Viiniralli Champagneen osa IV - Cote des Blancs

Jaahas, näitä matkakertomuksia valmistuu näköjään aika verkkaiseen tahtiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten palataanpas taas hetkeksi viime heinäkuuhun. Edellisessä Viiniralli-postauksessa kerroin Epernayn kaupungista, joka toimi tukikohtanamme reissun aikana. Seuraavaksi matkataan Epernayn ympärille ripoteltuihin pieniin kyliin.

Ensimmäinen kokonainen päivä Champagnessa alkoi jo varhain, koska sulhaseni oli varannut meille ensimmäisen tastingin kahdeksaksi aamulla... Etukäteen hieman hajoilin ajatuksesta, että pitkän ajomatkan jälkeen olisi edessä aikainen herätys, mutta ihan suht pirteänä heräsin ensimmäisen hotellissa vietetyn yön jälkeen. Essin kirjassa neuvottiin, että samppanjataloihin ei ole soveliasta saapua sovittua ajankohtaa aikaisemmin, mutta noin 15 minuutin myöhästyminen sen sijaan ei ole katastrofi. Pedantin ihmisen oli hieman vaikea ymmärtää tätä ranskalaista logiikkaa.;)

Ajelimme navigaattorin opastamana Le Mesnil Sur Oger -kylässä sijaitsevalle Champagne Guy Charlemagne -talolle. Välimatkat olivat Epernayn ympäristössä todella lyhyitä eli autolla ajelee päivän aikana helposti monta pikkukylää läpi. En aio käydä jokaista tastingia erikseen läpi, koska siinä menisi ikä ja terveys (sekä blogini lukijat ;)), joten kerron alkuun yleisesti pienten talojen tastingien kulusta. Ensimmäiset tastingit vähän jännittivät etukäteen, mutta meidät otettiin jokaisessa talossa todella ystävällisesti vastaan. Ranskalaisia pidetään usein hieman koppavina, mutta itse koin saaneeni oikein ystävällistä palvelua koko matkan ajan. Suurimmassa osassa samppanjataloja, joissa me vierailimme, henkilökunta puhui sujuvaa englantia. Parissa paikassa jouduttiin pärjäämään mieheni kouluranskalla ja elekielellä, mutta nämäkin tilanteet sujuivat mielestäni todella hyvin ja itsekin ymmärsin sanan sieltä ja toisen täältä, vaikka en ole ikinä opiskellut ranskaa. Muutenkin pidin kylien tunnelmasta ja ihmisten kohteliaisuudesta. Esimerkiksi ensimmäisessä kylässä kävimme tastingin jälkeen hakemassa kahvit pienestä leipomosta. Myyjä oli tietysti kohtelias, mutta minua ilahdutti myös leipomoon piipahtanut postinjakaja, joka toivotti iloisesti hyvää huomenta myös meille asiakkaille.

Pienten kylien samppanjataloissa tastingit olivat usein ilmaisia. Ilman ostoksia emme kuitenkaan olisi kehdanneet poistua, joten vähintään yksi pullo tarttui mukaan jokaisesta talosta. Jos tasting oli maksullinen, emmekä ihastuneet talon tyyliin, emme kokeneet velvoitetta ostaa mitään. Maisteltavaksi sai yleensä noin kolmea eri samppanjaa ja annokset olivat sopivan pieniä. Tastingin aikana ei ole soveliasta humaltua, joten itsekin syljin toisinaan osan annoksista pois, vaikka en ajanut autoa reissumme aikana eli olisin hyvin voinut kitata samppanjaa huolettomasti.;) Mieheni tietää paljon enemmän viineistä kuin minä, joten annoin hänen hoitaa suurimman osan keskusteluista talojen henkilökunnan kanssa. Toki otin itsekin osaa keskusteluun sen verran kuin pystyin ja rohkaistuin jopa kysymään muutamia samppanja-aiheisia kysymyksiä. Emme olleet ymmärtäneet, että tastingiin ei automaattisesti kuulu esim. kellarikierrosta, vaan tästä olisi pitänyt sopia etukäteen. Näin ollen yhdessä talossa ei mennyt paljoa aikaa ja ehdimme käydä läpi useampia taloja kuin mitä alun perin suunnittelimme. Kello 12-14 suurin osa taloista oli suljettu, joten palasimme tässä välissä hotellille viettämään "siestaa". Lämpötilat olivat niin trooppisia, että pieni lepotauko tekikin ihan hyvää.

Ensimmäisen päivän aikana vierailimme lisäksi Doyard- ja Andre Jacquart -taloissa Vertus-kylässä sekä Champagne Voirin-Jumel -talossa Cramant-kylässä. Kaikki sijaitsivat Cote des Blancs -alueella, missä viljellään erityisesti Chardonnay-rypälettä. Chardonnaysta valmistetuille Blanc de blancs -viineille oli tyypillistä voimakkaat hapot, joita ei ole pehmennetty malolaktisella käymisellä. Tämä olikin ehkä suurin syy, minkä takia hääsamppanjamme ei löytynyt tältä alueelta. Parin tastingin jälkeen kyllä neuvottelimme hetken sulhasen kanssa siitä, olisiko tässä meidän hääsamppanjamme. Itse pidimme viinien kirpsakasta mausta (maku muistutti vihreää omenaa), mutta osa häävieraista olisi saattanut nyrpistää nenäänsä, joten päätimme jatkaa etsintää. Pystyin jo lähes näkemään sieluni silmin, kuinka vanhempaa sukupolvea edustavat häävieraat päivittelevät, että onpa hapanta viiniä.;)

Kylästä toiseen ajellessa pysähdyimme toisinaan kuvaamaan upeita maisemia. Viinipellot jatkuivat silmän kantamattomiin. Kuten yllä olevasta kuvasta ehkä näkyy, viinin kasvatukseen epäsuotuisammat alueet olivat viljelykäytössä. Myös metsää löytyi alueelta yllättävän paljon. Cote des Blancs -alueella vietetyn päivän jälkeen vetäydyimme väsyneinä hotellille mussuttamaan pitsaa (kyseessä ei ollut varsinaisesti kulinaarinen elämysmatka ;)). Ostimme puolikkaan pullon samppanjaa aulasta ja istuimme hotellin pihalla monien muiden hotellivieraiden tapaan ihastelemassa maisemia ja nauttimassa lasit kuohuvaa.

  

Viiniralliltamme riittää matksua vielä ainakin pariin postaukseen. Tosin tätä vauhtia viimeinen valmistuu ehkä vuoden loppuun mennessä... Seuraavassa osassa päästäänkin jo valitsemaan hääsamppistamme!