lauantai 29. marraskuuta 2014

Kauneuden ylläpitotoimenpiteitä

Morsiamella hääpäivään valmistautumiseen liittyy paljon enemmän "liikkuvia osia" kuin sulhasella. Siis ihan naurettavan paljon enemmän. Varsinkin pukeutumiseen ja kauneudenhoitoon liittyvät seikat työllistävät morsianta huomattavasti enemmän kuin sulhasta. Nykyään on toki muotia sulhasen "groomaus" eli hiusten leikkuun ja parran ajon lisäksi sulhaselle tehdään myös hemmotteleva kasvohoito ja ehkäpä jopa myös niskahieronta. Omaan listaani ovat tällä hetkellä päätyneet jo ainakin geelilakkaus sormiin ja varpaisiin, jalkahoito, kasvohoito ja hampaiden valkaisu (kuulen taas kassakoneen kilinän päässäni).

Minulla on ollut pari kertaa geelilakkaus kynsissä. Ensimmäisellä kerralla otin ranskalaisen manikyyrin ja toisella kertaa tavallisen lakkauksen. Geelilakkaus on kyllä todella kestävä, minkä takia haluankin sellaisen myös häihin. Normaalilla lakalla ranskis pysyy omissa kynsissäni hyvänä max kaksi päivää, riippuen siitä, miten usein pesen käsiäni. Ongelmana geelilakkauksessa omalla kohdallani on kynsieni hervoton kasvunopeus. Parin viikon päästä lakkaus on jo kasvanut auttamattomasti yli. Samasta syystä en varmasi ikinä tule kuulumaan niihin naisiin, joilla on aina huolitellut kynnet. Mutta ei se mitään. Häiden suhteen olen ajatellut, että kunhan lakat kestävät hyvänä hääpäivän sekä suurimman osan häämatkasta (jos siis lähdemme häämatkalle aika pian häiden jälkeen). Varpaankynsien geelilakkaus toteutetaan ainoastaan häämatkaa silmällä pitäen, koska eihän kukaan mun varpaita häissä näe. Toki jalkahoidon jäljiltä pehmeät jalat ja siististi lakatut varpaankynnet luovat huolitellun olon myös itse hääpäivänä.  

Hampaiden valkaisua olen suunnitellut jo pidemmän aikaa. Hampaani eivät (kait) ole mitenkään hirveän pahasti värjäytyneet (en tupakoi ja juon yhden kupin kahvia päivässä), mutta onhan se kirkas valkoinen hymy vaan niin kaunista. Överiksi ei tosin saa mennä tässäkään asiassa eli ei mitään sokaisevaa jenkkihymyä.

Yhdessä vaiheessa elämääni kävin säännöllisesti kosmetologilla. Nykyään käyn aivan liian harvoin johtuen siitä positiivisesta seikasta, että minulla ei juurikaan ole enää ongelmia ihoni kanssa (koputtaa puuta). Yritän muistaa kuoria kasvojeni ihon 1-2 kertaa viikossa ja käytän satunnaisesti joitan kasvonaamioita, mutta muuten mennään ihan perinteisillä päivä- ja yövoiteilla sekä silmänympärysvoiteella. Ennen häitä haluan käydä kosmetologilla puhdistamassa ja syväkosteuttamassa kasvot, jotta iho näyttäisi sitten hääpäivänä mahdollisimman kuulaalta ja kirkkaalta. Kosmetologikäynti on hyvä ajoittaa esimerkiksi häitä edeltävälle viikolle, jotta kasvot ehtivät toipua mekaanisen puhdistuksen mahdollisesti aiheuttamasta punoituksesta tai pahimmassa tapauksessa omalle iholle sopimattomien tuotteiden aiheuttamasta allergisesta reaktiosta. 

Mieheni kutsuu kaikkea kotona harjoittamaani kauneudenhoitoa yhteisnimityksellä "kauneuden ylläpitotoimenpiteet". :D Mitäköhän kävisi, jos lopettaisin kyseiset toimenpiteet, ei varmaan yhtään mitään. Periaatteessa uskon ihonhoidossa vain muutamaan perusasiaan, jotka ovat auringolta suojaaminen, kosteutus sekä ruokavalio. Silti myönnän olevani monien muiden naisten tapaan kosmetiikkateollisuuden aivopesemä, ja kosmetiikka-arsenaalistani löytyy näin ollen myös niitä kalliita "ihmevoiteita". En kuitenkaan ole mitenkään hirveän kiinnostunut kauneudenhoidosta. Käytän samoja luonnollisen sävyisiä perusmeikkejä vuodesta toiseen enkä seuraa aktiivisesti uusimpia kosmetiikkatrendejä. Myös häämeikin toivoisin olevan luonnollinen eikä liian räväkkä. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin, tällä haavaa keskityn vielä vain kauneuden ylläpitoon.:)

torstai 27. marraskuuta 2014

Kun kamera ei rakasta

Kun on luonteeltaan sellainen ihminen, joka haluaa pitää ohjat käsissään ja valmistautua kaikkeen niin hyvin kuin mahdollista, voi olla vaikea hyväksyä sitä, että kaikkeen ei vaan pysty vaikuttamaan. Mielestäni häävalokuvaus on yksi tällainen asia, johon on vaikea etukäteen valmistautua. Toki voit palkata niin hyvän valokuvaajan kuin rahalla saa ja vetäistä naamaan niin paksun kerroksen meikkiä, ettei oma äitikään enää tunnista, mutta silti niitä omasta mielestään huonoja kuvia tulee varmasti. Jos allekirjoittaneen tavoin satut vielä olemaan harvinaisen ei-fotogeeninen ihminen, niin on suuri mahdollisuus, että hääkuvia selatessa tulee useampaankin otteeseen mieleen, että "toltako mä näytin koko päivän". Eräs kaverini lohdutti minua sanomalla, että kyllä ne valokuvamallitkin harjoittelevat peilin edessä ilmeitään. Pitäisikö siis kaikkien muiden hääjärjestelyjen lisäksi harjoitella vielä hymyäkin. ;) Ehkä en kuitenkaan halua, että mulla on joka kuvassa sama peilin edessä harjoiteltu muovinen ilme...

