Valokuvaus ja matka juhlapaikalle

Jatketaan siitä, mihin jäin Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona -postauksessa. Minä ja kaasot saavuimme siis noin puolen kolmen maissa taksilla Lilla Roberts -hotellin eteen. Ihan ensimmäisenä revimme kengistäni irti geelityynyt, jotka kaaso R oli ystävällisesti ostanut minulle, mutta jotka eivät mahtuneetkaan kapeakärkisiin Pura Lopezin kenkiini. Emme halunneet first look -kuvia, vaan sulhanen ja bestman tulivat meitä vastaan hotellin aulaan jo ennen kuin valokuvaaja ehti paikalle. Alkuperäisenä ajatuksena oli kuvata ensin hotellissa ja kävellä sen jälkeen kohti juhlapaikkaa ja ottaa matkalla kuvia. Sateen uhka kuitenkin muutti suunnitelmat, joten lähdimme heti ensimmäisenä ulos kuvaamaan.

Päädyimme Tähtitorninmäen puistoon ottamaan potrettikuvia. Myös eräs ohikulkeva mies, kenties turisti, pysähtyi kuvaamaan meitä. En tiedä, mihin nekin kuvat päätyivät, mutta ihan hauskaa mielestäni, että herätimme huomiota. Viereisessä kirkossa oli vihkiminen meneillään ja vitsailimmekin, että voisimme käydä fotobombaamassa heidän hääkuvansa. ;) Vettä alkoi ripotella hieman, joten kaivoimme sateenvarjot esiin ja otimme vielä muutamia kuvia niiden kanssa, kunnes suuntasimme takaisin hotelliin.

Lilla e -baari ja koko hotellin aula ovat todella näyttäviä ja upeasti sisutettuja. Mieheni tuntee töiden kautta Lilla e:n henkilökuntaa, joten he suostuivat sulkemaan baarin siksi aikaa, että saimme ottaa kuvia baaritiskillä. Suuri kiitos heille tästä! Otimme todella hauskoja ja persoonallisia kuvia, joissa mieheni mm. kaataa minulle samppanjaa tiskin takana. Olen todella tyytyväinen, että saimme myös ei niin perinteisiä hääkuvia, jotka kuvastavat meidän yhteistä harrastusta sekä tietysti myös mieheni ammattia.

Hotellin aulaa koristaa suuret shakkinappulat ja lattia on kuvioitu muistuttamaan shakkilautaa. Saimmekin lisää persoonallisia kuvia käyttämällä shakkinappuloita rekvisiittana.

Otimme myös yhteiskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Kaaso R oli kuvausten aikana skarppina korjailemassa hiuksiani, jotka meinasivat valahtaa kasvoille. Jossain vaiheessa valokuvaajamme alkoikin sujuvasti kutsumaan kaasoa paikalle aina kun otsatukkani kaipasi kohentamista. :D Mielestäni meillä oli todella hauska ja rento tunnelma kuvausten aikana enkä oikeastaan edes muistanut jännittää tulevaa vihkimistä ja hääjuhlaa.

Vihkimisen oli tarkoitus alkaa klo 17, joten meille oli tilattu taksi hotellin eteen klo 16 jälkeen, jotta ehtisimme juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen vieraita. Noh, taksiapa ei kuulunut ja tässä vaiheessa vettä satoi jo aivan kaatamalla. Myöhemmin sainkin kuulla, että hääpäivänämme taivaalta oli tippunut noin kuukauden sademäärä kerralla... Vihdoin tilataksi saapui hotellin eteen, mutta vielä oli epäselvyyttä siitä, oliko tämä meidän taksimme vai jonkun muun tilaama. Itseasiassa luulen, että taksi oli tarkoitettu mieheni isälle, hänen puolisolleen ja isovanhemmille, jotka yöpyivät samassa hotellissa.

