Cocktailtilaisuus

Vihkiseremonian jälkeen kaaso R ohjeisti vieraita aloittamaan onnittelukierroksen. Ensimmäisinä onnitteluvuorossa olivat vanhemmat sekä sulhasen isovanhemmat. Minä olin niin onnen huumassa, että halasin kaikki vieraat, jopa muutamat, ketä en ollut nähnyt todella moneen vuoteen. :D Kehuin myös joidenkin vieraiden asuja, vaikka minun kait olisi pitänyt olla se huomion keskipiste (olen siinä todella huono).

Halausvuorossa morsiamen äiti.

Onnitteluiden jälkeen vieraat saivat käteensä lasin samppanjaa. Bestman kertoi ensin hieman käytännön asioista ja sen jälkeen kehotti kaikkia nostamaan maljan tuoreelle avioparille. Yritimme aviomieheni kanssa juoda ristiin toistemme laseista siinä onnistumatta. Kuten eräs häävieraista totesi, tätä olisi selvästi pitänyt harjoitella etukäteen. ;)

Cheers!

Kesällä 2015 Champagnesta tuomamme rosé-samppanja maistui erinomaisesti cocktailpalojen kanssa.

Tässä vaiheessa hääjuhlaa oli aika jännä fiilis, kun näin visiomme alkavan toteutumaan. Muutenkin oli vähän sellainen Mitä tapahtui -olo, enkä oikein osannut vielä vastata häävieraiden Miltä nyt tuntuu -kysymyksiin. :D  

Dj soitti tilaisuuden aikana pianoversioita tunnetuista kappaleista. 

Cocktailtilaisuus kesti varmaankin vähän pidempään kuin olimme alun perin suunnitelleet, mutta ajantajuni oli tässä vaiheessa jo hieman hukassa, eikä meillä ollut tiukkaa aikataulua, vaan menimme tilanteen mukaan.

Tilaisuus päättyi toiseen kauniiseen lauluesitykseen (Lauluyhtye Viiden Minä sinua rakastan), jonka aikana myös morsian herkistyi kyyneliin.

 Minä sinua rakastan, tiedän sen. 

Se ei ole vain hetken huumaa. 

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat halla yöt. 

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa

Minä sinua rakastan, katsohan, 

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet. 

Joka päivä ne sinulle lahjoitan 

jos kanssani matkalle lähdet. 

Ja kun kuljemme raskain askelin 

ja aika tuo murheita tupaan, 

pidän kädestä sinua silloinkin 

yhä rakastan sinua lupaan!

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt. 

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa

Mitä siitä jos ryppyjä poskiin saat 

taikka kumaraan selkäsi taipuu?

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat 

taas polvilleen rakkaus taipuu.

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt.

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa.

Se ei sammu kun sammuvat halla yöt. 

Se ei kuole kun maassa on routaa. 

Se kestää arjet ja pehmeät yöt. 

Se kestää on myrsky tai poutaa. 

On myrsky tai poutaa.       

Minä rakastan sinua silloinkin 

jos ehdimme korkeaan ikään. 

Olet edelleen minulle suloisin, 

ei hellyyttä sammuta mikään.  

Minä sinua rakastan, tiedän sen.

 

Cocktailtilaisuus ei ehkä ole kovin yleinen tapa suomalaisissa häissä, mutta oman kokemukseni perusteella suosittelen sitä lämpimästi. Juhla on mukava aloittaa hieman epävirallisemmalla osuudella, minkä aikana vieraat saavat vapaasti seurustella keskenään ennen pöytiin siirtymistä.

Kaikki kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia. 

