Unioninkadun morsiamet huomio!

Pahoittelen hiljaisuutta. Tässä on ollut aika katastrofin ainekset kasassa. Lupaan tehdä asiasta kattavan postauksen myöhemmin, mutta tässä vaiheessa en vielä halua puhua ohi suuni ennen kuin tiedämme tilanteesta enemmän.

Don´t worry, häitä ei ole peruttu, mutta hieman epäselvää on, missä niitä juhlitaan. Jotta en olisi se ärsyttävä bloggaaja joka vain vihjailee, mutta ei kerro, mistä on kyse, paljastettakoon, että saimme tällä viikolla tietää juhlapaikkaamme pyörittäneen yrityksen menneen konkurssiin toukokuussa. Koko sotkuun liittyy paljon muutakin, mutta siitä sitten myöhemmin.

Toivoisin kuitenkin, että jos blogiini eksyy muita morsiamia, joilla on ollut alkuvuodesta/tulee olemaan tänä vuonna häät Unioninkadun juhlahuoneistoissa, he ottaisivat minuun yhteyttä (blogini sähköpostiosoite löytyy oikeasta reunasta). Eräs morsian olikin jo minuun yhteydessä ja yhdessä olemme yrittäneet pähkäillä tätä todella ikävää tilannetta.

Postausaiheita olisi tällä hetkellä vaikka kuinka paljon, mutta juuri nyt kaiken aivokapasiteettini ja energiani vie tämä soppa. Mutta palataan toivottavasti taas positiivisemmilla aiheilla.  

Meidän hääkutsu ja -info

Nyt kun posti on tavoittanut jo myös ulkomailla asuvat häävieraamme, uskallan näyttää hääkutsumme sekä hääinfon myös täällä blogissa. Valitettavasti jouduin peittämään nimemme sekä joitakin tietoja hääinfosta, joten kuvat eivät tee oikeutta.

Helmiäiskirjekuoret ostin Sinellistä ja niiden sävy on nimeltään "minkki", mikä myyjän mukaan vastaa samppanjan sävyä. Nuo joutsenpostimerkit sopivat mielestäni kivasti sävyihin. Osoitteet printtasin itse valmiille tarra-arkeille, jotka ostin myös Sinellistä. Kirjekuoria, postimerkkejä ja osoitetarroja jäi jonkin verran yli, joten hyödynnän niitä varmasti myös kiitoskorttien postittamisessa.

Kutsun sekä infon suunnitteli ja toteutti Santeri Smal. Painatimme kutsut Granossa helmiäispaperille, jossa on aavistus kullan hohtoa. Kutsu on hieman paksumpaa paperia kuin info. Saimme koevedokset heti seuraavana päivänä siitä, kun olimme vieneet tiedostot Granoon. Kutsujen valmistuminen viivästyi päivällä paperin toimitusviiveen vuoksi, mutta muuten olisimme saaneet valmiit kutsut jo kolmessa päivässä.

Hääinfon taustalla on hento beigeen vivahtava liukuvärjäys, joka näissä kuvissa näyttää enemmän pinkiltä kuin mitä on luonnossa. Myös teksteissä sävy vaihtuu kullasta rusehtavaan väriin. Samat värit tulevat toistumaan myös häidemme muissa paperituotteissa sekä koristeissa.

Mielestäni näistä tuli tosi kauniit. Juuri sellaiset kuin toivoimme; yksinkertaiset, mutta tyylikkäät ja sopivan juhlavat. Nyt vaan odotellaan ilmoittautumisia, muutama onkin jo tullut. :)

Lomakkeita ja vihkikaavaa

Viime viikolla suuntasimme Maistraattiin tapaamaan vihkijäämme. Emme luonnollisesti tienneet yhtään, mitä odottaa. En myöskään hirveästi miettinyt tai stressannut tapaamista etukäteen (johtuen varmaan siitä, että olin edeltävän viikonlopun vatsataudissa). Näin jälkeenpäin ajateltuna pahinta olisi ollut, jos vihkijä olisi vaikuttanut välinpitämättömältä ja ainoastaan suorittanut virkansa edellyttämää tehtävää sen enempää kiinnostumatta meistä. Näin ei onneksi käynyt, vaan vihkijämme yllätti ainakin minut todella positiivisesti. Hänellä oli hyviä ideoita niin vihkipuheen kuin myös itse vihkitilaisuuden kulun suhteen. Hän selvästi välitti siitä, että tilaisuudesta tulee meille mieluinen. Sovimme, että hän lukee esim. jonkin valitsemamme runon tilaisuuden alkuun. Tällöin muuten kovin lyhyt virallinen vihkikaava saa lisää sisältöä. Löysinkin jo kolme kaunista ja meille hyvin sopivaa runoa, jotka yhdistin ikään kuin puheeksi. Minusta olisi ollut hieman hassua jos virkamies olisi yhden tapaamisen perusteella yrittänyt kirjoittaa meitä ja meidän suhdettamme kuvaavan puheen. Valmis runo/laulun sanat ym. on mielestäni paljon parempi vaihtoehto.

Hieman puskista sulhaseni ehdotti, että me lausuisimme toisillemme jotakin seremonian aikana. En tosiaan ollut yhtään valmistautunut tällaiseen skenaarioon, joten totesin ehkä hieman tylysti, että "minä en lausu yhtään mitään. Olen valmistautunut sanomaan tahdon, mutta en mitään muuta." :D Noh, pitää vielä harkita tuotakin vaihtoehtoa. ;)  

Samalla, kun jutustelimme vihkijän kanssa, allekirjoitimme myös sukunimen ilmoituslomakkeen. Esteiden tutkintaa emme ehtineet tehdä virka-ajan puitteissa, joten hoidimme sen sähköisesti. Vihkijämme kertoi, että hän pyytää seremonian jälkeen parilta todistajalta allekirjoitukset ja jättää vihkitodistuksen esim. kaasolle ennen kuin poistuu paikalta.

Siviilivihkiminen tuntuu tällä hetkellä juuri oikealta vaihtoehdolta meille, vaikka Jumalan kasvojen edessä, or not? -postauksessa vielä haikailin hieman kirkkohäiden perään. Minusta on hienoa, että pystymme itse räätälöimään tilaisuuden meidän näköiseksi. Maltan tuskin odottaa. :)

Tiedättekö, mitä huomenna tapahtuu? Hääkutsumme lähtevät viimeinkin matkaan (please Posti, älä hukkaa niitä)! Kutsuthan piti alkuperäisten suunnitelmieni mukaan lähettää jo toukokuun lopussa, mutta aikataulu hieman venyi. Onneksi lähetimme ne sähköiset Save the date -kortit, muuten olisin ollut jo melkoinen hermoraunio. ;)

Viime viikolla löimme lukkoon myös lomamme tämän kesän osalta. Ymmärrettävistä syistä emme pidä kesällä kuin viikon lomaa emmekä matkusta kotimaata pidemmälle. Innolla odotan silti minilomaamme, josta osan aiomme viettää Saimaalla.  

Kivaa alkavaa viikkoa!

Eeppinen hääkenkäsekoilu

Viimeistään tässä vaiheessa perun puheeni siitä, kuinka järkevästi ja rauhallisesti suhtaudun häiden suunnitteluun. Toissa viikonloppuna nimittäin löysin itseni itkemästä kenkien takia. Puolustuksekseni voin sanoa, että en sentään ihan minkä tahansa kenkien, vaan ihanien Pura lópezin kiiltonahkaisten korkkareiden takia. Ne olivat täydelliset; nudenväriset, kiiltävät, juuri optimaalisella viiden sentin korolla varustetut... ja kokoa liian pienet. Harmikseni huomasin tämän vasta seuraavana aamuna, kun päätin sovittaa uusia ihanuuksiani vielä kerran. Edellisenä iltana hieman napakoilta tuntuneet kengät olivat muuttuneet yön aikana auttamattomasti liian pieniksi. Koska kengät olivat arvokkaat ja ostettu ei vain häitä varten, vaan myös myöhemmin käytettäviksi, tiesin heti, että en voi pitää niitä edes sillä verukkeella, että niillä ehkä pärjäisi yhden päivän jos on viileä sää eikä turvota.

Ne olivat niin kiiltävät ja kauniit. Ostin myös mätsäävän laukun.

                               
Tässä vaiheessa koin pienoisen meltdownin. Sulhastani pitää kyllä kehua siitä, kuinka hyvin hän suhtautui asiaan. Hänellä on kyky tunnistaa, koska on tosi kyseessä, eikä hän tällaisissa tilanteissa ikinä sortuisi esim. syyllistämään minua huolimattomista ostoksistani. Sen sijaan hän totesi vain rauhallisesti, että nyt lähdetään takaisin sinne kenkäkauppaan.

Seuraavan kerran itku meinasi päästä kaupassa, kun kävi ilmi, että kengät voi ainoastaan vaihtaa, ei palauttaa. Olin jo tilaamassa saman kengän leveälestisempää versiota, mutta se oli loppunut kaikista myymälöistä. Koska jalkani koko on 41 ja pituuteni takia en pysty käyttämään valtavia korkoja, pienen myymälän vaihtoehdot olivat vähissä. Myyjä yritti tarjota minulle lahjakorttia, jolla olisin voinut ostaa esim. ballerinat tai laukun, jos sopivia korkkareita ei löytyisi. Päätin kuitenkin kierrellä vielä hetken aikaa kaupassa. Päädyin hypistelemään kenkiä, jotka ensisilmäyksellä näyttivät aivan liian kapeakärkisiltä ja korkeakorkoisilta. Epätoivossani päätin kuitenkin sovittaa niitä ja nehän sopivat ja tuntuivat vielä yllättävän mukavilta jalassa. Olin kuitenkin edelleen todella epävarma siitä, ovatko 7,5 cm korot liikaa lähes 180 cm pitkälle amazoni-naiselle. ;) Don´t get me wrong, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua miten itse haluaa pituuteen, painoon tai muihin ulkoisiin seikkoihin katsomatta ja itse ihailen todella paljon pitkiä naisia, jotka uskaltavat käyttää korkoja. Mutta jostain syystä ne vaivaiset kaksi senttiä lisää uusien hääkenkien koroissa tuntuivat päässäni kahdeltakymmeneltä sentiltä. Lopulta piheyteni ratkaisi asian, koska olisin käytännössä menettänyt ostamieni kenkien hinnan, jos olisin joutunut ottamaan lahjakortin ja ostamaan vielä toiset hääkengät jostain muusta myymälästä. Laukunkin sain onneksi vaihdettua vastaavanlaiseen ei-kiiltonahkaiseen. Sulhaseni vei minut kenkäepisodin jälkeen vielä kahville lohdutukseksi eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vähän tuota kävelyä pitää vielä harjoitella...

Nyt kun hääkenkäsekoilusta on kulunut riittävästi aikaa, voin todeta, että loppujen lopuksi pidän näistä uusista kengistä jopa enemmän kuin ensimmäisistä, vaikka ne eivät olekaan sellaiset kuin alun perin suunnittelin, ehkä vielä paremmat. Ja mitä korkoihin tulee, kenties minustakin kuoriutuu rohkea pitkä nainen, joka uskaltaa käyttää korkokenkiä. Practise what you preach. :)

Tuumasta toimeen

Viime viikolla olinkin poikkeuksellisen aktiivinen hääjärjestelyiden suhteen. Alkuviikosta koin pari huonosti nukuttua yötä, kun yhtäkkiä ymmärsin, miten vähän aikaa meidän häihin oikeasti on (Kolme kuukautta!!). Missään nimessä en haluaisi stressata häitämme, koska haluaisin liittää niihin pelkästään tai ainakin enimmäkseen positiivisia tunteita. Siispä ryhdyin toimeen, koska mikään ei auta stressiin niin hyvin kuin se tunne, että tekee jotain asian eteen, edes pieniä juttuja.

