Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Kun olen joutumassa uusiin tilanteisiin, harrastan usein mielikuvaharjoituksia, joissa käyn tulevan tapahtuman yksityiskohtaisesti läpi päässäni. Tällöin myös löytää helposti ne heikot kohdat eli missä voi mahdollisesti mennä pieleen ja mitä ei ole vielä ottanut huomioon. Olen käynyt myös hääpäiväämme läpi päässäni ja ajattelin kirjoittaa jo tässä vaiheessa ylös, miten kuvittelen päivän etenevän. Myöhemmin on sitten kiva palata tähän tekstiin vain huomatakseen, kuinka paljon suunnitelmat loppupeleissä muuttuivat.

Vietämme häitä edeltävän yön joko yhdessä kotona tai erikseen niin, että esim. minä yövyn hotellihuoneessa keskustassa. Hääaamun voisimme joka tapauksessa aloittaa aamiaisella/brunssilla keskustassa. Aamiaisen jälkeen sulhanen suuntaa parturiin ja itse kulutan aamupäivän kampaajalla sekä meikissä. Jossain välissä on syötävä kevyttä lounasta (tai edes proteiinipatukka), koska illallinen on vasta noin klo 18-19 maissa. Meidät vihitään iltapäivällä, näillä näkymin klo 17, joten pitää vielä laskeskella, miten kauan valmistautumiseen menee eli kuinka aikaisin minun on oltava kampaajalla ja meikissä. En myöskään vielä tiedä, missä vaihdan häämekon päälleni (minor detail ;)). Helpointa olisi pukea mekko vasta juhlapaikalla ennen vihkimistä, mutta en tiedä, kuinka aikaisin juhlapaikalle saa saapua. Tämä asia on vielä selvitettävä. Asumme alle puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta, joten toinen vaihtoehto olisi buukata kampaaja ja meikki läheltä kotia ja pukeutua myös kotona. Jotenkin (kuohuviini)brunssi jossakin keskustan kivassa kahvilassa kuitenkin houkuttelee enemmän kuin aamiainen kotona tai läheisessä ostoskeskuksessa.

Ennen vihkimistä otamme hääpotretit näillä näkymin Helsingin keskustassa. Mukana kuvauksissa ovat myös kaasot sekä bestman. Jos sataa kaatamalla, kuvat tulisi ottaa sisätiloissa, mutta missä? Juhlapaikka olisi yksi vaihtoehto, jos saamme saapua paikalle jo noin tuntia ennen virallisen varauksen alkua. Toisaalta kuvaukset voisi suorittaa myös kotimme lähellä. Helsingin keskusta on kaunis, mutta emme ole koskaan asuneet keskustassa, joten sillä ei varsinaisesti ole meille tunnearvoa. Kotimme lähellä on kauniita maisemia, metsää ja merenrantaa. Toisaalta emme varmasti tule asumaan koko elämäämme samalla seudulla, joten keskusta voisi olla ajattomampi kuvausympäristö. 

Kuvausten jälkeen vetäydymme sulhasen kanssa Aino-kabinettiin jännittämään. Meidän tulisi päästä juhlapaikalle niin, että vieraat eivät näe meitä eli käytännössä vähintään puoli tuntia ennen vihkimistä. Vieraat saapuvat pikkuhiljaa paikalle ja heidät ohjataan Keltaiseen saliin, jonne on varattu joitakin istumapaikkoja, mutta osa vieraista joutuu todennäköisesti seisomaan seremonian ajan.

Keltainen sali, jossa meidät myös vihitään.

                     
Kellon lyödessä 17 kävelemme sulhasen kanssa kabinetista Keltaisen salin poikki alttarille. Tähän kävelyvaiheeseen voisi olla kiva saada jotain musiikkia, mutta toisaalta matka on niin lyhyt, että biisi saattaisi jäädä pahasti kesken. Virkamies vihkii meidät ja jos päätämme pyytää paikalle myös papin, avioliittoon siunaus tapahtuu heti vihkimisen jälkeen. Häissämme tuskin luetaan raamattua tai lauletaan yhdessä virsiä, mutta haluaisin musiikkiesityksen seremonian yhteyteen. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat vielä hieman epäselviä. Joko poistumme sulhasen kanssa hetkeksi esim. käytävään tai jäämme suoraan ottamaan vastaan onnitteluja (meidän häissä ei siis myöskään heitellä riisiä/ruusun terälehtiä ym.). Onnittelujen jälkeen kilistellään vielä ensimmäisillä laseilla samppanjaa. Sivupöydillä voisi olla jo tässä vaiheessa vieraskirja täytettäväksi ja mahdolliset polttarikansiot selattaviksi.

