyttä ja kävisimme keskustelemassa hänen kanssaan seremonian yksityiskohdista. Hintaa toimitukselle tulee noin parisataa euroa plus vihkijän matkakulut.

Mielestäni sain maistraatista todella hyvää ja ystävällistä palvelua. Ehkä kokemukset riippuvat paljon siitä, minkä alueen maistraatin kanssa asioi, mutta minulla ei ainakaan ole mitään valitettavaa. Kaikki meni todella sujuvasti heti kun ymmärsin, miten tulee toimia.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olin ollut hieman stressaantunut hääjärjestelyistä. Kuitenkin heti kun vihkijä oli löytynyt, tajusin miten hölmö olin ollut. Meillä on hääpaikka ja vihkijä. Emme me tarvitse mitään muuta. Kaikki muu on vain ekstraa, minkä takia on turha stressata. Noin puolen vuoden kuluttua saan mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka on minulle niin monella tapaa se kaikkein parhain ja sopivin kumppani. Totta kai haluamme järjestää kivat juhlat ja toivomme, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin, mutta ne oikeasti tärkeät asiat ovat jotain aivan muuta kuin täydellisesti yhteen sopivat koristeet tai täysin tyhjentävästi laadittu hääinfo. Eyes on the prize jne. ;)  

torstai 25. helmikuuta 2016

Damn you hääinfo!


Hääinfo on aiheuttanut minulle päänvaivaa ja stressiä viime aikoina, koska niin monta asiaa pitäisi vielä hoitaa ennen kuin kutsut infoineen voi lähettää.

Juhlapaikan kanssa pitäisi sopia juhlan aikataulusta. Mihin aikaan illallinen suunnilleen alkaa, entä bileet? Haluammeko maksaa lisätunneista vai loppuvatko juhlat puolen yön aikaan? Jos emme ota lisätunteja, meidän tulisi päättää ja varata mahdollinen jatkopaikka. Hääinfoa kirjoittaessani ajattelin ensin, että siinä tulisi kertoa tarkasti koko illan aikataulusta, mutta asiaa tarkemmin mietittyäni tulin siihen lopputulokseen, että vieraille riittänee tieto aloitus- ja lopetusajasta. Aikataulu kuitenkin muuttuu sen mukaan, miten kauan vihkimiseen ja illalliseen jne. menee. Meidän hääillallinen tarjoillaan pöytiin ja pääruokavaihtoehdot ovat liha tai kala. Vieraat valitsevat pääruoan ilmoittautumisen yhteydessä. Ajattelimme, että hääinfossa ei tarvitsisi paljastaa tarkempaa menua, mutta toki saattaa tulla kyselyitä, että mitäs se kala nyt sitten on ja mitkä ovat lisukkeet jne.

Häämatkarahastolle pitäisi ehkä perustaa oma tili. Nämä tilinperustamisbisnekset ovat meille erityisen haastavia, koska olemme yrittäneet perustaa yhteistä ruokakauppatiliä noin kymmenen vuoden ajan ja häätiliä jo yli vuoden. :D Häämatkan kohde pitäisi myös päättää, jos sen haluaa mainita hääinfossa. Mielestäni olisi ihan asiallista kertoa vieraille, mihin heidän rahansa menevät. Myös lahjalista tulisi saada valmiiksi Juhlat.fi-palvelun ilmaiselle juhlasivulle ja sivut pitäisi muutenkin saada kuntoon, jotta vieraat löytävät sieltä lisätietoa.

Hotelleista voisi kysyä paljousalennusta juhlavieraille. Tosin tulimme jo siihen lopputulokseen, että emme ehkä kuitenkaan puutu vieraiden majoitukseen. En usko, että alennus olisi niin huomattava, eikä ole mitään takeita, että suurin osa vieraista siltikään haluaisi yöpyä juuri kyseisessä hotellissa (Helsingissä niitä vaihtoehtoja riittää). Tai entä jos valitsemamme hotelli ei pidäkään kiinni lupaamistaan hinnoista tai on muuten epämiellyttävä, niin saammeko sitten kuulla tästä jälkikäteen vierailtamme. Mitä vähemmän muuttujia, sen parempi. ;)

Ennen kutsujen lähettämistä on pyydettävä maistraatista vihkijä, jotta voimme olla varmoja, että vihkiminen juhlapaikalla toteutuu suunnitelmiemme mukaan. Helsingin maistraatista jo kyselin vihkijää, mutta valitettavasti hänellä oli jo toinen varaus. Hän tosin ehdotti tuntia myöhempää aikaa, mikä ei myöskään olisi mahdoton ajatus. Odottelen kuitenkin vielä vastausta Espoon ja Vantaan toimipisteistä. 

