Take my hand, take my whole life, too

Illallisen loppupuolella Keltaiseen saliin oli tuotu kauniinsävyisiä juhlavaloja luomaan tunnelmaa ja kakku sekä kahvit oli korjattu pois. Seuraavaksi olisi vuorossa häävalssi. Jännitin tanssimista etukäteen ja pari viikkoa ennen häitä stressasin sitä, että emme olleet harjoitelleet valssia yhdessä. Onneksi ei tarvittu kuin parit harkat huomataksemme, että kyllä tämä sujuu ihan tarpeeksi hyvin. Tanssin vuoron tullessa, en enää oikeastaan muistanut edes jännittää. Laahukseni ei oikein pysynyt ylhäällä, joten vähän piti varoa, etten astunut sen päälle, mutta muuten kaikki meni hienosti. Häävalssimme oli Elvis Presleyn Can´t help falling in love.

Häävalssin jälkeen minä tanssin isäni kanssa ja sulhanen äitinsä kanssa Johann Straussin Vienna Waltzin. Sitten vaihdettiin taas tanssipartneria ja minä tanssin sulhasen isän kanssa ja sulhanen minun äitini kanssa Elton Johnin Can you feel the love tonight -kappaleen. Valssahtavia kappaleita olimme valinneet yhteensä viisi, joihin lukeutuivat edellä mainittujen lisäksi Dean Martinin That´s amore ja Stellan Vie mua. Mielestäni häissämme oli tarpeeksi perinteiseen valssaamiseen sopivia kappaleita, jotta kaikki halukkaat pääsivät paritanssien pyörteisiin, mutta menevämmästä meiningistä nauttivat eivät täysin tylsistyneet. Seuraavaksi alkoikin vähän menevämpi musiikki, mikä ei iloksemme pysäyttänyt edes vanhempia vieraita, mutta tästä lisää myöhemmin. :)

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Hääillallinen osa III - ohjelma

Hääjuhlassamme puheet pidettiin pääruoan jälkeen ennen kakkukahveja. Olimme pyytäneet puheenpitäjiä ilmoittautumaan etukäteen toiselle kaasolle, mutta myös ex tempore -puheet sallittiin. Näitä tulikin jopa kolme kappaletta, kun mieheni isovanhemmat ja eräs ystäväni innostuivat lausumaan muutaman sanan. "Viralliset" puhujat olivat sulhasen isä, kaasot sekä sulhasen äiti. Kaikki puheet olivat mielestäni oikein onnistuneita ja hauskoja. Kaasoni mm. lukivat pätkiä blogistani! Suurin osa häävieraista eivät tienneet blogin olemassaolosta ja kukaan ei minulta jälkeenpäin kysellyt asiasta, joten tämä kohta puheesta saattoi mennä vierailta vähän ohi.

Viimeisen ohjelmanumeron aika koitti, kun vieraat olivat hakeneet kahvit ja kakun. Olin tehnyt miehelleni power point -esityksen kuvistamme vuosien varrelta. Esityksen taustalla soi Jason Mrazin I´m yours.

Esityksen jälkeen mieheni piti vielä minulle puheen. Puheen, kuten kuvaesityksenkin pääsanoma taisi olla se, kuinka paljon olemme vuosien varrella kasvaneet ja kokeneet yhdessä ja kuinka kumpikin odottaa innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)

Mielestäni häissämme oli juuri sopivasti ohjelmaa illallisen aikana. Pääasia kuitenkin oli, että vieraat saivat nauttia ruoasta rauhassa ja jutella keskenään. Jos muistan oikein, illallinen kesti kokonaisuudessaan aika tasan kolme tuntia (klo 18-21). Pysyimme siis yllättävän hyvin laatimassani aikataulussa, vaikka ei sillä ollut tässä vaiheessa enää väliä. Power point -esityksen onnistuminen vähän jännitti etukäteen, mutta onneksi musiikki kuului ja oli synkassa esityksen kanssa.

Jos jotain olisi pitänyt tehdä toisin hääillallisen suhteen, niin olisin yrittänyt käydä kaikissa pöydissä juttelemassa vieraiden kanssa illallisen aikana (nyt keskityin lähinnä kaveripöytiin) ja varmistanut, että kaikki vieraat ovat pöydissä ennen kuvaesityksen alkua (äitini oli naistenhuoneessa esityksen ajan). Ehkä myös vähän hätiköimme eteenpäin ohjelmassa, joten olisin ottanut vielä iisimmin ja antanut illan soljua eteenpäin omalla painollaan. :)

Hääillallinen osa II - ruoka ja juoma

Seuraavaksi päästäänkin kuolaamaan herkullista hääillallistamme. Meille oli hääsuunniteluiden alusta asti selvää, että pääruoka tarjoiltaisiin pöytiin. Mietteitäni pöytiintarjoilun/buffetin eroista ja eduista voit lukea Pöytiintarjoilu vs. buffet -postauksesta.