Seuraavaksi avautuvat suuren juhlasalin ovet ja vieraat etsivät pöytäkartasta paikkansa. Henkilökunta on kattanut pöydät ja koristellut tilan ohjeittemme mukaisesti. Illallinen alkaa. Pääruoan ja jälkiruoan välissä on pientä ohjelmaa kuten puheita sekä tietysti hääkakun leikkaus. Kakku tarjoillaan buffetista Keltaisessa salissa.

Suuri juhlasali

                  
Jälkkärin jälkeen Keltainen sali valmistellaan tanssimista varten. DJ on asemissa ja juomat on tuotu paikalle. Tanssimme häävalssin/-tanssin ja pari muuta valssahtavaa biisiä, jotta myös vanhempi juhlaväki pääsee parketille. Jossain vaiheessa musiikki vaihtuu menevämpään. Bileet keskeytetään mahdollisesti hääkimpun ja sukkanauhan heiton ajaksi (jos päätämme toteuttaa nämä perinteiset ohjelmanumerot), ja kun nämä on saatu pois alta, joraamista jatketaan ainakin puoleen yöhön asti. Jos päädymme ottamaan lisätunteja klo 01 tai 02 asti, emme varaa erillistä jatkopaikkaa. Jos juhlat päättyvät jo puolen yön maissa, halukkaat voivat lähteä vielä jatkoille johonkin Helsingin keskustan kuppilaan. Saatamme itsekin käväistä paikalla ennen kuin suuntaamme hotelliin viettämään hääyötä.

Siinä se meidän hääpäivä hujahti mielikuvaharjoituksena. Jokaista yksityiskohtaa en vielä paljastanut, jotta blogiani lukevat häävieraat eivät saa aivan kaikkea vielä selville. Muutamia yksityiskohtia pitää myös vielä hioa, mutta aika valmiilta paketilta vaikuttaa jo nyt. Mitään yllättäväähän ei voi hääpäivän aikana tapahtua, eihän? ;)

Yllättävistä käänteistä puheenollen, huomasimme jonkin aikaa sitten, että Theron Catering on ottanut hallintaansa Unioninkadun Juhlahuoneistojen myyntipalvelut ja facebook-sivujensa mukaan vastaa kaikista jo varatuista tilaisuuksista. Hieman säikähdimme, että ei kai Juhlahuoneistojen catering ole siirtynyt kokonaan Theronille. Meillä ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa, mutta haluamme nimenomaan Juhlahuoneistojen oman henkilökunnan hoitavan häämme, koska meillä on heistä ja heidän valmistamastaan ruoasta niin hyviä kokemuksia. Soitin Juhlahuoneistojen hovimestarille, joka onneksi vakuutti huolestuneen Bridezillan siitä, että mikään ei ole muuttunut. Ruoat ja henkilökunta tulevat siis edelleen Juhlahuoneistojen kautta. Tunsin puhelun jälkeen itseni hieman hysteeriseksi morsiameksi, mutta toisaalta olisi ollut ikävää saada tietää juuri ennen häitä, että pitopalvelu on vaihtunut toiseen kuin minkä olimme varanneet.

Kaikki kuvat ovat Unioninkadun Juhlahuoneistojen nettisivuilta: www.union.fi/juhlatilat-ja-palvelut/

Save the date -messujen mainos sairasvuoteelta käsin

Muut edellä, minä perässä. Useista hääblogeista on viime aikoina saanut lukea tulevista Save the date –messuista, jotka järjestetään 10.-11.10. Koskenrannassa. Itse en ole käynyt kyseisillä messuilla aikaisemmin, mutta olisihan tuolla ihan kiva piipahtaa. Tässä vaiheessa hääsuunnitteluja minua kiinnostavat eniten vinkit kattaukseen ja somistukseen. Hääkirppiksellä haluaisin myös pyörähtää ja toki käytettyjen hääpukujen myymälä (www.jotainkaytettya.fi) kiinnostaa myös, vaikka en usko, että jaksan jonottaa päästäkseni sovittamaan pukuja.