Lopulta päädyimme kyseisen tilataksin kyytiin, mutta vaikeudet eivät loppuneet siihen. Olin saanut kaveriltani aamupäivällä WhatsAppissa viestin, että juhlapaikkamme ympäristössä tulisi olemaan mielenosoitus, joka päättyisi puolen viiden maissa. Sade ja mielenosoitus (ei siis ihan vältytty Murphyn lailta ;)) hidastivat liikennettä niin paljon, että mietimme, joudummeko kävelemään loppumatkan kaatosateessa. Se olisi kyllä ollut katastrofi ainakin kampaukseni kannalta. ;) Lopulta olimme juhlapaikan ovien edessä noin kahtakymmentä vaille viisi.

Seuraavaksi päästäänkin jo itse vihkitilaisuuteen. Kivaa viikonloppua kaikille! Minulle tämä viikonloppu on vähään aikaan viimeinen Suomessa. Ensi viikon lauantaina starttaa pitkä matkani kohti Buenos Airesia.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

In sickness and in health

Avioliitto on tautista puuhaa. ;) Mieheni sairastui jo heti häämatkan jälkeen. Itse sinnittelin vielä jonkin aikaa kunnes jouduin viimein antamaan periksi jo ennen häitä päälle yrittäneelle flunssalle. Pääsin onneksi melko vähällä, mutta seuraavaksi olikin miehen vuoro sairastua enterorokkoon. En tiennyt, että kyseinen lastentauti voi iskeä myös lapsivapaaseen perheeseen. Mies alkaa onneksi olemaan jo terveiden kirjoissa, mutta nyt pitää vielä jännittää, saanko itse tartunnan ja ehdinkö parantua ennen kuin lähden Argentiinaan. Onneksi taudin itämisaika on niin lyhyt, että ensi viikolla voi jo varmaan huokaista helpotuksesta.

Kuvia ja tunnelmia menneiltä viikoilta.

Ihmeen kaupalla olemme kaikesta sairastelusta huolimatta ehtineet viettää pari kivaa viikonloppua kohtalaisen terveinä. Kävimme mm. Fiskarsissa todella kivoilla lähiruokamarkkinoilla. Viime viikonloppuna oli jälleen luvassa hyvää ruokaa ja juomaa kavereiden kanssa. Tänä lauantaina edustin yksin erään pikku-neidin 6 v. syntymäpäivillä.

Muistan kuinka hieman naureskelin facebookin hääryhmässä tuoreiden vaimojen ns. "vaimomoodille", johon ilmeisesti kuuluu ainakin lisääntynyt tarve valmistaa ruokaa aviomiehelle. Taisin johonkin ketjuun kommentoidakin, että meillä mies on aina ollut päävastuussa ruoan laitosta, enkä usko asian muuttuvan avioliiton myötä. Noh, kuinkas sitten kävikään. Miehen sairastellessa olen loihtinut pöytään kasvissosekeitot, tattipastat, katkarapupiirakat jne. Täytyy myöntää, että on itseasiassa ollut ihan kiva kokkailla itsekseen (yleensä toimin apukokkina ja mies on sitten head chef ;)), vaikka työpäivän jälkeen ei aina jaksaisi tarttua kauhaan.

Toivotaan, että avioelämämme jatkuu terveemmissä merkeissä. Seuraavaksi palataankin taas hääpäivään. Kiitoskortit lähtivät tilaukseen tällä viikolla, jotta saadaan ne postiin ennen kuin lähden. Toivottavasti ovat mieluisat.

Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona

Hieman heikosti nukutun yön jälkeen heräsin samoihin aikoihin sulhasen kanssa joskus ennen kahdeksaa. Olisin todella halunnut nukkua hyvin, mutta valitettavasti tällaiset asiat eivät ole omasta tahdosta kiinni. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että väsymys vaivasi oikeastaan ainoastaan siihen asti kunnes pääsimme lähtemään kotoa. Sen jälkeen adrenaliini ja kaikki se uusi, ihana ja jännittävä, mitä päivä toi tullessaan, pitivät huolen jaksamisesta.

Hääaamun brunssi á la hermostunut morsian.

Kävin suihkussa ja pakkasin vielä loput kosmetiikat hääyölaukkuuni. Sulhanen lähti keskustaan kahdeksan jälkeen ja vei samalla laukkuni mukanaan Lilla Robertsiin. Seuraavaksi aloin tärisevin käsin valmistamaan brunssia. Siskoni saapui yhdeksän maissa ja auttoi minua brunssin kanssa. Söimme ja nautimme samalla pienen pullon samppanjaa. Laitoin myös Spotifystä soittolistan pyörimään taustamusiikiksi. Kaason kanssa juttelu ja rauhoittava musiikki (+ samppanja) tekikin tehtävänsä ja kun meikkaaja ja kampaaja saapuivat klo 10 maissa, olin jo huomattavasti rauhallisempi.

Lähtötilanne.

             
Aloitimme minun kampauksestani, koska lisäkkeiden kiinnittämisessä meni jonkin aikaa. Minulla kävi ihan mieletön tsägä, koska lisäke oli täysin samanvärinen kuin hiukseni. Olimme koekampauksessa valinneet lisäkkeen vertailemalla "näytetupsuja" omiin hiuksiini, mutta en olisi uskonut, miten täydellisesti lisähiukset lopulta sulautuivat omiin hiuksiini, jotka oli värjätty reilu viikko ennen häitä Uudenmaankadun Q-hairissa. Lisäkkeet kiinnitettiin jonkinlaisella liimalla, mikä kesti kyllä todella hyvin häät ja lähes koko häämatkan. Matkan loppuvaiheessa pari suortuvaa lähti itsestään ja loput poistin itse ennen töihin paluuta.

Making of.

        
Jossain välissä myös kaaso R saapui paikalle taksilla suoraan lentokentältä. Kampauksen aikana sain käsiini kaasojeni väsäämän polttarikirjan, joka oli kyllä aivan hulvattoman hauska. :D Myös kaasoille tehtiin meikit ja kampaukset. Oman meikkini vuoro oli viimeisenä. Yritin jokaisessa mahdollisessa välissä syödä jotain pientä, jotta en nääntyisi nälkään ennen hääillallista. Olin ostanut mm. pähkinöitä naposteltavaksi sekä proteiinijuoman, joka oli tarkoitus ottaa mukaan, mutta se unohtui ja olisi ollut myös tarpeeton, koska nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa päivää.

Hunnun kiinnitys.

         
Olimme tässä vaiheessa vielä tosi hyvin aikataulussa, koska mekon pukemiseen jäi yli puoli tuntia. Mutta sepä ei ihan riittänytkään. Yritimme kiinnittää rintaliivejäni mekon liivinvartijoihin sillä seurauksella, että mekko ei mennyt enää kiinni ja rintaliivit nousivat liian ylös. Lopulta päätimme jättää liivinvartijat kokonaan käyttämättä. Laahuksen kiinnittäminen ylös aiheutti myös melkoista sekoilua. Heidi oli täysin selvästi näyttänyt minulle, miten laahus kiinnitetään, mutta jostain syystä emme löytäneet kiinnityslenkkiä. Taksi odotti jo ulkona, joten päätimme kantaa laahuksen kädessä. Taksissa totesimme, että lenkki oli varmasti se, minkä kaasoni oli heti ensimmäiseksi bongannut laahuksesta, mutta itse luulin kyseessä olevan vain helman eri kerrosten kiinnityslangan. Eipä sillä, käytimmekö oikeaa lenkkiä, ollut mitään merkitystä ja loppuillasta minulla oli itseasiassa henkilökohtainen laahuksenpitelijä tanssilattialla. ;) Kaikessa hässäkässä meinasin unohtaa lisätä hajuvettä (kuka tätäkään olisi huomannut??) ja pihan ovi oli jäädä lukitsematta. Vanhempani olivat tulossa meille noin tunnin sisällä siitä, kun lähdimme, joten avoimet ovetkaan ei olisi ollut katastrofi. Nyt tuntuu tosi hassulta, miten paljon kiinnitin huomiota yksityiskohtiin vielä tässä vaiheessa. :D

Sari loihtii upeaa silmämeikkiäni.