Vihkiminen

Päästyämme vihdoin sateesta ja mielenosoituksesta huolimatta juhlapaikalle, minulla meinasi mennä pasmat sekaisin kun huomasin, että myös vieraamme olivat jo paikalla. Meillähän oli tarkoitus olla vähintään puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua paikan päällä, jotta ehtisimme käydä vielä joitakin yksityiskohtia läpi ennen kuin vieraat saapuvat. Onneksi suurin osa heistä oli Keltaisen salin puolella eikä käytävällä, jota pitkin yritin vaivihkaa hiippailla kabinettiin piiloon. Ikävä kyllä en hahmottanut tilaa oikein ja kabinetin ovien sijaan yritin sisään salin sivuovesta, joka oli onneksi lukossa. :D Lopulta sulhanen meni Keltaisen salin kautta kabinettiin ja tuli avaamaan meille oikean oven. Lisäilin hieman hermostuneena huulipunaa ja nyin huntua irti selästäni. Huntuni oli todella kaunis, mutta valitettavasti se jäi todella pahasti kiinni mekkoni koristeisiin ja veti niskaani taaksepäin. 

Koristelutiimimme kauniisti asettelemat ilmapallot ottivat meidät vastaan kiirehtiessämme juhlapaikalle.

Yhtäkkiä tajusimme, että vihkijä ei ole vielä saapunut paikalle. Kello oli tässä vaiheessa noin kymmentä vaille viisi, joten pieni pelko hiipi mieleen. Mietin, oliko hän kenties juuttunut ruuhkaan kuten me. Soitin vihkijällemme, ja onneksi hän oli juuri kulman takana. Viime hetkellä päätimme vielä, missä kohtaa salia vihkiminen tapahtuisi. Alun perin olimme ajatelleet, että meidät vihittäisiin salin päädyssä Suuren Juhlasalin ovien edessä. Lopulta päädyimme kuitenkin vaihtamaan vihkipaikan keskemmälle salia ikkunoiden eteen, jolloin vieraidemme olisi helpompi nähdä meidät. Olin todella vähällä unohtaa hääkimppuni kabinetin sivupöydälle, mutta onneksi kaaso R käväisi luonamme vielä juuri ennen h-hetkeä ja ojensi kimpun minulle (Kiitos!).

Olimme valinneet saapumismusiikiksi tämän:

https://www.youtube.com/watch?v=BjDaPOWdx6s

Musiikki oli mieheni toive ja myös itse pidin siitä, vaikka aluksi vähän mietin, mitäköhän vieraat ajattelevat ja onko kappale meille sopiva, kun emme kuitenkaan ole hardcore Star Wars -faneja. ;) Toisaalta ideana oli myös keventää tunnelmaa heti alkuun ja viestittää vieraillemme, että juhlien hienosta luonteesta huolimatta, emme ota itseämme liian vakavasti. Jännitys oli melkoinen, kun odottelimme kabinetin ovien takana musiikin alkamista, mutta myös hymy oli herkässä kun viimein kävelimme läheistemme ympäröiminä kohti avioliiton satamaa (olipas hirveä klisee ;)).

Tässä sitä mennään.

          
Olimme valinneet kolme Pam Brownin runoa, jotka vihkijä luki ennen virallista osuutta. Nämä runot kuvastivat mielestäni meitä hyvin.

Tänään panemme syrjään arjen, kaiken tavanomaisen, ikävät jokapäiväisyydet. Tänään me juhlimme. Tänään hylkäämme kaiken järkevyyden, käytännöllisyyden ja harkinnan. Tänään on unelmien päivä, silkin ja koristenauhojen, kukkien ja kynttilöiden, musiikin ja naurun päivä. Kaikki yhdessä tekee tästä teille aivan erityisen päivän – uuden seikkailun alun.

Rakkaus on tyllin ja sokerikuorrutuksen, kukkien ja samppanjan fantasiaa. Juhlan pyörre hiljaisen keskipisteen ympärillä, jossa kaksi ihmistä seisoo yksin viisaampina kuin kukaan uskoisi. Sillä he tietävät, että morsiuspuku pannaan syrjään, kakku jaetaan, ruusut kuihtuvat, tyhjät pullot katoavat. Tässä avioliitossa on oleva kakkua, viiniä ja ruusuja, mutta ne vaikuttavat vain vähän avioliiton onnistumiseen. Elämä rakentuu oudon tavallisista aineellisista seikoista: saippuan vaahdosta ja kanelintuoksuisista korvapuusteista, kissoista ja kattiloista, teekupeista ja kukkakaaleista. Pikku ärtymykset, pienet ja suuret huolet täytyy ottaa vastaan ja selvittää - silloin rohkeus, luottamus ja jakamisen taito, jota ne opettavat, liittävät päivämme yhteen ja rakentavat niistä elinaikamme.

