Viiniralli Champagneen osa IV - Cote des Blancs

Jaahas, näitä matkakertomuksia valmistuu näköjään aika verkkaiseen tahtiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten palataanpas taas hetkeksi viime heinäkuuhun. Edellisessä Viiniralli-postauksessa kerroin Epernayn kaupungista, joka toimi tukikohtanamme reissun aikana. Seuraavaksi matkataan Epernayn ympärille ripoteltuihin pieniin kyliin.

Ensimmäinen kokonainen päivä Champagnessa alkoi jo varhain, koska sulhaseni oli varannut meille ensimmäisen tastingin kahdeksaksi aamulla... Etukäteen hieman hajoilin ajatuksesta, että pitkän ajomatkan jälkeen olisi edessä aikainen herätys, mutta ihan suht pirteänä heräsin ensimmäisen hotellissa vietetyn yön jälkeen. Essin kirjassa neuvottiin, että samppanjataloihin ei ole soveliasta saapua sovittua ajankohtaa aikaisemmin, mutta noin 15 minuutin myöhästyminen sen sijaan ei ole katastrofi. Pedantin ihmisen oli hieman vaikea ymmärtää tätä ranskalaista logiikkaa.;)

Ajelimme navigaattorin opastamana Le Mesnil Sur Oger -kylässä sijaitsevalle Champagne Guy Charlemagne -talolle. Välimatkat olivat Epernayn ympäristössä todella lyhyitä eli autolla ajelee päivän aikana helposti monta pikkukylää läpi. En aio käydä jokaista tastingia erikseen läpi, koska siinä menisi ikä ja terveys (sekä blogini lukijat ;)), joten kerron alkuun yleisesti pienten talojen tastingien kulusta. Ensimmäiset tastingit vähän jännittivät etukäteen, mutta meidät otettiin jokaisessa talossa todella ystävällisesti vastaan. Ranskalaisia pidetään usein hieman koppavina, mutta itse koin saaneeni oikein ystävällistä palvelua koko matkan ajan. Suurimmassa osassa samppanjataloja, joissa me vierailimme, henkilökunta puhui sujuvaa englantia. Parissa paikassa jouduttiin pärjäämään mieheni kouluranskalla ja elekielellä, mutta nämäkin tilanteet sujuivat mielestäni todella hyvin ja itsekin ymmärsin sanan sieltä ja toisen täältä, vaikka en ole ikinä opiskellut ranskaa. Muutenkin pidin kylien tunnelmasta ja ihmisten kohteliaisuudesta. Esimerkiksi ensimmäisessä kylässä kävimme tastingin jälkeen hakemassa kahvit pienestä leipomosta. Myyjä oli tietysti kohtelias, mutta minua ilahdutti myös leipomoon piipahtanut postinjakaja, joka toivotti iloisesti hyvää huomenta myös meille asiakkaille.

Pienten kylien samppanjataloissa tastingit olivat usein ilmaisia. Ilman ostoksia emme kuitenkaan olisi kehdanneet poistua, joten vähintään yksi pullo tarttui mukaan jokaisesta talosta. Jos tasting oli maksullinen, emmekä ihastuneet talon tyyliin, emme kokeneet velvoitetta ostaa mitään. Maisteltavaksi sai yleensä noin kolmea eri samppanjaa ja annokset olivat sopivan pieniä. Tastingin aikana ei ole soveliasta humaltua, joten itsekin syljin toisinaan osan annoksista pois, vaikka en ajanut autoa reissumme aikana eli olisin hyvin voinut kitata samppanjaa huolettomasti.;) Mieheni tietää paljon enemmän viineistä kuin minä, joten annoin hänen hoitaa suurimman osan keskusteluista talojen henkilökunnan kanssa. Toki otin itsekin osaa keskusteluun sen verran kuin pystyin ja rohkaistuin jopa kysymään muutamia samppanja-aiheisia kysymyksiä. Emme olleet ymmärtäneet, että tastingiin ei automaattisesti kuulu esim. kellarikierrosta, vaan tästä olisi pitänyt sopia etukäteen. Näin ollen yhdessä talossa ei mennyt paljoa aikaa ja ehdimme käydä läpi useampia taloja kuin mitä alun perin suunnittelimme. Kello 12-14 suurin osa taloista oli suljettu, joten palasimme tässä välissä hotellille viettämään "siestaa". Lämpötilat olivat niin trooppisia, että pieni lepotauko tekikin ihan hyvää.