        
Hieman kello kahden jälkeen lähdimme taksilla kotimme pihasta kohti Lilla Roberts -hotellia. Taksissa vielä kelasin, että mitäköhän kaikkea unohdimme, kunnes tajusin, että olemme tosiaan menossa Helsingin keskustaan, mistä varmasti voi ostaa kaiken tarvittavan. Mitään ei kyllä oikeasti unohtunut. Mieheni näkeminen ja valokuvaus rauhoittivat minua huomattavasti ja meillä oli todella mukavat pari tuntia kaasojen, bestmanin ja valokuvaajan kanssa. Pieni mutka tuli vielä matkaan ennen kuin pääsimme itse juhlapaikalle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kaasoilla oli kauniit samppanjansävyiset mekot.

Haluan vielä kiittää Sari Rannikkoa ja Heidi Launosta upeista meikeistä ja kampauksista sekä mukavasta seurasta. Mielelläni suosittelen heitä morsiamille, joilla on vielä kampaaja ja meikkaaja hakusessa. 

Miltä nyt tuntuu?

Ennen kuin menen yksityiskohtaisemmin hääpäivän tapahtumiin, haluan kertoa häiden jälkeisistä fiiliksistä. Meidän häistähän on, uskomatonta kyllä, kohta jo kuukausi aikaa!

  Kotona on taas viihtynyt häämatkan jälkeen.

                                        
Heti häiden jälkeisenä aamuna totesimme tuoreen aviomieheni kanssa, että vaikka monesti olemme kuulleet, että naimisiin meno ei oikeasti muuta mitään, oli silti jotenkin erilainen ja erityinen olo. Minulla tuo olo on osittain jatkunut vielä arkeen paluun jälkeen ehkä senkin takia, että sukunimen muuttuminen ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat säännöllisesti muistuttaneet, että jokin on toisin. Lisäksi se, että mieheni kutsuu minua vaimoksi, tuntuu edelleen kivalta vatsanpohjassa.

Osa onnittelukorteista.

                                         
Olen miettinyt aika paljon hääpäivää. Kaikki meni hämmästyttävän hyvin, mutta koska kyseessä oli tosi iso asia, yksityiskohdat ovat luonnollisesti pyörineet mielessä. Osittain on ehkä pientä haikeuttakin ilmassa siitä, että nuo kauniit juhlat ovat nyt takanapäin. Toisaalta olen myös helpottunut, koska stressiltäkään ei häitä suunnitellessa pysty välttymään. Minulla on todella paha taipumus ylianalysointiin, joten olisin voinut jopa arvata, että hääpäivä tulee vatvottua läpi jokaiselta kantilta. Mutta lopputulema onneksi on, että meillä oli tosi hieno päivä, jota voimme hyvillä mielin muistella jatkossa.

I love syksy.

Häämatkalta palattuamme olen nauttinut arjesta taas ihan uudella innolla. Rakastan syksyä, joka aiheuttaa minussa aina jonkinlaisen sisustusvimman. Häiden jälkeen teki myös mieli karsia tavaroita, vaikka meille ei jäänytkään röykkiöittäin hääkrääsää nurkkiin lojumaan. Itseasiassa käytin häistä jääneitä valokuvakehyksiä ja muuta rekvisiittaa kodin sisustamiseen.

Purkki herkkubuffasta ja pullonkorkit pöytäkoristeista.

                                        
Haluan nauttia nyt mahdollisimman paljon kotona olosta myös sen takia, että aika tasan kuukauden päästä lähden töihin Argentiinaan ja palaan vasta vähän ennen joulua. Syksyiset koti-illat aviomiehen kanssa sohvan nurkassa ovat siis todella tervetulleita, sillä ikävä tulee olemaan kova.