Olen lohduttautunut sillä, että ammattitaitoinen valokuvaaja varmasti huomaa nopeasti, mitkä ovat ne morsiamen hyvät ja huonot puolet ja osaa näin ollen ottaa edustavia kuvia. Hän myös toivottavasti ymmärtää karsia ne pahimmat otokset pois ennen kuin luovuttaa kuvat meille... Ehkä voisin ottaa "Mariah Carey -lähestymistavan" ja sallia kuvaamisen vain paremmalta puoleltani (jos sellaista on).

En toki aina ota itseäni ihan näin vakavasti ja osaan myös nauraa itselleni, mutta tietenkin sitä haluaisi, että jälkeenpäin tuntisi olleensa edustavan näköinen hääpäivänään.

Millainen fiilis teille jäi omien hääkuvien näkemisestä? Entä oletko synnynnäisesti valokuvauksellinen vai enemmänkin "Chandler-tyyppinen" kuvattava (ks. video)? ;)  


tiistai 25. marraskuuta 2014

Hääohjelmat - inspiraation lähde vai sosiaalipornoa?

Ajattelin esittää mielipiteitäni niinkin tärkeästä aiheesta kuin hääohjelmat. Hääohjelma-termillä tarkoitan Suomen televisiossa esitettäviä suomalaisia/ulkomaisia realityohjelmia, joiden teema liittyy häiden valmisteluun ja itse hääpäivään. Itse olen seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti muutamaa sarjaa. Nämä ovat Neljät häät (Suomen sekä Amerikan) sekä Satuhäät. Meidän häät -ohjelmasta olen katsonut satunnaisesti joitakin jaksoja, mutta se ei ole jostain syystä oikein iskenyt. Kaksi julkkista ja yhdet häät -ohjelma sen sijaan ei mielestäni palvele tarkoitustaan (?) inspiraation lähteenä ellei suunnittele tosi extreme-häitä. Minulla oli suuret odotukset Kuninkaalliset häät -ohjelman suhteen, mutta se paljastuikin joksikin aivan muuksi kuin mitä olin kuvitellut...

Mielestäni Suomen Neljät häät oli oikeasti viihdyttävä ohjelma. Siinä näytettiin juuri se, mikä minua kiinnostaa; tavallisten ihmisten erilaisia hääpäiviä ilman sen suurempaa draamaa tai hääparin taustojen kaivelua. Ehkäpä oikeasti hyvä palkinto (häämatka) takasi sen, että ohjelmaan hakeutui ihan tavallisia fiksuja ihmisiä, jotka halusivat järjestää kauniit ja ikimuistoiset häät. Ongelmana kaikissa suomalaisissa hääohjelmissa tosin on se, että näytettävät häät ovat kuitenkin kaikki tosi samanlaisia. Amerikan neljät häät -ohjelma liikkuukin aivan eri sfääreissä. Hääbudjetit ovat min. 20 000 dollaria, vieraita on lähemmäs toistasataa ja kaikki on aivan viimeisen päälle suunniteltua. Toki Amerikassa kaikki on suurempaa ja usein myös hieman, noh, mautonta. En voisi kuvitellakaan pukevani päälleni "blingeillä" koristeltua kermakakkuhääpukua tai saapuvani juhlapaikalle lattiasta nousevan estradin päällä musiikin pauhatessa taustalla. Silti olen mielestäni saanut tästä ohjelmasta kaikkein eniten inspiraatiota omien häitteni suunnitteluun.

                                          Kuva täältä

Sitten päästäänkin aiheeseen, mikä aiheuttaa minulle hieman häpeää. Satuhäät. Miksi katsoin kyseistä ohjelmaa? Voin rehellisesti sanoa, että aloin katsomaan viimeisintä kautta siinä toivossa, että näkisin kauniita, hyvin suunniteltuja ja inspiroivia häitä. Ensimmäisestä jaksosta lähtien oli kuitenkin selvää, että tämä ei ole formaatin tarkoitus. Miksi en sitten heti lopettanut ohjelman katsomista? Noh, ehkäpä minussakin asuu pieni "kyttääjä", joka tykkää kauhistella toisten ihmisten edesottamuksia. Häpeillen myönnän, että kerran sain itseni kiinni lukemasta vauva.fi -keskustelupalstaa reaaliaikaisena samalla kun katsoin uusinta Satuhäät-jaksoa. Noloa, tiedän. Tosin loppupeleissä taisin katsoa ainoastaan muutaman jakson uusimmalta kaudelta. Uskottelen itselleni tämän johtuvan siitä, että minulla sittenkin olisi jonkinlaisia standardeja ja laatuvaatimuksia.;) 

Mielestäni Suomen tv:stä puuttuu vielä yksi oikeasti laadukas hääohjelma ja uskon, että sille löytyisi myös kysyntää. Miksi hääohjelmia ei voisi tehdä samalla mentaliteetilla kuin esimerkiksi sisustusohjelmia? Näytettäisiin vaihe vaiheelta kauniiden ja inspiroivien häiden suunnittelu asiantuntijoiden avustuksella. Häälehdistä ja hääaiheisilta nettisivuilta tykkään lukea juttuja nimenomaan oikeista häistä. Esimerkiksi Best day ever -sivuston "Inspiroidu oikeista häitä" -osio (klik) on mielestäni todella kiva. Samankaltaista estetiikkaa ja hyvää makua toivoisin myös hääohjelmilta.

torstai 20. marraskuuta 2014

Save the date

Nykyään kuulee häiden järjestämisen yhteydessä puhuttavan paljon "Save the date -korteista". Ovatkohan ne melko uusi ilmiö (ainakin Suomessa), koska en ole ikinä saanut tällaista korttia? Joka tapauksessa, innostuin asiasta sen jälkeen, kun olin bongannut jostakin (muistaakseni hääblogista) idean lähettää nämä kortit (en suostu käyttämään niiden virallista lyhennettä, koska mielestäni sillä on jokin aivan toinen merkitys...) joulukorttien mukana. Loistava idea! 2015 jouluna sukulaiset ja ystävät voivat siis odottaa saavansa jotain ylimääräistä joulutervehdyksen mukana. Kukaan ei ainakaan voi väittää saaneensa tietää häiden ajankohdasta liian myöhään.;) Vaikka viralliset kutsut tulee silti postittaa hyvissä ajoin, niin mielestäni Save the date -kortit vähentävät kutsujen valmistumiseen liittyvää stressiä. Kortit voivat mukailla kutsujen tyyliä tai olla jopa täysin erilaiset. Nämä kortit voisin ehkä jopa askarrella itse. Niiden kun ei mielestäni tarvitse olla niin viimeisen päälle hienot kuin virallisten kutsujen.


Toisaalta, esimerkiksi näiden kuvien kortit (Etsy) voi kustomoida ja printata itse (pientä maksua vastaan). Anti DIY-morsian kiittää.;) 

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miljoona (kuollutta) ruusua

Mietin pitkään, että haluanko kertoa hääkukista täällä blogissa. Kukat ovat niin suuri osa hääpaikan koristelua, että tavallaan haluaisin pitää ne vielä salassa häävierailta (= ainoat lukijani). Toisaalta, suunnitelmat voivat muuttua vielä niin monta kertaa, että ehkä uskallan paljastaa tämänhetkiset suosikkini.

Olen aivan surkea pitämään kasveja elossa, minkä takia meillä ei juurikaan ole paria sitkeää viherkasvia lukuunottamatta mitään kasveja kotona. Voin lähes kuulla kukka-parkojen huutavan hädissään, kun kuskaan niitä Plantagenista kotiin joka kevät ja syksy.:D Onhan se muutenkin ihan järjetöntä istuttaa muutaman kuukauden välein uusi vehka (kesäkukka/syyskukka/talvikasvit) siihen samaan ruukkuun, jossa ne hiljalleen (minun tapauksessani aika nopeasti) kuihtuvat pois. Syyskukat ovat kyllä kaikkein pahimpia. Se pirun krysanteemi mätänee ensimmäisen vesisateen jälkeen! Olen nimennyt ulko-oven edustamme kasvien hautausmaaksi, koska yksikään oven eteen nököttämään päätynyt kasvi ei ole selvinnyt kovinkaan pitkään (yksi varastettiin, joten sitä ei lasketa).

Tästä kaikesta voi helposti päätellä, että en myöskään tiedä kasveista juuri mitään. Minulle tuli yllätyksenä mm. se, miten valitettavan suuri vaikutus häiden ajankohdalla on siihen, mitä kukkia on saatavilla ja mihin hintaan. Nopeasti googlettamalla sain selville, että syys-lokakuussa pidettäviin häihin olisi omista suosikeistani tarjolla ainakin eustomaa, neilikkaa, leinikkiä, hortensiaa sekä tietysti ruusua. Näistä ainakin hortensiat ovat kalliimpia syksyllä kuin kesällä. Pionit ovat edelleen erittäin trendikkäitä hääkukkia ja alunperin kaavailinkin valkoista pionia hääkimppuun ja/tai pöytäkoristeeksi. Valitettavasti pioneja ei varmastikaan saa enää syksyllä tai hinta ainakin on tähtitieteellinen. Lisäksi pioni on mielestäni jo vähän "liian suosittu", minkä takia se on alkanut menettämään arvoaan silmissäni (aina pitää yrittää erottautua massasta ;)).





                                                    Kuvat:Pinterest

Kukkien sävyjen haluaisin olevan vaaleita. Vaikka suunnittelemme syyshäitä, en silti kaipaa oranssia tai muitakaan syksyn sävyjä koristeisiin. Ihailen kyllä häitä, joissa on käytetty kirkkaita teemavärejä kuten fuksiaa tai tummanpunaista, mutta itse en mielestäni ole tarpeeksi räväkkä luonteeltani, jotta voisin käyttää näitä värejä uskottavasti. ;) Olemme molemmat aika rauhallisia ja tasaisia tyyppejä, joten vaaleat sävyt sopivat meille hyvin.:) Haluaisin kukka-asetelmien henkivän tietynlaista ajatonta eleganssia. Ruusu on varmasti se elegantein ja klassisin kukka, mutta mielestäni yksinään käytettynä hieman tylsä valinta. Siksi haluaisin yhdistää ruusun kanssa jotakin toista "rennompaa" kukkaa. Minulla onkin jo aika tarkka mielikuva siitä, minkälaisia kukka-asetelmista tulee, mutta se jääköön vielä salaisuudeksi.     


                                                       Kuvat: Pinterest

tiistai 18. marraskuuta 2014

Lupaus seikkailusta

Häiden budjetista kun oli puhetta, niin jäin miettimään, että laskevatko pariskunnat yleensä myös häämatkan mukaan budjettiin? Tällöin itse hääpäivään varattu budjetti saattaakin tiukentua (tai kokonaisbudjetti kasvaa jos on vähän hövelimpi tyyppi ;)) aika lailla. Riippuu tietty siitä, mihin päin maailmaa aikoo häämatkallaan suunnata. Onneksi ikimuistoisia matkoja voi tehdä myös pienemmällä budjetilla, mutta jotenkin ajattelen, että jos kuitenkin jossain vaiheessa elämää haluaa kokea lomamatkallaan vähän enemmän luksusta, niin häämatka on siihen täydellinen tilaisuus.

Ensisijaisesti toiveissa olisivat turkoosi meri, valkoinen hiekka ja palmut, joten kohteeksi valikoituu todennäköisesti jokin Intian valtameren paratiisisaarista (esimerkiksi Mauritius, Malediivit tai Seyschellit). Aiemmin ajattelin, että häämatkalla majoitutaan ehdottomasti All-inclusive -hotellissa, mutta olen kuullut niistä myös niin paljon huonoa (samaa pahaa ruokaa päivästä toiseen jne.), että en ole enää ihan varma. Varmasti löytyy myös todella laadukkaita All-inclusive -hotelleita, mutta onko meillä kuitenkaan sellaiseen varaan... Se jää nähtäväksi. Jokunen vuosi sitten innostuimme myös Välimeren risteilyistä ja semivakavasti harkitsimme sellaista jopa tavalliseksi kesälomamatkaksi. Nämä risteilythän eivät käsittääkseni ole nykyään enää vain eläkeläisten ajanvietettä.;) Totesimme risteilyn olevan kesälomamatkaksi kuitenkin turhan hintava, mutta häämatkaksi sellainen olisi varmasti oivallinen.

Kuva täältä

Jos kuitenkin päätyisimme rantaloman sijasta kaupunkikohteeseen, Italia voisi olla vahvoilla. Olemme käyneet muutaman kerran Italiassa kesälomalla ja reissuillamme nähneet mm. Rooman, Firenzen, Milanon sekä Gardajärven. Garda- tai Comojärven ympäristö voisikin olla ihana häämatkakohde.