Häät eivät synny kukista tai hääkelloista tai kynttilöistä, kirkon kuoreista tai pitseistä. Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta tai avaraa näyttämöä. On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen - luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta, antaen toisilleen voimaa ja rakkautta valmiina kohtaamaan mitkä tahansa vastoinkäymiset, joita tulevat vuodet saattavat tuoda.

Sitten päästiin viralliseen osuuteen:

Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.

Ottakaa (Naisen Nimi) (tässä vaiheessa vihkijä puhutteli minua ensimmäistä kertaa uudella sukunimelläni) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Sormuksen pujottaminen sujui mallikkaasti.

Pystyin keskittymään vihkiseremoniaan yllättävän hyvin jännityksestä huolimatta. Vihkijämme oli todella ammattitaitoinen ja hän myös selvästi eläytyi tilanteeseen eikä vain lukenut paperista. Pidin myös siviilivihkimisen virallisesta kaavasta, varsinkin lopusta, jossa todettiin meidän olevan puolisoina keskenään yhdenvertaiset. Vähän murehdin etukäteen, miten tuo "tahdon" tulee suustani ulos jännittävässä tilanteessa, mutta ääni ei kummallakaan särkynyt, eikä sillä kyllä olisi ollut edes mitään merkitystä.

Nyt ollaan naimisissa!

                  
Vihkimisen jälkeen opiskelukaverini ystävineen esittivät meille Toni Edelmannin kappaleen Armaan läheisyys. Olin herkistellyt jo ennen häitä kuunnellessani tuota kaunista kappaletta sekä suunnitellessani vihkipuhettamme, mutta yllättäen pystyin pitämään itseni kasassa vihkimisen ajan. Mieheni herkistyi hieman enemmän kuin minä, mutta hän ei ollutkaan (tietääkseni) pillittänyt jo etukäteen. ;)

Sua aattelen 

Kun päivän kimmelteessä nään aavat veen 

Sua aattelen 

Kun kuultaa lähteen veessä kuun kujanteet 

Nään sinut tomun kohotessa tiellä 

Sun yhä nään 

Kun vaeltaja vaivoin kulkee siellä 

Yön pimeään 

Sua kuuntelen 

Kun laine rannan kehtoon kohisten käy 

Jään usein ääntäs kuuntelemaan 

Lehtoon kun hiljentyen 

Olen luonas sun pois kauaskin jos lähdet 

Jäät lähellein 

Jo painuu päivä, kohta syttyy tähdet 

Käy vierellein

Nämä leidit lauloivat uskomattoman kauniisti.

Näin me pääsimme onnellisesti naimisiin pienistä aikataulu- ja logistiikkaongelmista huolimatta. Vihkimisestä on jäänyt todella kauniit muistot ja se olikin oikeutetusti yksi päivän kohokohdista. Näitä kuvia katsellessa tuntuu vieläkin aika uskomattomalta (varsinkin täältä maapallon toiselta puolelta käsin), että todellakin olen naimisissa tuon komean, kiltin ja kaikin puolin ihanan miehen kanssa. Hieman pessimistiseen ja sarkastiseen luonteeseeni ei yleensä kuulu hehkuttaa elämän ihanuutta, mutta tätä postausta kirjoittaessani päällimmäisenä tunteena on ollut suuri kiitollisuus siitä kaikesta, mitä olen saanut, varsinkin aviomiehestäni.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Kiitoskortit ja kuulumisia Argentiinasta

Sain kiitoskortit postiin juuri ennen kuin jätin kylmenevän Suomen taakseni. En olekaan tainnut mainita, miten jaoimme hääkuvat vieraillemme. Loin salatun facebook-ryhmän, minne lisäsin kaikki vihkimisestä ja hääjuhlasta otetut kuvat omiin kansioihinsa (siis ihan kaikki ilman minkäänlaista sensurointia ;)). Potretit lisäsin vasta sen jälkeen, kun vieraamme olivat saaneet kiitoskortit. Muutamille vieraille, jotka eivät ole facessa, lähetän sähköpostitse saman linkin, jonka saimme valokuvaajaltamme.

Kirjekuoret ja postimerkit ovat samoja, joita käytin hääkutsuillemme. Noiden helmiäiskirjekuorten valmistus tuossa koossa oli itseasiassa lopetettu, mutta onnistuin löytämään juuri sopivan määrän Espoon keskuksen Sinellistä. Osoitteet tulostin jälleen valmiille tarra-arkeille. Olin tarkoituksella säästänyt osoitteet sisältävän word-tiedoston, jonka tein hääkutsujen lähettämistä varten.

Saavuin tänne Buenos Airesiin keskiviikkona reilun 20 tunnin matkan jälkeen. Minun piti lähteä matkaan jo lauantaina, mutta koska sairastuin enterorokkoon, jouduin siirtämään lentoja. Onni onnettomuudessa oli, että koska kone oli niin täynnä, minut oli siirretty business-luokkaan.

Miltä sitten tuntui jättää tuore aviomies Suomeen ja matkustaa yksin toiselle puolelle maapalloa? Noh, alkuun ihan hirveältä. Lähtöpäivänä olin tosi itkuherkkä (itkeskelin jo monta päivää ennen lähtöä) ja oven sulkeminen takana tuntui todella pahalta. En ole ikinä ennen kokenut niin voimakasta surua joutuessani eroon toisesta ihmisestä ja luulen sen johtuvan siitä, että emme ole suhteemme aikana olleet kuin noin pari viikkoa erossa ja myös siitä, että vasta lähtiessä oikeasti ymmärtää, miten hyvän elämän joutuu jättämään taakseen ja kuinka paljon on menetettävää.

Mutta turhat draamat sikseen. Olen viihtynyt yllättävän hyvin täällä lämpimässä Buenos Airesissa (yli 30 astetta jo parina päivänä), työt ovat sujuneet ja olen ehtinyt jo muutaman päivän aikana kokemaan ja näkemään vaikka mitä (minulla on todella mukavat paikalliset oppaat täällä). Yhteyden pitäminen Suomeen on hieman hankalaa viiden tunnin aikaeron takia, mutta tänään onnistuimme puhumaan mieheni kanssa WhatsApp-puhelun ja sähköposteja lähettelemme lähes päivittäin.

Seuraavaksi yritän ehtiä kirjoittamaan vihkimisestä. Kivaa alkavaa viikkoa teille sinne ilmeisesti kovin talviseen Suomeen. :) 

Häidemme kukat

Hankimme kaikki kukat häihimme Kukkakauppa Madonnasta (klik). Vuokrasimme heiltä myös maljakot. Koska kukkakauppa sijaitsi todella lähellä juhlapaikkaamme, pöytäkukkien ja maljakoiden tuonti juhlapaikalle, asettelu pöytiin ja poisvienti olivat maksuttomia. Sulhanen ja bestman hakivat kimppuni, vieheet ja käsikoristeet kukkakaupasta hääpäivänä.

Valitsimme pöytäkukkiin samppanjanväristä oksaruusua, haalean persikan väristä neilikkaa sekä valkoista hortensiaa. Yllätyksenä Madonnan väki oli lisännyt pöytäkimppuihin vielä vihreätä lehteä, mikä teki kimpuista entistä upeampia. Hääkimpussani toistuivat samat kukat. Alunperin olin suunnitellut käyttäväni ainoastaan valkoisia ja samppanjan värisiä kukkia, mutta anoppini oli sitä mieltä, että liian vaaleat kukat eivät erotu valkoisista pöytäliinoista. Hän ehdottikin oranssia tehosteväriksi, koska se sopii niin hyvin juhlapaikkamme väreihin. Onneksi kuuntelin häntä, koska persikan väriset neilikat toivat kukka-asetelmat todella kivasti esille.

Sulhasen viehe rakentui valkoisesta neilikasta sekä samppanjan värisestä oksaruususta. Bestmanin viehe oli yksinkertaisempi pelkällä valkoisella neilikalla. Valitsimme vieheiden neilikoiden väriksi valkoisen persikan sijasta, koska ajattelimme niiden mätsäävän paremmin frakkiin. Kaasojen käsikoristeissa oli ruusua ja koristeena neilikan lehtiä. Käsikoristeiden kiinnike oli päällystetty samalla luonnonvalkoisella pitsillä, jolla kimppuni sidottiin.

Voin suositella Kukkakauppa Madonnaa todella lämpimästi, koska olin niin tyytyväinen kukkiimme, yhteistyö heidän kanssaan sujui mutkattomasti ja kukat olivat mielestäni laatuunsa nähden todella kohtuuhintaisia.

Hääillallisen aikana katselin pöytäkukkiamme ihastuneena ja vaikka olin jo alun perin päättänyt, että heitän kimppuni, hieman haikeutta oli ilmassa, kun aika koitti. ;) Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kimpun kuivattaminen olisi ollut täysin turhaa. Ei kuiva kukka ole läheskään yhtä kaunis kuin tuore ja lopulta olisin kuitenkin heittänyt pölynkerääjän roskiin.

Olen todella iloinen, että panostimme kukkiin, vaikka ne ovatkin vain hetken ilo. Otin ainoastaan yhden kimpun kotiin, koska olimme lähdössä heti häiden jälkeen häämatkalle. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevää antaa loput kimput vieraille mukaan, mutta jatkoille lähtiessämme asia ei tullut mieleen.

Kukat olivat myös erittäin kestäviä, koska parvekkeelle jättämäni kimppu oli yllättävän hyvässä kunnossa, kun palasimme kotiin häämatkalta. Menkää siis ja hankkikaa hääkukkanne Kukkakauppa Madonnasta. Ette tule pettymään. Tämä ei ole maksettu mainos, koska en maininnut blogistani sanallakaan kauppoja tehdessämme (en oikein osaa hyödyntää blogiani kaupallisesti). Olen vain niin tyytyväinen, että haluan kiittää ja mainostaa Kukkakauppa Madonnaa vielä blogini välityksellä.

Ainiin, sarjassamme Mrs Murphy matkustaa maailmalle... Enpä sitten lähdekään huomenna kohti Argentiinaa, koska sairastuin johonkin kurkkutulehdukseen, mihin sain tänään antibiootit. Lyhemmälle lennolle olisin voinut lähteä puolikuntoisena, mutta 20 tunnin matkalle en uskalla lähteä. Uusi yritys siis ensi viikolla. Onneksi onnistuin siirtämään lentoja ja matkavakuutuksesta on vielä mahdollista saada lääkärintodistuksella korvauksia. Yritän päivittää blogia myös matkan aikana, mutta viiveitä voi tulla varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana, kun vielä totuttelen argentiinalaiseen elämän rytmiin.

Postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

Valokuvaus ja matka juhlapaikalle

Jatketaan siitä, mihin jäin Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona -postauksessa. Minä ja kaasot saavuimme siis noin puolen kolmen maissa taksilla Lilla Roberts -hotellin eteen. Ihan ensimmäisenä revimme kengistäni irti geelityynyt, jotka kaaso R oli ystävällisesti ostanut minulle, mutta jotka eivät mahtuneetkaan kapeakärkisiin Pura Lopezin kenkiini. Emme halunneet first look -kuvia, vaan sulhanen ja bestman tulivat meitä vastaan hotellin aulaan jo ennen kuin valokuvaaja ehti paikalle. Alkuperäisenä ajatuksena oli kuvata ensin hotellissa ja kävellä sen jälkeen kohti juhlapaikkaa ja ottaa matkalla kuvia. Sateen uhka kuitenkin muutti suunnitelmat, joten lähdimme heti ensimmäisenä ulos kuvaamaan.