Messuille voi voittaa liput Instagram-kisasta:

”Vangitse valokuvaan unelmiesi häät – suuret, pienet, rannalla, kaksin, metsässä, kaupungissa – tyyli on vapaa ja monimuotoinen. Julkaise kuva Instagramissa tageilla @haamessut #unelmienihaatkisa #savethedatemessut.”

”Kisa on käynnissä tästä hetkestä aina 7.10. klo 12 saakka. Kisan palkintoina arvomme 10 kahden hengen sisäänpääsyä Save the Date-häämessuille sekä messuilla julkaistavan uunituoreen Häät-lehden!”  

Lisää tietoa messuista löytyy osoitteesta www.savethedate.fi.

Täällä kirjoittelee kuumeinen morsian. Onkohan tämä nyt jo kolmas flunssa tänä vuonna ja tällä kertaa tauti iski niin voimakkaana, että eilen töistä kotiin päästyäni hautauduin sohvalle loppuillaksi. Onneksi tälle viikonlopulle ei oltu suunniteltu mitään erityisempää ohjelmaa. Aloin kuumehuuruissani miettimään, entä jos vastaavanlainen tauti iskisi päivää ennen häitä. Olisi kyllä melkoinen katastrofi (tosin ei niin paha kuin esim. vatsatauti). Toisaalta uskon, että häiden aiheuttama pieni stressi pitää pöpöt loitolla hääpäivään asti. Yleensä olen selvinnyt yhdellä tai kahdella flunssalla vuodessa, joten jotain pitäisi tehdä vastustuskyvyn vahvistamiseksi. Syytän julkista liikennettä, jossa vietän yli kaksi tuntia päivästä. Työpaikan vaihdolla on varmasti myös osuutta asiaan. Aikaisempi työpaikkani oli huomattavasti "suljetumpi" ympäristö kuin nykyinen, jossa törmää huomattavasti useammin uusiin ihmisiin. 

Anyways, virkeämpää lauantaita teille ja käykäähän ahkerasti osallistumassa Instagram-kisaan.:)

Hylätyt Save the date -kortit

Meille piti alunperin tulla kutsujen lisäksi myös Save the date -kortit. Pidin ja pidän edelleen kyseisiä kortteja todella hyvänä ideana ja helpotuksena kutsujen mahdollisesti aiheuttamaan stressiin. Olin suunnitellut lähettäväni kortit joulukorttien mukana. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut hieman huolestumaan korttien valmistumisesta (niiden eteen ei siis ole tehty mitään) ja siitä, kenelle ne lähetän. Vieraslistaa ei ole vielä lyöty täysin lukkoon ja kuten Yllättävän stressitön vieraslista -postauksessa selitin, joutuisin lähettämään Save the date -kortit samassa taloudessa asuvista sukulaisista vain osalle. Pikkuhiljaa alkoi tulla sellainen tunne, että voisikohan homman hoitaa jotenkin helpommin. Tulimmekin sulhaseni kanssa siihen lopputulokseen, että hääpäivästä voimme halutessamme vinkata esim. facebookin kautta. Sen sijaan, että stressaisin Save the date -korteista, voin kohdistaa energiani siihen, että varsinaiset kutsut saadaan lähtemään todella hyvissä ajoin.

Olisiko teillä ideoita, millä kaikilla eri tavoilla voisi lähettää muistutuksen tulevista häistä? Käyttäisittekö naamakirjaa, sähköpostia vai ehkäpä ihan vaan tekstiviestiä?

Häälaukku(ko)

Olen tehnyt viimeisen parin vuoden aikana muutamia laukkuhankintoja huuto.netin kautta. Nykyään yritän pysyä mahdollisimman paljon poissa kyseiseltä sivustolta, koska olen huomannut, että jos löydän jotain mieluisaa, niin minunhan on sitten pakko saada se. Noh, tuossa jokin aika sitten vahinko tapahtui taas ja löysin itselleni huokeaan hintaan uudenveroisen Mulberryn Neely-laukun. En ole mielestäni perinteinen merkkilaukkuihminen, koska minusta tuntuisi hassulta ostaa sellainen laukku, josta näkee jo kauas, että se on merkkilaukku ja joka löytyy todella monelta vastaantulijalta (tyyliin Vuittonit jne.). En siis halua herättää huomiota asusteillani, mutta silti pidän tiettyjen merkkien tuotteista ja yritänkin usein löytää sellaisia laukkuja, jotka eivät ole trendin aallonharjalla, mutta ovat silti minun tyylisiäni. Neely on juuri sitä; joitakin vuosia vanhasta mallistosta, jota ei enää näy katukuvassa.

Kuva täältä

Ennen osta-napin painamista, perustelin Neelyn hankintaa itselleni sillä, että siitä voisi tulla myös hyvä häälaukku. Materiaali ja metalliosien väri ovat todella passelit (olen heikkona ruusukultaan), mutta hihna on juhlalaukuksi hieman turhan arkinen. Mutta ei hätää, hihnan saa irti eli sen tilalle voisi vaihtaa esim. ruusukultaisen ketjun, jos sellainen jostain löytyy. En tiedä, kuinka suuri synti on modata Mulberryä, mutta koska oma laukkuni ei ollut mitenkään luksushinnoissa, niin ehkä kehtaisin vaihtaa siihen ketjun edes yhden päivän ajaksi.;) Suunnittelin jo, että voisin hankkia hääkengiksi samaa sävyä olevat kiiltäväpintaiset korkkarit. Ah, ihana turhamaisuus!;)

Mutta, mutta... Laukun livenä nähtyäni, totesin sen olevan suurempi kuin mitä alunperin ajattelin. Tämä on arkikäytössä toki vain positiivinen asia, koska laukkuun saa mahtumaan kaiken tarpeellisen, mutta tulisiko häälaukun olla sirompi ja esim. clutch-tyylinen? Laukun sävy on myös ehkä aavistuksen tummempi kuin mitä asusteilleni suunnittelin. Puuterin/samppanjan sävyn sijaan laukku on ennemminkin beige. Voi siis olla, että Neely ei kuitenkaan päädy häälaukukseni, mutta jäin vielä miettimään, mitä ominaisuuksia itse asiassa toivon häälaukultani. Olen jo pitkään ihastellut tikattuja nahkalaukkuja metallisilla ketjuhihnoilla. Nämä Chanel-henkiset laukut huokuvat eleganssia ja olisivat varmasti todella oivallinen valinta häälaukuksi. Perinteisempi vaihtoehto olisi yksinkertainen vaalea clutch. Varsinaista iltalaukkua satiinisella päällyksellä en aio hankkia, koska minulla on jo kaksi sellaista, joita käytän todella harvoin.

Kuva: Pinterest

Tämä Jimmy Choon samppanjan sävyinen clutch (kuva täältä) olisi AIVAN TÄYDELLINEN, mutta maksaa yli tontun, joten kuuluu kategoriaan "jos voittaisin lotossa".

Vai onko häälaukku sittenkin turhake? Missä vaiheessa hääpäivää oikeasti tarvitsen laukkua? En haluaisi laukun olevan mukana hääkuvissa, joten sen ulkonäöllä ei itse asiassa ole välttämättä kovinkaan paljon merkitystä. Meikkien, nenäliinojen jne. haluaisin olla helposti saatavilla, joten jonkinlainen pussukka voisi olla kätevä hääjuhlan aikana. Vai olisiko ihan hassu idea laittaa vessaan esim. pieni kori, jonka kyljessä lukisi "Morsiamen" ja se sisältäisi meikit jne? Tosin huulirasvan ja huulipunan haluaisin pitää lähettyvillä koko ajan, joten jonkinlainen säilytysratkaisu olisi kehitettävä. Todennäköisesti päädyn joko laukkuun tai esim. pitsiseen pussukkaan.

Tämä viikonloppu on tullut todella tarpeeseen. Karvakamu-parka sairasteli viime viikolla, mikä tarkoittaa lyhyitä yöunia samassa taloudessa asuville ihmisille... Ensi viikolla alkavat uudet haasteet töissä, joten akkujen lataaminen on ollut välttämätöntä. Nämä uudet haasteet tarkoittavat myös sitä, että blogille saattaa jäädä vähemmän aikaa, mutta yritän ehtiä tännekin aina toisinaan. Kivaa alkavaa viikkoa!:)

Viiniralli Champagneen osa IV - Cote des Blancs

Jaahas, näitä matkakertomuksia valmistuu näköjään aika verkkaiseen tahtiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten palataanpas taas hetkeksi viime heinäkuuhun. Edellisessä Viiniralli-postauksessa kerroin Epernayn kaupungista, joka toimi tukikohtanamme reissun aikana. Seuraavaksi matkataan Epernayn ympärille ripoteltuihin pieniin kyliin.

Ensimmäinen kokonainen päivä Champagnessa alkoi jo varhain, koska sulhaseni oli varannut meille ensimmäisen tastingin kahdeksaksi aamulla... Etukäteen hieman hajoilin ajatuksesta, että pitkän ajomatkan jälkeen olisi edessä aikainen herätys, mutta ihan suht pirteänä heräsin ensimmäisen hotellissa vietetyn yön jälkeen. Essin kirjassa neuvottiin, että samppanjataloihin ei ole soveliasta saapua sovittua ajankohtaa aikaisemmin, mutta noin 15 minuutin myöhästyminen sen sijaan ei ole katastrofi. Pedantin ihmisen oli hieman vaikea ymmärtää tätä ranskalaista logiikkaa.;)

Ajelimme navigaattorin opastamana Le Mesnil Sur Oger -kylässä sijaitsevalle Champagne Guy Charlemagne -talolle. Välimatkat olivat Epernayn ympäristössä todella lyhyitä eli autolla ajelee päivän aikana helposti monta pikkukylää läpi. En aio käydä jokaista tastingia erikseen läpi, koska siinä menisi ikä ja terveys (sekä blogini lukijat ;)), joten kerron alkuun yleisesti pienten talojen tastingien kulusta. Ensimmäiset tastingit vähän jännittivät etukäteen, mutta meidät otettiin jokaisessa talossa todella ystävällisesti vastaan. Ranskalaisia pidetään usein hieman koppavina, mutta itse koin saaneeni oikein ystävällistä palvelua koko matkan ajan. Suurimmassa osassa samppanjataloja, joissa me vierailimme, henkilökunta puhui sujuvaa englantia. Parissa paikassa jouduttiin pärjäämään mieheni kouluranskalla ja elekielellä, mutta nämäkin tilanteet sujuivat mielestäni todella hyvin ja itsekin ymmärsin sanan sieltä ja toisen täältä, vaikka en ole ikinä opiskellut ranskaa. Muutenkin pidin kylien tunnelmasta ja ihmisten kohteliaisuudesta. Esimerkiksi ensimmäisessä kylässä kävimme tastingin jälkeen hakemassa kahvit pienestä leipomosta. Myyjä oli tietysti kohtelias, mutta minua ilahdutti myös leipomoon piipahtanut postinjakaja, joka toivotti iloisesti hyvää huomenta myös meille asiakkaille.

Pienten kylien samppanjataloissa tastingit olivat usein ilmaisia. Ilman ostoksia emme kuitenkaan olisi kehdanneet poistua, joten vähintään yksi pullo tarttui mukaan jokaisesta talosta. Jos tasting oli maksullinen, emmekä ihastuneet talon tyyliin, emme kokeneet velvoitetta ostaa mitään. Maisteltavaksi sai yleensä noin kolmea eri samppanjaa ja annokset olivat sopivan pieniä. Tastingin aikana ei ole soveliasta humaltua, joten itsekin syljin toisinaan osan annoksista pois, vaikka en ajanut autoa reissumme aikana eli olisin hyvin voinut kitata samppanjaa huolettomasti.;) Mieheni tietää paljon enemmän viineistä kuin minä, joten annoin hänen hoitaa suurimman osan keskusteluista talojen henkilökunnan kanssa. Toki otin itsekin osaa keskusteluun sen verran kuin pystyin ja rohkaistuin jopa kysymään muutamia samppanja-aiheisia kysymyksiä. Emme olleet ymmärtäneet, että tastingiin ei automaattisesti kuulu esim. kellarikierrosta, vaan tästä olisi pitänyt sopia etukäteen. Näin ollen yhdessä talossa ei mennyt paljoa aikaa ja ehdimme käydä läpi useampia taloja kuin mitä alun perin suunnittelimme. Kello 12-14 suurin osa taloista oli suljettu, joten palasimme tässä välissä hotellille viettämään "siestaa". Lämpötilat olivat niin trooppisia, että pieni lepotauko tekikin ihan hyvää.