Ensimmäisen päivän aikana vierailimme lisäksi Doyard- ja Andre Jacquart -taloissa Vertus-kylässä sekä Champagne Voirin-Jumel -talossa Cramant-kylässä. Kaikki sijaitsivat Cote des Blancs -alueella, missä viljellään erityisesti Chardonnay-rypälettä. Chardonnaysta valmistetuille Blanc de blancs -viineille oli tyypillistä voimakkaat hapot, joita ei ole pehmennetty malolaktisella käymisellä. Tämä olikin ehkä suurin syy, minkä takia hääsamppanjamme ei löytynyt tältä alueelta. Parin tastingin jälkeen kyllä neuvottelimme hetken sulhasen kanssa siitä, olisiko tässä meidän hääsamppanjamme. Itse pidimme viinien kirpsakasta mausta (maku muistutti vihreää omenaa), mutta osa häävieraista olisi saattanut nyrpistää nenäänsä, joten päätimme jatkaa etsintää. Pystyin jo lähes näkemään sieluni silmin, kuinka vanhempaa sukupolvea edustavat häävieraat päivittelevät, että onpa hapanta viiniä.;)

Kylästä toiseen ajellessa pysähdyimme toisinaan kuvaamaan upeita maisemia. Viinipellot jatkuivat silmän kantamattomiin. Kuten yllä olevasta kuvasta ehkä näkyy, viinin kasvatukseen epäsuotuisammat alueet olivat viljelykäytössä. Myös metsää löytyi alueelta yllättävän paljon. Cote des Blancs -alueella vietetyn päivän jälkeen vetäydyimme väsyneinä hotellille mussuttamaan pitsaa (kyseessä ei ollut varsinaisesti kulinaarinen elämysmatka ;)). Ostimme puolikkaan pullon samppanjaa aulasta ja istuimme hotellin pihalla monien muiden hotellivieraiden tapaan ihastelemassa maisemia ja nauttimassa lasit kuohuvaa.

  

Viiniralliltamme riittää matksua vielä ainakin pariin postaukseen. Tosin tätä vauhtia viimeinen valmistuu ehkä vuoden loppuun mennessä... Seuraavassa osassa päästäänkin jo valitsemaan hääsamppistamme! 

Liebster Award

Marrasmorsian pelasti torstaina päiväni nimeämällä minut yhdeksi Liebster Awardin saajista. Paljon kiitoksia! Hyvän mielen tuomisen lisäksi palkinnon tarkoituksena on kartoittaa ihania pieniä blogeja, jolloin blogien kuluttajat ja blogit löytävät toisensa helpommin. Lisää infoa palkinnosta löytyy täältä.

Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 1000 (tai joidenkin sääntöjen mukaan alle 200, ei varmaan ole kovin kriittistä) lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Tässä siis vastaukseni Marrasmorsiamen esittämiin kysymyksiin:

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Jäin vuoden 2014 lopussa joksikin aikaa työttömäksi ja halusin, että minulla olisi jotain mielekästä tekemistä. Olin jo kauan salaa haaveillut omasta blogista ja kosinta sekä lisääntynyt vapaa-aika sinetöivät päätöksen perustaa hääblogi.

2. Jos saisit valita yhden toiveistasi toteutettavaksi, mikä se olisi?
Materialistisista toiveista kivitalo merenrannalla lähellä Helsinkiä olisi aika vahvoilla.;) 

3. Kerro jotain, mitä et ole aiemmin paljastanut blogissasi.
Minulla on ollut koko elämäni ajan otsatukka. Tällä hetkellä yritän kasvattaa sivuotsista, mikä on osoittautunut melko haastavaksi projektiksi.

4. Jos sinulla ei olisi mitään velvollisuuksia, mitä tekisit suurimman osan ajastasi?
Haluaisin käydä testaamassa Helsingin ravintoloita ja kahviloita, reissata ulkomailla, sisustaa kotia, lukea enemmän kirjoja, kokkailla erilaisia ruokia kotona ja urheilla enemmän.

5. Mikä on suosikkikirjasi ja miksi?
Nuorempana luin Ronja Ryövärintyttären monta kertaa läpi. Tällä hetkellä olen todella ihastunut Khaled Hosseinin tuotantoon. Olen ollut aina todella surkea historiassa ja Hosseinin kirjojen myötä pääsee tutustumaan Lähi-idän historiaan todella mielenkiintoisella ja koukuttavalla tavalla.

6. Mikä oli lempilelusi lapsena?
Varmaankin isäni työmatkalta tuoma Uppo-nalle. Uppis on vieläkin matkassa mukana ja istuu sängyllämme päivästä toiseen.

7. Minkä koet/koit vaikeimmaksi häiden järjestämisessä?
Juhlapaikan ja cateringin valinta on ollut tähän mennessä vaikeinta, koska siinä voi mennä niin pahasti pieleen ja varsinkin cateringin kohdalla on usein luotettava vain muiden antamaan palautteeseen ja omiin mielikuviin.

8. Mitä inhoat eniten maailmassa?
 Tietynlaista ajatusmaailman mustavalkoisuutta sekä empatian puutetta.

9. Minne olet aina halunnut matkustaa?
Ainakin Japaniin!

10. Mitä kappaletta olet viimeksi kuunnellut?
Jaa, jotakin Spotify-soittolistaltani, olisikohan ollut Pinkin Just give me a reason.

11. Jos kirjoittaisit omaelämäkerran, mikä sen nimeksi tulisi?
Tätä oli hauska miettiä. Sanotaan vaikka että "Näen tyhjän taistelukentän" (Onpas dramaattista ;))

Omat kysymykseni kuuluvat näin:

1. Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?
2. Oletko aamu- vai iltaihminen?
3. Voisitko kuvitella osallistuvasti Satuhäät-ohjelmaan?
4. Mikä on puolisosi paras ominaisuus?
5. Minkä kappaleen valitsisit juuri nyt Youtubesta?
6. Mikä on ollut mieleenpainuvin lomareissusi?
7. Mistä haaveilet?
8. Kuka on esikuvasi?
9. Kuuluuko juusto voileivässä kinkun alle vai päälle? (tästä "kiistelemme" mieheni kanssa ;))
10. Mikä asia saa sinut ärsyyntymään/suuttumaan välittömästi?
11. Mikä olisi pahinta, mitä hääpäivänä voisi mennä pieleen?

Palkinnon saajiksi nimeän seuraavat persoonalliset hääblogit, joista en ole vielä bongannut tätä haastetta.