Päädyimme Tähtitorninmäen puistoon ottamaan potrettikuvia. Myös eräs ohikulkeva mies, kenties turisti, pysähtyi kuvaamaan meitä. En tiedä, mihin nekin kuvat päätyivät, mutta ihan hauskaa mielestäni, että herätimme huomiota. Viereisessä kirkossa oli vihkiminen meneillään ja vitsailimmekin, että voisimme käydä fotobombaamassa heidän hääkuvansa. ;) Vettä alkoi ripotella hieman, joten kaivoimme sateenvarjot esiin ja otimme vielä muutamia kuvia niiden kanssa, kunnes suuntasimme takaisin hotelliin.

Lilla e -baari ja koko hotellin aula ovat todella näyttäviä ja upeasti sisutettuja. Mieheni tuntee töiden kautta Lilla e:n henkilökuntaa, joten he suostuivat sulkemaan baarin siksi aikaa, että saimme ottaa kuvia baaritiskillä. Suuri kiitos heille tästä! Otimme todella hauskoja ja persoonallisia kuvia, joissa mieheni mm. kaataa minulle samppanjaa tiskin takana. Olen todella tyytyväinen, että saimme myös ei niin perinteisiä hääkuvia, jotka kuvastavat meidän yhteistä harrastusta sekä tietysti myös mieheni ammattia.

Hotellin aulaa koristaa suuret shakkinappulat ja lattia on kuvioitu muistuttamaan shakkilautaa. Saimmekin lisää persoonallisia kuvia käyttämällä shakkinappuloita rekvisiittana.

Otimme myös yhteiskuvia kaasojen ja bestmanin kanssa. Kaaso R oli kuvausten aikana skarppina korjailemassa hiuksiani, jotka meinasivat valahtaa kasvoille. Jossain vaiheessa valokuvaajamme alkoikin sujuvasti kutsumaan kaasoa paikalle aina kun otsatukkani kaipasi kohentamista. :D Mielestäni meillä oli todella hauska ja rento tunnelma kuvausten aikana enkä oikeastaan edes muistanut jännittää tulevaa vihkimistä ja hääjuhlaa.

Vihkimisen oli tarkoitus alkaa klo 17, joten meille oli tilattu taksi hotellin eteen klo 16 jälkeen, jotta ehtisimme juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen vieraita. Noh, taksiapa ei kuulunut ja tässä vaiheessa vettä satoi jo aivan kaatamalla. Myöhemmin sainkin kuulla, että hääpäivänämme taivaalta oli tippunut noin kuukauden sademäärä kerralla... Vihdoin tilataksi saapui hotellin eteen, mutta vielä oli epäselvyyttä siitä, oliko tämä meidän taksimme vai jonkun muun tilaama. Itseasiassa luulen, että taksi oli tarkoitettu mieheni isälle, hänen puolisolleen ja isovanhemmille, jotka yöpyivät samassa hotellissa.

Lopulta päädyimme kyseisen tilataksin kyytiin, mutta vaikeudet eivät loppuneet siihen. Olin saanut kaveriltani aamupäivällä WhatsAppissa viestin, että juhlapaikkamme ympäristössä tulisi olemaan mielenosoitus, joka päättyisi puolen viiden maissa. Sade ja mielenosoitus (ei siis ihan vältytty Murphyn lailta ;)) hidastivat liikennettä niin paljon, että mietimme, joudummeko kävelemään loppumatkan kaatosateessa. Se olisi kyllä ollut katastrofi ainakin kampaukseni kannalta. ;) Lopulta olimme juhlapaikan ovien edessä noin kahtakymmentä vaille viisi.

Seuraavaksi päästäänkin jo itse vihkitilaisuuteen. Kivaa viikonloppua kaikille! Minulle tämä viikonloppu on vähään aikaan viimeinen Suomessa. Ensi viikon lauantaina starttaa pitkä matkani kohti Buenos Airesia.

Kaikki postauksen kuvat ovat Henri Juvosen ottamia. Ethän kopioi kuvia.