Kuva täältä

Minusta olisi ihanaa lähteä häämatkalle heti häiden jälkeen, ehkä jopa seuraavana päivänä. Tällöin olisi jotain muutakin odotettavaa kuin itse hääpäivä, eikä häiden jälkeen ehkä tulisi niin helposti "tyhjää oloa". Unelmissani suuntaisimme lentokentälle suoraan hotellista hääyön jälkeen. Niin ja matkustaisimme tietysti ykkösluokassa (not gonna happen). Kirjoitan tarkemmin häämatkakohteestamme sitten kun se varmistuu. Jo ensi vuonna ja viimeistään vuonna 2016 voisi käväistä matkamessuilla katsastamassa tarjonnan ja tarjoukset.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Show me the money!

Otin käyttöön häät.fi -sivuston Meidän häät -työkalut (muistilista, budjettilaskuri ja vieraslista). Ihan käteviä, vaikka olenkin vannoutunut excel-listojen laatija. Olen tehnyt jo yhden version budjetista exceliin, mutta tuo budjettilaskuri on itse asiassa aika kätevä. Siitä löytyi monta menoa, joita en olisi edes tullut ajatelleeksi, ja menot on luokiteltu järkevästi (sormukset ja asut, kauneudenhoito, häävastaanotto, kukat, somistus, ohjelma, paperitavara, kuljetukset, lahjat, muita kuluja, kuherruskuukausi). Mikä ihme muuten on "seremoniakello" ja pitääkö mun hankkia sellainen?;)

Mutta on tuo lista kyllä pitkä, huhhuh! Enkä osaa yhtään arvioida, mitä esimerkiksi kukat tai hääauto tulevat maksamaan (paljon, todennäköisesti). Häät ovat siitä(kin) ainutlaatuinen juhla, että yhteen päivään voi saada uppoamaan aivan käsittämättömän suuren summan rahaa. Senkin takia päätimme pitää häät vasta parin vuoden päästä, jotta meillä olisi vielä aikaa säästää. Olemme molemmat aika säästäväisiä ihmisiä, joten voisimme kyllä järjestää juhlat vaikka heti ensi kesänä, mutta minä ainakin olen myös melko varovainen rahankäyttäjä ja haluaisinkin säästötililleni vielä lisää puskuria ennen kuin häät vetävät sen lähes tyhjäksi. Toisinaan joudun muistuttelemaan itselleni, että turha sitä rahaa on hillota tilillä. Mitään täältä ei kuitenkaan loppupeleissä saa mukaan. Kun kerran olemme päättäneet järjestää häät, niin tehdään se sitten kunnolla ilman, että jälkeenpäin kaduttaa ettei panostanut niin paljon kuin olisi pystynyt.

Järki tässä touhussa on toki oltava mukana. On mietittävä tarkkaan, missä asioissa rahallinen panostaminen kannattaa ja missä saa aivan yhtä hyvää halvemmalla hinnalla. Paljon voi myös varmasti lainata tai hankkia käytettynä. Kuten on jo varmaan käynyt ilmi, me haluaisimme panostaa erityisesti ruokaan ja juomaan. Molemmat ovat sellaisia asioita, joissa rahalla melko varmasti saa myös parempaa. Minä haluaisin panostaa myös kukkiin. Hääpukuun en sen sijaan ajatellut laittaa suuria summia, mikä on ehkä hieman epätyypillistä naiselle.;) Tosin en ole vielä sovittanut yhtäkään pukua, joten mieleni voi vielä muuttua. Aion todennäköisesti myydä hääpukuni häiden jälkeen, mikä saattaa mahdollistaa hieman arvokkaamman puvun hankinnan. Yritän myös miettiä häiden järjestämisen ekologista puolta, enkä haluaisi, että hääpäivän jälkeen meillä on kämppä täynnä rojua, joka menee suoraan kaatopaikalle (koristeita, paperitavaraa, kukkaruukkuja jne.). Onneksi nykyään on hääkirppiksiä, mistä voi tehdä löytöjä omiin juhliinsa tai myydä sitä "rojua" pois häiden jälkeen (-> menee liittymään facebookin hääkirppisryhmään). 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ajanvietettä

Juuri kun ehdin vakuutella, että meidän häihin ei sitten askarrella mitään, niin yllätinkin itseni tänään, noh, askartelemasta. Tosin en askarrellut häitä varten (ei kai nyt sentään vielä), vaan ennemminkin aikani kuluksi. Flunssani ei ole niin paha, että en kykenisi tekemään mitään, mutta mitään kovin rasittavaa (kuten vaatehuoneen siivous) en silti vielä uskalla yrittää. Siispä askartelin suodatinpusseista kukkasia. Näitä voi käyttää vaikkapa joululahjapakettien koristeluun. Joulun aika onkin oikeastaan ainoa aika vuodesta, jolloin saatan harrastaa kevyttä askartelua joulukorttien muodossa.

Ohjeen ruusukkeiden tekoon löysin täältä. Ohje on tarpeeksi helppo jopa minulle ja mikä parasta, sain kuiva-ainekaapissa ikuisuuden maanneet suodatinpussit hyötykäyttöön (kahvikoneen hankinnan jälkeen pussit ovat jääneet käyttämättä).



Kynttilät ovat vain kuvausrekvisiittaa, ei varmaan kantsi laittaa paperiruusuja kovin lähelle tulta...

lauantai 15. marraskuuta 2014

27 dresses eli kuinka pukea kaaso?

Minulla on sellainen fiilis (ei perustu tutkittuun tietoon ;)), että kaasojen pukeminen mätsääviin asuihin meni jossain vaiheessa pois muodista ja on nyt taas palaamassa takaisin. Pahimmillaan kaasojen asuista tulee mieleen jenkkikomediat, joissa hirveä bridezilla pakottaa kaasonsa järkyttäviin olkatoppauksilla ja suurilla ruseteilla koristeltuihin kolttuihin. Minun kaasojeni kohtalo ei tule olemaan noin ankea, mutta haluaisin kyllä asujen olevan ainakin väriltään yhteensopivat. Mielestäni se lisää häiden juhlavuutta. Olisi kuitenkin kohtuutonta olettaa, että kaasot pukeutuisivat identtisiin mekkoihin, onhan heillä toki oma tyylinsä. Asujen ei tarvitse olla edes täysin samanväriset, vaan riittää, että ovat samaa sävymaailmaa. Olen myöskin sitä mieltä, että jos minulla on tarkka visio kaasojen asuista, niin tällöin minä myös kustannan ne hääbudjetista. Tavoitteena tietysti olisi löytää asu, jota kaaso voisi "palvelusaikansa" loputtua käyttää myös muissa juhlissa.



                                          Kuvat: Pinterest

Kaasojen pukemisen voi viedä vielä astetta pidemmälle ostamalla heille myös kauniit (ja mätsäävät) korut kiitokseksi vaivannäöstään.


                                          Kuva: Pinterest

En ole ikinä ollut vieraana häissä, joissa kaasoilla olisi ollut omat kukkakimppunsa. Ei ehkä ole Suomessa niin yleistä kuin esimerkiksi Amerikassa?

Täällä ollaan aika flunssaisissa tunnelmissa. Edes eilen korkattu talven ensimmäinen hehkuviini (joulupipareiden ja aurajuuston kera) ei onnistunut selättämään flunssaa. Ei auta kuin levätä ja sairastaa tauti pois. Terveempää viikonloppua teille! :)  

torstai 13. marraskuuta 2014

Anti DIY-morsian

Kaikille "do it yourself -ihmisille" omien häiden järjestäminen on varmasti oiva tapa toteuttaa itseään. Itse pyrin selviämään häistämme mahdollisimman vähällä askartelulla. Onneksi nykyään pystyy tilaamaan valmiita menuja, paikkakortteja, pöytänumeroita jne. kustomoituina. Itse olen tutustunut vasta Etsyn valikoimaan, mutta varmasti monista muistakin nettikaupoista löytyy vastaavanlaisia tuotteita. Suomalaiselta Now and forever -sivustolta (http://www.nowandforever.fi/) ainakin näyttäisi löytyvän kaikenlaista härpäkettä kutsuista hääpaikan koristeisiin.

Haluaisin graafisten tuotteiden olevan yksinkertaisia ja tyylikkäitä. Ei kirkkaita värejä, ei vaaleanpunaista eikä ainakaan yhtäkään sydänkuviota. ;) Koristeellisuus ja juhlavuus syntyisivät kauniista fontista, laadukkaasta paperista ja tyylikkäistä väreistä. Halvemmalla toki pääsee jos tekee itse, ja osaan minäkin sentään tarpeen vaatiessa leikata ja liimata, mutta ensisijaisesti haluaisin hankkia ainakin osan paperitavarasta valmiina.



Kuvat: Etsy

Ihastuin myös Etsyn kakkukoristeisiin:


                      Kissaihminen arvostaa.;)

Hieno, mutta ehkä emme kuitenkaan valitse tätä. ;D



Toivoisin löytäväni niin kivat maljakot kukille, että niitä ei tarvitsisi itse tuunata enempää. Löysinkin jo yhdet tosi kivat, mutta en nyt kuitenkaan uskaltanut ostaa niitä kaksi vuotta etukäteen, koska on hyvin todennäköistä, että ehdin muuttaa mieleni. Mieluisten kynttilälyhtyjen löytäminen onkin hieman haastavampaa, koska unelmissani pöytiä koristaisi ainoastaan mattavalkoiset sekä kirkkaat kivituikkulyhdyt (= kallista). Olenkin miettinyt, että saisimmeko haalittua kasaan tarpeeksi lyhtyjä lainaamalla niitä tutuilta ja sukulaisilta. Kaikilla suomalaisillahan on vähintään se yksi kivituikku ja yleensä jopa hieman enemmän. Tuikun pohjaan vaan omistajan nimikirjaimet ja palautus häiden jälkeen.:)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Great expectations

Järjestin jokin aika sitten juhlat noin 30:lle hengelle. En odottanut kyseisiltä juhlilta juurikaan mitään, ne vaan oli järjestettävä. En myöskään stressannut juhlia juuri lainkaan (kyseisenä päivänä oli niin paljon muuta stressattavaa). Lopputuloksena oli yksi elämäni hauskimmista illoista. Ei sen takia, että kaikki olisi ollut viimeisen päälle suunniteltua, vaan siksi, että minulla ei ollut mitään odotuksia. Osasyy oli varmasti valtava helpotus siitä, että stressaava päivä oli mennyt kaikenkaikkiaan hyvin, mutta uskon, että myös rennolla suhtautumisella juhliin oli suuri merkitys. Jäinkin juhlien jälkeen miettimään, onko mitenkään mahdollista yltää samaan hääpäivänä. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän etten pysty suhtautumaan häihimme niin rennosti kuin pitäisi. Jos suunnittelet yhtä päivää kahden vuoden ajan, voiko se mitenkään ikinä vastata odotuksia?

Toisaalta ajattelen, että häät projektina ei rajoitu vain siihen yhteen päivään, vaan että voin nauttia tästä koko matkasta. Tällaisten once in a lifetime -juhlien suunnittelu on kuitenkin kivaa ja jännittävää vaikka toisinaan myös stressaavaa. Uskon, että hääpäivänä voi kokea paljonkin iloa siitä, että näkee omien suunnitelmiensa toteutuvan käytännössä. Asioilla on aina kaksi puolta. Jos suhtautuisin häiden järjestelemiseen välinpitämättömästi, niin saattaisin menettää osan siihen liittyvästä ilosta, mutta liiallinen stressaaminen yksityiskohdista taas voi aiheuttaa suuria pettymyksiä. Se kultainen keskitie, mistäköhän se löytyisi?;)

tiistai 11. marraskuuta 2014

My precious

Eräs osa-alue, mikä ei meidän häissämme vaadi suunnittelua ja ankaraa pohdintaa, on sormukset. Sormukset ovat täysin piece of cake. Sulhaselle tulee vain yksi sormus, joka hänellä on jo sormessaan. Minun vihkisormukseni tyyli päätettiin jo kihlasormusta suunniteltaessa. Kihlani on 4 mm leveä flakka titaanisormus yhdellä timantilla. Vihkistä tulee hieman kapeampi titaanisormus vähintään kolmella timantilla. Seppämme kertoi meille, että yksikivisen sormuksen rinnalle tulevassa sormuksessa tulisi aina olla pariton määrä kiviä, jolloin katse kohdistuu keskelle eikä timanttien väliin. Näin ollen kihla ja vihki muodostavat yhdessä kauniin kokonaisuuden. Kihlani pinta on käsitelty "naarmuttamalla". Vihkin pintaa ei käsitellä muuten kuin kiillottamalla, jotta siihen voi myöhemmin (esim. merkittävien juhlapäivien kunniaksi) upottaa lisää kiviä.

