Anonyymiteetistä

Törmäsin Keijukaismorsiamen blogissa mielenkiintoiseen postaukseen bloggaajien anonyymiteetistä (klik), jota itsekin pohdiskelen aika ajoin.

Olen ehkä hieman poikkeava hääbloggaaja siinä mielessä, että oman anonyymiteettini perimmäinen tarkoitus ei missään vaiheessa ole ollut piilottaa hääsuunnitelmiamme häävierailtamme. Päinvastoin, ensimmäiset blogini lukijat olivat nimenomaan ystäviäni ja tulevia häävieraitamme, joille lähetin linkin blogiin heti kun olin tärisevin käsin julkaissut ensimmäisen postaukseni. Myönnän kyllä, että tämä lähestymistapa hieman rajoittaa niitä aiheita, joista haluan kirjoittaa. En esimerkiksi aio paljastaa häidemme kukkia, hääillallisen tarkkaa menua tai hääpukuani ennen häitä. Toisaalta olen huomannut, että montaa asiaa voi pohdiskella ilman, että paljastaa tehtyjä päätöksiä. Jos joku ystävistäni kysyisi vaikkapa häidemme kukista ihan kasvotusten, voisin hyvinkin kertoa valintamme. En oikein usko, että hääjuhla menisi sen takia pieleen, että vierailla olisi jo etukäteen jonkinlainen mielikuva siitä, mitä on luvassa. Viimeistään kutsut saatuaan vieraat kuitenkin saavat vinkkiä häiden tyylistä, värimaailmasta sekä ohjelmasta. Hääkutsut ja mahdolliset save the date -kortit ajattelin kuvata blogiin viimeistään sitten, kun ne ovat jo saavuttaneet vieraamme, jolloin ei ole enää mitään salattavaa. Pieniä sneak peek -kuvia saatan julkaista jo aikaisemmin. Koska blogissani ei todennäköisesti tulla askartelemaan häitä varten, ei tarvitse myöskään miettiä, haluaako vieraiden näkevän lopputuloksen jo etukäteen. Ymmärrän kyllä, että jos näkee paljon vaivaa askarteluihin tai jos hankkii runsaasti rekvisiittaa häitään varten, ei välttämättä halua vieraiden näkevän kaikkea ennakkoon.

Blogitaipaleeni alussa jostain syystä hieman nolostelin blogiani, enkä sen takia halunnut esimerkiksi sukulaisteni tietävän siitä. Olin alussa todella tarkka siitä, että en julkaise mitään sellaista mistä minut voisi tunnistaa. Olen kuitenkin huomannut, että mitä pidempään blogia kirjoittaa, sitä hämärämmäksi yksityisyyden rajat muuttuvat. Olen tuon alun ujostelun jälkeen julkaissut kuvia ja tietoa, joiden perusteella esimerkiksi facebook-kaverini ja sukulaiseni voisivat varmasti tunnistaa minut blogin takaa. En vieläkään ole mainostanut blogiani kovin laajasti, mutta en myöskään välitä enää siitä, tunnistaako joku puolituttu minut vai ei.

Eräs foorumi, jossa anonyymiteettipyrkimykseni oikeasti hieman rajoittaa minua, on facebookin hääaiheinen ryhmä. Moneen keskusteluun olen jättänyt kommentoimatta, koska jos palstalla sattuisi olemaan blogini lukijoita (toiveajattelua ehkä ;)), he voisivat tunnistaa minut. Niin paljon vaivaa en vielä jaksa nähdä, että perustaisin alter egolleni oman facebook-profiilin.:D

Miksi sitten ylipäätänsä haluan esiintyä nimimerkillä ja pidän kasvoni piilossa? Varmasti kyseessä on osittain ylivarovaisuus ja kunnioitus verkkoa kohtaan, joka todellakin on world wide. En oikeasti usko, että joku hullu stalkkeri etsisi minut käsiinsä tai, että murtovarkaat selvittäisivät osoitteemme, mutta tietynlainen itsesuojeluvaisto varmasti vaikuttaa päätökseeni.

Mitä ajatuksia tämä aihe herättää muissa bloggaajissa? Entä oletteko huomanneet blogitaipaleenne aikana muutoksia suhtautumisessa omaan yksityisyyteen?