lauantai 26. syyskuuta 2015

Save the date -messujen mainos sairasvuoteelta käsin


Muut edellä, minä perässä. Useista hääblogeista on viime aikoina saanut lukea tulevista Save the date –messuista, jotka järjestetään 10.-11.10. Koskenrannassa. Itse en ole käynyt kyseisillä messuilla aikaisemmin, mutta olisihan tuolla ihan kiva piipahtaa. Tässä vaiheessa hääsuunnitteluja minua kiinnostavat eniten vinkit kattaukseen ja somistukseen. Hääkirppiksellä haluaisin myös pyörähtää ja toki käytettyjen hääpukujen myymälä (www.jotainkaytettya.fi) kiinnostaa myös, vaikka en usko, että jaksan jonottaa päästäkseni sovittamaan pukuja.

Messuille voi voittaa liput Instagram-kisasta:

”Vangitse valokuvaan unelmiesi häät – suuret, pienet, rannalla, kaksin, metsässä, kaupungissa – tyyli on vapaa ja monimuotoinen. Julkaise kuva Instagramissa tageilla @haamessut #unelmienihaatkisa #savethedatemessut.”

”Kisa on käynnissä tästä hetkestä aina 7.10. klo 12 saakka. Kisan palkintoina arvomme 10 kahden hengen sisäänpääsyä Save the Date-häämessuille sekä messuilla julkaistavan uunituoreen Häät-lehden!”  





Lisää tietoa messuista löytyy osoitteesta www.savethedate.fi.

Täällä kirjoittelee kuumeinen morsian. Onkohan tämä nyt jo kolmas flunssa tänä vuonna ja tällä kertaa tauti iski niin voimakkaana, että eilen töistä kotiin päästyäni hautauduin sohvalle loppuillaksi. Onneksi tälle viikonlopulle ei oltu suunniteltu mitään erityisempää ohjelmaa. Aloin kuumehuuruissani miettimään, entä jos vastaavanlainen tauti iskisi päivää ennen häitä. Olisi kyllä melkoinen katastrofi (tosin ei niin paha kuin esim. vatsatauti). Toisaalta uskon, että häiden aiheuttama pieni stressi pitää pöpöt loitolla hääpäivään asti. Yleensä olen selvinnyt yhdellä tai kahdella flunssalla vuodessa, joten jotain pitäisi tehdä vastustuskyvyn vahvistamiseksi. Syytän julkista liikennettä, jossa vietän yli kaksi tuntia päivästä. Työpaikan vaihdolla on varmasti myös osuutta asiaan. Aikaisempi työpaikkani oli huomattavasti "suljetumpi" ympäristö kuin nykyinen, jossa törmää huomattavasti useammin uusiin ihmisiin. 

Anyways, virkeämpää lauantaita teille ja käykäähän ahkerasti osallistumassa Instagram-kisaan.:)

lauantai 19. syyskuuta 2015

Hylätyt Save the date -kortit

Meille piti alunperin tulla kutsujen lisäksi myös Save the date -kortit. Pidin ja pidän edelleen kyseisiä kortteja todella hyvänä ideana ja helpotuksena kutsujen mahdollisesti aiheuttamaan stressiin. Olin suunnitellut lähettäväni kortit joulukorttien mukana. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut hieman huolestumaan korttien valmistumisesta (niiden eteen ei siis ole tehty mitään) ja siitä, kenelle ne lähetän. Vieraslistaa ei ole vielä lyöty täysin lukkoon ja kuten Yllättävän stressitön vieraslista -postauksessa selitin, joutuisin lähettämään Save the date -kortit samassa taloudessa asuvista sukulaisista vain osalle. Pikkuhiljaa alkoi tulla sellainen tunne, että voisikohan homman hoitaa jotenkin helpommin. Tulimmekin sulhaseni kanssa siihen lopputulokseen, että hääpäivästä voimme halutessamme vinkata esim. facebookin kautta. Sen sijaan, että stressaisin Save the date -korteista, voin kohdistaa energiani siihen, että varsinaiset kutsut saadaan lähtemään todella hyvissä ajoin.

Olisiko teillä ideoita, millä kaikilla eri tavoilla voisi lähettää muistutuksen tulevista häistä? Käyttäisittekö naamakirjaa, sähköpostia vai ehkäpä ihan vaan tekstiviestiä?

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Häälaukku(ko)

Olen tehnyt viimeisen parin vuoden aikana muutamia laukkuhankintoja huuto.netin kautta. Nykyään yritän pysyä mahdollisimman paljon poissa kyseiseltä sivustolta, koska olen huomannut, että jos löydän jotain mieluisaa, niin minunhan on sitten pakko saada se. Noh, tuossa jokin aika sitten vahinko tapahtui taas ja löysin itselleni huokeaan hintaan uudenveroisen Mulberryn Neely-laukun. En ole mielestäni perinteinen merkkilaukkuihminen, koska minusta tuntuisi hassulta ostaa sellainen laukku, josta näkee jo kauas, että se on merkkilaukku ja joka löytyy todella monelta vastaantulijalta (tyyliin Vuittonit jne.). En siis halua herättää huomiota asusteillani, mutta silti pidän tiettyjen merkkien tuotteista ja yritänkin usein löytää sellaisia laukkuja, jotka eivät ole trendin aallonharjalla, mutta ovat silti minun tyylisiäni. Neely on juuri sitä; joitakin vuosia vanhasta mallistosta, jota ei enää näy katukuvassa.

Kuva täältä

Ennen osta-napin painamista, perustelin Neelyn hankintaa itselleni sillä, että siitä voisi tulla myös hyvä häälaukku. Materiaali ja metalliosien väri ovat todella passelit (olen heikkona ruusukultaan), mutta hihna on juhlalaukuksi hieman turhan arkinen. Mutta ei hätää, hihnan saa irti eli sen tilalle voisi vaihtaa esim. ruusukultaisen ketjun, jos sellainen jostain löytyy. En tiedä, kuinka suuri synti on modata Mulberryä, mutta koska oma laukkuni ei ollut mitenkään luksushinnoissa, niin ehkä kehtaisin vaihtaa siihen ketjun edes yhden päivän ajaksi.;) Suunnittelin jo, että voisin hankkia hääkengiksi samaa sävyä olevat kiiltäväpintaiset korkkarit. Ah, ihana turhamaisuus!;)

Mutta, mutta... Laukun livenä nähtyäni, totesin sen olevan suurempi kuin mitä alunperin ajattelin. Tämä on arkikäytössä toki vain positiivinen asia, koska laukkuun saa mahtumaan kaiken tarpeellisen, mutta tulisiko häälaukun olla sirompi ja esim. clutch-tyylinen? Laukun sävy on myös ehkä aavistuksen tummempi kuin mitä asusteilleni suunnittelin. Puuterin/samppanjan sävyn sijaan laukku on ennemminkin beige. Voi siis olla, että Neely ei kuitenkaan päädy häälaukukseni, mutta jäin vielä miettimään, mitä ominaisuuksia itse asiassa toivon häälaukultani. Olen jo pitkään ihastellut tikattuja nahkalaukkuja metallisilla ketjuhihnoilla. Nämä Chanel-henkiset laukut huokuvat eleganssia ja olisivat varmasti todella oivallinen valinta häälaukuksi. Perinteisempi vaihtoehto olisi yksinkertainen vaalea clutch. Varsinaista iltalaukkua satiinisella päällyksellä en aio hankkia, koska minulla on jo kaksi sellaista, joita käytän todella harvoin.

Kuva: Pinterest


Tämä Jimmy Choon samppanjan sävyinen clutch (kuva täältä) olisi AIVAN TÄYDELLINEN, mutta maksaa yli tontun, joten kuuluu kategoriaan "jos voittaisin lotossa".

Vai onko häälaukku sittenkin turhake? Missä vaiheessa hääpäivää oikeasti tarvitsen laukkua? En haluaisi laukun olevan mukana hääkuvissa, joten sen ulkonäöllä ei itse asiassa ole välttämättä kovinkaan paljon merkitystä. Meikkien, nenäliinojen jne. haluaisin olla helposti saatavilla, joten jonkinlainen pussukka voisi olla kätevä hääjuhlan aikana. Vai olisiko ihan hassu idea laittaa vessaan esim. pieni kori, jonka kyljessä lukisi "Morsiamen" ja se sisältäisi meikit jne? Tosin huulirasvan ja huulipunan haluaisin pitää lähettyvillä koko ajan, joten jonkinlainen säilytysratkaisu olisi kehitettävä. Todennäköisesti päädyn joko laukkuun tai esim. pitsiseen pussukkaan.