Alkuruokana tarjoiltiin herkullista kurpitsakeittoa, johon oli mukavana yllätyksenä lisätty pieni sienipiiras. Keiton kanssa nautittiin Rheingausta tuomaamme Toni Jost -talon rieslingiä (Riesling Qualitätswein trocken).

Vieraamme saivat valita kahdesta pääruokavaihtoehdosta. Lihavaihtoehtona oli Anguksen rintaa ja saksanhirven fileetä puikulaperunamuffinin, papu-pekonin sekä karpalo-konjakkikastikkeen kera. Kalan ystävät saivat nauttia pintasavustettua Puruveden siikaa lehtipinaatti-perunapaistoksen, mädin ja kuohkean rapukastikkeen kera.

Itse olin aluksi varma, että haluan liha-annoksen, mutta toisaalta olisi ollut järkevää ottaa eri annos kuin minkä sulhaseni valitsi, jotta olisimme päässeet maistamaan molempia. Päädyin kuitenkin lihaan, mikä olikin herkullista, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kala-annos olisi ehkä kuitenkin ollut kevyempi. Nimittäin yksi asia, mikä jäi pikkuisen harmittamaan, oli se, että kaiken jännityksen keskellä en tuntenut nälkää oikeastaan koko päivänä ja cocktailpalojen sekä keiton jälkeen pääruoasta ei uponnut kuin murto-osa. Sen sijaan, että olisin yrittänyt väkisin ahtaa ruokaa vatsaani, keskityinkin lopulta siihen, että maistoin jokaista komponenttia ajatuksella. Saksanhirvi oli oma suosikkini annoksessa. Todella herkullista! Annokset olivat kyllä melko suuria, enkä ollut ainoa, joka ei onnistunut tyhjentämään lautastaan.

Liharuoan kanssa nautittiin Chateau Fontesteau (Cabernet Sauvignon, Merlot) punaviiniä. Lisäsimme juomalistaan, jonka olimme painattaneet menun taakse, myös loppuillaksi tarkoitetut oluet (Rekolan panimon Fiskarin vehnä ja Amerikan serkku) siltä varalta, että joku vieraista juo ruoan kanssa viinin sijasta mieluummin olutta.

Kirjoitan illallisen aikana järjestetystä ohjelmasta erillisen postauksen, joten hypätään tässä vaiheessa vielä puheiden yli ja suoraan jälkiruokaan eli hääkakkuumme, joka oli valmistettu toiveidemme mukaan. Valkosuklaalastuilla koristeltu passionhedelmä-valkosuklaamoussekakku oli sulhasen visio ja mielestäni se toteutettiin hienosti. Theronin leipomosta itseasiassa soitettiin meille hääviikolla ja kysyttiin vielä yksityiskohtaisemmin toiveistamme. Käsityönä tehdyn puisen kakunkoristeen tilasin kotimaiselta PS Puistolta.

Kakunleikkaus meni mallikkaasti, vaikka vieraille ja itse hääparillekin taisi jäädä epäselväksi, kumpi polkaisi ensin. :D

Kakun kanssa juotiin kahvit ja jokainen vieras sai valita mieluisen avecin buffasta. Sulhanen kertoi avec-buffan idean vieraille ja muisti mainita, että tarkoituksena ei siis ole jättää omaa puolisoa buffaan ja valita uutta avecia tilalle. ;)

Tähän loppuun vielä yksi lempikuvistani, joka minulla on myös läppärilläni taustakuvana. Harmi, että en voi näyttää muikeita ilmeitämme. :D

Vaikka meillä oli ennen häitä ongelmia cateringin kanssa, henkilökunta hoiti hommansa tyylikkäästi ja ammattitaidolla. Ruoka oli herkullista ja illallinen sujui erinomaisesti. :)

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Yksilöllisiä titaanikoruja

Hankimme sormuksemme sekä huomenlahjat GL-korusta. Kihlasormukseni on 4 mm leveä flakka titaanisormus 0,05 karaatin timantilla ja "harjatulla pinnalla". Vihkisormukseksi kaavailin ensin saman levyistä sormusta kolmella timantilla, mutta yllättäen sormuksia sovitellessani ihastuinkin melko erilaiseen vaihtoehtoon. Näin ollen vihkiksi valikoitui 2,5 mm leveä flakka titaanisormus kiillotetulla pinnalla ja kolmellatoista 0,01 karaatin timantilla. Koska kihlasormukseni on valitettavasti hieman liian suuri (sormukset tilattiin kesällä 2014 pahimmalla helteellä), vihkistä tehtiin pienempi, jotta se pitäisi myös kihlan paikoillaan. Sormusten kokoeron huomaa kyllä itse eli eivät asetu aivan täydellisesti rinnakkain, mutta eipä tuo ole minua haitannut. Pidän sormuksistani todella paljon ja kihlasormus on mielestäni paljon paremman näköinen vihkin kanssa kuin itsekseen.