Täydellinen häälahja hyvän kahvin ystäville.

                                         
Olen miettinyt myös sitä, miltä häiden jälkeen "kuuluisi" tuntua. Osa morsiamista leijuu vaaleanpunaisessa rakkauden kuplassa vielä pitkään häiden jälkeen. Osa potee hää-ähkyä, jolloin mikään häihin liittyvä ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Osa jopa masentuu kun pitkään suunniteltu päivä on yhtäkkiä ohi ja tuntuu siltä, että ei ole enää mitään, mitä odottaa. Osa jatkaa arkea niin kuin ennenkin. Olenkin tullut siihen aika itsestään selvään lopputulokseen, että tässäkään asiassa ei ole väärää tapaa niin kauan kuin ei tosissaan kadu naimisiinmenoa. ;)

Olisi kiva kuulla, miten muut jo häitään viettäneet ovat kokeneet häiden jälkeisen ajan? Ainiin, yksi asia, miltä ei näköjään pysty välttymään, on häiden jälkeinen sairastuminen. Mies (ja kissa!) olivat kipeinä viime viikolla ja itse olen kantanut kaktusta kurkussa koko tämän viikon. Huomenna olisi tarkoitus ajaa Fiskarsiin lähiruokamarkkinoille, joten toivon, että olo on silloin jo parempi.

Kivaa viikonloppua! Lupaan, että seuraavaksi päästään itse asiaan eli hääpäivään. :)

P.S. Blogger on jostain syystä hävittänyt hääblogilistani tuosta sivupalkista. Sairaan ärsyttävää, mutta yritän korjata asian asap.

Päivä ennen häitä

Aloitetaan häidemme läpikäyminen häitä edeltävästä päivästä. Starttasimme auton kohti Fiskarsia hyvissä ajoin, jotta olisimme Petri´s chocolate roomin oven takana heti liikkeen auetessa. Valitettavasti nettisivuille oli jäänyt väärät aukioloajat, joten jouduimme odottamaan noin puolitoista tuntia. Tällä välin kävimme kahvilla + korvapuustilla ja hakemassa oluet Rekolan panimosta. Puhuin myös äitini kanssa pitkään puhelimessa autossa odotellessamme. Äiti oli soittanut viimeksi keskiviikkona, jolloin olin ollut "hieman" kireä, joten halusin jutella hänen kanssaan vielä ennen hääpäivää rennommissa tunnelmissa. :D

Pienen jännitysmomentin aiheutti se, että mieheni ei ollut saanut vastausta viimeiseen sähköpostiinsa, jossa kertoi milloin ja mistä hakisimme suklaat. Olin jo valmis vapauttamaan sisäisen bridezillani, jos tilauksemme olisi unohtunut, mutta onneksi suklaat odottivat meitä kauniisti pakattuina.

Aikataulustamme tuli odotettua tiukempi, koska meidän piti olla Unioninkadulla noin klo 14 ja pääsimme lähtemään Fiskarsista vasta klo 12 maissa. Olimme yhden aikoihin kotona, minkä jälkeen pakkasimme reippaasti loput tavarat autoon. Mieheni äiti oli hakenut edellisenä päivänä osan tavaroista sekä juomat omaan autoonsa, mikä oli kyllä todellinen life saver, koska meillä olisi muuten mennyt paljon enemmän aikaa roudaamiseen. Ajoimme keskustaan ja kävimme nopeasti syömässä lounasta, minkä jälkeen haimme ilmapallot Forumin Butterick´s myymälästä, jossa pallot oli täytetty valmiiksi ja käsitelty kestämään jopa muutaman päivän. Ilmapallojen kanssa liikuimme tosi varovasti kohti parkkihallia, jotta yksikään ei rikkoutuisi matkan aikana. Pallot pysyivätkin ehjinä, mutta autoa pakatessa mies kaatoi takapenkin pompomien päälle! :D Tästä ei kuitenkaan aiheutunut kriisiä, vaan totesimme, että anoppi saa tarvittaessa pöyhiä pompomeja hääpäivänä koristellessaan tilaa. ;) Ilmapallot mahtuivat ihmeen hyvin autoomme ja sitten vaan nokka kohti juhlapaikkaa.

