Nyt kun tilastojen valossa näyttää siltä, että tätä blogia käy lukemassa muutama muukin oman kaveripiirini lisäksi, niin ajattelin kertoa pari asiaa itsestäni. Tässä vaiheessa haluan vielä pitää kynsin ja hampain kiinni anonyymiteetistäni, mutta itsekin olen sitä mieltä, että tiettyjä perusasioita on lähes välttämätön tietää lukemansa blogin takana olevasta tyypistä. Omat lempiblogini ainakin ovat sellaisia, joiden kirjoittajiin pystyn jollain tasolla samaistumaan. Hassua, että varsinkin aloittaessani tätä blogia, pelkäsin nimenomaan, että joku tuttu tunnistaa minut. Ystäville toki jaoin linkin heti, mutta esimerkiksi facebookissa en ole vieläkään uskaltanut blogiani mainostaa. Yritän pitää kiinni siitä periaatteesta, että kirjoitan tänne sellaisia asioita, joita voisin kertoa itselleni tuntemattomalle henkilölle myös kasvotusten. On aika jännä tunne nähdä, kuinka monta kertaa blogissani on käyty
päivän aikana, kun ei kuitenkaan yhtään tiedä, ketä kaikkia täällä käy.
Itse myönnän olevani/olleeni "stalkkeri-tyylinen" blogien kuluttaja ennen
oman blogin perustamista. Luin useita blogeja säännöllisesti, mutta en
ikinä jättänyt kommenttia tai ilmoittautunut lukijaksi. Olen nyt
yrittänyt tsempata tässä asiassa, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että jokainen saa seurata blogeja parhaaksi katsomallaan tavalla.:)
Olen siis 31-vuotias tyttö/nainen (omasta mielestäni vielä tyttö). Asumme mieheni kanssa rivitalokolmiossa pääkaupunkiseudulla. En pidä termistä "korkeasti koulutettu", joten sanotaan vaikka, että olen ylikoulutettu luonnontieteiden alalle.;) Vapaa-aikanani tämän blogin kirjoittamisen lisäksi nautin mm. kotimme sisustamisesta sekä satunnaisista salitreeneistä ja juoksulenkeistä. Ensimmäisen kontaktini blogimaailmaan sain nimenomaan sisustusblogien välityksellä, minkä jälkeen laajensin repertuaariani ensin lifestyle-blogeihin ja lopulta hääblogeihin. Harkitsin joskus myös oman sisustus/life style -blogin aloittamista, mutta olen aika tarkka yksityisyyteni suhteen enkä näin ollen haluaisi julkaista yksityiskohtaisia kuvia kodistamme (never say never).
Kuten on jo varmaan käynyt ilmi, niin olen luonteeltani melko pedantti ja yksityiskohtiin panostava. Paheisiini kuuluvat yksityiskohdista nipottamisen lisäksi spontaanittomuus, kyynisyys, asioiden etukäteen murehtiminen, tietynlainen aikaansaamattomuus ja hitaus. Hyveisiini taasen luen huumorintajun, empaattisuuden, korostuneen oikeudenmukaisuuden käsityksen ja sellaisen yleisen kohteliaisuuden ja toisten ihmisten kunnioittamisen.
Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä vuodesta 2005 asti, ja kihloihin menimme 2014 kesällä. Olimme siis vasta parikymppisiä tavatessamme, mikä tuntuu nyt jotenkin hurjan nuorelta, vaikka silloin vielä pelkäsin olevani ikuisesti sinkku.:D Tämän postauksen kuvat ovat viime kesältä kihlajaismatkaltamme. Alimmassa kuvassa olimme Garda-järvellä sievässä pienessä ravintolassa nauttimassa lounasta. Kuten sanottu, olen hieman kyyninen ja pessimistinen, enkä yleensä usko mihinkään taianomaisen täydellisiin hetkiin, mutta tuossa paikassa sain sellaisen kokea. Lämmin tuuli, henkeäsalpaavan upeat maisemat ja hyvä viini sekä tietysti se paras seura tekivät tavallisesta lounaasta aivan uskomattoman hienon kokemuksen. Jotta maailmassa pysyisi tasapaino, tuota hetkeä seurasi laskuhumala, vatsakipu sekä aivan liian pitkä junamatka ilmastoimattomassa junassa, mutta ei niistä sen enempää. :D
Tässä blogissa tulen todennäköisesti jatkossakin keskittymään enimmäkseen ihan itse asiaan eli niihin häihin, enkä aio kaivella omaa yksityiselämääni kovinkaan syvälle. Kirjoittaminen on minulle todella mieluisa tapa ilmaista itseäni, joten toivon, että persoonani silti välittyy teksteistä edes jollain tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti