Kiitoskortit ja kuulumisia Argentiinasta

Sain kiitoskortit postiin juuri ennen kuin jätin kylmenevän Suomen taakseni. En olekaan tainnut mainita, miten jaoimme hääkuvat vieraillemme. Loin salatun facebook-ryhmän, minne lisäsin kaikki vihkimisestä ja hääjuhlasta otetut kuvat omiin kansioihinsa (siis ihan kaikki ilman minkäänlaista sensurointia ;)). Potretit lisäsin vasta sen jälkeen, kun vieraamme olivat saaneet kiitoskortit. Muutamille vieraille, jotka eivät ole facessa, lähetän sähköpostitse saman linkin, jonka saimme valokuvaajaltamme.

Kirjekuoret ja postimerkit ovat samoja, joita käytin hääkutsuillemme. Noiden helmiäiskirjekuorten valmistus tuossa koossa oli itseasiassa lopetettu, mutta onnistuin löytämään juuri sopivan määrän Espoon keskuksen Sinellistä. Osoitteet tulostin jälleen valmiille tarra-arkeille. Olin tarkoituksella säästänyt osoitteet sisältävän word-tiedoston, jonka tein hääkutsujen lähettämistä varten.

Saavuin tänne Buenos Airesiin keskiviikkona reilun 20 tunnin matkan jälkeen. Minun piti lähteä matkaan jo lauantaina, mutta koska sairastuin enterorokkoon, jouduin siirtämään lentoja. Onni onnettomuudessa oli, että koska kone oli niin täynnä, minut oli siirretty business-luokkaan.

Miltä sitten tuntui jättää tuore aviomies Suomeen ja matkustaa yksin toiselle puolelle maapalloa? Noh, alkuun ihan hirveältä. Lähtöpäivänä olin tosi itkuherkkä (itkeskelin jo monta päivää ennen lähtöä) ja oven sulkeminen takana tuntui todella pahalta. En ole ikinä ennen kokenut niin voimakasta surua joutuessani eroon toisesta ihmisestä ja luulen sen johtuvan siitä, että emme ole suhteemme aikana olleet kuin noin pari viikkoa erossa ja myös siitä, että vasta lähtiessä oikeasti ymmärtää, miten hyvän elämän joutuu jättämään taakseen ja kuinka paljon on menetettävää.

Mutta turhat draamat sikseen. Olen viihtynyt yllättävän hyvin täällä lämpimässä Buenos Airesissa (yli 30 astetta jo parina päivänä), työt ovat sujuneet ja olen ehtinyt jo muutaman päivän aikana kokemaan ja näkemään vaikka mitä (minulla on todella mukavat paikalliset oppaat täällä). Yhteyden pitäminen Suomeen on hieman hankalaa viiden tunnin aikaeron takia, mutta tänään onnistuimme puhumaan mieheni kanssa WhatsApp-puhelun ja sähköposteja lähettelemme lähes päivittäin.

Seuraavaksi yritän ehtiä kirjoittamaan vihkimisestä. Kivaa alkavaa viikkoa teille sinne ilmeisesti kovin talviseen Suomeen. :)