Tämä viikonloppu on tullut todella tarpeeseen. Karvakamu-parka sairasteli viime viikolla, mikä tarkoittaa lyhyitä yöunia samassa taloudessa asuville ihmisille... Ensi viikolla alkavat uudet haasteet töissä, joten akkujen lataaminen on ollut välttämätöntä. Nämä uudet haasteet tarkoittavat myös sitä, että blogille saattaa jäädä vähemmän aikaa, mutta yritän ehtiä tännekin aina toisinaan. Kivaa alkavaa viikkoa!:)

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viiniralli Champagneen osa IV - Cote des Blancs

Jaahas, näitä matkakertomuksia valmistuu näköjään aika verkkaiseen tahtiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten palataanpas taas hetkeksi viime heinäkuuhun. Edellisessä Viiniralli-postauksessa kerroin Epernayn kaupungista, joka toimi tukikohtanamme reissun aikana. Seuraavaksi matkataan Epernayn ympärille ripoteltuihin pieniin kyliin.

Ensimmäinen kokonainen päivä Champagnessa alkoi jo varhain, koska sulhaseni oli varannut meille ensimmäisen tastingin kahdeksaksi aamulla... Etukäteen hieman hajoilin ajatuksesta, että pitkän ajomatkan jälkeen olisi edessä aikainen herätys, mutta ihan suht pirteänä heräsin ensimmäisen hotellissa vietetyn yön jälkeen. Essin kirjassa neuvottiin, että samppanjataloihin ei ole soveliasta saapua sovittua ajankohtaa aikaisemmin, mutta noin 15 minuutin myöhästyminen sen sijaan ei ole katastrofi. Pedantin ihmisen oli hieman vaikea ymmärtää tätä ranskalaista logiikkaa.;)

Ajelimme navigaattorin opastamana Le Mesnil Sur Oger -kylässä sijaitsevalle Champagne Guy Charlemagne -talolle. Välimatkat olivat Epernayn ympäristössä todella lyhyitä eli autolla ajelee päivän aikana helposti monta pikkukylää läpi. En aio käydä jokaista tastingia erikseen läpi, koska siinä menisi ikä ja terveys (sekä blogini lukijat ;)), joten kerron alkuun yleisesti pienten talojen tastingien kulusta. Ensimmäiset tastingit vähän jännittivät etukäteen, mutta meidät otettiin jokaisessa talossa todella ystävällisesti vastaan. Ranskalaisia pidetään usein hieman koppavina, mutta itse koin saaneeni oikein ystävällistä palvelua koko matkan ajan. Suurimmassa osassa samppanjataloja, joissa me vierailimme, henkilökunta puhui sujuvaa englantia. Parissa paikassa jouduttiin pärjäämään mieheni kouluranskalla ja elekielellä, mutta nämäkin tilanteet sujuivat mielestäni todella hyvin ja itsekin ymmärsin sanan sieltä ja toisen täältä, vaikka en ole ikinä opiskellut ranskaa. Muutenkin pidin kylien tunnelmasta ja ihmisten kohteliaisuudesta. Esimerkiksi ensimmäisessä kylässä kävimme tastingin jälkeen hakemassa kahvit pienestä leipomosta. Myyjä oli tietysti kohtelias, mutta minua ilahdutti myös leipomoon piipahtanut postinjakaja, joka toivotti iloisesti hyvää huomenta myös meille asiakkaille.




Pienten kylien samppanjataloissa tastingit olivat usein ilmaisia. Ilman ostoksia emme kuitenkaan olisi kehdanneet poistua, joten vähintään yksi pullo tarttui mukaan jokaisesta talosta. Jos tasting oli maksullinen, emmekä ihastuneet talon tyyliin, emme kokeneet velvoitetta ostaa mitään. Maisteltavaksi sai yleensä noin kolmea eri samppanjaa ja annokset olivat sopivan pieniä. Tastingin aikana ei ole soveliasta humaltua, joten itsekin syljin toisinaan osan annoksista pois, vaikka en ajanut autoa reissumme aikana eli olisin hyvin voinut kitata samppanjaa huolettomasti.;) Mieheni tietää paljon enemmän viineistä kuin minä, joten annoin hänen hoitaa suurimman osan keskusteluista talojen henkilökunnan kanssa. Toki otin itsekin osaa keskusteluun sen verran kuin pystyin ja rohkaistuin jopa kysymään muutamia samppanja-aiheisia kysymyksiä. Emme olleet ymmärtäneet, että tastingiin ei automaattisesti kuulu esim. kellarikierrosta, vaan tästä olisi pitänyt sopia etukäteen. Näin ollen yhdessä talossa ei mennyt paljoa aikaa ja ehdimme käydä läpi useampia taloja kuin mitä alun perin suunnittelimme. Kello 12-14 suurin osa taloista oli suljettu, joten palasimme tässä välissä hotellille viettämään "siestaa". Lämpötilat olivat niin trooppisia, että pieni lepotauko tekikin ihan hyvää.


Ensimmäisen päivän aikana vierailimme lisäksi Doyard- ja Andre Jacquart -taloissa Vertus-kylässä sekä Champagne Voirin-Jumel -talossa Cramant-kylässä. Kaikki sijaitsivat Cote des Blancs -alueella, missä viljellään erityisesti Chardonnay-rypälettä. Chardonnaysta valmistetuille Blanc de blancs -viineille oli tyypillistä voimakkaat hapot, joita ei ole pehmennetty malolaktisella käymisellä. Tämä olikin ehkä suurin syy, minkä takia hääsamppanjamme ei löytynyt tältä alueelta. Parin tastingin jälkeen kyllä neuvottelimme hetken sulhasen kanssa siitä, olisiko tässä meidän hääsamppanjamme. Itse pidimme viinien kirpsakasta mausta (maku muistutti vihreää omenaa), mutta osa häävieraista olisi saattanut nyrpistää nenäänsä, joten päätimme jatkaa etsintää. Pystyin jo lähes näkemään sieluni silmin, kuinka vanhempaa sukupolvea edustavat häävieraat päivittelevät, että onpa hapanta viiniä.;)

Kylästä toiseen ajellessa pysähdyimme toisinaan kuvaamaan upeita maisemia. Viinipellot jatkuivat silmän kantamattomiin. Kuten yllä olevasta kuvasta ehkä näkyy, viinin kasvatukseen epäsuotuisammat alueet olivat viljelykäytössä. Myös metsää löytyi alueelta yllättävän paljon. Cote des Blancs -alueella vietetyn päivän jälkeen vetäydyimme väsyneinä hotellille mussuttamaan pitsaa (kyseessä ei ollut varsinaisesti kulinaarinen elämysmatka ;)). Ostimme puolikkaan pullon samppanjaa aulasta ja istuimme hotellin pihalla monien muiden hotellivieraiden tapaan ihastelemassa maisemia ja nauttimassa lasit kuohuvaa.

  
Viiniralliltamme riittää matksua vielä ainakin pariin postaukseen. Tosin tätä vauhtia viimeinen valmistuu ehkä vuoden loppuun mennessä... Seuraavassa osassa päästäänkin jo valitsemaan hääsamppistamme! 

torstai 3. syyskuuta 2015

One year to go

Häitämme juhlitaan tasan vuoden kuluttua tästä päivästä. Sen kunniaksi tein sulhaselleni power point -esityksen, johon keksin jokaiselle kuukaudelle jotakin kivaa yhteistä tekemistä tyyliin "Lähde kanssani elokuviin", "Matkusta kanssani ulkomaille", "Käy kanssani taidenäyttelyssä" jne. Lisäsin jokaiselle slaidille pari yhteiskuvaa meistä. Hieman taas järkytyin siitä, kuinka nuorilta näytimme vanhoissa kuvissa.;) Meillähän tulee ensi joulukuussa täyteen 10 vuotta yhteistä taivalta, joten luonnollisesti olemme hieman "kypsyneet" matkan varrella.;) Olin tavatessamme 22-vuotias ja pisin suhteeni siihen mennessä oli kestänyt muutaman kuukauden. Monilla ystävilläni oli tuolloin jo vakituiset kumppanit ja taisin pitää itseäni vanhana piikana, vaikka varsinkin kuvia katsellessa tuntuu siltä, että ihan keskenkasvuisiahan me vielä tuolloin oltiin.:D Vuosi menee todella nopeasti hyvässä seurassa. Toivottavasti hääjärjestelyt sujuvat jouhevasti ja niin stressittömästi kuin mahdollista myös seuraavan vuoden ajan.