Viime viikolla suuntasimme Maistraattiin tapaamaan vihkijäämme. Emme luonnollisesti tienneet yhtään, mitä odottaa. En myöskään hirveästi miettinyt tai stressannut tapaamista etukäteen (johtuen varmaan siitä, että olin edeltävän viikonlopun vatsataudissa). Näin jälkeenpäin ajateltuna pahinta olisi ollut, jos vihkijä olisi vaikuttanut välinpitämättömältä ja ainoastaan suorittanut virkansa edellyttämää tehtävää sen enempää kiinnostumatta meistä. Näin ei onneksi käynyt, vaan vihkijämme yllätti ainakin minut todella positiivisesti. Hänellä oli hyviä ideoita niin vihkipuheen kuin myös itse vihkitilaisuuden kulun suhteen. Hän selvästi välitti siitä, että tilaisuudesta tulee meille mieluinen. Sovimme, että hän lukee esim. jonkin valitsemamme runon tilaisuuden alkuun. Tällöin muuten kovin lyhyt virallinen vihkikaava saa lisää sisältöä. Löysinkin jo kolme kaunista ja meille hyvin sopivaa runoa, jotka yhdistin ikään kuin puheeksi. Minusta olisi ollut hieman hassua jos virkamies olisi yhden tapaamisen perusteella yrittänyt kirjoittaa meitä ja meidän suhdettamme kuvaavan puheen. Valmis runo/laulun sanat ym. on mielestäni paljon parempi vaihtoehto.
Hieman puskista sulhaseni ehdotti, että me lausuisimme toisillemme jotakin seremonian aikana. En tosiaan ollut yhtään valmistautunut tällaiseen skenaarioon, joten totesin ehkä hieman tylysti, että "minä en lausu yhtään mitään. Olen valmistautunut sanomaan tahdon, mutta en mitään muuta." :D Noh, pitää vielä harkita tuotakin vaihtoehtoa. ;)
Samalla, kun jutustelimme vihkijän kanssa, allekirjoitimme myös sukunimen ilmoituslomakkeen. Esteiden tutkintaa emme ehtineet tehdä virka-ajan puitteissa, joten hoidimme sen sähköisesti. Vihkijämme kertoi, että hän pyytää seremonian jälkeen parilta todistajalta allekirjoitukset ja jättää vihkitodistuksen esim. kaasolle ennen kuin poistuu paikalta.
Siviilivihkiminen tuntuu tällä hetkellä juuri oikealta vaihtoehdolta
meille, vaikka Jumalan kasvojen edessä, or not? -postauksessa vielä haikailin hieman kirkkohäiden perään. Minusta on hienoa, että pystymme itse räätälöimään
tilaisuuden meidän näköiseksi. Maltan tuskin odottaa. :)
Tiedättekö, mitä huomenna tapahtuu? Hääkutsumme lähtevät viimeinkin matkaan (please Posti, älä hukkaa niitä)! Kutsuthan piti alkuperäisten suunnitelmieni mukaan lähettää jo toukokuun lopussa, mutta aikataulu hieman venyi. Onneksi lähetimme ne sähköiset Save the date -kortit, muuten olisin ollut jo melkoinen hermoraunio. ;)
Viime viikolla löimme lukkoon myös lomamme tämän kesän osalta. Ymmärrettävistä syistä emme pidä kesällä kuin viikon lomaa emmekä matkusta kotimaata pidemmälle. Innolla odotan silti minilomaamme, josta osan aiomme viettää Saimaalla.
Kivaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti