Viiniralli Champagneen osa VI - Montagne de Reims

Hääviinimme muuttivat eilen viinikellarista toiseen, joten jatketaanpas taas matkakertomusta. Aikaisemmat postaukset löytyvät viiniralli-tunnisteen takaa.

Viimeksi kerroinkin jo hääsamppanjoiden hankinnasta, mutta matka jatkui tämän jälkeen vielä monta päivää. En ole luonteeltani "kaikki kyllä järjestyy -tyyppinen", joten täytyy myöntää, että sen jälkeen kun samppanjat oli pakattu paksiin, jännitin melkoisesti, saammeko ne ehjänä Suomeen asti. Olin aivan varma, että joko a. joku ajaa peräämme moottoritiellä tai b. juomat/koko auto varastetaan yön aikana. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin stressaamisestani huolimatta.

Viimeisenä kokonaisena Champagnessa vietettynä päivänä suuntasimme Montagne de Reimsin alueelle. Vierailimme mm. Maillyn talossa, mikä oli aika hauska kokemus, koska viikonloppuisin samppanjatalossa päivystävät itse viininviljelijät. Meitä palveli todella hyvän rusketuksen viinipelloilta hankkinut vanhempi mies, joka ei juurikaan puhunut englantia. Kielitaidon puute ei kuitenkaan estänyt tastingin järjestämistä ja jälleen löytyi myös kotiin viemisiä. Maillyn talo edustaa ns. osuuskuntaa, johon kuuluvat lähes kaikki kylän viininviljelijät.

Seuraavaksi kävimme ihailemassa Moulin de Verzenay -tuulimyllyä sekä Le Phare de Verzenay -majakkaa. Tuulimylly toimii nykyään Mumm:n edustustilana.

Päätimme vielä käydä katsomassa, josko matkaoppaasta bongaamamme Parc Arboxygene -puistossa sijaitseva samppanjabaari (Perchingbar) olisi auki sunnuntaina. Olihan se! Emme oikein tienneet, mitä odottaa, kun ostimme liput baariin, mutta kokemus oli lopulta yksi koko reissun parhaimmista. Parc Arboxygene oli jonkinlainen seikkailupuisto, jossa olisi päässyt myös kiipeilemään puihin jne.

Samppanjabaari oli kirjaimellisesti rakennettu puuhun ja sinne kuljettiin riippusiltaa pitkin. Perillä odotti kauniisti, ehkä jopa hieman skandinaaviseen tyyliin sisustettu "puumaja", jossa sai rentoutua rauhassa maisemia ihastellen ja kuplajuomasta nauttien. Hintaan kuului lasi samppanjaa (saimme muistaakseni valita muutamasta eri vaihtoehdosta) sekä pientä naposteltavaa. Aivan täydellistä.

Kun lopulta päätimme laskeutua pilvilinnastamme takaisin maan pinnalle, kävimme vielä kävelyllä Verzyn kylässä ennen Epernayhin palaamista. Sunnuntaisin pienet samppanjatalot ovat kiinni, mutta Epernayssä oli paljon avoimia taloja, joten vietimme iltapäivän Avenue de Champagnella kierrellen.

Seuraavan päivän pääohjelmanumero oli vierailu Piperin tehtaalle. Sitä ennen ehdimme kuitenkin poiketa vielä mm. Bouzyn kylässä maistelemassa Paul Baran samppanjaa sekä Canard Duchene -talossa kellari- ja viinitarhakierroksella. Kierros oli ranskaksi (heillä on kierroksia myös englanniksi, mutta emme ehtineet jäädä odottamaan seuraavaa). Pääasiat tulivat kuitenkin selviksi ja opas myös vaihtoi toisinaan englantiin, jotta me muutamat kielitaidottomat pääsimme kärryille.


















































Nyt kun matkastamme Champagneen on kulunut jo jonkin aikaa, kaikki yksityiskohdat eivät ole enää kirkkaana mielessä, mutta tunnelman ja yleisen fiiliksen muistaa kyllä. Ranskassa matkustaminen sujui kaiken kaikkiaan todella hyvin. Meitä kohdeltiin ystävällisesti enkä kokenut paikallisia koppaviksi tai ylimielisiksi. Kuten sulhasellani on tapana sanoa, ihmisillä on lähes joka paikassa samat tarpeet. Eli vaikka kielitaitoa ei löytyisi, ei missään nimessä pitäisi pelätä matkustamista. Aina pärjää. Nyt kun katson Champagnessa otettuja kuvia, on vaikea uskoa, että olimme oikeasti tuollaisessa paratiisissa. Maisemia olisi voinut tuijottaa tuntikausia. Tämä reissu tulee varmasti olemaan muistoissamme yksi hienoimmista.

Ei elämä Champagnessakaan kuitenkaan ole pelkkää euforiaa. Helteet olivat melkoiset, joten kun oli koko päivän kierrellyt kyliä ja maistellut samppanjaa, olo oli iltaisin todella vetämätön. Yllätyin siitä, miten monessa tastingissä päivän aikana ehti käydä. Etukäteen pelkäsimme, että juoma ei jossain vaiheessa enää maistuisi. Tätä ongelmaa ei onneksi tullut vastaan. ;) Neuvoisin silti rajoittamaan hieman alkoholin saantiaan sylkemällä ihan rohkeasti osan pois. Vaikka annokset olivat pieniä, 30 asteen lämpötiloissa kuplat saattavat nousta päähän turhan helposti. ;) En silti kokenut, että olisin ollut jotenkin rappiolla matkan aikana. :D

Ennen matkaa mietimme, olemmeko ihan kreisejä kun matkustamme päiväkausia yksien hääviinien takia. Näin jälkikäteen olen todella iloinen, että teimme tämän matkan. Paljon olisi jäänyt kokematta ja näkemättä, jos olisimme jänistäneet. Matkamme ei toki päättynyt tähän, vaan seuraavaksi lähdimmekin taas ajamaan kohti Saksaa. Saksassa vietimme vain pari päivää, mutta ne olivat sitäkin ikimuistoisemmat. Tästä lisää myöhemmin.