Kauhea kankkunen

Otsikko on todella nokkela aasinsilta polttaripohdintoihin.;) Katseltiin joulun välipäivinä miehen kanssa Kauhea kankkunen 1 ja 2 -leffat, jotka ovat mielestäni yllättävän viihdyttäviä sekoilukomedioiksi. Kävimme myös elokuvissa katsomassa Kaameat pomot 2 -leffan. Ihan viihdyttävä sekin, mutta kertokaa mulle (ihan näin off topic), missä vaiheessa komediaksi on alettu laskemaan se, että päähenkilöt puhua pälpättävät toistensa päälle jotain sekavaa (ja ei-hauskaa) koko elokuvan ajan?! Olen lyhyen ajan sisällä nähnyt useitakin tällaiseen "huumoriin" tukeutuvia elokuvia (kuten Naapurit ja The interview). Introvertti suomalainen saa migreenin, kun joutuu monta tuntia putkeen kuuntelemaan tuollaista verbaalista sekoilua, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Mutta siis asiaan. Ymmärrän kyllä, että polttareitteni sisältö on täysin kaasojeni sekä muun polttariseurueen päätettävissä, mutta ehkä he voisivat ottaa hieman vihjeitä vastaan tämän postauksen kautta. Toki on täysin mahdollista, että he tekevät juuri päinvastoin kuin mitä toivon, mutta se on sitten vaan kestettävä, olenhan täysin heidän armoillaan.;)

Kuva: Etsy

Luulen, että kaikille ystävilleni on aika selvää, että en halua perinteisiä nolauspolttareita, joissa pukeudutaan porkkanaksi ja myydään kondomeja kadunkulmassa (näin kärjistetysti). Kaikenlainen tuntemattomien ihmisten ahdistelu esimerkiksi avioliittoneuvojen pyytämisen muodossa olisi myös minulle hieman vaivaannuttavaa. Kaikki polttarit, joissa olen itse ollut mukana, ovat sisältäneet morsiamen hemmottelua, hyvää ruokaa ja biletystä. Tämä on mielestäni aika toimiva kokonaisuus. Morsiamen mieltymysten mukaan tähän voi lisätä vielä kevyttä urheilua. Ihka ensimmäiset polttarit, joissa olin mukana, pitivät sisällään (muistaakseni, niistä on jo aika paljon aikaa) jonkinlaisen kauneushoidon (olisikohan ollut manikyyri) morsiamelle, sangriaa terassilla, risteilyn Helsingin edustalla, fiilistelyä ja vanhojen muistelua hotellihuoneessa, illallisen italialaisessa ravintolassa ja biletystä yömyöhään. Seuraavan morsiamen veimme Suomenlinnaan piknikille, kolmas pääsi sambatunnille ja tankotanssimaan ja viimeisin sai nauttia mm. suklaahieronnasta.

Kuva: Pinterest (alkuperäinen täältä)

Kaikki polttarit, joissa olen ollut mukana, olisivat kelvanneet myös itselleni mainiosti. Okei, tankotanssissa olin todella surkea, mutta huumorilla siitäkin selvittiin. Ainoa mitä ehkä toivoisin omalla kohdallani toteutettavan hieman toisin, on polttareiden biletysosio. Vaikka kyseessä onkin kuvainnollisesti viimeinen iltani sinkkuna, niin en silti välttämättä haluaisi Helsingin yöelämään heilumaan. Jos polttariseurueen budjetti ei riitä viemään minua Las Vegasiin, josta voin seuraavana aamuna herätä muistini menettäneenä, niin mielelläni bilettäisin parhaassa seurassa vaikkapa jossakin mökillä. Olisi niin mahtavaa luukuttaa niitä omia suosikkibiisejä (joita missään baarissa ei enää nykyaikana soiteta) ja tanssia ystävien kanssa pikkutunneille asti. Toisaalta olisi myös kiva laittautua nätiksi ja mennä johonkin hyvään ravintolaan illallistamaan, mikä taasen ei välttämättä onnistu mökkiolosuhteissa, mutta fiksut kaasoni varmasti ratkaisevat tämän ongelman jotenkin.;) Muutoin odotan polttareiltani mukavaa yhdessäoloa ystävien kanssa, hyvää ruokaa ja kuplivaa juomaa sekä paljon naurua. Niin ja jos saan yhden toiveen vielä esittää, niin olisi ihan mahtavaa päästä ratsastustunnille pitkästä aikaa.

Näillä puheilla luvassa on siis mitä todennäköisimmin nolauspolttarit, joiden ohjelmassa on mm. tankotanssia, ruokailu Hesessä, lonkerokännit ja armotonta biletystä Tigerissä. Kiva.;)