Simple things, where have you gone

Meillä tuli 3.12. täyteen 10 vuotta yhteistä taivalta. Juhlistimme päivää matkustamalla muutamaksi päiväksi Wieniin. Matkan tarkoituksena oli päästä hetkeksi irti arjen suorittamisesta, joten emme suunnitelleet reissua yksityiskohtaisesti. Halusin nähdä joulumarkkinat, hankkia kotiin joulukoristeita ja ostaa ehkäpä ensimmäiset joululahjat. Lisäksi minua kiinnosti huvipuisto sekä eläintarha ja tietysti halusin käydä herkuttelemassa sitä alkuperäistä Sacher-kakkua.





Kymmenen vuotta on mielestäni mennyt aivan hujauksessa. Olemme kasvaneet yhdessä parikymppisistä opiskelijoista jo lähes aikuisiksi (toivon, että emme ikinä aikuistu kokonaan). Vieläkin opimme toisistamme uutta eikä kyllästymisestä ole merkkejä, vaikka arki rullaakin hyvin samalla kaavalla. Toimiva arki onkin ehkä yksi suhteemme vahvuuksista.

Pienet asiat ovat elintärkeitä. Isommat tapahtumat, kuten yhteiset reissut, piristävät arjen keskellä. Matkalla ehtii keskittyä enemmän kumppaniinsa, kun pölynimuri ei huhuile siivouskaapissa, kauppareissu ei kiristä pinnaa eikä työpäivän jälkeinen väsymys paina.

 

En kirjoita Wienin reissustamme yksityiskohtaista matkakertomusta, koska edellisetkin ovat vielä kesken. Totean vain, että matka oli kaikin puolin todella onnistunut ja sää oli aivan mahtava. Joulumyyjäisiä oli tähän aikaan vuodesta runsaasti, ja löysimmekin kotiin vietäviksi ihania käsinmaalattuja lasisia joulupalloja, jotka ihme kyllä säilyivät ehjinä lentomatkasta.

Myyjäisten lisäksi kävimme mm. romanttisella hevoskärryajelulla, viinitastingissä, kuuden ruokalajin illallisella, harhailemassa Schönbrunnin linnan mailla, eläintarhassa sekä pikaisesti Prater-huvipuistossa. Maistoin myös ensimmäistä kertaa paahdettuja kastanjoita sekä punssia (omena- sekä appelsiinipunssia).

Muistelimme matkan aikana myös hieman menneitä. Totesimme olevamme kiitollisia siitä, että olemme saaneet reissata ja nähdä maailmaa yhdessä. Itse jäin vielä pohtimaan, miten paljon elämä onkaan muuttunut näiden kymmenen vuoden aikana ilman, että on tapahtunut mitään dramaattisia muutoksia. Elämä oli aika paljon yksinkertaisempaa silloin, kun molemmat vielä opiskelimme ja saatoimme hyvin viettää koko päivän miehen "poikamiesboksissa" telkkua tuijottaen, välillä raahautuen läheiseen kebab-ravintolaan hakemaan ruokaa. :D Harrastimme toisinaan myös koko päivän tai jopa viikonlopun kestäviä leffamaratoneja.

Olemme molemmat melko velvollisuudentuntoisia ja työelämä on tuonut mukanaan vielä lisää velvollisuuksia korostaen varsinkin omaa pedanttia luonnettani. Olen aikamoinen suorittaja, joka haluaa optimoida ajankäyttönsä ja joka ahdistuu helposti, jos ei ole mitään omasta mielestäni järkevää tekemistä. Olisi kiva oppia taas nauttimaan yksinkertaisista asioista.

Noh, jos hyvin käy, ehkäpä palaamme viimeistään eläkeiässä taas pikaruoan ja leffamaratonien pariin.;) Toivon, että seuraavat kymmenen vuotta tuovat meille lisää elämyksiä, yhteisiä matkoja ja niitä pieniä yksinkertaisia nautintoja.