Suosittelen ehdottomasti sormusten teettämistä jos niiden kanssa ei ole kiire. Me jouduimme odottamaan sormuksiamme melko kauan, mutta se että ne ovat meidän suunnittelemia (sepän avustuksella tietty) ja näin ollen uniikkeja, mielestäni lisää "tunnesidettä" kyseisiin metallirinkuloihin. Ainoa mitä meidän siis tulee vihkisormukseni suhteen muistaa, on tilata se hyvissä ajoin.

Mistäköhän se muuten johtuu, että timantit viehättävät naisia (ei varmasti kaikkia naisia, mutta näin yleistetysti)? Onko se timanttien säihke, lujuus vai hinta, mikä saa meidän päät pyörälle?;) Itse haluaisin uskotella itselleni, että en osta arvokkaita tavaroita pelkästään niiden hinnan takia (= statussymboliksi), vaan koska kyseinen tavara sattuu miellyttämään minua ulkonäöltään ja on laadukkaasti valmistettu sekä ajaton. Timantit säilyttävät ulkonäkönsä sekä arvonsa, mutta varmasti niihin liittyy myös paljon järjellä selittämättömiä tunteita. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin timanttien nykyinen markkinahinta ei vastaa niiden oikeata arvoa (minkä määrittelee mm. harvinaisuus, hiontaan tarvittavat työtunnit jne.), vaan hinta perustuu osittain mielikuviin, jotka puolestaan määrittelevät sen, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan timanteista. Mielestäni Sheldon Cooper muotoili timantteihin liittyvän problematiikan erittäin hyvin ;).     

 

"Remarkable. Diamonds, crystallized carbon. Every day, people go to the grocery store and come home with sacks full of carbon in the form of charcoal briquettes that they toss in their barbeques and set on fire. But just because you’ve got some carbon with the atoms stacked neatly, you expect me to plunk down thousands of dollars."

Sheldon Cooper - The Big Bang Theory

maanantai 10. marraskuuta 2014

Soittakaa Paranoid!

Yksi häiden yleiseen tunnelmaan suuresti vaikuttava seikka on mielestäni musiikki. En haluaisi jättää musiikin soittamista vain loppuiltaan, vaan haluaisin kaunista taustamusiikkia soitettavan koko illallisen ajan. Illallisen aikana musiikki olisi "hissimusamaisempaa" ja loppuillasta sitten kunnon bilemusaa. Jos meille tulee jonkinlainen "diashow" ohjelmanumeroksi, niin olen jo päättänyt, mikä kappale sen taustalla soi. Kyseisen kappaleen kuulin pari vuotta sitten radiosta kesälomareissullamme.

Alunperin ajattelin, että häissämme ei soitettaisi perinteisiä suomalaisia valsseja, mutta asiasta keskusteltuamme tulimme siihen lopputulokseen, että ainakin muutama valssahtava kappale tulisi soittaa heti häätanssin jälkeen. Näin ollen myös vanhempaa sukupolvea edustavat vieraat pääsisivät tanssahtelemaan, toki haluamme huolehtia myös heidän viihtyvyydestään. Eikä missään nimessä tarvitse valita niitä perinteisimpiä valsseja, vaan esimerkiksi suomalaiselta Stella-yhtyeeltä löytyy kauniita kappaleita, joita voi tanssia valssin askelin. 

Olemme kallistumassa siihen, että meidän häihin ei tule bändiä vaan ammatti-DJ. Päätös ei perustu pelkästään kustannussyihin (hyvästä DJ:stä voi varmasti joutua pulittamaan ihan yhtä paljon kuin bändistä?). DJ huolehtisi musiikista koko päivän ajan eli hän suunnittelisi biisilistan yhteistyössä meidän kanssa sekä illalliselle, että bileisiin. Monissa häissä bändi esiintyy alkuillasta ja bändin lopetettua soittamisen siirrytään nopeatempoisempaan bilemusaan, joka soitetaan esim. spotifyn kautta. Tällöin tämä loppuillan biisilista pitäisi kuitenkin suunnitella ja toteuttaa itse. Uskon siis, että DJ:n kanssa pääsemme vähemmällä vaivalla. Netistä löytyy itse asiassa paketteja (http://www.haadj.fi/index.php), joihin kuuluu DJ:n lisäksi äänentoisto sekä valosuunnittelu (savukoneineen!), mutta hinta on niin korkea, että taidamme päätyä pelkkään DJ:hin.

Meillä on molemmilla melko laaja musiikkimaku. Itse koen, että arvioin musiikkia ennemminkin biisikohtaisesti kuin tyylilajeittain. Jotkut yksittäiset biisit saattavat kolahtaa todella kovasti, mutta en kuitenkaan välttämättä pidä samojen artistien muusta tuotannosta. Toki on olemassa musiikkityylejä, joista löytyy enemmän/vähemmän suosikkibiisejä kuin joistakin muista. Meillä on myös sulhasen kanssa selvästi hieman erilainen musiikkimaku, joten voi olla hankalaa yhdistää kahden ihmisen suosikkeja koko illan mittaiseen soittolistaan. Mutta kompromisseilla tästäkin varmasti selvitään.;)

Ainiin, tietysti vihkimisen jälkeen olisi myös hienoa nauttia kauniista lauluesityksestä, mutta ehkäpä palaan tähän aiheeseen sitten, kun vihkimispaikka ja tapa (siviili/pappi) on varmistunut.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tukkajumala

Hääkampaukselle olen ehtinyt jo uhrata ajatuksen jos toisenkin. Hiukseni ovat pitkät, melko paksut ja lasimaiset (= liukkaat). En ole ikinä oppinut pitämään hiuksiani kiinni, joten myös häissä haluaisin niiden olevan lähes kokonaan auki. Hiusten liukkaus kuitenkin aiheuttaa sen, että ne latistuvat sekä suoristuvat helposti. Tämän ensimmäisen kuvan tytöllä on juuri sellainen kampaus, jota alkujaan suunnittelin. Hiukset ovat auki, mutta voimakkaasti tupeeratut takaa, mikä tuo yksinkertaiseen kampaukseen lisää juhlavuutta. Mutta, mutta... Kuinka varmasti nuo kauniit kiharat olisivat loppuillasta muisto vain?