Mieheni ei halunnut erillistä vihkisormusta, vaan kantaa nimettömässään titaanista 7 mm leveää pyöristettyä titaanisormusta, josta puolet on kiillotettua pintaa ja puolet samanlaista harjattua pintaa kuin omassa kihlasormuksessani.

Olimme toistemme tietämättä hankkineet myös huomenlahjat GL-korusta. Minun oli tarkoitus teettää miehelleni uniikki titaaninen solmioneula, mutta koska olin niin myöhään liikkeellä, päädyin valmiiseen vaihtoehtoon. Miehelleni oli käynyt ajankäytön suhteen samalla tavalla ja hän valitsi minulle GL-korun valikoimista upeat titaaniset timanttikorvakorut. En olisi voinut olla enempää tyytyväinen huomenlahjaani, koska korvikset mätsäävät aivan täydellisesti sormusteni kanssa ja niitä voi käyttää niin arjessa kuin hienommissa tilaisuuksissa. 

Mieheni solmioneulaan tilasin lisätyönä samanlaisen harjatun pinnan kuin sormuksissa. Joskus tulevaisuudessa aion vielä lisätä solmioneulaan yhden timantin. Vihkisormukseeni sekä kenties myös korvakoruihin on tarkoitus lisäillä kiviä esim. suurten elämäntapahtumien kunniaksi.

Olemme molemmat todella tyytyväisiä titaaniin materiaalina. Titaani on kestävää ja kevyttä alkuainetta, joka ei allergisoi. Täytyy sanoa, että en oikein ymmärrä valkokultaan liitettävää arvokkuuden ja luksuksen mielikuvaa. Kyseessähän on kulta, josta on kemiallisilla prosesseilla tehty vaaleaa ja jota on huollettava säännöllisin väliajoin.

Ei titaanikaan toki pysy täysin naarmuuntumattomana. Mieheni leveä sormus oli ottanut vähän enemmän iskuja ennen kuin veimme kihlat huollettavaksi, mutta omat kapeat sormukseni ovat säilyneet todella hyvässä kunnossa. Eikä titaanin yksittäiset pienet naarmut ole mitään verrattuna esimerkiksi pehmeään hopeaan, joka saattaa lyhyen käytön jälkeen olla jo kauttaaltaan naarmuilla. Titaanin lisäksi voisin kelpuuttaa sormusmateriaaliksi platinan, mutta platinasormukset ovat ihan omassa hintaluokassaan... 

Suosittelen lämpimästi titaania sormusmateriaaliksi ja GL-korua sormusten hankintapaikaksi jos toiveissa on yksilölliset käsityönä valmistetut korut.

Tammikuun kuulumisia

Kylläpäs aika taas rientää ja arki vie mukanaan. En ole löytänyt inspiraatiota kirjoittaa pitkiä ja melko työläitäkin tekstejä hääpäivästä, joten tähän väliin sopii tällainen kevyempi postaus viime aikojen kuulumisista.

Loppiaisena kävin elämäni ehkä toisessa (en ole kovin kulturelli) baletti-esityksessä katsomassa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletin. Kansallisooppera oli tilana upea ja oli kiva saada hyvä syy pukeutua vähän hienommin ja laittaa korkkarit jalkaan.

Rouva baletissa.

Anopilla ja miniällä oli mätsäävät kynnet.

Samaisena viikonloppuna juhlimme siskoni pojan 2 v. syntymäpäiviä.

Hienoin synttärikakku ikinä.

Hankimme mieheni kanssa salijäsenyydet (kuinka kliseistä tammikuukäytöstä ;)) kotimme lähellä sijaitsevasta kuntokeskuksesta ja olemme jopa käyneet treenaamassa pari kertaa viikossa.

Sohvaperuna kuntosalilla.

Sain anopilta kasan Glorian Ruoka & viini -lehtiä, joiden inspiroimana valmistin ensimmäistä kertaa tuorepuuroa.

Kunpa olisi aikaa kokeilla kaikkia ihania reseptejä.

Muutenkin tammikuussa on tuttuun tapaan herkuteltu kotona ja ulkona.