Lähetin juhlapaikkaamme sähköpostia ja kyselin mm. uutta tarjousta muokatusta menusta sekä mahdollisuutta muokata hääkakkua haluamaamme suuntaan. He eivät ole vieläkään vastanneet mitään, mutta toivottavasti tässä lähiaikoina saadaan hääillallisemme menu vahvistettua. Häävieraiden osoitteita olin alkanut keräämään Word-tiedostoon jo jonkin aikaa sitten, mutta viime viikolla vihdoin opettelin, miten Wordissa saa aseteltua osoitteet niin, että ne on helppo printata valmiille tarra-arkeille. Minulle käy melko usein niin, että ehdin pitkään angstailla jotain ongelmaa ja sitten se ratkeaa kuin itsestään. Niin kävi nytkin. Avasin suuni ja kysyin työkaveriltani, tietääkö hän, miten tarra-arkeille printataan. Hänelläpä sattui olemaan valmis ohje tähän eli en joutunut edes katsomaan mitään Youtube-opetusvideoita aiheesta.

Tarra-arkit ja kirjekuoret ostin Sinellistä. Bongasin Huntua ja hattaraa -blogista ihanat helmiäiskirjekuoret, jotka Luraish oli tilannut Sinellin verkkokaupasta. Verkkokaupan tarjontaan tutustuttuani päätin hankkia kullanväriset helmiäiskuoret. Noh, Simonkadun myymälästä oli tietenkin juuri nämä loppu, mutta hyvä niin, koska löysin toiset vielä paremmin meidän häiden sävyihin sopivat. Postimerkitkin löytyivät samalla reissulla Suomalaisesta kirjakaupasta. Sunnuntaina liimailin viivoittimen avustuksella osoitetarroja kirjekuoriin. Itse kutsut enää puuttuvat, mutta nekin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Paljastan kutsujen lopullisen ulkonäön vasta sitten, kun vieraamme ovat saaneet ne.

Viikonloppuna suuntasin kauppoihin etsimään alusvaatteita hääpuvun alle sekä hääkenkiä ja -laukkua. Kengät ja laukun löysinkin, mutta sen jälkeen ei ollutkaan enää varaa alusvaatteisiin, joten pitää odottaa seuraavaan palkkapäivään (mikä on onneksi ihan kohta). ;) Kenkien suhteen tuli itse asiassa sekoiltua vähän turhan paljon, mutta kirjoitan tästä ihan oman postauksen. Ihan vaan vinkkinä muille morsiamille, että ennen kuin ostatte useamman sadan euron arvoisia kenkiä, varmistakaa, että ne pystyy tarvittaessa palauttamaan!

Sulhaseni oli lauantaina töissä, joten ostoksistani innostuneena päätin uskaltautua sovittamaan hääpukuani yksin ilman avustusta. Kissan tosin heitin pihalle siksi aikaa, jotta ei roiku kynsillään kiinni laahuksessani. ;) Sainkin mekon ihan helposti päälleni. Siitä tosin karisi jonkin verran paljetteja ja muuta blingiä. Varmaankin pukupussissa jääneet kiinni toisiinsa ja irronneet sen takia... Mekko näytti kuitenkin edelleen hyvältä ja varmasti on oikein mieluinen sitten, kun pienet korjaustyöt on tehty. Huntua jäin vielä miettimään, koska mekkoni selkä olikin avonaisempi kuin mitä muistin. Minulla on yksi huntu lainassa, mutta en ole varma, sopiiko se mekkoni tyyliin. Pitsihuntuja voisin siis käydä vielä katselemassa hääpukuliikkeissä.