In sickness and in health

Avioliitto on tautista puuhaa. ;) Mieheni sairastui jo heti häämatkan jälkeen. Itse sinnittelin vielä jonkin aikaa kunnes jouduin viimein antamaan periksi jo ennen häitä päälle yrittäneelle flunssalle. Pääsin onneksi melko vähällä, mutta seuraavaksi olikin miehen vuoro sairastua enterorokkoon. En tiennyt, että kyseinen lastentauti voi iskeä myös lapsivapaaseen perheeseen. Mies alkaa onneksi olemaan jo terveiden kirjoissa, mutta nyt pitää vielä jännittää, saanko itse tartunnan ja ehdinkö parantua ennen kuin lähden Argentiinaan. Onneksi taudin itämisaika on niin lyhyt, että ensi viikolla voi jo varmaan huokaista helpotuksesta.

Kuvia ja tunnelmia menneiltä viikoilta.

Ihmeen kaupalla olemme kaikesta sairastelusta huolimatta ehtineet viettää pari kivaa viikonloppua kohtalaisen terveinä. Kävimme mm. Fiskarsissa todella kivoilla lähiruokamarkkinoilla. Viime viikonloppuna oli jälleen luvassa hyvää ruokaa ja juomaa kavereiden kanssa. Tänä lauantaina edustin yksin erään pikku-neidin 6 v. syntymäpäivillä.

Muistan kuinka hieman naureskelin facebookin hääryhmässä tuoreiden vaimojen ns. "vaimomoodille", johon ilmeisesti kuuluu ainakin lisääntynyt tarve valmistaa ruokaa aviomiehelle. Taisin johonkin ketjuun kommentoidakin, että meillä mies on aina ollut päävastuussa ruoan laitosta, enkä usko asian muuttuvan avioliiton myötä. Noh, kuinkas sitten kävikään. Miehen sairastellessa olen loihtinut pöytään kasvissosekeitot, tattipastat, katkarapupiirakat jne. Täytyy myöntää, että on itseasiassa ollut ihan kiva kokkailla itsekseen (yleensä toimin apukokkina ja mies on sitten head chef ;)), vaikka työpäivän jälkeen ei aina jaksaisi tarttua kauhaan.

Toivotaan, että avioelämämme jatkuu terveemmissä merkeissä. Seuraavaksi palataankin taas hääpäivään. Kiitoskortit lähtivät tilaukseen tällä viikolla, jotta saadaan ne postiin ennen kuin lähden. Toivottavasti ovat mieluisat.

Hääpäivän alku - kaunistautumista kotona

Hieman heikosti nukutun yön jälkeen heräsin samoihin aikoihin sulhasen kanssa joskus ennen kahdeksaa. Olisin todella halunnut nukkua hyvin, mutta valitettavasti tällaiset asiat eivät ole omasta tahdosta kiinni. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että väsymys vaivasi oikeastaan ainoastaan siihen asti kunnes pääsimme lähtemään kotoa. Sen jälkeen adrenaliini ja kaikki se uusi, ihana ja jännittävä, mitä päivä toi tullessaan, pitivät huolen jaksamisesta.

Hääaamun brunssi á la hermostunut morsian.

Kävin suihkussa ja pakkasin vielä loput kosmetiikat hääyölaukkuuni. Sulhanen lähti keskustaan kahdeksan jälkeen ja vei samalla laukkuni mukanaan Lilla Robertsiin. Seuraavaksi aloin tärisevin käsin valmistamaan brunssia. Siskoni saapui yhdeksän maissa ja auttoi minua brunssin kanssa. Söimme ja nautimme samalla pienen pullon samppanjaa. Laitoin myös Spotifystä soittolistan pyörimään taustamusiikiksi. Kaason kanssa juttelu ja rauhoittava musiikki (+ samppanja) tekikin tehtävänsä ja kun meikkaaja ja kampaaja saapuivat klo 10 maissa, olin jo huomattavasti rauhallisempi.

Lähtötilanne.

             
Aloitimme minun kampauksestani, koska lisäkkeiden kiinnittämisessä meni jonkin aikaa. Minulla kävi ihan mieletön tsägä, koska lisäke oli täysin samanvärinen kuin hiukseni. Olimme koekampauksessa valinneet lisäkkeen vertailemalla "näytetupsuja" omiin hiuksiini, mutta en olisi uskonut, miten täydellisesti lisähiukset lopulta sulautuivat omiin hiuksiini, jotka oli värjätty reilu viikko ennen häitä Uudenmaankadun Q-hairissa. Lisäkkeet kiinnitettiin jonkinlaisella liimalla, mikä kesti kyllä todella hyvin häät ja lähes koko häämatkan. Matkan loppuvaiheessa pari suortuvaa lähti itsestään ja loput poistin itse ennen töihin paluuta.

Making of.

        
Jossain välissä myös kaaso R saapui paikalle taksilla suoraan lentokentältä. Kampauksen aikana sain käsiini kaasojeni väsäämän polttarikirjan, joka oli kyllä aivan hulvattoman hauska. :D Myös kaasoille tehtiin meikit ja kampaukset. Oman meikkini vuoro oli viimeisenä. Yritin jokaisessa mahdollisessa välissä syödä jotain pientä, jotta en nääntyisi nälkään ennen hääillallista. Olin ostanut mm. pähkinöitä naposteltavaksi sekä proteiinijuoman, joka oli tarkoitus ottaa mukaan, mutta se unohtui ja olisi ollut myös tarpeeton, koska nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa päivää.

Hunnun kiinnitys.

         
Olimme tässä vaiheessa vielä tosi hyvin aikataulussa, koska mekon pukemiseen jäi yli puoli tuntia. Mutta sepä ei ihan riittänytkään. Yritimme kiinnittää rintaliivejäni mekon liivinvartijoihin sillä seurauksella, että mekko ei mennyt enää kiinni ja rintaliivit nousivat liian ylös. Lopulta päätimme jättää liivinvartijat kokonaan käyttämättä. Laahuksen kiinnittäminen ylös aiheutti myös melkoista sekoilua. Heidi oli täysin selvästi näyttänyt minulle, miten laahus kiinnitetään, mutta jostain syystä emme löytäneet kiinnityslenkkiä. Taksi odotti jo ulkona, joten päätimme kantaa laahuksen kädessä. Taksissa totesimme, että lenkki oli varmasti se, minkä kaasoni oli heti ensimmäiseksi bongannut laahuksesta, mutta itse luulin kyseessä olevan vain helman eri kerrosten kiinnityslangan. Eipä sillä, käytimmekö oikeaa lenkkiä, ollut mitään merkitystä ja loppuillasta minulla oli itseasiassa henkilökohtainen laahuksenpitelijä tanssilattialla. ;) Kaikessa hässäkässä meinasin unohtaa lisätä hajuvettä (kuka tätäkään olisi huomannut??) ja pihan ovi oli jäädä lukitsematta. Vanhempani olivat tulossa meille noin tunnin sisällä siitä, kun lähdimme, joten avoimet ovetkaan ei olisi ollut katastrofi. Nyt tuntuu tosi hassulta, miten paljon kiinnitin huomiota yksityiskohtiin vielä tässä vaiheessa. :D

Sari loihtii upeaa silmämeikkiäni.

        
Hieman kello kahden jälkeen lähdimme taksilla kotimme pihasta kohti Lilla Roberts -hotellia. Taksissa vielä kelasin, että mitäköhän kaikkea unohdimme, kunnes tajusin, että olemme tosiaan menossa Helsingin keskustaan, mistä varmasti voi ostaa kaiken tarvittavan. Mitään ei kyllä oikeasti unohtunut. Mieheni näkeminen ja valokuvaus rauhoittivat minua huomattavasti ja meillä oli todella mukavat pari tuntia kaasojen, bestmanin ja valokuvaajan kanssa. Pieni mutka tuli vielä matkaan ennen kuin pääsimme itse juhlapaikalle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kaasoilla oli kauniit samppanjansävyiset mekot.

Haluan vielä kiittää Sari Rannikkoa ja Heidi Launosta upeista meikeistä ja kampauksista sekä mukavasta seurasta. Mielelläni suosittelen heitä morsiamille, joilla on vielä kampaaja ja meikkaaja hakusessa.