1. Morsianprojekti
2. Belle Epoque wedding diary
3. Keijukaismorsian

One year to go

Häitämme juhlitaan tasan vuoden kuluttua tästä päivästä. Sen kunniaksi tein sulhaselleni power point -esityksen, johon keksin jokaiselle kuukaudelle jotakin kivaa yhteistä tekemistä tyyliin "Lähde kanssani elokuviin", "Matkusta kanssani ulkomaille", "Käy kanssani taidenäyttelyssä" jne. Lisäsin jokaiselle slaidille pari yhteiskuvaa meistä. Hieman taas järkytyin siitä, kuinka nuorilta näytimme vanhoissa kuvissa.;) Meillähän tulee ensi joulukuussa täyteen 10 vuotta yhteistä taivalta, joten luonnollisesti olemme hieman "kypsyneet" matkan varrella.;) Olin tavatessamme 22-vuotias ja pisin suhteeni siihen mennessä oli kestänyt muutaman kuukauden. Monilla ystävilläni oli tuolloin jo vakituiset kumppanit ja taisin pitää itseäni vanhana piikana, vaikka varsinkin kuvia katsellessa tuntuu siltä, että ihan keskenkasvuisiahan me vielä tuolloin oltiin.:D Vuosi menee todella nopeasti hyvässä seurassa. Toivottavasti hääjärjestelyt sujuvat jouhevasti ja niin stressittömästi kuin mahdollista myös seuraavan vuoden ajan. 

Lisää mekkoja!

Kävimme ystäväni kanssa perjantaina töiden jälkeen piipahtamassa Stillissimassa, missä on menossa mielettömät loppuunmyyntialet. Sovitin kolmea mekkoa. Ensimmäisessä ihastuin hauskoihin "hihoihin", jotka oli siis ommeltu pukuun kiinni ja jatkuivat selässä huntumaisena. Ainoa miinus tässä mekossa oli turhan avonainen selkä ja se, että malli ei ole puolimerenneito ;) (ystäväni mielestä tämä olisi ollut se täydellinen puku minulle). Toinen mekko oli liian suurta kokoa, mutta pidin varsinkin kaula-aukosta sekä hihoista. Viimeinen mekko oli myös todella kaunis, mutta arastelen edelleen noin tyköistuvaa merenneitomallia. Sweetheart-kaula-aukko ei myöskään ole oma suosikkini. Sovitin ensimmäistä mekkoa vielä uudestaan ja harkitsin vakavasti sen ostamista, mutta kotiin päästyäni oikeastaan jo tiesin, että ei tämäkään mekko ole se mitä etsin. Kriteerini täyttävää pukua ei siis löytynyt vieläkään, mutta kehotan häämekkoa metsästäviä piipahtamaan Stillissimassa vielä ensi viikon aikana. Myymälä sulkee viikon päästä, joten go before it´s too late!

Soittakaa Paranoid! - osa II

Kuten kerroin jo ensimmäisessä häämusiikkia käsittelevässä Soittakaa Paranoid! -postauksessa, pidän itseäni melko kaikkiruokaisena musiikin suhteen. Koska molempien suosikkeihin kuitenkin lukeutuu myös biisejä, joista perinteisten tanssibändien voisi olla vaikea selviytyä, haluaisimme dj:n soittamaan häihimme. Koska Daft Punkin kaksikko (tai vaihtoehtoisesti Darude) tuskin ovat käytettävissä, pitäisi löytää hyvä ja kohtuuhintainen tiskijukka pääkaupunkiseudulta. Tosin täydellisessä maailmassa häämusiikistamme vastaisi alkuillasta bändi, minkä jälkeen bileitä jatkettaisiin dj:n johdolla.

Anyways, nopealla googletuksella löysin monta varteenotettavaa yritystä, joiden kautta voi hankkia dj:n juhliin. Hää Dj -yritys (klik) vaikuttaa melko hintavalta, enkä oikein ymmärtänyt, millä perusteella hintaan lisätään 200 euroa, jos juhlat ovat Helsingissä. Dj:n saisi heiltä muuten 800 eurolla kahdeksaksi tunniksi, mutta tuo pääkaupunkiseutulisä tekee paketista turhan kalliin. Häätanssi.com (klik) mainostaa nettisivuillaan paketteja hintaan 650 euroa. Popmasterilta (klik) saa kuuden tunnin mittaisen dj-keikan hintaan 490 euroa. Lisätunnitkaan eivät ole pahan hintaisia; lauantaisin 40 euroa. Popmasterissa meitä kiinnostaa erityisesti pakettiin kuuluva tapahtuman juonto. Näin ollen kaasojen ja bestmanin ei tarvitsisi juontaa, vaan he voisivat keskittyä muiden käytännönasioiden hoitamiseen. Dj häihin (klik) ei myöskään ole hinnalla pilattu. Heidän peruspaketti seitsemän tunnin ajan maksaa 550 euroa ja siihen kuuluu myös mm. valotehosteet ja savukone. Häämusiikki.fi (klik) tarjoaa peruspakettia 600 euron hintaan.  