Tällainen hääpainotteinen viikko siis takana. Toivoisin, että saisimme hääkutsumme postiin tällä viikolla. Sen jälkeen onkin enää melko pientä järjesteltävää jäljellä (tai niinhän minä kuvittelen ;)).  

Nakki viuhuu

Olin jo mielessäni haudannut ajatuksen yhteisestä kokouksesta kaasojen ja bestmanin kanssa, koska toinen kaasoni asuu niin kaukana. Ajattelin, että hääsuunnittelut ja tehtävien jako hoidetaan etänä. Yllättäen tilaisuus kuitenkin tarjoutui kaasoni matkustaessa perheineen tänne etelään muutamaksi päiväksi, ja minä olin tietenkin heti kalenteri kädessä varaamassa aikaa kokoukselle.

Päivää ennen kokousta olin vielä epävarma agendasta, mutta sain onneksi nopealla aikataululla jonkinlaisen tehtävien jaon aikaan googlettamalla hakusanalla "kaason tehtävät". ;)

Kaaso R, joka asuu kaukana, saa eniten vastuita itse hääpäivänä eli hän hoitaa suurimmaksi osaksi tilaisuuden juontamisen. Hän oli aika itsestään selvä valinta kyseiseen rooliin, koska on luonteva esiintyjä. Itsekin esiintymisjännityksestä kärsivänä kehotan (jos vain mahdollista) valitsemaan juontotehtäviin henkilön, jolta se sujuu luontevasti. Ei ole kiva kenenkään kannalta, jos kaaso/bestman joutuu jännittämään ja stressaamaan etukäteen tilaisuutta. Häiden pitäisi kuitenkin olla hauska juhla heillekin. Kaaso R toimii myös juhlapaikan henkilökunnan sekä esiintyjien yhteyshenkilönä hääpäivänä ja selvittää tarvittaessa yllättäviä tilanteita.

Kaaso P asuu lähempänä, joten hän osallistuu enemmän käytännön järjestelyihin. Hän on tarkka ja huolellinen luonteeltaan, joten hän saa ottaa vastaan ilmoittautumiset ja antaa tarvittaessa lisätietoja vieraille. Jos joudumme askartelemaan jotain (esim. laatikot hääkarkeille), P osallistuu myös tähän. Hän pitää kimppuani vihkimisen ajan, huolehtii tarvittaessa häälaukustani juhlan aikana ja kuljettaa häälahjat pois juhlapaikalta häiden jälkeen.

Kaasot viettävät aamupäivän kanssani kampaajalla ja meikissä ja ovat henkisenä tukenani. Minulle henkinen tuki tarkoittaa ennen kaikkea rauhallisen ja iloisen ilmapiirin ylläpitämistä eli ei lietsota paniikkia miettimällä, mitä kaikkea on vielä hoitamatta tai spekuloimalla, mikä voi mennä pieleen. Tämän puolen hoidan varmasti ihan itse oman pääni sisällä. ;) Lisäksi kaasot huolehtivat tavaroideni viemisestä hääsviittiin, sviitin koristelusta (jos kokevat tarpeelliseksi) ja vieraiden opastamisesta. Mikä tärkeintä, kaasojen on juhlan aikana pidettävä huolta, että morsiamen naama ei kiillä, huulipunaa ei ole hampaissa ja mekko on ojennuksessa. ;) Jommankumman on varmaan myös autettava minua käymään vessassa mekkoni kanssa, mutta he voivat vetää vaikka pitkää tikkua tästä nakista. :D

Bestman osallistuu tavaroiden kuljetukseen hääpaikalle edellisenä päivänä. Itse hääpäivänä hän hakee sulhasen kotoa ja vie keskustaan groomattavaksi. Bestman huolehtii myös siitä, että sulhanen syö tarpeeksi (käyvät yhdessä lounaalla) ja rauhoittelee häntä tarvittaessa (= juottaa viskiä taskumatista). Sulhanen ja bestman pukeutuvat hääsviitissämme. Frakin pukemiseen liittyy kuulemma Youtube-videoita rusetin solmimisesta. :D Lisäksi bestman avustaa kaasoja vieraiden opastamisessa, on vastuussa avec-buffasta ja toimii DJ:n sekä valokuvaajan yhteyshenkilönä hääpäivänä. 

Kaasot ja bestman ovat tietysti vetovastuussa myös polttareiden järjestämisestä, osallistuvat kanssamme valokuvaukseen ennen häitä ja hengaavat kanssamme alttarilla vihkimisen ajan. Bestmanin pitäisi myös huolehtia sormuksestani ja ojentaa se sulhaselle h-hetkellä. BTW, kävimme tuossa vähän aikaa sitten GL-korussa suunnittelemassa vihkisormustani ja siitä tuleekin aika erilainen kuin mitä alun perin ajattelin. Tästä lisää myöhemmin.

Meille on tärkeätä, että myös kaasot ja bestman pystyvät nauttimaan häistämme. He eivät ole meille orjatyövoimaa, vaan luottohenkilöitä, jotka helpottavat hääjärjestelyjä ja mahdollistavat myös meille rennon päivän. Teen mahdollisimman paljon itse, koska olen kontrollifriikki ja koska tekemistä ei oikeastaan ole mitenkään hirveästi. Silti on helpottavaa tietää, että voin tarvittaessa pyytää häätiimiltämme apua. :)

Hääkrääsää vappukattauksessa

"Hääkrääsän" saralla olen ollut todella hillitty, koska olen tähän mennessä hankkinut vasta pari pom pomia sekä kaksi metallikauhaa herkkubuffaan. Nyt shoppailuhurmos on kuitenkin alkanut ja koko ajan keksin lisää kaikkia must have -ihanuuksia.

En mennyt Stockan hulluille päiville tekemään hääshoppailuja, mutta niinhän siinä kävi, että poistuin tavaratalosta mukanani seitsemän kultaista valokuvakehystä. Näihin kehyksiin tulee siis pöytänumerot. Pöytien määrän jouduin arvioimaan, joten ostin varmuuden vuoksi yhden ekstran. Olin varmaan hieman erikoinen näky tyhjentäessäni hyllyä kehyksistä, koska myyjäkin pysähtyi kommentoimaan, kuinka kivoja hamstraamani kehykset ovat. :D

Kultaisista katelautasista jo mainitsinkin, mutta näitä pitää kustannussyistä vielä vähän miettiä. Herkkubuffaa varten päätimme ostaa kaksikerroksisen kakkutarjottimen, joka pääsi käyttöön jo vappuna. Häitä varten hankittu pikkuinen pom pom pääsi myös vappuna koekäyttöön. Lisäksi haluan ainakin yhden kannellisen lasikulhon buffaamme. Paperiset honeycomb-pallot kiinnostaisivat myös, mutta toisaalta haluaisin välttää liikaa leikkisyyttä ja säilyttää elegantin ja ajattoman linjan häiden koristeiden suhteen. Nähtäväksi jää, millainen lopputulos on.

Tiedän, että omat hääostokseni varmasti kalpenevat monien muiden morsianten rinnalla, mutta ihan tarkoituksella yritän ostaa niin vähän kuin mahdollista pelkästään häitä varten. Olen mielenlaadultani minimalismiin taipuvainen ja ahdistun helposti turhasta tavarapaljoudesta omassa kodissani. Toisaalta olen sitä mieltä, että esim. hääkattaus saa olla runsas ja näyttävä, hyvän maun rajoissa tosin.

Enää huominen töitä ja sitten on luvassa todella tarpeellinen ja todella pitkä viikonloppu. Mahtavaa! :) Vähän suunnittelin, että jos piipahdettaisiin sulhaseni kanssa GL-korussa perjantaina, mutta katsotaan, saanko houkuteltua hänet mukaani.  

Aurinkoista loppuviikkoa! Nauttikaa lämmöstä!