Ensimmäisen päivän aikana vierailimme lisäksi Doyard- ja Andre Jacquart -taloissa Vertus-kylässä sekä Champagne Voirin-Jumel -talossa Cramant-kylässä. Kaikki sijaitsivat Cote des Blancs -alueella, missä viljellään erityisesti Chardonnay-rypälettä. Chardonnaysta valmistetuille Blanc de blancs -viineille oli tyypillistä voimakkaat hapot, joita ei ole pehmennetty malolaktisella käymisellä. Tämä olikin ehkä suurin syy, minkä takia hääsamppanjamme ei löytynyt tältä alueelta. Parin tastingin jälkeen kyllä neuvottelimme hetken sulhasen kanssa siitä, olisiko tässä meidän hääsamppanjamme. Itse pidimme viinien kirpsakasta mausta (maku muistutti vihreää omenaa), mutta osa häävieraista olisi saattanut nyrpistää nenäänsä, joten päätimme jatkaa etsintää. Pystyin jo lähes näkemään sieluni silmin, kuinka vanhempaa sukupolvea edustavat häävieraat päivittelevät, että onpa hapanta viiniä.;)

Kylästä toiseen ajellessa pysähdyimme toisinaan kuvaamaan upeita maisemia. Viinipellot jatkuivat silmän kantamattomiin. Kuten yllä olevasta kuvasta ehkä näkyy, viinin kasvatukseen epäsuotuisammat alueet olivat viljelykäytössä. Myös metsää löytyi alueelta yllättävän paljon. Cote des Blancs -alueella vietetyn päivän jälkeen vetäydyimme väsyneinä hotellille mussuttamaan pitsaa (kyseessä ei ollut varsinaisesti kulinaarinen elämysmatka ;)). Ostimme puolikkaan pullon samppanjaa aulasta ja istuimme hotellin pihalla monien muiden hotellivieraiden tapaan ihastelemassa maisemia ja nauttimassa lasit kuohuvaa.

  

Viiniralliltamme riittää matksua vielä ainakin pariin postaukseen. Tosin tätä vauhtia viimeinen valmistuu ehkä vuoden loppuun mennessä... Seuraavassa osassa päästäänkin jo valitsemaan hääsamppistamme! 

Liebster Award

Marrasmorsian pelasti torstaina päiväni nimeämällä minut yhdeksi Liebster Awardin saajista. Paljon kiitoksia! Hyvän mielen tuomisen lisäksi palkinnon tarkoituksena on kartoittaa ihania pieniä blogeja, jolloin blogien kuluttajat ja blogit löytävät toisensa helpommin. Lisää infoa palkinnosta löytyy täältä.

Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 1000 (tai joidenkin sääntöjen mukaan alle 200, ei varmaan ole kovin kriittistä) lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Tässä siis vastaukseni Marrasmorsiamen esittämiin kysymyksiin:

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Jäin vuoden 2014 lopussa joksikin aikaa työttömäksi ja halusin, että minulla olisi jotain mielekästä tekemistä. Olin jo kauan salaa haaveillut omasta blogista ja kosinta sekä lisääntynyt vapaa-aika sinetöivät päätöksen perustaa hääblogi.

2. Jos saisit valita yhden toiveistasi toteutettavaksi, mikä se olisi?
Materialistisista toiveista kivitalo merenrannalla lähellä Helsinkiä olisi aika vahvoilla.;) 

3. Kerro jotain, mitä et ole aiemmin paljastanut blogissasi.
Minulla on ollut koko elämäni ajan otsatukka. Tällä hetkellä yritän kasvattaa sivuotsista, mikä on osoittautunut melko haastavaksi projektiksi.