Anoppi saapui Unioninkadulle hieman meidän jälkeen ja yhdessä veimme kaikki tavarat sisälle ja kävimme vielä Theron Cateringin myyntihenkilön kanssa yksityiskohdat läpi. Perjantaina tiloissa oli valitettavasti toinen tilaisuus, joten emme päässeet esim. testaamaan tietokonetta jne., mutta minulle jäi todella luottavainen mieli keskustelustamme. Kävimme vielä hakemassa kihlasormuksemme GL-korusta huollosta, kahvilla Briossissa sekä ostamassa Stockan herkusta brunssitarvikkeita aamuksi. Miehen sormukseen oli huollon yhteydessä kaiverrettu hääpäivämme.

Kotona pakkailimme tavaroita hääyötä sekä häämatkaa varten. Lisäksi pakkasin juhlapaikalle mukaan kannettavan tietokoneeni, varasukkahousut, rakkolaastareita, hiuslakan, vaihtokengät, sateenvarjon jne. Pakkasin myös iltalaukkuni valmiiksi. Mieheni valmisti meille hampurilaisia illalliseksi, mutta minun oli kasvavan jännityksen vuoksi hieman vaikea syödä. En oikein edes osaa selittää, mitä jännitin. Kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt olla mitään jännitettävää, koska kaikki oli suunniteltu niin hyvin. Mene ja tiedä, mutta jossain vaiheessa mietin jopa, että jännitinkö niin paljon edes ennen omaa väitöstäni. :D

Vietimme häitä edeltävän yön yhdessä kotona. Pitkään harkitsin myös, että olisin ottanut hotellihuoneen keskustasta, mutta loppujen lopuksi totesin, että on helpompaa olla kotona. Menimme ihan ajoissa nukkumaan, mutta voitte varmasti arvata, että unet jäivät vähäisiksi. Mieheni ei ollut osoittanut minkäänlaista merkkiä jännittämisestä, mutta noin viiden aikaan aamuyöllä, kun molemmat olimme hereillä, hän myönsi, että nyt alkoi jännittämään.

Emme ole saaneet vielä hääkuviamme, mutta hääaamusta pystyn ainakin vielä kertomaan kännykkäkuvien välityksellä. Siitä siis seuraavaksi. Kivaa viikonloppua ja paljon onnea kaikille tänään häitään viettäville! :)

Häämatkalta palattu!

Me palasimme tänään häämatkaltamme Malediiveilta. Kuten itse hääpäivästä, myös häämatkasta kirjoitan lisää myöhemmin. Meidän piti itseasiassa mennä jo tänään töihin, mutta myrskyisän sään takia emme päässeet saarelta pois ennen sunnuntaita... Huomenna alkaa kuitenkin arki, mutta yritän ehtiä kirjoittamaan näistä tapahtumarikkaista ja niin spesiaaleista parista viikosta mahdollisimman pian. :)

Miss Murphy meni naimisiin

Meitsit on naimisissa ja minä olen nyt virallisesti rouva M (ei kuitenkaan Murphy ;))! Kirjoittelen kattavat postaukset hääpäivästämme kunhan tässä ensin vähän toivutaan. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin eikä edes yhden illan aikana taivaalta tippunut koko kuukauden sademäärä tai matkaamme hääpaikalle hidastanut mielenosoitus dropannut tunnelmaa. Oli ihanaa nähdä oma visio toteutuvan ja vielä mahtavampaa oli huomata, miten rento ja iloinen tunnelma juhlissamme oli. Olemme todella kiitollisia kaikista rakkaista ihmisistä, jotka tekivät päivästämme niin onnistuneen. :)