Eräs viikonloppuaamiainen

Kahvia ei ole koskaan liikaa. 

Brooklyn cafen herkulliset red velvet -cup caket.

Ystäväpiirissäni on hurahdettu Konmarin oppeihin, mikä on inspiroinut myös itseäni katsomaan kotiamme ja varsinkin kaapeissa hillottavia tavaroitamme vielä entistä kriittisemmin. WhatsApp on täyttynyt järjestely- säilytys- ja viikkausvinkeistä sekä ennen ja jälkeen -kuvista. :D

Tavaran karsimisen vastapainona kävin alennusmyynneissä ja hetken mielijohteesta ostin itselleni ihanan pehmoisen ja lämpöisen Balmuirin kaulahuivin.

My new best friend.

Seuraavaksi palataan taas hääaiheisiin. Pari postausta takaperin kyselin teiltä postausideoita, joten niitä voi edelleen ehdottaa. :) Sekin kiinnostaisi, että tykkäättekö lukea tällaisia lifestyle-henkisempiä juttuja vai pitäisikö pysyä itseasiassa eli häissä? Entä suositteko lyhyitä ja tiiviitä tekstejä vai pidempää tarinointia (mihin minulla on taipumusta)?

Hääillallinen osa I - pöytäkoristeet ja plaseeraus

Cocktailtilaisuuden jälkeen siirryimme Unioninkadun juhlahuoneistojen Suureen juhlasaliin illalliselle. Pöydät oli järjestetty kahdeksan hengen neliön muotoisiksi pöydiksi ja tummanruskeat tuolit oli peitetty valkoisilla tuolihupuilla. 

Pöytiä koristivat Kukkakauppa Madonnasta hankitut upeat kukka-asetelmat (lisää tietoa häidemme kukista täällä), menu ja juomalista (kaksi/pöytä), plaseerauskortit, pöytien nimet valokuvakehyksissä sekä Iittalan Kastehelmi- ja Kivi-tuikkulyhdyt. Pöydät oli katettu cateringin toimesta ja Kukkakauppa Madonnan väki toi ja asetteli kukkakimput pöytiin. Koristelutiimimme (anoppi sekä opiskelukaverini) hoitivat muun koristelun.

Plaseerauskortit ja menu kiinnitettiin samppanjapullonkorkkeihin, joita oli myös ripoteltu pöydille. Valitettavasti menut pysyivät huonosti pystyssä pehmeillä pöytäliinoilla, joten koristelutiimimme oli joutunut hieman soveltamaan ja teippaamaan ne kiinni pöytään. Tämä tietysti hankaloitti menun lukemista, mutta itse en jaksanut asiasta harmistua.

Pöydät nimettiin niiden kylien mukaan, joissa vierailimme Champagnen reissullamme (esittelen häidemme paperituotteet vielä tarkemmin erillisessä postauksessa). Kultaiset samettitaustaiset kehykset hankin Stockmannin hulluilta päiviltä. Tuikkuihin ostin kahdeksan tuntia palavat kynttilät, jotta niitä ei jouduttaisi vaihtamaan kesken juhlan.

Myös Petri´s chocolate roomista hankitut samppanjan makuiset hääsuklaat aseteltiin valmiiksi pöytiin.

Plaseerauksessa noudatimme perinteisiä sääntöjä eli pariskunnat istuivat toisiaan vastapäätä ja naiset ja miehet vuorottelivat. Pöytäkartan toteutin mummoni vanhaan peiliin valkoisella vesiliukoisella lasitussilla (en ole vieläkään putsannut peiliä).

Me istuimme samassa pöydässä kaasojen ja heidän puolisoidensa sekä bestmanin kanssa.

Plaseerauksesta vielä sen verran, että emme olleet tajunneet, kuinka pitkä matka vastapäätä toisiaan istuvilla oli (pöydät eivät olleet täysin neliön muotoisia). Lisäksi ainakin omalla paikallani pöydänjalat olivat jalkojeni tiellä, joten en päässyt kovin lähelle pöytää. Meitä nämä pikkuviat eivät haitanneet ja toivottavasti ei myöskään vieraitamme.

Vieraillamme näytti olevan ihan mukavaa pöytäseurueissaan, vaikka joissain pöydissä keskustelua oli vähemmän kuin toisissa. Kävimme mieheni kanssa pari kertaa kiertelemässä pöydissä illallisen aikana. Itse vietin vähän liikaa aikaa kavereiden pöydissä enkä sitten ehtinytkään sukulaisten pöytiin, mutta onneksi mieheni kävi jututtamassa heitäkin.

Seuraavassa hääpäivään liittyvässä postauksessa päästäänkin jo käsiksi herkullisiin hääruokiimme.

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.