Olenkin alkanut lämpenemään myös ns. sivuponnarille eli hiukset olisivat periaatteessa kiinni, mutta toiselle olkapäälle laskeutuva kiharapilvi kehystäisi kasvoja.


Minua viehättävät myös rennot kukkaistyttömäiset lettikampaukset, mutta luulen kuitenkin päätyväni hieman tiukkapipoisempaan tyyliin.;)

                                                   Kuvat: Pinterest

lauantai 8. marraskuuta 2014

Let me entertain you

Mainitsinkin jo, että häihimme ei ole suunnitteilla hääleikkejä tai muuta spesiaalia ohjelmaa. Kuinka sitten pidetään huolta siitä, että ihmiset viihtyvät ja että tunnelma pysyy korkealla? Eniten olen pohtinut sitä vaihetta, kun morsiuspari poistuu paikalta valokuvattavaksi ja vieraat jätetään oman onnensa nojaan. Valokuvaus voi kestää jopa yli tunnin. Mitä vieraiden tulisi tehdä tällä aikaa? Vieraiden valokuvaus photo booth -tyyliin voisi olla yksi vaihtoehto. Tässä vaiheessa voisi myös tarjoilla jo pientä purtavaa "cocktail hour" tyylisesti. Omaan napaani tuijottelijana hieman paheksun tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa, koska tottakai haluaisin myös itse nauttia lasin samppanjaa ja herkullisia cocktailpaloja. Entäpä jos ensin nostaisimme onnittelumaljat vieraiden kanssa ja vasta sen jälkeen poistuisimme valokuvattavaksi? Osa pariskunnista hoitaa valokuvauksen pois alta jo ennen vihkimistä. Järkevää, koska tuossa vaiheessa ainakin kampaus ja meikit ovat vielä ihan tip top. Toisaalta, haluammeko nähdä sulhasen kanssa toisemme jo ennen vihkimistä... Tässä vaiheessa pitääkin mainita, että meitä ei välttämättä vihitä kirkossa, vaan ehkäpä jopa itse juhlapaikalla, jolloin kirkosta juhlapaikalle siirtymistä ei tule (monestihan valokuvaus ajoitetaan tähän väliin).

Itse illallisen aikana ei mielestäni ole tarvetta viihteelle. Monesti ihmiset viihtyvät parhaiten, kun saavat nauttia ruoasta rauhassa ja samalla keskustella keskenään. Hyvä plaseeraus onkin varmasti tärkeässä osassa vieraiden viihtyvyyden takaamiseksi.Tästä tulikin mieleeni, että jos saan tahtoni läpi, me emme sulhasen kanssa istu illallisen aikana kahdestaan erillisessä pöydässä, vaan samassa pöydässä esimerkiksi kaasojen ja bestmanin kanssa. Illallisen lopuksi ohjelmassa on kenties pari puhetta ja jonkinlainen "valokuvashow". Hääpäivän musiikista kerron vielä erikseen, se on tottakai iso osa viihdettä.

Rentouttavaa lauantaita teille! Meidän viihtyvyydestämme vastaa tänään Fury-leffa sekä kasa popcorneja.:)

perjantai 7. marraskuuta 2014

Ihan oikea prinsessa?

Monelle morsiamelle oikean hääpuvun löytäminen on se kaikkein tärkein seikka häiden järjestämisessä. Monesti kuullaan sanottavan, että sen vaan tietää, kun on löytänyt "sen oikean puvun". Mielikuvissa morsian seisoo hääpukuliikkeessä peilin edessä se täydellinen puku päällään samalla kun liikuttuneet kaasot kyynelehtivät taustalla. Anteeksi kyynisyyteni, mutta minun on hyvin vaikea uskoa tällaisen skenaarion toteutumiseen omalla kohdallani. Rationaalisena ihmisenä uskon, että "se tarpeeksi hyvä puku" löytyy sovittamalla niin monia malleja kuin ehtii/jaksaa ja tekemällä kompromisseja. En myöskään halua käyttää pukuun omaisuutta, joten puvun tilaaminen nettikaupasta on myös varteenotettava vaihtoehto. 

En ole ikinä ollut luonteeltani kovinkaan "tyttömäinen", joten tanssiaispukytyyliset prinsessaunelmat ovat täysin poissuljettuja kohdallani. Täydellisessä maailmassa hääpukuni olisi merenneitomallinen ja pitsikoristeinen. Pitsi on toki materiaalina aika tyttömäistä, mutta ajattelin sen tuovan kivasti hieman pehmeyttä muuten eleganttiin lookkiin (toki jää nähtäväksi, kuinka elegantti morsian minusta saadaan aikaan ;)). Yhdessä vaiheessa olin täysin varma, että en halua kokovalkoista mekkoa, mutta olen myöhemmin hieman lieventänyt kantaani tämän asian suhteen. Parasta olisi löytää puku, jossa valkoinen yhdistyisi lämpimään samppanjan sävyyn. Olkaimetonta mallia en halua, vaan mieluummin jopa hieman pidemmät hihat.




                                                     Kuvat: Pinterest

Villinä korttina minua kiehtoo hieman myös tyköistuvat mekot, joiden helma on todella näyttävä "röyhelökasa". Toisaalta voisin haluta myös pienen laahuksen. Huntukaan ei ole ajatuksena täysin poissuljettu. Vai ehkäpä sittenkin kevyt bolero, joka jatkuu selästä huntumaisena? Haluaisin joka tapauksessa yhdistää hääpukuun jonkinlaisen boleron, mieluiten pitsisen. En kuitenkaan halua lopputuloksen olevan liian "jakkumainen" vaan sopivan rento ja kevyt.