Olin aika tyytyväinen huomatessani, että kohtuuhintaisia vaihtoehtoja kyllä löytyy. Nyt kaipaisinkin kokemuksia yllä luetelluista yrityksistä tai listasta vielä puuttuvista hyvistä vaihtoehdoista. Kiinnostaisi myös tietää, mitä mieltä olette yleisesti ottaen dj:n käytöstä bändin sijaan; onko bändi ihan ehdoton häissä ja onko dj rahan tuhlausta näin Spotifyn aikakautena?

Yllättävän stressitön vieraslista

Vaikka minulla on taipumusta kehittää asiasta kuin asiasta hirveä ongelma, vieraslista ei yllättäen ole (vielä) aiheuttanut minulle päänvaivaa. Viimeksi, kun kirjoitin aiheesta, olin huolestunut, että häihimme tulisi liian vähän vieraita. Noh, koska hääbudjettimme on hieman paisunut tämän jälkeen, en ole enää kovinkaan huolissani asiasta.;) Haluamme edelleen kutsua ne kaikkein läheisimmät ystävät ja sukulaiset, mutta yhden vieraan hinta tietenkin hieman rajoittaa juhlien kokoa.

Hernesaarenrantaan tutustumassa.

Olen pohtinut sitä, millä perusteella valitsen, ketä kutsun ja ketä en. Sukulaisista kutsun myös ihmisiä, joita en enää näe kovin usein, mutta koska miellän häät aika vahvasti sukujuhliksi, mielestäni on asiallista kutsua heidät ja haluan näin myös tehdä. Nämä ihmiset ovat kuitenkin olleet tavalla tai toisella mukana elämässäni lapsuudestani asti. Rajan vedän todennäköisesti serkkuihini, koska jos kutsun osan, niin periaatteessa olisi kutsuttava kaikki, mikä taas paisuttaisi budjettiamme.

La Torrefazionen maukas brunssi.

Kavereista haluan kutsua kaikki, jotka ovat olleet meidän molempien kanssa tekemisissä viime vuosina eli olemme nähneet heitä edes kerran-pari vuodessa ja pidämme yhteyttä esim. sähköpostin välityksellä. En halua kuulostaa siltä, että rankkaan pikkumaisesti kavereitani eri kategorioihin. En nimittäin usko, että vieraslistan ulkopuolelle jäävät oikeasti edes haluaisivat osallistua, koska eivät ole enää meidän kanssamme tekemisissä ja sen vuoksi voisi olla hieman vaivaannuttavaa heille tulla sellaisten tyyppien häihin, joita eivät edes kunnolla enää tunne. :D En siis usko loukkaavani ketään tai se ei ainakaan ole missään nimessä tarkoitus.

Hvitträskissä lounaalla.

                 
Entäs sitten ne avecit? Kavereidemme puolisot tietysti tunnemme melko hyvin ja mielellämme juhlimme heidän kanssaan häitämme. Suomessa ei taideta noudattaa samaa perinnettä kuin Jenkkilässä, missä hääkutsu on ainakin sitcomien perusteella aina avecillinen ja sitten stressataan kauheasti, että kenet sinne juhliin veisi mukanaan. :D Minusta olisi hieman kummallista, jos häihimme tulisi joku täysin tuntematon ihminen avecina. Jos kävisi niin kivasti, että ystäväpiiriimme ilmestyisi uusi tyttö-/poikaystävä juuri ennen häitä, mielelläni kutsuisin hänet mukaan juhliin, mutta haluaisin kuitenkin ehkä tavata hänet ensin. Voisi olla avecillekin hieman kiusallista mennä tuiki tuntemattomien ihmisten häihin...

Yllättävä uusi kaveri.

Pihatöiden virvokkeet

              
Olisin hyvin hämmästynyt, jos sukulaisemme yrittäisivät jotenkin puuttua siihen, ketä kutsumme häihimme. En myöskään ole huolissani siitä, aiheuttavatko lapsettomat häämme närää. Oman logiikkani mukaan on ihan positiivinen asia, että vanhemmat pääsevät joskus juhlimaan ilman skidejä.:D Häämme alkavat vasta iltapäivällä, joten jo nukkumaanmenoaikojen ym. suhteen voisi olla hankalaa ottaa lapsia mukaan. Jos vastaan tulisi esim. sellainen tilanne, että kaikki mahdolliset lapsenvahdit osallistuisivat häihimme tai lapsi olisi niin pieni, ettei häntä voisi jättää hoitoon, toki joustaisimme periaatteestamme. 

Eräs ratkaisematon pulma minulla vielä on. Haluaisin lähettää save the date -kortit joulukorttien mukana. Osa serkuistani asuu vielä kotona ja toki haluan osoittaa joulukortin myös heille, mutta miten teen selväksi, että samassa kirjekuoressa tullut save the date -kortti on osoitettu pelkästään vanhemmille?? Tulisiko kortti laittaa vielä omaan pieneen kirjekuoreensa ja siihen nimet päälle vai miten? Toinen probleema piilee siinä, lähettääkö hääkutsuja kahdessa erässä vai ei. Jos alkuperäisen vieraslistan vieraista kovin moni ei pääse juhliin, mielelläni kutsuisin listan ulkopuolelle jääneitä, mutta onko epäkohteliasta lähettää "hätävarakutsuja"?

Kuvituksena satunnaisia otoksia viime viikolta. 

Hämmentynyt morsian mekkokaupoilla

Arvatkaas, mitä tein lauantaina? No sovitin ainakin kymmentä hääpukua! Päivä alkoi brunssilla Aleksin La Torrefazionessa (suosittelen), minkä jälkeen suuntasimme toisen kaason ja kahden ystävättäreni kanssa ensimmäiseen mekkoliikkeeseen eli Juhlapuku Bellaan. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun sovitin hääpukuja, olin aluksi hieman pallo hukassa ja hämilläni. En ehkä oikein tunnistanut itseäni niin juhlaviin asuihin pukeutuneena ja olisin tarvinnut enemmän aikaa ja rauhallisemman paikan, jossa etsiä sitä sisäistä prinsessaani.;) Myyjän läsnäolosta tuli sellainen tunne, että pitäisi olla jo sovittamassa seuraavaa mekkoa, vaikka tämä ei varmasti ollut tarkoituksellista, vaan lähinnä omassa päässäni. En myöskään kuulu niihin naisiin, jotka innostuvat suunnattomasti häämekoista, joten minusta ei saatu irti yhtäkään riemun kiljahdusta tai kyyneltä.;) Olo oli siis lähinnä hieman vaivaantunut, mutta onneksi pääsin melko nopeasti yli alkujännityksestä. Jo pelkkä mekkojen määrä oli melko hämmentävää ja jopa hieman lannistavaa. Tuntui, että vaihtoehtoja oli liikaa ja lopulta valitsin sovitettavat puvut melko summamutikassa.

Yllä olevissa kuvissa on sama puku alushameella ja ilman sekä vyön kanssa. Juuri tällaista puolimerenneitomallista mekkoa olin alun perin ajatellut. Tosin tässä kyseisessä yksilössä oli omaan makuuni turhan avonainen selkä. Itse pidin mekosta enemmän alushameen kanssa ja ilman vyötä. Pitkillä ja kapeilla käsivarsilla varustetulle (pitäis varmaan alkaa taas treenaamaan niitä käsilihaksia...) sopii mielestäni hyvin tuollaiset hihat. Kaula-aukko olisi voinut olla hieman avonaisempi.

Pyysin sovitettavaksi pitsisiä merenneito- tai puolimerenneitomallisia mekkoja. Minulla oli oikeastaan vain yksi ehdoton kriteeri eli ei hihatonta pukua, mutta päädyin kuitenkin sovittamaan myös näitä "kainaloista nyittäviä" mekkoja, eivätkä ne olleet yhtään hullumpia. Hihaton olisi itseasiassa todella varteenotettava vaihtoehto, jos haluaisin käyttää häämekon kanssa boleroa. Näyttävien pitsihihojen kanssa bolero olisi liikaa. Muutamista malleista jouduin valitettavasti sovittamaan aivan liian suuria kokoja, joten oli hieman vaikea hahmottaa, miltä mekko oikeasti näyttäisi. Osa mekoista oli myös liian lyhyitä minulle.

Vasemmanpuoleisessa mekossa oli ihana selkä ja laahus. Keskellä sama mekko edestäpäin. Tämä oli ehkä loppujen lopuksi oma suosikkini Bellan mekoista, tosin helma olisi voinut asettua enemmän merenneitomallisesti. Sopivalla alushameella ja oikeanpituisella helmalla tästä puvusta voisi saada lähes täydellisen. Oikeanpuoleinen mekko oli kuvien perusteella sulhasen suosikki (ei, en ole taikauskoinen ;)), vaikka itse hieman arastelenkin noin tyköistuvaa mallia. Pitsibolero oli kiva, mutta hieman liian iso.

Sovitin Bellassa myös rennompaa, kauniisti laskeutuvaa pitsimekkoa boleron kanssa sekä paria a-linjaisempaa versiota, joista ihastuin varsinkin tuohon tyllihelmaiseen mekkoon.

Bellan jälkeen yritin päästä sovittamaan Lovebirds-liikkeen käytettyjä hääpukuja, mutta meitä ennen oli kaksi seuruetta ja meillä oli alle tunti aikaa, joten jouduin valitettavasti luovuttamaan. Olin varannut ajan myös Zazabellaan, jossa pääsinkin sovittamaan vielä kuutta mekkoa. Zazabellasta löytyi ihana samppanjan värinen pitsimekko, mutta hinta oli täysin budjettini ulkopuolella ja mekko oli ehkä hieman liian prinsessamainen minulle (paljon blingiä). Mekon malli sen sijaan oli lähes täydellinen kropalleni; helma lähti laskeutumaan juuri oikeasta kohdasta. Lopuksi päätettiin etsiä vielä jotain täysin kriteereistäni poikkeavaa sovitettavaksi ja ihastuinkin yllättäen a-linjaiseen pitsittömään mekkoon. A-linja on todella armollinen kropalle ja peittää myös niitä vähemmän imartelevia kohtia.

Minulla ei missään nimessä ollut tarkoituksena ostaa vielä pukua, vaan saada parempi mielikuva siitä, millainen malli sopii minulle parhaiten. Ystäväni pitivät a-linjaisista mekoista, mieheni kaikkein tyköistuvimmasta merenneitomallista ja itse kallistun ehkäpä puolimerenneitoon tai a-linjaiseen. Olen vieläkin niin fiksaantunut ajatukseen pitsisestä puolimerenneitomekosta, että en tiedä kykenenkö ostamaan a-linjaista, vaikka se pukisikin minua paremmin. Suuntaan siis ehdottomasti vielä uudestaan mekkokaupoille. Ja vaikka minusta ei kuoriutunutkaan luontaista hääpukumallia, niin olipa meillä silti todella kiva päivä, joka jatkui vielä pitkään puotien sulkeuduttua.:)