4. Jos sinulla ei olisi mitään velvollisuuksia, mitä tekisit suurimman osan ajastasi?
Haluaisin käydä testaamassa Helsingin ravintoloita ja kahviloita, reissata ulkomailla, sisustaa kotia, lukea enemmän kirjoja, kokkailla erilaisia ruokia kotona ja urheilla enemmän.

5. Mikä on suosikkikirjasi ja miksi?
Nuorempana luin Ronja Ryövärintyttären monta kertaa läpi. Tällä hetkellä olen todella ihastunut Khaled Hosseinin tuotantoon. Olen ollut aina todella surkea historiassa ja Hosseinin kirjojen myötä pääsee tutustumaan Lähi-idän historiaan todella mielenkiintoisella ja koukuttavalla tavalla.

6. Mikä oli lempilelusi lapsena?
Varmaankin isäni työmatkalta tuoma Uppo-nalle. Uppis on vieläkin matkassa mukana ja istuu sängyllämme päivästä toiseen.

7. Minkä koet/koit vaikeimmaksi häiden järjestämisessä?
Juhlapaikan ja cateringin valinta on ollut tähän mennessä vaikeinta, koska siinä voi mennä niin pahasti pieleen ja varsinkin cateringin kohdalla on usein luotettava vain muiden antamaan palautteeseen ja omiin mielikuviin.

8. Mitä inhoat eniten maailmassa?
 Tietynlaista ajatusmaailman mustavalkoisuutta sekä empatian puutetta.

9. Minne olet aina halunnut matkustaa?
Ainakin Japaniin!

10. Mitä kappaletta olet viimeksi kuunnellut?
Jaa, jotakin Spotify-soittolistaltani, olisikohan ollut Pinkin Just give me a reason.

11. Jos kirjoittaisit omaelämäkerran, mikä sen nimeksi tulisi?
Tätä oli hauska miettiä. Sanotaan vaikka että "Näen tyhjän taistelukentän" (Onpas dramaattista ;))

Omat kysymykseni kuuluvat näin:

1. Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?
2. Oletko aamu- vai iltaihminen?
3. Voisitko kuvitella osallistuvasti Satuhäät-ohjelmaan?
4. Mikä on puolisosi paras ominaisuus?
5. Minkä kappaleen valitsisit juuri nyt Youtubesta?
6. Mikä on ollut mieleenpainuvin lomareissusi?
7. Mistä haaveilet?
8. Kuka on esikuvasi?
9. Kuuluuko juusto voileivässä kinkun alle vai päälle? (tästä "kiistelemme" mieheni kanssa ;))
10. Mikä asia saa sinut ärsyyntymään/suuttumaan välittömästi?
11. Mikä olisi pahinta, mitä hääpäivänä voisi mennä pieleen?

Palkinnon saajiksi nimeän seuraavat persoonalliset hääblogit, joista en ole vielä bongannut tätä haastetta.

1. Morsianprojekti
2. Belle Epoque wedding diary
3. Keijukaismorsian

One year to go

Häitämme juhlitaan tasan vuoden kuluttua tästä päivästä. Sen kunniaksi tein sulhaselleni power point -esityksen, johon keksin jokaiselle kuukaudelle jotakin kivaa yhteistä tekemistä tyyliin "Lähde kanssani elokuviin", "Matkusta kanssani ulkomaille", "Käy kanssani taidenäyttelyssä" jne. Lisäsin jokaiselle slaidille pari yhteiskuvaa meistä. Hieman taas järkytyin siitä, kuinka nuorilta näytimme vanhoissa kuvissa.;) Meillähän tulee ensi joulukuussa täyteen 10 vuotta yhteistä taivalta, joten luonnollisesti olemme hieman "kypsyneet" matkan varrella.;) Olin tavatessamme 22-vuotias ja pisin suhteeni siihen mennessä oli kestänyt muutaman kuukauden. Monilla ystävilläni oli tuolloin jo vakituiset kumppanit ja taisin pitää itseäni vanhana piikana, vaikka varsinkin kuvia katsellessa tuntuu siltä, että ihan keskenkasvuisiahan me vielä tuolloin oltiin.:D Vuosi menee todella nopeasti hyvässä seurassa. Toivottavasti hääjärjestelyt sujuvat jouhevasti ja niin stressittömästi kuin mahdollista myös seuraavan vuoden ajan.