Eeppinen hääkenkäsekoilu

Viimeistään tässä vaiheessa perun puheeni siitä, kuinka järkevästi ja rauhallisesti suhtaudun häiden suunnitteluun. Toissa viikonloppuna nimittäin löysin itseni itkemästä kenkien takia. Puolustuksekseni voin sanoa, että en sentään ihan minkä tahansa kenkien, vaan ihanien Pura lópezin kiiltonahkaisten korkkareiden takia. Ne olivat täydelliset; nudenväriset, kiiltävät, juuri optimaalisella viiden sentin korolla varustetut... ja kokoa liian pienet. Harmikseni huomasin tämän vasta seuraavana aamuna, kun päätin sovittaa uusia ihanuuksiani vielä kerran. Edellisenä iltana hieman napakoilta tuntuneet kengät olivat muuttuneet yön aikana auttamattomasti liian pieniksi. Koska kengät olivat arvokkaat ja ostettu ei vain häitä varten, vaan myös myöhemmin käytettäviksi, tiesin heti, että en voi pitää niitä edes sillä verukkeella, että niillä ehkä pärjäisi yhden päivän jos on viileä sää eikä turvota.

Ne olivat niin kiiltävät ja kauniit. Ostin myös mätsäävän laukun.

                               
Tässä vaiheessa koin pienoisen meltdownin. Sulhastani pitää kyllä kehua siitä, kuinka hyvin hän suhtautui asiaan. Hänellä on kyky tunnistaa, koska on tosi kyseessä, eikä hän tällaisissa tilanteissa ikinä sortuisi esim. syyllistämään minua huolimattomista ostoksistani. Sen sijaan hän totesi vain rauhallisesti, että nyt lähdetään takaisin sinne kenkäkauppaan.

Seuraavan kerran itku meinasi päästä kaupassa, kun kävi ilmi, että kengät voi ainoastaan vaihtaa, ei palauttaa. Olin jo tilaamassa saman kengän leveälestisempää versiota, mutta se oli loppunut kaikista myymälöistä. Koska jalkani koko on 41 ja pituuteni takia en pysty käyttämään valtavia korkoja, pienen myymälän vaihtoehdot olivat vähissä. Myyjä yritti tarjota minulle lahjakorttia, jolla olisin voinut ostaa esim. ballerinat tai laukun, jos sopivia korkkareita ei löytyisi. Päätin kuitenkin kierrellä vielä hetken aikaa kaupassa. Päädyin hypistelemään kenkiä, jotka ensisilmäyksellä näyttivät aivan liian kapeakärkisiltä ja korkeakorkoisilta. Epätoivossani päätin kuitenkin sovittaa niitä ja nehän sopivat ja tuntuivat vielä yllättävän mukavilta jalassa. Olin kuitenkin edelleen todella epävarma siitä, ovatko 7,5 cm korot liikaa lähes 180 cm pitkälle amazoni-naiselle. ;) Don´t get me wrong, olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua miten itse haluaa pituuteen, painoon tai muihin ulkoisiin seikkoihin katsomatta ja itse ihailen todella paljon pitkiä naisia, jotka uskaltavat käyttää korkoja. Mutta jostain syystä ne vaivaiset kaksi senttiä lisää uusien hääkenkien koroissa tuntuivat päässäni kahdeltakymmeneltä sentiltä. Lopulta piheyteni ratkaisi asian, koska olisin käytännössä menettänyt ostamieni kenkien hinnan, jos olisin joutunut ottamaan lahjakortin ja ostamaan vielä toiset hääkengät jostain muusta myymälästä. Laukunkin sain onneksi vaihdettua vastaavanlaiseen ei-kiiltonahkaiseen. Sulhaseni vei minut kenkäepisodin jälkeen vielä kahville lohdutukseksi eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vähän tuota kävelyä pitää vielä harjoitella...

Nyt kun hääkenkäsekoilusta on kulunut riittävästi aikaa, voin todeta, että loppujen lopuksi pidän näistä uusista kengistä jopa enemmän kuin ensimmäisistä, vaikka ne eivät olekaan sellaiset kuin alun perin suunnittelin, ehkä vielä paremmat. Ja mitä korkoihin tulee, kenties minustakin kuoriutuu rohkea pitkä nainen, joka uskaltaa käyttää korkokenkiä. Practise what you preach. :)