                                                       Kuvat: Pinterest

Loppupeleissä se oma geenien ja elämäntapojen seurauksena saatu figuuri kuitenkin määrittelee aika pitkälti sen, millainen mekko näyttää hyvältä ja millainen ei. Olen myös varautunut hyväksymään a-linjaisen mekon jos merenneito ei vaan satu olemaan mulle se imartelevin tyyli.;) All in all, vaikka jo kovasti uskottelin teille, että en aio suhtautua hääpuvun valintaan tunteikkaasti, tulee tämä valinta varmasti olemaan niitä vaikeimpia koko hääprojektissa. Lisää aiheesta seuraa viimeistään sitten, kun ehditään niiden "kyynelehtivien" kaasojen (mun kaasot ovat erittäin järkeviä naisia ;)) kanssa hääpukukaupoille.

torstai 6. marraskuuta 2014

Feed me!

Hyvä ruoka ja juoma ovat tärkeä osa hääpäivää ja niihin halutaan yleensä myös panostaa. Niin myös meidän häissämme, mutta uskallan jopa väittää, että me suhtaudumme näihin elämän suuriin nautintoihin jopa hieman vakavammin kuin enemmistö ihmisistä. Sulhasta voisi nimittäin kuvailla termeillä kulinaristi sekä viiniasiantuntija, ja olen minäkin jotain oppinut näiden yhteisten vuosien aikana. Tai jos en ole oppinut, niin olen ainakin tottunut hyvään.;) Olemme kuitenkin myös realisteja ja tiedämme, että hääbudjettimme ei tule riittämään seitsemän ruokalajin gurmee-illalliseen 60:lle hengelle. Haluaisimme silti toteuttaa ainakin pääruoan tarjoilun lautasannoksina. Syyshäihin sopiva pääruoka voisi olla esimerkiksi riistaa. Itse pidän riistasta sekä lampaanlihasta paljon enemmän kuin naudanlihasta. Olen myös kalan (erityisesti sushi-muodossa) ja äyriäisten ystävä ja varsinkin kampasimpukat ovat herkkua.

Meillä on joitakin suosikkirypäleitä ja viinityylejä, joita haluaisimme hyödyntää hääillallisen viineissä. Pääasia tietysti on, että viini sopii ruoan kanssa. Samppanjaa tullaan myös aika varmasti nauttimaan illan aikana, mutta emme ole vielä päättäneet, että missä laajuudessa. Hurjimmissa suunnitelmissa ajattelimme tarjota pelkkää samppanjaa koko illallisen läpi. Hääillalliseen panostaminen toki tarkoittaa sitä, että budjettia on kiristettävä jostain muusta kohdin. Siksi mielestäni onkin tärkeätä, että molemmat ovat samaa mieltä siitä, mihin suurin pala budjetista lohkeaa. Jos minulla olisi haaveissa hulppea timanttisormus ja designer-hääpuku, samppanjat jäisivät varmasti juomatta.;) 


Karkkibuffat ovat kovin trendikkäitä nykyään ja meidänkin häissä sellainen tullaan todennäköisesti näkemään. Hääkakun tyylin sekä maut sulhanen päätti jo paljon ennen kihlausta, joten se asia on ainakin hoidossa, jos hän ei satu muuttamaan mieltään.;) Yöpalan suhteen meillä on myös aika kunnianhimoisia suunnitelmia, mutta jääköön ne vielä salaisuudeksi varsinkin kun suunnitelmien onnistumisesta ei ole vielä mitään takeita.

Kuva: Pinterest
                                                     

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Speksit

Tunnustetaan nyt heti alkuun, että kosinnan jälkeen en suinkaan aloittanut hääsuunnitteluja "puhtaalta pöydältä", vaan olin miettinyt häitä jo jonkin aikaa ennen virallista kihlausta. Siinä myöskin yksi lisäsyy tämän blogin perustamiselle; en ole ollut kovinkaan monesta asiasta näin innoissani elämäni aikana, joten otetaan tästä nyt kaikki ilo irti. ;)

Aluksi ajattelin kertoa hieman yleisiä suuntaviivoja häidemme suhteen. Toki kaikkea (= mitään) ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta jollain tasolla tiedämme jo melko hyvin, mitä haluamme ja mitä emme. Vuodenaika tulee mitä todennäköisimmin olemaan syksy. Tästä huolimatta en välttämättä halua syysteemaa häihimme. Olen sisustuksen suhteen minimalisti ja modernin tyylin ystävä, mutta häissä haluaisin suosia melko klassista tyyliä. Häät ovat mielestäni sellainen juhla, jossa voi jopa vetää vähän överiksi koristeluiden kanssa. Tällä en tarkoita sitä, että koristeita olisi jos jonkinlaista sorttia, vaan että tunnelma luodaan esimerkiksi suurella määrällä kynttilöitä, näyttävillä kukka-asetelmilla (valitettavasti melko kallista) ja juhlavaloilla. Varsinaista teemaa häihimme tuskin tulee, vaan päämääränä on suunnitella tyylikkäät ja ajattoman oloiset juhlat, joissa pääosaa esittää (meidän lisäksi tietty) hyvä ruoka ja juoma sekä lämmin tunnelma.

                                                       Kuvat: Pinterest

Häiden ohjelmasta sen verran, että hääleikkejä meille ei todennäköisesti tule, mutta perinteiset kimpun ja sukkanauhan heitto, kakun leikkaus ja häävalssi/tanssi ovat kummankin mieleen. Jotta en lado kaikkia kortteja pöytään samalla kertaa, säästän osan suunnitelmistamme vielä myöhemmäksi.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Murphy´s law: "Anything that can go wrong will go wrong."

Isälläni oli tapana kutsua minua Miss Murphyksi, koska olin nuorempana altis kaikenlaisille kömmähdyksille. Ehkäpä tämän takia minusta kasvoi erittäin pikkutarkka ja huolellinen aikuinen, joka uskoo vakaasti perusteellisen suunnittelun voimaan. 

Tervetuloa siis seuraamaan kuinka Murphyn lakiin erittäin vakavasti suhtautuva morsian taistelee tuulimyllyjä vastaan yrittäessään luoda sekä pilkuntarkasti suunnitellut, että samaan aikaan rennot ja hauskat juhlat. Matka on vielä pitkä, koska hääpäivämme koittaa vasta vuonna 2016, mutta matkan varrelta haluaisin poimia tähän blogiin ideoita, inspiraatiota sekä tunnelmia.