sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Rakkaus - Mitä tapahtuu huomenna?

Suureksi ilokseni sain kesälukemiseksi viestintätoimisto Ellun Kanojen Mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle -kirjan. Kiitos paljon!

Jo kirjan ulkomuoto miellytti minua suuresti. Sisältä löytyy tunnettujen yhteiskunnallisten vaikuttajien tulkintoja rakkaudesta mm. yhteiskunnan, kulttuurin, perheen, parisuhteen ja ajan näkökulmasta. Kirjan lopusta löytyy myös vinkkejä matkoista, elokuvista, musiikista, ruuasta ja juomasta.


Heti ensimmäisen kirjottajan tuotos "Rakkaus syntyi savannilla" sai minut vakuuttuneeksi siitä, että olen juuri oikeata kohderyhmää tälle kirjalle. Tiedekolumnisti Susanne Björkholmin teksti sai tämän biotieteilijän myhäilemään tyytyväisenä.

"Perusnisäkäsmeininkiin kuuluu yleensä urosten joko symbolisesti tai faktisesti verinen kilpailu naaraasta, jonka päätteeksi voittaja parittelee - ja lähtee kipinkapin pois. Ihmiset taas tuppaavat nyhjäämään toistensa seurassa vuositolkulla parittelun jälkeenkin. Se, mikä pitää ihmisparin kasassa, on tunne nimeltä rakkaus ja perimmäinen syy sen olemassaoloon on tämän tarinan aihe."

Näinhän se on. Rakkaus on evoluution tuote, kemiallisten reaktioiden sarja, jonka perimmäinen tarkoitus on ollut jälkeläisten hengissä pitäminen. Mielestäni se ei kuitenkaan tee rakkaudesta yhtään vähempää romanttista tai merkityksellistä. Itse löydän kaoottisessa maailmassa paljon lohtua siitä, että asiat voi selittää myös järjellä ja tieteellisillä faktoilla. 

"Rakkauden eri vaiheille on aivoissa omat valmiit ohjemistonsa, jotka sinne on koodannut luonnonvalinta."

Mielestäni rakastuminen on huumaa, mutta rakkaus on valinta ja sen eteen on tehtävä töitä. On biologinen fakta, että ensihuuma ei kestä ikuisesti. Sen jälkeen on jokaisen oma valinta, miten paljon haluaa tehdä töitä suhteen eteen. On myös tunnistettava, milloin vaivannäkö kannattaa ja milloin ei.

"Jos minulta kysytään, mitä on rakkaus, niin se on jotain sellaista mitä näin vieressäni tavallisena arki-iltapäivänä. Ei tarvittu kynttilöitä eikä viuluja. Kaksi rakkauden pitkänmatkalaista riitti, yksi katse, yksi kosketus, yksi hymy."

Rakkaus ei ole helppoa, koska oma puoliso on ikään kuin sijoitus. Häneen suhtautuu paljon vakavammin kuin esimerkiksi ystäviin, koska hän on oma valinta, sijoitus tulevaisuuteen, mutta toisaalta myös itsenäinen yksilö heikkouksineen ja vahvuuksineen.

"Hyväksyn puolisoni sellaisena kuin hän on. Ymmärrän, että olemme kaksi erillistä ihmistä ja että hänen tekemisensä ovat hänen tekemisiään, eivät minun."

Kaikkein vapauttavinta onkin oppia hyväksymään ja jopa rakastamaan myös niitä pieniä oikkuja ja ärsyttäviä ominaisuuksia, joita meissä kaikissa on. Unelmien prinssi on liian suuri vaatimus, varsinkin jos ei itse ole prinsessa. ;)

"Jykä ei ole mikään one size fits all. Hän inhoaa työntekoa ja keskiluokan ahdasta mielenmaisemaa. Hän kuorsaa niin, että minun on nukuttava toisessa huoneessa teollisuuskuulosuojaimista huolimatta. Hänestä putoilee joka paikkaan kolikoita, muttereita, paperilappuja ja tulitikkuja. Mutta mitä se sitten haittaa?"

Itselleni tunne tasa-arvoisesta parisuhteesta on todella tärkeä. Tasa-arvon ei mielestäni tarvitse olla sitä, että nainen vaihtaa auton renkaat ja mies hoitaa lapset. Kotityöt on järkevää jakaa vahvuuksien ja mielenkiinnon mukaan. Pääasia on, että molemmat tekevät suunnilleen yhtä paljon töitä (en tarkoita tässä palkkatyötä) yhteisen kodin ja yhteisen perheen hyväksi, jotta kumpikaan ei katkeroidu tai heittäydy marttyyriksi. Itselleni myös taloudellinen riippumattomuus on tärkeätä, mutta ymmärrän kyllä, että kaikissa elämäntilanteissa se ei välttämättä ole mahdollista.  

"Rakkaus on sellaisten ylellisyyttä, joiden leipä ei ole puolisovalinnasta kiinni. Kiitos esiäitieni tasa-arvotyön, saan minä ottaa kenet tahdon, eikä sen suurempaa vapautta olekaan. Minulla on oma ura, tila ja pankkitili, enkä tarvitse miestä muuhun kuin rakastettavaksi."

Rakkaus on aivan järkyttävän suuri riski. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu huomenna. Kukaan ei voi varmasti sanoa, että eroa ei tule tai, että eletään yhdessä vanhainkotiin asti. Emme voi tietää. On vain otettava riski ja todettava päivä toisensa jälkeen, että edelleen se kannattaa.

"Entä mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle? No en kyllä yhtään tiedä. Voi olla, että on hyvä päivä ja hormonit hyrräävät suhteellisen tyydyttävästi, kukaan ei pahemmin kiukuttele, eikä kukaan kuole."

Mutta toisaalta..

"Tulevaisuudessa vain samppanja ja rakkaus ovat varmoja sijoituskohteita: Samppanjan juominen ehkäisee dementiaa. Rakkaus auttaa unohtamaan kaiken."

Kaikki kirjasta saadut tuotot lahjoitetaan HelsinkiMissiolle. Voit lukea lisää HelsinkiMission tarkoituksesta täältä

2 kommenttia:

  1. Todella kiva teksti ja mielenkiintoisia poimintoja kirjoista. Nyökyttelin täällä ruudun toisella puolella tätä lukiessani.

    "Rakkaus on sellaisten ylellisyyttä, joiden leipä ei ole puolisovalinnasta kiinni. Kiitos esiäitieni tasa-arvotyön, saan minä ottaa kenet tahdon, eikä sen suurempaa vapautta olekaan. Minulla on oma ura, tila ja pankkitili, enkä tarvitse miestä muuhun kuin rakastettavaksi." Kuinka usein me nuoret nykynaiset muistamme tämän? Vapaus rakastaa ja valita kumppaninsa on niin monelle vielä nykymaailmassa kaukainen kangastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vaikea edes kuvitella tuollaista tilannetta, missä ei saisi itse valita omaa puolisoaan. Toki nykyaikanakin puolison tulotaso saattaa joillakin vaikuttaa valintaan, mutta ei sentään toivottavasti täysin määrittele parisuhdetta.

      Poista