Jumalan kasvojen edessä, or not?

Ehkäpä noin pari vuotta sitten olin vielä täysin varma, että haluan kirkollisen vihkimisen. Ajattelin, että mieheni saa luvan liittyä takaisin kirkkoon siksi aikaa, että pääsemme naimisiin. Mieleni alkoi muuttua kihlauksen jälkeen, kun naimisiinmenosta tuli konkreettista, eikä vain haave. Olen nuoruudessani osallistunut isoskoulutukseen ja näin ollen viettänyt paljon aikaa seurakunnan toiminnassa. Noista ajoista jääneet kivat muistot painavat vaakakupissa, kun harkitsen eri vaihtoehtoja vihkimiselle. Ne papit, joihin olen itse tutustunut, ovat kaikki olleet aika kivoja tyyppejä, joten minua ei yhtään haittaisi, että pappi myös vihkisi meidät.

Papin siunaus olisi muuten hyvä vaihtoehto, mutta kuten olen jo maininnut, en haluaisi maistraattivihkimistä. Haluaisin koko naimisiinmenon tapahtuvan saman päivän aikana. Osittain tähän(kin) päätökseen vaikuttaa raha. Jos mieheni liittyy takaisin kirkkoon, hän joutuu maksamaan koko vuoden kirkollisverot. En ole selvittänyt, miten paljon virkamiehen hankkiminen juhlapaikalle maksaa, mutta kuvittelisin tuon olevan halvempaa. En myöskään halua yhtään vähätellä mieheni päätöstä erota kirkosta. Hänellä on siihen täysi oikeus, enkä halua pakottaa häntä liittymään uudestaan instituutioon, johon hän ei halua kuulua. Kaikella järjellä siviilivihkiminen on siis se paras vaihtoehto, koska minulla ei ole suuria periaatteellisia syitä kirkkovihkimisen vaatimiseen.

Silti toisinaan vähän harmittaa, koska kirkkovihkiminen on vaan niin paljon juhlavampaa ja perinteisempää kuin siviilivihkiminen. Tiedän kyllä, että virkamiehetkin osaavat pitää todella kauniita puheita ja huonolla tuurilla pappi voisi osoittautua liian vanhoilliseksi, eikä näin ollen kunnioittaisi toiveitamme puheen sisällöstä. Minua myös vähän hirvittää ajatus siitä, että joutuisin kävelemään suuren kirkon läpi alttarille, joten mieluummin ehkä kuitenkin hoitaisin vihkimisen ulkona tai juhlapaikalla, jolloin on oikeastaan aika sama, kuka sen virallisen osuuden hoitaa.

Tämän blogin nimeksi pitäisi varmaan vaihtaa "Miss Murphy jahkailee joka ikistä asiaa". :D Näistä mun jutuista saa varmaan sen kuvan, etten osaa päättää yhtään mitään. Oikeasti olen vain äärimmäisen analyyttinen luonne ja sen takia pohdin asioita jokaiselta aspektilta. Kirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksia, jolloin myös päätökset syntyvät helpommin. Joten, bear with me.;)