Viiniralli Champagneen osa III - Epernay

Ajattelin jakaa matkakertomuksen alueittain/kaupungeittain, joista ensimmäisenä esittelen matkamme tukikohdan eli Epernayn, jota kutsutaan myös Champagnen pääkaupungiksi. Ranskassa seikkailimme lisäksi Epernaytä ympäröivissä kylissä ja käväisimme myös Reimsissä, mutta näistä lisää seuraavissa osissa. Matkaamme kuului myös yhteensä neljä yötä laivassa ja lukemattomia ajokilometrejä, mutta jotta matkakertomuksista ei tulisi liian raskaita, jätän suurimman osan näistä päivistä pois.

Lähdimme matkaan maanantaina ja saavuimme Epernayhin torstaina. Keskiviikon olimme viettäneet Saksassa ystäväni ja hänen perheensä luona ja jatkoimme matkaa seuraavana päivänä heti aamusta, olisiko ollut joskus yhdeksän - kymmenen maissa. Olimme kaikkien lounas- ja huoltoasemataukojen jälkeen perillä Champagnessa muistaakseni ennen kuutta. Ajoimme Belgian kautta, minkä huomasi parhaiten siitä, että tasainen maalaismaisema muuttui vuoristoisemmaksi ja kännykkään tupsahti tekstiviesti Belgian puheluhinnoista.

Matkalla Belgian kautta kohti Ranskaa.

 Matkan ensimmäiset viinitarhat bongattu!

Aikaisemmassa postauksessa taisin väittää, että olisimme varanneet samppanjatalovierailun jo ensimmäiselle päivälle, mutta en ilmeisesti osannut tulkita mieheni tekemää matkasuunnitelmaa oikein, koska kyseessä oli talo, johon ei tarvitse varausta (Paul-Etienne Saint Germain). Suunnitelmana oli siis poiketa talossa, jos ehdimme, mutta myöhäisestä saapumisajastamme johtuen tämä vierailu jäi vielä tuolloin tekemättä.

Paikan päällä meitä odotti melko trooppinen ilmasto (+ 35 astetta). Lepäsimme hetken hotellissa, haimme aamiaista seuraavaksi aamuksi läheisestä Lidlistä ja lähdimme illaksi Epernayn keskustaan, jonne oli noin kahden kilometrin kävelymatka hotelliltamme. Pariin kertaan mietin, olisiko ollut järkevämpää ottaa hotellihuone ydinkeskustasta, mutta tällöin parkkipaikan löytäminen olisi voinut olla haastavaa. Lisäksi meillä kävi melkoinen tuuri, koska saimme huoneistohotellistamme huoneen maan tasosta, jolloin viinien roudaaminen sisälle oli huomattavasti helpompaa.;)

Hotellimme oli Ranskan armeijan entinen parakki.

Keskustaan saavuttuamme poikkesimme One-nimiseen viinibaariin maistelemaan matkan ensimmäisiä samppanjoita, jotka kuuluivat Pertois-Moriset talolle. Samppanjatasting kulki yleensä hyvin samanlaisella kaavalla. Listasta valittiin sopiva setti eli noin yhdestä viiteen eri samppanjaa, jotka oli hinnoiteltu valmiiksi niin, että esimerkiksi kolmen samppanjan setti maksoi tietyn verran ja viiden setti hieman enemmän. Myös yksittäisiä lasillisia saa, mutta mielestäni tastingin merkitys on vertailla useita eri viinejä keskenään, joten otimme yleensä noin kolmen viinin setin. Tosin jos poikkesimme esim. ennen illallista aperitiiveille samppanjabaariin, niin tällöin otimme vain ne yhdet lasilliset.;) Myös sillä on merkitystä, missä järjestyksessä viinit maistaa. Ei kannata aloittaa tuhdimmasta roséesta, koska tällöin esimerkiksi hennon blanc de blancsin makuskaala saattaa jäädä jalkoihin. Tastingin järjestäjä kertoo viinistä perusasioita kuten, mitä rypäleitä viinin valmistuksessa on käytetty ja missä suhteessa. Kysymällä sai aina lisätietoa.

Pienten ja suurempien samppanjatalojen tastingit poikkesivat hieman toisistaan. Pienimmissä tastingit olivat yleensä ilmaisia ja ehkäpä hieman vapaamuotoisempia, mutta kerron niistä lisää myöhemmin. Suurella talolla en tarkoita pelkästään tunnetuimpien merkkien taloja (kuten Moet Chandon, Piper jne.), vaan myös pienempiä tuottajia, jotka ovat kasvattaneet brändiään laajemmalle ainakin Ranskassa, jos ei ulkomailla asti ja joista huokuu tietynlainen "kaupallisuus" (vuosituotanto esim. noin parin miljoonan pullon luokkaa). Luokitteluni on hyvin löyhä ja perustuu lähinnä omiin mielikuviini, joten siihen kannattaa suhtautua varauksella.;)

Moetilla oli hienot puitteet Avenue de Champagnella. Matkan ensimmäinen samppanjalasillinen maistui erinomaisesti.;)

Lasillisten jälkeen kävelimme hetken Avenue de Champagnella, jonka varrella on useita suuria ja myös hieman tuntemattomampia samppanjataloja. Uudessa kaupungissa haastavinta on löytää kiva ravintola illallista varten. Olin bongannut Essi Avellanin kirjasta yhden suosituksen, mutta kyseinen paikka oli valitettavasti suljettu, joten päädyimme läheiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan ok ja kohtuuhintaista, mutta palvelu aivan käsittämättömän hidasta. Kyse ei ollut pelkästään turistien huonosta kohtelusta, koska myös ranskalaiset näyttivät hieman hermostuvan hitaaseen palveluun. Noh, emme tästä niin välittäneet, vaan söimme annoksemme ja palasimme hotelliin nukkumaan pitkän päivän jälkeen.

Perjantaina palasimme Epernayn keskustaan iltapäivällä ja kävimme turistikierroksella Champagne de Castellane -linnassa, joka vaikutti olevan Mercier-talon lisäksi suosittu turistikohde (Mercierin kierros oli niin hintava, että jätimme sen väliin). Lähinnä halusimme tutustua viinintekoprosessiin sekä nähdä viinikellarit. Kierrokseen kuului myös lasi samppanjaa sekä vapaa tutustuminen talon omaan samppanjamuseoon ja linnan torniin, josta avautui upeat näkymät kaupungin yli. Tällainen turistikierros voi tuntua hieman kornilta, jos oikeasti tietää jo valmiiksi paljon samppanjasta ja sen tekoprosessista, mutta itselleni se oli oiva tilaisuus kerrata faktoja.

Nolottaa hieman myöntää, että vaikka sulhaseni on harrastanut samppanjoita jo jonkin aikaa, itse perehdyin juoman valmistukseen vasta ajomatkalla lukemalla Essi Avellanin Matka Champagneen -kirjaa (tietämättömyyteni ei tosin ole aikaisemminkaan estänyt minua juomasta samppanjaa ;)). Kyseinen teos on selkokielinen ja oiva apu amatöörille, joka haluaa vakuuttaa samppanjatilalliset siitä, että oikeasti tietää jotain heidän tuotteestaan.;) Ei minua kyllä kukaan matkan aikana tentannut, mutta mielestäni oli todella hyödyllistä tietää perusasiat eri samppanjatyyleistä ja valmistusprosessista. Oli hieno tunne, kun oikeasti ymmärsi, mistä puhuttiin.

Ajomatkoilla oli aikaa opiskella.

Tieto lisää myös kriittisyyttä. Castellanen kierroksen opas mm. väitti, että samppanjaa ei pullon ostamisen jälkeen kannata kypsyttää, koska se ei siitä parane... Tämä saattaa olla suurempien samppanjatalojen keino saada kuluttajat juomaan viininsä nopeammin ja ostamaan uutta. Mene ja tiedä, mutta ainakin Essin kirjasta jäi sellainen mielikuva, että jopa ns. luksussamppanjoita myydään usein liian nuorina ja niitä nimenomaan kannattaisi kypsyttää vielä joitakin vuosia.

Lauantaina meillä oli parempi tuuri illallispaikan suhteen päädyttyämme jälleen Essin suosituksesta La Table Kobus -nimiseen tunnelmalliseen ravintolaan. Vaikka ruoka ei ollutkaan pääosassa matkamme aikana (söimme mm. pitsaa, sushia ja mäkkiruokaa), oli silti ihanaa päästä edes kerran nauttimaan ranskalaisista herkuista. Epernayn keskustan kahviloista sai myös aivan mahtavia aamiaisia, samppanjan kera tietysti.;)



Sunnuntai-iltapäivän vietimme jälleen Avenue de Champagnella käyden läpi joitakin taloja, jotka olivat auki myös viikonloppuna (kuten Paul-Etienne Saint Germain, Collard-Picard ja A. Bergére). Epernayn keskustan samppanjataloihin on helppo mennä turistina, koska kaupungissa on totuttu suuriin turistimääriin. Toisaalta joissain paikoissa tuntui olevan hieman liian liukuhihnameininki, eikä heillä näyttänyt olevan aikaa keskustella viineistä syvällisemmin. Annokset olivat myös mielestäni toisinaan liian suuria maisteluun. Tämä johtuu varmasti siitä, että useimmat turistit haluavat vain sitä edullista samppanjaa, eivätkä välttämättä ole kiinnostuneita viinin ominaisuuksista. Eräässä paikassa saimme hieman ihmetystä osaksemme, kun mieheni pyysi sylkyastiaa. Ei varmasti ollut kovin yleistä. ;D

Epernaystä jäi kokonaisuudessaan hyvä mielikuva, vaikka keskityimmekin enemmän lähiympäristön kyliin. Kaupunki vaikutti erittäin rauhalliselta myös viikonloppuiltaisin. Kaduilla tuli todella vähän ihmisiä vastaan ja kaupunki oli siisti sekä turvallisen oloinen. Tämä tosin voi johtua myös siitä, että lomakausi ei ollut vielä alkanut. Ihmettelimme hieman sitä, miten vähän "samppanjaraha" näkyi kaupungissa. Toki suurilla taloilla oli hulppeammat puitteet, mutta kaupungin yleiskuva oli miellyttävän maanläheinen. Toivottavasti saamme palata Epernayhin vielä jonain päivänä. Seuraavaksi esittelyvuorossa ovat viinirallimme varsinaiset kohteet eli Epernayn ympärillä sijaitsevat pienet samppanjakylät.