Hääjärjestelyt ovat kieltämättä stressanneet aika paljon viime aikoina. Tuntuu siltä, että en kestä yhtäkään muutosta suunnitelmissa tai takapakkia (näistä lisää myöhemmin), mikä on omituista, koska olen näin yleisesti ottaen aika rauhallinen luonne. Ehkäpä häät ovat vaan vähän herkkä asia. ;) Tosin töissäkin eletään melko kiireistä aikaa, joten ehkäpä se heijastuu myös muuhun elämään ja yleisesti toleranssiin pieniä vastoinkäymisiä kohtaan. Kyllä tämä tästä... Toivottavasti en ole puolen vuoden kuluttua tässä tilanteessa. ;)

lauantai 13. helmikuuta 2016

Meidän sähköiset Save the date -kortit

Save the date -korttimme lähtivät viime viikonloppuna häävieraillemme sähköpostin välityksellä. Kortin suunnitteli ja toteutti Santeri Smal (santerismal.com). Hän suunnittelee myös hääkutsumme sekä muiden paperituotteiden graafisen ilmeen. Olen ehkä hieman puolueellinen, mutta omasta mielestäni tuo kortti on lähestulkoon kauneinta, mitä olen ikinä nähnyt. :)



Save the date -korttien lähettämisestä sähköpostin välityksellä voisin vielä mainita pari asiaa, joita pyörittelin päässäni. Ensinnäkin mietin, tuleeko kortti lähettää jokaiselle vieraalle vai ainoastaan esim. pariskunnan toiselle osapuolelle. Päädyimme lähettämään suurimmaksi osaksi vain toiselle, koska sähköpostiosoitteiden metsästäminen on ihan tarpeeksi vaikeata muutenkin ja luulen, että vieraat kyllä ymmärtävät kutsun koskevan myös sitä puolisoa. Pohdin myös, tulisiko kortin saatteeksi kirjoittaa lyhyt teksti, jossa kerrotaan tarkemmin kortin tarkoituksesta ja ketä kaikkia kutsu koskee. Hylkäsimme myös tämän ajatuksen, koska kuten kortissa sanotaan, virallinen kutsu saapuu myöhemmin ja siitä kyllä käy ilmi kaikki yksityiskohdat.

Vanhemmat sukulaiset eivät ehkä heti ymmärrä kortin tarkoitusta, mutta heille voi tarvittaessa antaa lisätietoja. Asia erikseen on vielä se, kuinka usein ihmiset tarkistavat sähköpostejaan ja kuinka vanhentuneita hallussani olevat sähköpostiosoitteet ovat. Jos siis uskot olevasti vieraslistallamme, mutta et ole saanut Save the date -korttia, niin tarkista vielä se ikivanha sähköpostilaatikko. ;)

Nyt on jotenkin todella innostunut olo. Hääpäivä konkretisoitui taas entisestään, vaikka kaipa sen pitäisi olla jo melko konkreettinen, kun häihin on enää alle seitsemän kuukautta aikaa. Sukulaiset ja ystävät tietävät nyt hääpäivämme ja toivottavasti mahdollisimman moni pääsee juhlimaan kanssamme.

Huomenna on taas se vuoden romanttisin päivä. ;) Toivotan jo nyt kaikille teille blogiini eksyville ja erityisesti ihanille ystävilleni oikein kivaa ystävänpäivää! :)

perjantai 5. helmikuuta 2016

Viiniralli Champagneen osa VI - Montagne de Reims

Hääviinimme muuttivat eilen viinikellarista toiseen, joten jatketaanpas taas matkakertomusta. Aikaisemmat postaukset löytyvät viiniralli-tunnisteen takaa.

Viimeksi kerroinkin jo hääsamppanjoiden hankinnasta, mutta matka jatkui tämän jälkeen vielä monta päivää. En ole luonteeltani "kaikki kyllä järjestyy -tyyppinen", joten täytyy myöntää, että sen jälkeen kun samppanjat oli pakattu paksiin, jännitin melkoisesti, saammeko ne ehjänä Suomeen asti. Olin aivan varma, että joko a. joku ajaa peräämme moottoritiellä tai b. juomat/koko auto varastetaan yön aikana. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin stressaamisestani huolimatta.

Viimeisenä kokonaisena Champagnessa vietettynä päivänä suuntasimme Montagne de Reimsin alueelle. Vierailimme mm. Maillyn talossa, mikä oli aika hauska kokemus, koska viikonloppuisin samppanjatalossa päivystävät itse viininviljelijät. Meitä palveli todella hyvän rusketuksen viinipelloilta hankkinut vanhempi mies, joka ei juurikaan puhunut englantia. Kielitaidon puute ei kuitenkaan estänyt tastingin järjestämistä ja jälleen löytyi myös kotiin viemisiä. Maillyn talo edustaa ns. osuuskuntaa, johon kuuluvat lähes kaikki kylän viininviljelijät.


Seuraavaksi kävimme ihailemassa Moulin de Verzenay -tuulimyllyä sekä Le Phare de Verzenay -majakkaa. Tuulimylly toimii nykyään Mumm:n edustustilana.

Päätimme vielä käydä katsomassa, josko matkaoppaasta bongaamamme Parc Arboxygene -puistossa sijaitseva samppanjabaari (Perchingbar) olisi auki sunnuntaina. Olihan se! Emme oikein tienneet, mitä odottaa, kun ostimme liput baariin, mutta kokemus oli lopulta yksi koko reissun parhaimmista. Parc Arboxygene oli jonkinlainen seikkailupuisto, jossa olisi päässyt myös kiipeilemään puihin jne.


Samppanjabaari oli kirjaimellisesti rakennettu puuhun ja sinne kuljettiin riippusiltaa pitkin. Perillä odotti kauniisti, ehkä jopa hieman skandinaaviseen tyyliin sisustettu "puumaja", jossa sai rentoutua rauhassa maisemia ihastellen ja kuplajuomasta nauttien. Hintaan kuului lasi samppanjaa (saimme muistaakseni valita muutamasta eri vaihtoehdosta) sekä pientä naposteltavaa. Aivan täydellistä.

Kun lopulta päätimme laskeutua pilvilinnastamme takaisin maan pinnalle, kävimme vielä kävelyllä Verzyn kylässä ennen Epernayhin palaamista. Sunnuntaisin pienet samppanjatalot ovat kiinni, mutta Epernayssä oli paljon avoimia taloja, joten vietimme iltapäivän Avenue de Champagnella kierrellen.

Seuraavan päivän pääohjelmanumero oli vierailu Piperin tehtaalle. Sitä ennen ehdimme kuitenkin poiketa vielä mm. Bouzyn kylässä maistelemassa Paul Baran samppanjaa sekä Canard Duchene -talossa kellari- ja viinitarhakierroksella. Kierros oli ranskaksi (heillä on kierroksia myös englanniksi, mutta emme ehtineet jäädä odottamaan seuraavaa). Pääasiat tulivat kuitenkin selviksi ja opas myös vaihtoi toisinaan englantiin, jotta me muutamat kielitaidottomat pääsimme kärryille.


















































Nyt kun matkastamme Champagneen on kulunut jo jonkin aikaa, kaikki yksityiskohdat eivät ole enää kirkkaana mielessä, mutta tunnelman ja yleisen fiiliksen muistaa kyllä. Ranskassa matkustaminen sujui kaiken kaikkiaan todella hyvin. Meitä kohdeltiin ystävällisesti enkä kokenut paikallisia koppaviksi tai ylimielisiksi. Kuten sulhasellani on tapana sanoa, ihmisillä on lähes joka paikassa samat tarpeet. Eli vaikka kielitaitoa ei löytyisi, ei missään nimessä pitäisi pelätä matkustamista. Aina pärjää. Nyt kun katson Champagnessa otettuja kuvia, on vaikea uskoa, että olimme oikeasti tuollaisessa paratiisissa. Maisemia olisi voinut tuijottaa tuntikausia. Tämä reissu tulee varmasti olemaan muistoissamme yksi hienoimmista.

Ei elämä Champagnessakaan kuitenkaan ole pelkkää euforiaa. Helteet olivat melkoiset, joten kun oli koko päivän kierrellyt kyliä ja maistellut samppanjaa, olo oli iltaisin todella vetämätön. Yllätyin siitä, miten monessa tastingissä päivän aikana ehti käydä. Etukäteen pelkäsimme, että juoma ei jossain vaiheessa enää maistuisi. Tätä ongelmaa ei onneksi tullut vastaan. ;) Neuvoisin silti rajoittamaan hieman alkoholin saantiaan sylkemällä ihan rohkeasti osan pois. Vaikka annokset olivat pieniä, 30 asteen lämpötiloissa kuplat saattavat nousta päähän turhan helposti. ;) En silti kokenut, että olisin ollut jotenkin rappiolla matkan aikana. :D

Ennen matkaa mietimme, olemmeko ihan kreisejä kun matkustamme päiväkausia yksien hääviinien takia. Näin jälkikäteen olen todella iloinen, että teimme tämän matkan. Paljon olisi jäänyt kokematta ja näkemättä, jos olisimme jänistäneet. Matkamme ei toki päättynyt tähän, vaan seuraavaksi lähdimmekin taas ajamaan kohti Saksaa. Saksassa vietimme vain pari päivää, mutta ne olivat sitäkin ikimuistoisemmat. Tästä lisää myöhemmin.